Lue keskustelun säännöt.
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:
Eihän näitä viestejäni täällä juuri ketään taida lukea Sugarbethiä ja rutiköyhää volvonomistajaa lukuunottamatta (Kiitos teille!) mutta kiinnostaisi tietää alapeukuttajilta, että alapeukutatteko siksi, että minulla on auto vai siksi, että ette vain jaksa lukea paria riviä enempää kerralla? Onko perimäinen "syy" silloin minussa vai teissä? Suhteellista sainoisin...
Minnakin tai joku hengenheimolainen taisi tulla mukaan tuohon ruuan hinta keskusteluun?
Rutiköyhä volvonomistaja täällä. Olen nukahdellut istualleni aamuviidestä lähtien univelasta ja aamupuolikahdeksasta lähtien vasaroinnin ja hiomisen vuoksi. En jaksa!
En osaa kommentoida tässä vaiheessa muuta kuin sitä asiaa, että esimerkkisi valovuodesta veti aivoni viimeistäänkin umpisolmuun. Oletko sinä nyt siis samaa mieltä viidesluokkalaisen itsesi kanssa vai jotain muuta mieltä?
"-- kun opettaja opetti koko luokalle -- että valovuosi on aika, jonka valo kulkee vuodessa avaruudessa, niin koin velvollisuudeksi korjata asia, eli valovuosi on matka, onka aika kulkee vuodessa. Eihän siinä muuten olisi mitään järkeäkään, mutta viidesluokkalainen ei välttämättä sitä tajua vielä, vaan uskoo opettajaansa."
Minä en voi olla tarkistelematta taustoja silloin, kun niitä on tarkisteltavana, joten etsin käsiini tällaisen määritelmän: "Yksi valovuosi on se matka, jonka valo kulkee tyhjässä avaruudessa vuoden aikana yksi valovuosi on se matka, jonka valo kulkee tyhjässä avaruudessa vuoden aikana."
https://www.astro.utu.fi/zubi/unit/ly.htm
Myönnän mukisematta olevani itse väärässä, mutta en yhtään tiedä sitä, kuka on oikeassa.
Ymmärrän väsymyksen ja aivosumun kohdallasi hyvin itsekin ajottain samoista oireista unettomuudesta johtuen kärsiessäni.
Opettaja oi siis sitä mieltä, että valovuosi on AIKAmitta eli yksi vuosi, jota se ei ole.
Minä olin sitä mieltä, että valovuosi on MATKAmitta, jonka valo kulkee avaruudessa vuoden aikana. Eli minä olin oikeassa. Vuosihan on aina aikana vuosi Maapallon aikaa, jolla myös valovuosi ilmoitetaan. Sitten eri planeetoilla paikallinen vuosi voi kestää vaikka kymmeniä vuosia kuten esim. Uranuksen vuosi on 84 Maan vuotta, mutta tämä ei enää suoraan liity alkuperäiseen aiheeseen eli valovuoteen, joka siis määritellään Maapallon ajassa, vaikka valo kulkisi missäpäin avaruutta vain.
Tämä siis oli liian vaikeata koulun vakituiselle opettajalle 80-luvulla, joten en ihmettele vaikka kaikki eivät sitä tälläkään hahmottaisi.
Minut sai kompastelemaan tuo ensimmäinen väitteesi, jonka mukaan "valovuosi on matka, onka aika kulkee vuodessa". Olet pannut siihen harhautukseksi vielä näppäilyvirheen, joka vei minut suin päin höyryveturien aikaan. :)
Rutiköyhä volvonomistaja
Niinpä. Yritin eilen epätoivoisesti löytää tuota kirjoitusvirhettä viestistäni siinä onnistumatta ja vasta nyt sitten tajusin, mikä aiheutti hämmennystä tuossa. Tuli tosiaan pahaan paikkaan kirjoitusvirheet muuten melko hyvin onnistuneessa viestissäni. Puin asiaa parissa kolmessa viestissä jälkeenpäin, joten tuli toivottavasti nyt selväksi kaikille, jota aihe kiinnosti.
Tuo opettajan väärin opettaminen ja kinastelu asioista, sekä rangaistukset niistä (rehtoria ei kiinnostanut, ketä on oikeassa), johtivat sitten siihen, että ei tuo koulunkäynti oikein enää jaksanut kiinnostaa ja arvosanat alkoivat pudota ylä-astetta kohti mentäessä ja sen aikana. Lisäksi opettaja alkoi sitten kostoksi takertumaan jokaiseen pikkuvirheeseeni ja jouduin esim. käymään kerran viikossa erityiskirjoitusopettajan (tai joku sinnepäin) luona opettelemassa kirjoittamista, koska yhdessä kirjaimessa kaunokirjoituksessani oli kuulemma liian ahdas lenkki ajottain. Käsialaani on kuitenkin muuten kehuttu erityisen selkeäksi usein eri tilanteissa vuosien aikana ja äidinkieli on ollut paras aineistani arvosanoiltaan kaikki opiskeluvuodet mukaan laskien. Samoin jouduin viikottain käymään kerran viikossa koulussa puheterapeutilla, koska en osannut ääntää yhtä kirjainta kunnolla lapsena tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. En tietenkään sitä oppinutkaan lausumaan oikein tuon kahden vuoden aikana, koska sen oppiminen olisi vaatinut kirurgisen operaation minulle vähintään., mutta oli se aika nöyryyttävää. En tiedä sitten oliko tuo kovin yleinen käytäntö muutoinkin 80-luvulla tuollainen.
Tänään ei ole enää näkynyt läiskiä näkökentässä ja tulin siihen tulokseen, että auringonvalo heijastaa heiluvien puiden oksien takaa läppärini näytöstä iltaisin niin paljon, että se saattaa aiheuttaa noita migreeniauraoireita. Tarvitsee etsiä parempi paikka kirjoittamiseen, koska en raatsisi verhoa laittaa ikkunaan, kun ulkona on muuten niin kaunista ja muutkin asukkaat meillä kärsisivät siitä.
