Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Vierailija kirjoitti:
Jankuti jankuti - ketju. Alkoi kivasti ja sitten muutamat alkoivat sen jankuttamisen.
Ketju pilalla. Aloittaja voisi aloittaa uuden.
JankuttajaUrpot hävitkää!!!!!
Ne tulisi siihen uuteen ketjuunkin. t:yöllinen multavaras
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuuko tämä ihminen, jonka äiti kuoli siis hiljattain, äidiltään perimässä asunnossa?
Ja ei ollut paikalla perunkirjoituksessa? Miten se on mahdollista? Eihän perunkirjoitusta voida edes pitää, jos joku pesän osakas ei ole paikalla, eikä ole toimittanut valtakirjaa kenellekään toiselle.
Perunkirjoituksessa on oltava kaikkien läsnä ja jos joku ei pääse siihen, häneltä pitää olla valtakirja, jolla hän antaa luvan jollekin toiselle osakkaalle toimia hänen edustajanaan.
Ja tämän poissaolevan täytyy antaa selvitys, mitä vaatimuksia tai toiveita hänellä perinnön suhteen on. Ei siitä kukaan muu osakas voi päättää, eikä todellakaan voida tehdä niin, että laitetaan se yksi sitten ottamaan perintö vastaan, ja muut luopuvat, ilman että kysytään tältä poissaolevalta yhtään mitään. Onhan kännykätkin jo keksitty!
Minä ottaisin yhteyttä tähän perunkirjoituksen laatijaan ja selvittäisin asian. Onko toimittu ollenkaan laillisesti?
Kirjoittaja on luultavasti elellyt äitinsä kanssa äitinsä eläkkeen turvin, jos hänellä ei ole omaa rahaa yhtään. Hiukan sanoisin että on toiminut lyhytnäköisesti.
Velathan ei periydy, eli jos äidin sähkölaskut on jääneet maksamatta, niin sehän on sähköyhtiön tappio sitten. Jos kirjoittaja ei ole vielä ottanut asuntoa nimilleen, ei hänellä ole mitään velvollisuutta maksaa kuolleen äitinsä velkoja. Vasta kun asunto on täysin hänen omistuksessaan, voivat velkojat alkaa vaatia saataviaan, koska sitten hänellä on äidiltä perittyä omaisuutta. Hän voi tehdä sähköyhtiön kanssa oman sopimuksen sitten aikanaan, kun asunto on täysin hänen nimissään. Voi ottaa sen sähkön ihan eri yhtiöstäkin.
Sisarusten kanssa täytyisi myös olla keskusteluyhteys, on heilläkin velvollisuutensa tässä asiassa.
Jos kirjoittajalla ei ole omia tuloja, niin millä hän aikoo yleensäkään tulla toimeen jatkossa? Asunnosta on maksettava paitsi ne sähköt, myös muut kulut.
Ja pitäisihän siitä irtaimistostakin sopia sisarusten kanssa. Tavallisesta koti-irtaimistosta ei ole mikään taho kiinnostunut, sen saavat perilliset jakaa oman mielensä mukaan. Se ei kuulu edes siihen "luovun perinnöstä" -juttuun. Tuskinpa äidillä oli Picassoja seinillä tai Fabergen kultamunia.
Kirjoittaja voi myydä asunnon, ja siitä maksaa sitten ne äidin rästissä olevat velat. Mutta vain siinä tapauksessa, että asunto todella on hänen nimissään. Eli onko hän ilmoittanut ottavansa sen asunnon perintönä vastaan ja onko ao. paperit tehty? Siinä tarvitaan niitä toisiakin sisaruksia, sillä hehän luopuvat perinnöstään tämän yhden hyväksi.
Jos taas kyse on vuokra-asunnosta, asia on ihan toisenlainen. Kirjoittajan ei tarvitse maksaa yhtään mitään äidiltä jääneitä velkoja ja sopia vain vuokranantajan kanssa, voiko hän jatkaa vuokralaisena siinä asunnossa. Sitten hän tekee vain oman vuokrasopimuksensa ja sillä siisti. Maksut lähtee juoksemaan vain vuokrasopimuksen alkamispäivästä. Sähköyhtiöt jää nuolemaan näppejään. Niille on vain toimitettava ote perukirjasta, missä näkyy se, että asiakas kuoli varattomana. Sen voi kyllä ihan soittamallakin ensi hätään ilmoittaa, etteivät nyt lähde heti katkomaan siitä sähköjä. Loppuuhan se asiakkuuskin heti asiakkaan kuoltua, joten kannattaa olla sinne nopeasti yhteydessä, etteivät lähetä lisää laskuja.
Ja mitään perinnöstä luopumistahan ei edes ole, jos ei ole sitä perittävääkään.