Jatkan vielä, että käytökseni koululuokassa oli siis esimerkkitapauksessa, kuten muissakin vastaavissa tilanteissa, että kiltisti viittasin, ja kun opettaja antoi puheeenvuoron, niin esitin hänelle asiani asian oikeasta laidasta ja yleensä perustelut asialle ja ehkä sen, mistä kirjasta tai muusta tietoni olivat peräisin."Kinaaminen" siis oli normaalia keskustelua normaalilla äänensävyillä ja käytökseni oli muutenkin ollut kiitettävää, mutta opettaja sitten otti minut muutenkin silmätikuksi ja sai toisiakin opettajia mukaan uskotellen minun olevan jonkinlainen häirikkö. Se johti mm. tapauksiin, jossa esim. olin koulun ruokalassa ajatuksissani kävelemässä ruokatarjotin kädessä pöytääni, kun ohitse meni toisia oppilaita, jotka olivat jo syöneet, kovempaa vauhtia ohi ja havahduin siihen, kun ruokatarjottimeni tipahti lattialle jonkun vieraan opettajan tarttuessa kovaa minun käteeni ja huutaen, että täällä ei saa juosta. Jouduin sitten taas seisomaan "häpeäseinällä" noistakin rikkomuksistani, joihin en ollut edes syyllistynyt. Opettaja ei saanut mitään rangaistusta, vaikka hänestä valitettiin. Yksi toinen kerta sain kirjallisen huomautuksen kotiin allekirjoitettavaksi, kun koetilanteessa vieressäni istunut naurahti jostain yhtäkkiä. Taas se olin minä opettajan mielestä. Kolmas kerta oli, kun ohikulkeva joukko oppilaita tönäisi minua niin, että kaaduin seinää päin ja iso kello tipahti seinästä päähäni. Opettaja tuli ensimmäiseksi haukkumaan minua, että mitä minä riehun ja hajoitan täällä. Yrittivät saada minut korvaamaan kellon korjaamisen. Onneksi isäni laittoi asialle stopin vähäksi aikaa, kun opettajat tulivat kotiimme kelloasiasta keskustelemaan.
Ei tämä nyt ehkä suoraan (tai vinostikaan) otsikon köyhyyteen liity, mutta uskon kuitenkin, ettei samankaltainen peli olisi onnistunut ns. paremman väen lapsen kanssa. En tiedä tuota tosin varmuudella, joten ei siitä sen enempää. Kiusaamistapauksissa yläasteella tällaista suosimista sitten tapahtui varmuudella opettajien toimesta, mutta se on sitten taas eri aihe ja juttu se......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä minäkin täällä tommosia vanhoja juttuja narisen ja muistelen, verenpaine muutenkin tapissa?
En ole koskaan näistä kenellekään puhunut ja nyt löysin liian helpon tavan purkaa traumojani tai jotain, anteeksi jälleen kaikille...
Jatkan sitten edes vähän positiivisemmilla viesteillä myöhemmin.
Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:
Köyhänä lapsena elänyt tajuaa miten ahdistavaa oli, kun syyslukukauden alussa piti kirjoittaa aine "Mitä teit kesälomalla?"
Asun Helsingissä. Me tehdään lomilla jatkuvasti jotain
Eikä vaadi edes paljon miettimistä, mutta suunnittelu auttaa.
Monet museot ovat ilmaisia, syyslomalla on paljon ohjelmaa.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Nyt meillä on syyslomalle jo varattu Tukholman risteily, 16 euroa kolmelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku sanoo, että laita pakastimeen. Mihin pakastimeen?!
Kyllä jääkaapissasi on oltava edes pakastelokero. En todellakaan usko, etteikö olisi. Lisäksi jos asut vuokralla, on vuokranantajan hankittava edes jonkinlainen pakastin, joka kuuluu kodin perusvarusteisiin.
Alapeukkujen määrästä päätellen täällä on ihmisiä, jotka eivät osaa vaatia vuokrakotiinsa edes pakastinta. Jos taas asunto on oma, pakastimia tai pakastimellisia jääkaappeja saa edullisesti tai ilmaiseksi mm. Torista. Myös täydentävästä toimeentulotuesta voi tällaisen saada.
Mutta valittaminen on ilmeisesti hauskempaa, kuin että yrittää tehdä asialle jotakin.
Millä sä kuljetat sen ilmaisen pakastimen? Kainalossa? Ai niin, jokaisellahan on kaveri, jolla paku, jolla kuskaa ilmaiseksi.
Miksi pitää saada ilmaiseksi? Ja miksi ei ole yhtään ihmistä joka auttaisi, etkö itsekään koskaan auta ketään? Sitten olet tosi köyhä, se köyhyys on korvien välissä.
Ohis. Tähän ajattelutapaan olen törmännyt aika monta kertaa. Yritin esimerkiksi tilata lääkkeitä apteekista ovelta ovelle kuljetettuna, mutta langan päässä oleva henkilö toisteli sitä, että nopeammin ne saa, kun pyytää jonkun hakemaan. "Ei ole ketään, joka hakisi" tuntuu olevan sanajono, joka vain ei hahmotu joidenkin aivoissa. Samaa olen kohdannut terveysasemalla, TE-palveluissa ja jopa verkko-opinnoissa, jossa ei uskottu, että en mitenkään pystyisi noutamaan kirjoja pakettiautomaatista.
Minä olen aina ollut itsekseni viihtyvä ihminen. En ole koskaan ajatellut ihmisiä sillä tavalla, että minun pitäisi koota heitä kavereiksi siltä varalta, että joskus tarvitsen apua. Muutama kaveri minulla onkin ollut, mutta heistä alkoi paljastua ikäviä puolia silloin, kun jäin työttömäksi ja elämä kurjistui päivä päivältä. Nyt on pari kaukana asuvaa tuttua kolme lähisukulaista, jotka asuvat aivan liian kaukana.
Jos köyhyys asuu korvien välissä, kannattaa muistaa, että joillakin se sama tila on varattu tyhmyydelle.
Niin totta. Sinulla on kyllä sana hallussa!
Inflaatio kasvaa koko ajan. Hinnat nousevat. Sote-uudistus heikentää terveyspalvelut. Valtion velka kasvaa huimasti koko ajan. Joka 10. maatila lopettaa tänä vuonna, koska lannoitteet maksavat paljon, ja tuotannosta ei jää mitään käteen. Syysviljan oraat tuhoutuivat eikä uusia siemeniä kannata laittaa, kun tuotantokustannukset ovat niin suuret. Karjatilat ovat olleet tappiolla jo koko talven. Maatalousyrityäjän tuntipalkka on nykyisellään 30 senttiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:
Eihän näitä viestejäni täällä juuri ketään taida lukea Sugarbethiä ja rutiköyhää volvonomistajaa lukuunottamatta (Kiitos teille!) mutta kiinnostaisi tietää alapeukuttajilta, että alapeukutatteko siksi, että minulla on auto vai siksi, että ette vain jaksa lukea paria riviä enempää kerralla? Onko perimäinen "syy" silloin minussa vai teissä? Suhteellista sainoisin...
Minnakin tai joku hengenheimolainen taisi tulla mukaan tuohon ruuan hinta keskusteluun?
Rutiköyhä volvonomistaja täällä. Olen nukahdellut istualleni aamuviidestä lähtien univelasta ja aamupuolikahdeksasta lähtien vasaroinnin ja hiomisen vuoksi. En jaksa!
En osaa kommentoida tässä vaiheessa muuta kuin sitä asiaa, että esimerkkisi valovuodesta veti aivoni viimeistäänkin umpisolmuun. Oletko sinä nyt siis samaa mieltä viidesluokkalaisen itsesi kanssa vai jotain muuta mieltä?
"-- kun opettaja opetti koko luokalle -- että valovuosi on aika, jonka valo kulkee vuodessa avaruudessa, niin koin velvollisuudeksi korjata asia, eli valovuosi on matka, onka aika kulkee vuodessa. Eihän siinä muuten olisi mitään järkeäkään, mutta viidesluokkalainen ei välttämättä sitä tajua vielä, vaan uskoo opettajaansa."
Minä en voi olla tarkistelematta taustoja silloin, kun niitä on tarkisteltavana, joten etsin käsiini tällaisen määritelmän: "Yksi valovuosi on se matka, jonka valo kulkee tyhjässä avaruudessa vuoden aikana yksi valovuosi on se matka, jonka valo kulkee tyhjässä avaruudessa vuoden aikana."
https://www.astro.utu.fi/zubi/unit/ly.htm
Myönnän mukisematta olevani itse väärässä, mutta en yhtään tiedä sitä, kuka on oikeassa.
Ymmärrän väsymyksen ja aivosumun kohdallasi hyvin itsekin ajottain samoista oireista unettomuudesta johtuen kärsiessäni.
Opettaja oi siis sitä mieltä, että valovuosi on AIKAmitta eli yksi vuosi, jota se ei ole.
Minä olin sitä mieltä, että valovuosi on MATKAmitta, jonka valo kulkee avaruudessa vuoden aikana. Eli minä olin oikeassa. Vuosihan on aina aikana vuosi Maapallon aikaa, jolla myös valovuosi ilmoitetaan. Sitten eri planeetoilla paikallinen vuosi voi kestää vaikka kymmeniä vuosia kuten esim. Uranuksen vuosi on 84 Maan vuotta, mutta tämä ei enää suoraan liity alkuperäiseen aiheeseen eli valovuoteen, joka siis määritellään Maapallon ajassa, vaikka valo kulkisi missäpäin avaruutta vain.
Tämä siis oli liian vaikeata koulun vakituiselle opettajalle 80-luvulla, joten en ihmettele vaikka kaikki eivät sitä tälläkään hahmottaisi.
Minut sai kompastelemaan tuo ensimmäinen väitteesi, jonka mukaan "valovuosi on matka, onka aika kulkee vuodessa". Olet pannut siihen harhautukseksi vielä näppäilyvirheen, joka vei minut suin päin höyryveturien aikaan. :)
Rutiköyhä volvonomistaja
Niinpä. Yritin eilen epätoivoisesti löytää tuota kirjoitusvirhettä viestistäni siinä onnistumatta ja vasta nyt sitten tajusin, mikä aiheutti hämmennystä tuossa. Tuli tosiaan pahaan paikkaan kirjoitusvirheet muuten melko hyvin onnistuneessa viestissäni. Puin asiaa parissa kolmessa viestissä jälkeenpäin, joten tuli toivottavasti nyt selväksi kaikille, jota aihe kiinnosti.
Tuo opettajan väärin opettaminen ja kinastelu asioista, sekä rangaistukset niistä (rehtoria ei kiinnostanut, ketä on oikeassa), johtivat sitten siihen, että ei tuo koulunkäynti oikein enää jaksanut kiinnostaa ja arvosanat alkoivat pudota ylä-astetta kohti mentäessä ja sen aikana. Lisäksi opettaja alkoi sitten kostoksi takertumaan jokaiseen pikkuvirheeseeni ja jouduin esim. käymään kerran viikossa erityiskirjoitusopettajan (tai joku sinnepäin) luona opettelemassa kirjoittamista, koska yhdessä kirjaimessa kaunokirjoituksessani oli kuulemma liian ahdas lenkki ajottain. Käsialaani on kuitenkin muuten kehuttu erityisen selkeäksi usein eri tilanteissa vuosien aikana ja äidinkieli on ollut paras aineistani arvosanoiltaan kaikki opiskeluvuodet mukaan laskien. Samoin jouduin viikottain käymään kerran viikossa koulussa puheterapeutilla, koska en osannut ääntää yhtä kirjainta kunnolla lapsena tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. En tietenkään sitä oppinutkaan lausumaan oikein tuon kahden vuoden aikana, koska sen oppiminen olisi vaatinut kirurgisen operaation minulle vähintään., mutta oli se aika nöyryyttävää. En tiedä sitten oliko tuo kovin yleinen käytäntö muutoinkin 80-luvulla tuollainen.