Perunkirjoituksessa ei ole mitään läsnäolopakkoa edes perijöillä. Ainoastaan pesän selvittäjän ja kahden uskotun miehen on oltava läsnä.
Jos ei ole läsnä, niin tarvitaan valtakirja millä valtuutetaan joku muu pesän osakas hoitaa hänen puolestaan läsnäolon.
Kaikilta pesän osakkailta vaaditaan allekirjoitus, jos on valtakirja, missä täytyy olla valtuuttajan allekirjoitus, tämä mainitaan perunkirjassa.
Jos ei ole läsnä niin silloin luovuttaa "vallan" tällä valtuutuksesa muille osakkaille. Jospa ovat sitten päättäneet luopua perinnöstä ja jättäneet sen tälle ko. henkilölle.
Perunkirjoitus on eri kuin perinnönjako.
Perunkirjoitus täytyy tehdä kolmen kuukauden aikana. Siinä luetellaan pesän varat ja velat sekä pesän osakkaat.
Jakokirjan voi tehdä samassa yhteydessä tai myöhemmin.
Vaan kun ei tarvita.
"Tiedon saatuaan osakkaat ja muut oikeudenomistajat voivat tehdä päätöksen siitä, haluavatko he osallistua perunkirjoitustilaisuuteen, koska osallistuminen ei ole välttämätöntä. Perunkirjoitus voidaan nimittäin toimittaa, kunhan paikalla ovat pesän ilmoittaja ja uskotut miehet, sillä perunkirjoituksessa ei tehdä mitään osakkaiden oikeusasemaan vaikuttavia sitovia päätöksiä. Halutessaan perunkirjoitukseen kutsuttu voi myös valtuuttaa toisen henkilön edustamaan itseään perunkirjoituksessa." https://www.minilex.fi/a/perunkirjoitus-ja-valtakirja
jos haluaa, voi valtuutta jonkun. Siis JOS haluaa.
En käsitä, miksi perukirja- ja muut asiat koetaan niin vaikeiksi. Tarvitaan lukutaito, netti ja esim yhteydenotto pankkiin, jossa on valmiina nivaska ohjeita, kuinka toimitaan, kun kohtaa kuolemantapauksen. Perintökaarikin löytyy netistä tai vaikka kirjastosta, jos ei ole nettiä.
Tietyt dokkarit hankitaan ja Word esiin ja naputtelemaan.
Hautaustoimistokin antaa ohjeita tilanteessa. Hautaus sentään tehdään joko tuhkaamalla tai hautaamalla, siihen ei ole vaihtoehtoja.
Kukaan ei pakota raijaamaan kukkia tai pitämään hautajaisia. Kuunnellaan mielellään vainajan toivomusta. Nykyisin aika moni haluaa, että esim krematorion jälkeen läheiset käyvät yhdessä ehkä kahvilla tai syömässä. Mitään ei tarvitse välttämättä järjestää.
Vainajaa voi muistaa ajatuksissaan milloin vain.
Nuorena, olin asunut vuoden Helsingissä, en oikein tuntenut ketään, kämppikseni, kenen nimissä asunto oli, ilmoitti mun pitää muuttaa pois, hänen poikaystävä muuttaa tilalle.
Suhde ei ollut ns paras mahdollinen, tiesin on väliaikaista.
Meillä oli sama opiskelupaikka ja kävimme samassa paikassa töissä, olimme mm koko kesön töissä ma-pe.
Kellarikomero oli tyhjä ja kysyin voinko viedä sinne omaisuuden, tyhjennän, kun saan oman asunnon. Kerroin asun paikassa x alivuokralaisena.
Vuorasin seinän banaanilaatikoilla, tein oven eteen pahvivirityksen, komero oli kanahäkki
Poikittain mahtui patja ja aamulla nostin patjan pystyyn. Asttelin jos joku murtautuu, ei heti tajua asun siellä.
Asuin kesästä syksyyn siellä.
Sadepäivinä jäin hengailemaan työpaikalle. Oleskelutiöassa oli telkkari. Kauniina ilmoita fillaroin hietsuun, viikonloppuisin olin kirjastoissa, kaupungilla.
Ylitöitä sai tehdä niin paljon, kun huvitti. Tein joka päivä väh 2 h, joskus 4. Aamulla keitin puuroa.
Rahaa jäi säästöön älyttömästi. Sain ylitöiden vuoksi hyvää palkkaa, kulut olivat 0.
Tosi usein yks kollega toi mullekin lihakeittoa. Söin aina jotain outoja virityksiä.
Taloyhtiössä oli kellarin vieressä vessa ja pyöräkellari. Tulin kellariin aina myöhään ja lähdin pois viim aamulla aikausin.