Tänään ei ole enää näkynyt läiskiä näkökentässä ja tulin siihen tulokseen, että auringonvalo heijastaa heiluvien puiden oksien takaa läppärini näytöstä iltaisin niin paljon, että se saattaa aiheuttaa noita migreeniauraoireita. Tarvitsee etsiä parempi paikka kirjoittamiseen, koska en raatsisi verhoa laittaa ikkunaan, kun ulkona on muuten niin kaunista ja muutkin asukkaat meillä kärsisivät siitä.
Jatkan vielä, että käytökseni koululuokassa oli siis esimerkkitapauksessa, kuten muissakin vastaavissa tilanteissa, että kiltisti viittasin, ja kun opettaja antoi puheeenvuoron, niin esitin hänelle asiani asian oikeasta laidasta ja yleensä perustelut asialle ja ehkä sen, mistä kirjasta tai muusta tietoni olivat peräisin."Kinaaminen" siis oli normaalia keskustelua normaalilla äänensävyillä ja käytökseni oli muutenkin ollut kiitettävää, mutta opettaja sitten otti minut muutenkin silmätikuksi ja sai toisiakin opettajia mukaan uskotellen minun olevan jonkinlainen häirikkö. Se johti mm. tapauksiin, jossa esim. olin koulun ruokalassa ajatuksissani kävelemässä ruokatarjotin kädessä pöytääni, kun ohitse meni toisia oppilaita, jotka olivat jo syöneet, kovempaa vauhtia ohi ja havahduin siihen, kun ruokatarjottimeni tipahti lattialle jonkun vieraan opettajan tarttuessa kovaa minun käteeni ja huutaen, että täällä ei saa juosta. Jouduin sitten taas seisomaan "häpeäseinällä" noistakin rikkomuksistani, joihin en ollut edes syyllistynyt. Opettaja ei saanut mitään rangaistusta, vaikka hänestä valitettiin. Yksi toinen kerta sain kirjallisen huomautuksen kotiin allekirjoitettavaksi, kun koetilanteessa vieressäni istunut naurahti jostain yhtäkkiä. Taas se olin minä opettajan mielestä. Kolmas kerta oli, kun ohikulkeva joukko oppilaita tönäisi minua niin, että kaaduin seinää päin ja iso kello tipahti seinästä päähäni. Opettaja tuli ensimmäiseksi haukkumaan minua, että mitä minä riehun ja hajoitan täällä. Yrittivät saada minut korvaamaan kellon korjaamisen. Onneksi isäni laittoi asialle stopin vähäksi aikaa, kun opettajat tulivat kotiimme kelloasiasta keskustelemaan.
Ei tämä nyt ehkä suoraan (tai vinostikaan) otsikon köyhyyteen liity, mutta uskon kuitenkin, ettei samankaltainen peli olisi onnistunut ns. paremman väen lapsen kanssa. En tiedä tuota tosin varmuudella, joten ei siitä sen enempää. Kiusaamistapauksissa yläasteella tällaista suosimista sitten tapahtui varmuudella opettajien toimesta, mutta se on sitten taas eri aihe ja juttu se......
Minä olin todella onnekas kouluaikana (lukioon asti), minulla on erittäin asiallisia ja tasapuolisia opettajia, jotka eivät ottaneet tiettyjä ryhmiä silmätikuikseen. Olin koulun "nero" (helppo, kun oppilaita oli alle 40) ja todellakin jankkasin opettajia vastaan vähän väliä (ja olin oikeassa). Käyttäytymisnumeroni oli 7 (!) mutta keskiarvoni reilusi yli ysin. Yläasteella minulla oli sentään kohtalotoveri (eli luokkakaveri, jolla oli myös yli 9,5 keskiarvo), ja siellä muutama opettaja ehdotti, että me kaksin etenemme omaan tahtiin ja hän vain auttaa jos tarvitsemme apua. Ihana 80-luku, kun juustohöylä ei vielä ollut vienyt opettajien kaikkia voimia (vaikka kaikki kirjat kierrätettiinkin, minulla oli ISÄNI lukukirja...)
Suvussani on kuitenkin ihan erilaisia kokemuksia: kun on näitä venäläisiä sukulaisia. Serkkuni oli saanut Suomesta uudet kengät (siis ihan halvat kävelykengät, heillä oli koulussa koulupuku, mutta siihen ei liittynyt määräyksiä kengistä) joista opettajansa pimahti aivan täysin (kateuttaan, kun ei päässyt Suomeen, puhutaan siis 80-luvusta) ja EROTTI serkkuni koulusta. Tätini sitten kyseli viikon kuluttua rehtorilta, että mites meidän Tanjan koulunkäynti, voisiko sitä edes tenttimällä suorittaa? Niin rehtori sitten taas pimahti sille opettajalle... No, serkku pääsi takaisin kouluun, mutta samanlaista närppimistä se oli koko kouluaika.
Oma lapseni (sama koulu kuin minulla ja isälläni, opettajat olivat vaihtuneet tässä välissä) olikin koko ajan silmätikkuna diagnoosinsa vuoksi. Lisäksi hänellä oli verensokeriin liittyviä ongelmia syömishäiriön takia, ja ei ollut ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun rehtori soitti, että lapsesi täällä itkee taas kun ei suostu yhteistyöhön, ja kun menen paikalle, niin lapseni oli ihan sekaisin ja liki tiedoton, terkan mittaamana verensokeri oli 2. Pyysin, ehdotin ja vaadin, että voin antaa lapselle eväät mukaan, ei mitenkään mahdollista (piilotettiin sitten reppuun siripiriä) Ja tämä toistui kerta kerran jälkeen, kunnes lapsi vaihtoi koulua ja ensimmäisen matalan verensokerin jälkeen sai RUOKALASTA eväät päivän ajaksi (esimerkiksi omenan, ei siis mitään kummallista). Koulutoimenjohtajan mukaan sen ekan koulun rehtorin toiminta oli ihan jees, koska kyseessä oli ennakkotapaus eikä ohjeistusta tilanteen hoitamiseen ollut... Jostain syystä se rehtori jäi kuitenkin eläkkeelle hyvin pian, alle opettajien tavallisen eläkeiän.
No, tämä minusta ja minun suvustani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inflaatio kasvaa koko ajan. Hinnat nousevat. Sote-uudistus heikentää terveyspalvelut. Valtion velka kasvaa huimasti koko ajan. Joka 10. maatila lopettaa tänä vuonna, koska lannoitteet maksavat paljon, ja tuotannosta ei jää mitään käteen. Syysviljan oraat tuhoutuivat eikä uusia siemeniä kannata laittaa, kun tuotantokustannukset ovat niin suuret. Karjatilat ovat olleet tappiolla jo koko talven. Maatalousyrityäjän tuntipalkka on nykyisellään 30 senttiä.
Aivan, yritä tässä sitten olla positiivinen tulevaisuuden suhteen. Onneksi minulla on edes tämä köyhyys ja työttömyys, joista voi kuulemma iloita, kuten joku kohtalotoveriksi tekeytynyt täällä neuvoskeli äskettäin.
Lasteni puolesta olen eniten huolissani, ei ole hääppöinen maailma heillä edessään.
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:
Eihän näitä viestejäni täällä juuri ketään taida lukea Sugarbethiä ja rutiköyhää volvonomistajaa lukuunottamatta (Kiitos teille!) mutta kiinnostaisi tietää alapeukuttajilta, että alapeukutatteko siksi, että minulla on auto vai siksi, että ette vain jaksa lukea paria riviä enempää kerralla? Onko perimäinen "syy" silloin minussa vai teissä? Suhteellista sainoisin...
Minnakin tai joku hengenheimolainen taisi tulla mukaan tuohon ruuan hinta keskusteluun?
Rutiköyhä volvonomistaja täällä. Olen nukahdellut istualleni aamuviidestä lähtien univelasta ja aamupuolikahdeksasta lähtien vasaroinnin ja hiomisen vuoksi. En jaksa!
En osaa kommentoida tässä vaiheessa muuta kuin sitä asiaa, että esimerkkisi valovuodesta veti aivoni viimeistäänkin umpisolmuun. Oletko sinä nyt siis samaa mieltä viidesluokkalaisen itsesi kanssa vai jotain muuta mieltä?
"-- kun opettaja opetti koko luokalle -- että valovuosi on aika, jonka valo kulkee vuodessa avaruudessa, niin koin velvollisuudeksi korjata asia, eli valovuosi on matka, onka aika kulkee vuodessa. Eihän siinä muuten olisi mitään järkeäkään, mutta viidesluokkalainen ei välttämättä sitä tajua vielä, vaan uskoo opettajaansa."
Minä en voi olla tarkistelematta taustoja silloin, kun niitä on tarkisteltavana, joten etsin käsiini tällaisen määritelmän: "Yksi valovuosi on se matka, jonka valo kulkee tyhjässä avaruudessa vuoden aikana yksi valovuosi on se matka, jonka valo kulkee tyhjässä avaruudessa vuoden aikana."
https://www.astro.utu.fi/zubi/unit/ly.htm
Myönnän mukisematta olevani itse väärässä, mutta en yhtään tiedä sitä, kuka on oikeassa.
Ymmärrän väsymyksen ja aivosumun kohdallasi hyvin itsekin ajottain samoista oireista unettomuudesta johtuen kärsiessäni.
Opettaja oi siis sitä mieltä, että valovuosi on AIKAmitta eli yksi vuosi, jota se ei ole.
Minä olin sitä mieltä, että valovuosi on MATKAmitta, jonka valo kulkee avaruudessa vuoden aikana. Eli minä olin oikeassa. Vuosihan on aina aikana vuosi Maapallon aikaa, jolla myös valovuosi ilmoitetaan. Sitten eri planeetoilla paikallinen vuosi voi kestää vaikka kymmeniä vuosia kuten esim. Uranuksen vuosi on 84 Maan vuotta, mutta tämä ei enää suoraan liity alkuperäiseen aiheeseen eli valovuoteen, joka siis määritellään Maapallon ajassa, vaikka valo kulkisi missäpäin avaruutta vain.
Tämä siis oli liian vaikeata koulun vakituiselle opettajalle 80-luvulla, joten en ihmettele vaikka kaikki eivät sitä tälläkään hahmottaisi.
Minut sai kompastelemaan tuo ensimmäinen väitteesi, jonka mukaan "valovuosi on matka, onka aika kulkee vuodessa". Olet pannut siihen harhautukseksi vielä näppäilyvirheen, joka vei minut suin päin höyryveturien aikaan. :)
Rutiköyhä volvonomistaja
Niinpä. Yritin eilen epätoivoisesti löytää tuota kirjoitusvirhettä viestistäni siinä onnistumatta ja vasta nyt sitten tajusin, mikä aiheutti hämmennystä tuossa. Tuli tosiaan pahaan paikkaan kirjoitusvirheet muuten melko hyvin onnistuneessa viestissäni. Puin asiaa parissa kolmessa viestissä jälkeenpäin, joten tuli toivottavasti nyt selväksi kaikille, jota aihe kiinnosti.