Pariskunta erosi ja tää tuttu pyysi mua takaisin muuttamaan. Asuin siellä vielä vajaa vuoden ja sitten sain hoasilta yksiön
Suomen kaupungissa X asui yksi yhteiskuntatieteen tohtori vuoden metsässä2000-luvulla. Päivisin eleli kirjastossa. Sai lopulta yksiön jonkin järjestön kautta. Oli ihan raitis mies eikä edes tupakoinut. Ei ollut mielisairaskaan. Oli köyhä ja ehkä asperger-tyyppinen neropatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena, olin asunut vuoden Helsingissä, en oikein tuntenut ketään, kämppikseni, kenen nimissä asunto oli, ilmoitti mun pitää muuttaa pois, hänen poikaystävä muuttaa tilalle.
Suhde ei ollut ns paras mahdollinen, tiesin on väliaikaista.Meillä oli sama opiskelupaikka ja kävimme samassa paikassa töissä, olimme mm koko kesön töissä ma-pe.
Kellarikomero oli tyhjä ja kysyin voinko viedä sinne omaisuuden, tyhjennän, kun saan oman asunnon. Kerroin asun paikassa x alivuokralaisena.
Vuorasin seinän banaanilaatikoilla, tein oven eteen pahvivirityksen, komero oli kanahäkki
Poikittain mahtui patja ja aamulla nostin patjan pystyyn. Asttelin jos joku murtautuu, ei heti tajua asun siellä.
Asuin kesästä syksyyn siellä.
Sadepäivinä jäin hengailemaan työpaikalle. Oleskelutiöassa oli telkkari. Kauniina ilmoita fillaroin hietsuun, viikonloppuisin olin kirjastoissa, kaupungilla.
Ylitöitä sai tehdä niin paljon, kun huvitti. Tein joka päivä väh 2 h, joskus 4. Aamulla keitin puuroa.
Rahaa jäi säästöön älyttömästi. Sain ylitöiden vuoksi hyvää palkkaa, kulut olivat 0.
Tosi usein yks kollega toi mullekin lihakeittoa. Söin aina jotain outoja virityksiä.
Taloyhtiössä oli kellarin vieressä vessa ja pyöräkellari. Tulin kellariin aina myöhään ja lähdin pois viim aamulla aikausin.
Pariskunta erosi ja tää tuttu pyysi mua takaisin muuttamaan. Asuin siellä vielä vajaa vuoden ja sitten sain hoasilta yksiön
Mun mutsi heitti mut ulos kun olin 16. Tää oli maalla ja 70-luvulla. Onneksi oli kesä. Lainasin tutulta teltan ja asuin leirintäalueella, kävin sieltä bussilla töissä. Olihan se hieman ankeaa. Olisin jatkanut, mutta teltan omistaja tarvitsi teltan lomamatkalleen. Palasin kotiin ja muutin sieltä pois kuukauden sisällä alivuokralaisasuntoon.
Mun mutsi heitti mut ulos kun olin 16. Tää oli maalla ja 70-luvulla. Onneksi oli kesä. Lainasin tutulta teltan ja asuin leirintäalueella, kävin sieltä bussilla töissä. Olihan se hieman ankeaa. Olisin jatkanut, mutta teltan omistaja tarvitsi teltan lomamatkalleen. Palasin kotiin ja muutin sieltä pois kuukauden sisällä alivuokralaisasuntoon.
Miksi heitti sinut ulos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mutsi heitti mut ulos kun olin 16. Tää oli maalla ja 70-luvulla. Onneksi oli kesä. Lainasin tutulta teltan ja asuin leirintäalueella, kävin sieltä bussilla töissä. Olihan se hieman ankeaa. Olisin jatkanut, mutta teltan omistaja tarvitsi teltan lomamatkalleen. Palasin kotiin ja muutin sieltä pois kuukauden sisällä alivuokralaisasuntoon.
Miksi heitti sinut ulos?
Ei pitänyt minusta. Tämä tilanne kärjistyi, kun aloin saada palkkaa ja pystyin ostamaan esim vaatteita ja käymään ulkona. Aloitin työt 15-vuotiaana. Tiedän - kuulostan satuilijalta mutta kun kysyit, vastasin.
Varastaa vessapeperia esim kirjaston vessasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin ja kun pitäis olla varastossa kolmen vuorokauden eväät. Hyvä jos on puolen vuorokauden eväät. Mitähän on ne päättäjät, jotka on tällaisen varautumis suunnitelman tehneet, miettineet millä pienituloinen varastoi sitä evästä kolmen vuorokauden tarpeiksi. Mietityttää!!!