Tuo opettajan väärin opettaminen ja kinastelu asioista, sekä rangaistukset niistä (rehtoria ei kiinnostanut, ketä on oikeassa), johtivat sitten siihen, että ei tuo koulunkäynti oikein enää jaksanut kiinnostaa ja arvosanat alkoivat pudota ylä-astetta kohti mentäessä ja sen aikana. Lisäksi opettaja alkoi sitten kostoksi takertumaan jokaiseen pikkuvirheeseeni ja jouduin esim. käymään kerran viikossa erityiskirjoitusopettajan (tai joku sinnepäin) luona opettelemassa kirjoittamista, koska yhdessä kirjaimessa kaunokirjoituksessani oli kuulemma liian ahdas lenkki ajottain. Käsialaani on kuitenkin muuten kehuttu erityisen selkeäksi usein eri tilanteissa vuosien aikana ja äidinkieli on ollut paras aineistani arvosanoiltaan kaikki opiskeluvuodet mukaan laskien. Samoin jouduin viikottain käymään kerran viikossa koulussa puheterapeutilla, koska en osannut ääntää yhtä kirjainta kunnolla lapsena tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. En tietenkään sitä oppinutkaan lausumaan oikein tuon kahden vuoden aikana, koska sen oppiminen olisi vaatinut kirurgisen operaation minulle vähintään., mutta oli se aika nöyryyttävää. En tiedä sitten oliko tuo kovin yleinen käytäntö muutoinkin 80-luvulla tuollainen.
Tänään ei ole enää näkynyt läiskiä näkökentässä ja tulin siihen tulokseen, että auringonvalo heijastaa heiluvien puiden oksien takaa läppärini näytöstä iltaisin niin paljon, että se saattaa aiheuttaa noita migreeniauraoireita. Tarvitsee etsiä parempi paikka kirjoittamiseen, koska en raatsisi verhoa laittaa ikkunaan, kun ulkona on muuten niin kaunista ja muutkin asukkaat meillä kärsisivät siitä.
Jatkan vielä, että käytökseni koululuokassa oli siis esimerkkitapauksessa, kuten muissakin vastaavissa tilanteissa, että kiltisti viittasin, ja kun opettaja antoi puheeenvuoron, niin esitin hänelle asiani asian oikeasta laidasta ja yleensä perustelut asialle ja ehkä sen, mistä kirjasta tai muusta tietoni olivat peräisin."Kinaaminen" siis oli normaalia keskustelua normaalilla äänensävyillä ja käytökseni oli muutenkin ollut kiitettävää, mutta opettaja sitten otti minut muutenkin silmätikuksi ja sai toisiakin opettajia mukaan uskotellen minun olevan jonkinlainen häirikkö. Se johti mm. tapauksiin, jossa esim. olin koulun ruokalassa ajatuksissani kävelemässä ruokatarjotin kädessä pöytääni, kun ohitse meni toisia oppilaita, jotka olivat jo syöneet, kovempaa vauhtia ohi ja havahduin siihen, kun ruokatarjottimeni tipahti lattialle jonkun vieraan opettajan tarttuessa kovaa minun käteeni ja huutaen, että täällä ei saa juosta. Jouduin sitten taas seisomaan "häpeäseinällä" noistakin rikkomuksistani, joihin en ollut edes syyllistynyt. Opettaja ei saanut mitään rangaistusta, vaikka hänestä valitettiin. Yksi toinen kerta sain kirjallisen huomautuksen kotiin allekirjoitettavaksi, kun koetilanteessa vieressäni istunut naurahti jostain yhtäkkiä. Taas se olin minä opettajan mielestä. Kolmas kerta oli, kun ohikulkeva joukko oppilaita tönäisi minua niin, että kaaduin seinää päin ja iso kello tipahti seinästä päähäni. Opettaja tuli ensimmäiseksi haukkumaan minua, että mitä minä riehun ja hajoitan täällä. Yrittivät saada minut korvaamaan kellon korjaamisen. Onneksi isäni laittoi asialle stopin vähäksi aikaa, kun opettajat tulivat kotiimme kelloasiasta keskustelemaan.
Ei tämä nyt ehkä suoraan (tai vinostikaan) otsikon köyhyyteen liity, mutta uskon kuitenkin, ettei samankaltainen peli olisi onnistunut ns. paremman väen lapsen kanssa. En tiedä tuota tosin varmuudella, joten ei siitä sen enempää. Kiusaamistapauksissa yläasteella tällaista suosimista sitten tapahtui varmuudella opettajien toimesta, mutta se on sitten taas eri aihe ja juttu se......
Minä olin todella onnekas kouluaikana (lukioon asti), minulla on erittäin asiallisia ja tasapuolisia opettajia, jotka eivät ottaneet tiettyjä ryhmiä silmätikuikseen. Olin koulun "nero" (helppo, kun oppilaita oli alle 40) ja todellakin jankkasin opettajia vastaan vähän väliä (ja olin oikeassa). Käyttäytymisnumeroni oli 7 (!) mutta keskiarvoni reilusi yli ysin. Yläasteella minulla oli sentään kohtalotoveri (eli luokkakaveri, jolla oli myös yli 9,5 keskiarvo), ja siellä muutama opettaja ehdotti, että me kaksin etenemme omaan tahtiin ja hän vain auttaa jos tarvitsemme apua. Ihana 80-luku, kun juustohöylä ei vielä ollut vienyt opettajien kaikkia voimia (vaikka kaikki kirjat kierrätettiinkin, minulla oli ISÄNI lukukirja...)
Suvussani on kuitenkin ihan erilaisia kokemuksia: kun on näitä venäläisiä sukulaisia. Serkkuni oli saanut Suomesta uudet kengät (siis ihan halvat kävelykengät, heillä oli koulussa koulupuku, mutta siihen ei liittynyt määräyksiä kengistä) joista opettajansa pimahti aivan täysin (kateuttaan, kun ei päässyt Suomeen, puhutaan siis 80-luvusta) ja EROTTI serkkuni koulusta. Tätini sitten kyseli viikon kuluttua rehtorilta, että mites meidän Tanjan koulunkäynti, voisiko sitä edes tenttimällä suorittaa? Niin rehtori sitten taas pimahti sille opettajalle... No, serkku pääsi takaisin kouluun, mutta samanlaista närppimistä se oli koko kouluaika.
Oma lapseni (sama koulu kuin minulla ja isälläni, opettajat olivat vaihtuneet tässä välissä) olikin koko ajan silmätikkuna diagnoosinsa vuoksi. Lisäksi hänellä oli verensokeriin liittyviä ongelmia syömishäiriön takia, ja ei ollut ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun rehtori soitti, että lapsesi täällä itkee taas kun ei suostu yhteistyöhön, ja kun menen paikalle, niin lapseni oli ihan sekaisin ja liki tiedoton, terkan mittaamana verensokeri oli 2. Pyysin, ehdotin ja vaadin, että voin antaa lapselle eväät mukaan, ei mitenkään mahdollista (piilotettiin sitten reppuun siripiriä) Ja tämä toistui kerta kerran jälkeen, kunnes lapsi vaihtoi koulua ja ensimmäisen matalan verensokerin jälkeen sai RUOKALASTA eväät päivän ajaksi (esimerkiksi omenan, ei siis mitään kummallista). Koulutoimenjohtajan mukaan sen ekan koulun rehtorin toiminta oli ihan jees, koska kyseessä oli ennakkotapaus eikä ohjeistusta tilanteen hoitamiseen ollut... Jostain syystä se rehtori jäi kuitenkin eläkkeelle hyvin pian, alle opettajien tavallisen eläkeiän.
No, tämä minusta ja minun suvustani.
Kiitos kirjoituksestasi. Hirveätä tuo sinun lapsesi kohtelu koulussa, sentään kysymys elämästä tai kuolemasta. Minulla oli sentään kyse "vain" itsetunnosta. Voin aina oikeasti pahoin, kun kuulen lapsiin kohdistuvista vahingoittavista toimenpiteistä, sillä lapsi ei useinkaan juuri kykene tekemään oikeita päätöksiä ja valintoja omin avuin tai ilman aikuisten apua. Noissa väärinkohteluissa menee usein vielä lapselta luottamus loppuiäksi auktoriteetteihin, kuten minulla ainakin kävi. Vaikeutti sekin sitten asioiden hoitoa nuorena opiskelijana. Vieläkin tukahtuneeksi luulemani kiukku nousee alitajunnasta ajoittain esille, kun "joutuu" TE-viranomaisen tai sosiaalihenkilön tai vastaavan kanssa tekemisiin.
Itselläni on kokemusta erityislapsen koulunkäynnistä nykyaikana ja se on onneksi se on ollut pelkästään positiivista ja tuntuu, että meillä päin asiat olisivat parantuneet sen suhteen vuosien aikana ja tuoneet minullekin taas luottamusta ihmisiin takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kestoköyhänä (osin valinnainen) tajuan ylenkatseen ja sen perustelun ohuuden.
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:
Köyhänä lapsena elänyt tajuaa miten ahdistavaa oli, kun syyslukukauden alussa piti kirjoittaa aine "Mitä teit kesälomalla?"
Asun Helsingissä. Me tehdään lomilla jatkuvasti jotain
Eikä vaadi edes paljon miettimistä, mutta suunnittelu auttaa.Monet museot ovat ilmaisia, syyslomalla on paljon ohjelmaa.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Nyt meillä on syyslomalle jo varattu Tukholman risteily, 16 euroa kolmelta.
Näin aluksi haluan onnitella teitä hyvistä suunnittelijankyvyistänne ja ympäripyöreiden sananparsien elossa pitämisestä.
Minun lapsena kokemani ahdistus kesäloma-aineen kirjoittamisesta varmaan helpottuisi huomattavasti, jos koululaisminäni pikkupaikkakunnalla saisi tietää nuo tiedot asuinkaupungistanne ja vuoden 2022 syysloman vietostanne. Nyt kaipailisin neuvoja sen suhteen, miten saisin viestinne välitettyä itselleni vuoteen 1983?
Tuo museoiden ilmaisuus tuli minulle uutena tietona, mutta pitkäaikaisköyhänä kyllä narisen siitä, että vaikka tuollaisen museon itselleni ilmaiseksi toki haluaisin, niin siitä syntyy kuitenkin hirveästi muita kuuluja, kuten yleensä tonttivuokrat, isot sähkölaskut ja varmaan pitäisi jokin vakuutuskin ottaa, jos tahtoo jotain pitää esillä. Myös sen museon kuljettaminen maksaisi, sillä vaikka minulla on auto, niin siitä puuttuu vetokoukku, eikä minulla ole ketään kuka auttaisi minua siirtämisen kanssa.
Siksi noita museoita varmaan onkin paljon ilmaisina, kun eivät edes köyhälle kelpaa.
Yrittäkää edes ottaa tämä sarkastisesti, jos oikeasti köyhä nyt saa ketään neuvoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:
Köyhänä lapsena elänyt tajuaa miten ahdistavaa oli, kun syyslukukauden alussa piti kirjoittaa aine "Mitä teit kesälomalla?"
Asun Helsingissä. Me tehdään lomilla jatkuvasti jotain
Eikä vaadi edes paljon miettimistä, mutta suunnittelu auttaa.Monet museot ovat ilmaisia, syyslomalla on paljon ohjelmaa.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Nyt meillä on syyslomalle jo varattu Tukholman risteily, 16 euroa kolmelta.
Näin aluksi haluan onnitella teitä hyvistä suunnittelijankyvyistänne ja ympäripyöreiden sananparsien elossa pitämisestä.
Minun lapsena kokemani ahdistus kesäloma-aineen kirjoittamisesta varmaan helpottuisi huomattavasti, jos koululaisminäni pikkupaikkakunnalla saisi tietää nuo tiedot asuinkaupungistanne ja vuoden 2022 syysloman vietostanne. Nyt kaipailisin neuvoja sen suhteen, miten saisin viestinne välitettyä itselleni vuoteen 1983?
Tuo museoiden ilmaisuus tuli minulle uutena tietona, mutta pitkäaikaisköyhänä kyllä narisen siitä, että vaikka tuollaisen museon itselleni ilmaiseksi toki haluaisin, niin siitä syntyy kuitenkin hirveästi muita kuuluja, kuten yleensä tonttivuokrat, isot sähkölaskut ja varmaan pitäisi jokin vakuutuskin ottaa, jos tahtoo jotain pitää esillä. Myös sen museon kuljettaminen maksaisi, sillä vaikka minulla on auto, niin siitä puuttuu vetokoukku, eikä minulla ole ketään kuka auttaisi minua siirtämisen kanssa.
Siksi noita museoita varmaan onkin paljon ilmaisina, kun eivät edes köyhälle kelpaa.
Yrittäkää edes ottaa tämä sarkastisesti, jos oikeasti köyhä nyt saa ketään neuvoa...
Tosiaan, joihinkin Helsingin museoihin pääsee ehkä kerran viikossa tiettynä aikana ilmaiseksi.
Vain oikeasti köyhä perheellinen tajuaa, miten syvään se sattuu, kun työttömien jonkinlaisiksi vertaistukiryhmiksi tarkoitetuissa "pakkoistunnoissa" kuuntelee, kun toiset työttömät kilpaa kehuu minkalaisia kaikkia uusia hienoja pelikoneita he ovat lapsilleen joululahjaksi ostaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis. Sattui jänskä juttu eilen illalla, kun poliisiauto seurasi minua kaupungista kotipihalle asti 20 km matkan mukaanlukien reilun pätkän pientä soratietä. Eivät kuitenkaan pysäyttäneet tai tulleet pihalle asti. Sattumaako vain vai onko jokin tehostettu köyhien autoilijoiden tarkkailuviikko? Viimeisen kymmennen vuoden aikana on yleensä näkynyt poliisiauto tuolla reitillä kerran parissa kuukaudessa ja nyt viimeisten viiden-kuuden ajomatkan aikana kuukauden aikana on näkynyt joka kerta vähintään kerran, yleensä kaksi. Joku vainoharhaisempi voisi ajatella jo joutuneeksi tarkkailun alaiseksi. Olenko kenties kertonut täällä jotain liikaa? Tätä tää vuosien notkuminen salaliittoteorioiden parissa teettää köyhän jo muutenkinn heikolle mielele.
Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:
Ohis. Sattui jänskä juttu eilen illalla, kun poliisiauto seurasi minua kaupungista kotipihalle asti 20 km matkan mukaanlukien reilun pätkän pientä soratietä. Eivät kuitenkaan pysäyttäneet tai tulleet pihalle asti. Sattumaako vain vai onko jokin tehostettu köyhien autoilijoiden tarkkailuviikko? Viimeisen kymmennen vuoden aikana on yleensä näkynyt poliisiauto tuolla reitillä kerran parissa kuukaudessa ja nyt viimeisten viiden-kuuden ajomatkan aikana kuukauden aikana on näkynyt joka kerta vähintään kerran, yleensä kaksi. Joku vainoharhaisempi voisi ajatella jo joutuneeksi tarkkailun alaiseksi. Olenko kenties kertonut täällä jotain liikaa? Tätä tää vuosien notkuminen salaliittoteorioiden parissa teettää köyhän jo muutenkinn heikolle mielele.
Edelliseen tarkennuksena siis, että vaikka poliisiauto koukkasi pihalle asti, niin poliisit eivät tulleet autosta ulos pihalle, vaan jatkoivat samantien matkaa. Ei meinaa köyhän hermot kestää tuollaista jännitystä, onneksi minulla oli gps-nopeusmittari päällä, niin osasin ajaa tarkalleen nopeusrajoitusten mukaan, kun auton oma mittari näyttä mitä milloinkin huvittaa.
lääke ilman kelakorvausta maksaa paljon, tuli taas huomattua.
Vierailija kirjoitti:
lääke ilman kelakorvausta maksaa paljon, tuli taas huomattua.
Minäkin huomasin taas kerran. Tilasin apteekista lääkettä päänsärkyyn ja tulehtuneeseen ihoon, minkä lisäksi oli saatava pari pakettia korvatulppia, koska täällä kunnan vuokramurjuissa ei naapureitaan saa valita. Tänään vuokranantaja otti yhteyttä ja kertoi, että Kelan vuokranmaksuissa on taas jotain vikaa - ties monettako kuukautta peräkkäin. Minä olen hoitanut oman osuuteni aina ajallaan, mutta Kelalta se vain ei onnistu. Monta muutakin pelkästään työttömyydestä seurannutta ongelmaa on jatkuvasti niskassa, ja herään joka ikinen aamu siihen, että jollain tavalla on pystyttävä kuolemaan. Tällaisessa olemassa olemisessa ei ole mitään järkeä, eikä paremmasta ole toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lääke ilman kelakorvausta maksaa paljon, tuli taas huomattua.
Minäkin huomasin taas kerran. Tilasin apteekista lääkettä päänsärkyyn ja tulehtuneeseen ihoon, minkä lisäksi oli saatava pari pakettia korvatulppia, koska täällä kunnan vuokramurjuissa ei naapureitaan saa valita. Tänään vuokranantaja otti yhteyttä ja kertoi, että Kelan vuokranmaksuissa on taas jotain vikaa - ties monettako kuukautta peräkkäin. Minä olen hoitanut oman osuuteni aina ajallaan, mutta Kelalta se vain ei onnistu. Monta muutakin pelkästään työttömyydestä seurannutta ongelmaa on jatkuvasti niskassa, ja herään joka ikinen aamu siihen, että jollain tavalla on pystyttävä kuolemaan. Tällaisessa olemassa olemisessa ei ole mitään järkeä, eikä paremmasta ole toivoa.
Jos Kela jatkuvasti sössii tota maksua, kannattaisi ottaa se asumistuki omalle tililleen ja maksaa itse.
yhteishuoltajuus ja kesäloma. olet viikon syömättä että saat seur.vkolla lapselle jotain.
Köyhänä lapsena elänyt tajuaa miten ahdistavaa oli, kun syyslukukauden alussa piti kirjoittaa aine "Mitä teit kesälomalla?"