Minulla on muutama näkkäripaketti, kaurahiutaleita, perunoita, herneitä, riisiä ja voita. Kyllä noilla yksi ihminen pärjää kolme vuorokautta.
Eri juttu on sitten se, jos nuo perusainekset loppuvat kaupasta turhanpäiten hamstraavien vuoksi kuten toissa keväänä kävi. On käynyt viime vuosina niinkin, että olen joutunut syömään varavarastoni, ennen kuin olen saanut uutta.
Juuri nyt mietin mitä syön seuraavan kuukauden, jos sähköt katkaistaan. Leipää, juustoa ym. on, mutta muuten olen aika hukassa. Pastan ja puuron keittäminen ei onnistu ilman hellaa.
Olen erikoisessa tilanteessa, ja jään kuntien väliin tyhjän päälle. Virkailijat kaikissa laitoksissa ovat olleet auttavaisia ja mukavia. Eivät ole voineet auttaa, kun pykälät.
Saitko sähkölaskun maksettua?
En tiedä, kuinka moni tähän on joutunut, mutta minä nyt ainakin.
Rahattomuuden syyt ja ilmenemismuodot on kerrottu ketjussa moneen kertaan, joten kerron vain yhden matalan hetken. Sairastuin yllättäen flunssaan, eikä ollut rahaa lähteä kauppaan ostamaan nenäliinoja tai tilata niitä kotiin. Makasin siis pari päivää sohvalla, niistin taukoamatta ja kuivattelin paperinenäliinoja seuraavaa niistokierrosta varten. Voimat eivät riittäneet siihen, että olisin vaeltanut pesualtaalle niistelemään, eikä nenäkään olisi sitä kestänyt.
Paperinenäliinat voi muuten käyttää kolmeen tai neljäänkin kertaan, kunhan antaa niiden kuivua kunnolla käyttökertojen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuuko tämä ihminen, jonka äiti kuoli siis hiljattain, äidiltään perimässä asunnossa?
Ja ei ollut paikalla perunkirjoituksessa? Miten se on mahdollista? Eihän perunkirjoitusta voida edes pitää, jos joku pesän osakas ei ole paikalla, eikä ole toimittanut valtakirjaa kenellekään toiselle.
Perunkirjoituksessa on oltava kaikkien läsnä ja jos joku ei pääse siihen, häneltä pitää olla valtakirja, jolla hän antaa luvan jollekin toiselle osakkaalle toimia hänen edustajanaan.
Ja tämän poissaolevan täytyy antaa selvitys, mitä vaatimuksia tai toiveita hänellä perinnön suhteen on. Ei siitä kukaan muu osakas voi päättää, eikä todellakaan voida tehdä niin, että laitetaan se yksi sitten ottamaan perintö vastaan, ja muut luopuvat, ilman että kysytään tältä poissaolevalta yhtään mitään. Onhan kännykätkin jo keksitty!
Minä ottaisin yhteyttä tähän perunkirjoituksen laatijaan ja selvittäisin asian. Onko toimittu ollenkaan laillisesti?
Kirjoittaja on luultavasti elellyt äitinsä kanssa äitinsä eläkkeen turvin, jos hänellä ei ole omaa rahaa yhtään. Hiukan sanoisin että on toiminut lyhytnäköisesti.
Velathan ei periydy, eli jos äidin sähkölaskut on jääneet maksamatta, niin sehän on sähköyhtiön tappio sitten. Jos kirjoittaja ei ole vielä ottanut asuntoa nimilleen, ei hänellä ole mitään velvollisuutta maksaa kuolleen äitinsä velkoja. Vasta kun asunto on täysin hänen omistuksessaan, voivat velkojat alkaa vaatia saataviaan, koska sitten hänellä on äidiltä perittyä omaisuutta. Hän voi tehdä sähköyhtiön kanssa oman sopimuksen sitten aikanaan, kun asunto on täysin hänen nimissään. Voi ottaa sen sähkön ihan eri yhtiöstäkin.
Sisarusten kanssa täytyisi myös olla keskusteluyhteys, on heilläkin velvollisuutensa tässä asiassa.
Jos kirjoittajalla ei ole omia tuloja, niin millä hän aikoo yleensäkään tulla toimeen jatkossa? Asunnosta on maksettava paitsi ne sähköt, myös muut kulut.
Ja pitäisihän siitä irtaimistostakin sopia sisarusten kanssa. Tavallisesta koti-irtaimistosta ei ole mikään taho kiinnostunut, sen saavat perilliset jakaa oman mielensä mukaan. Se ei kuulu edes siihen "luovun perinnöstä" -juttuun. Tuskinpa äidillä oli Picassoja seinillä tai Fabergen kultamunia.
Kirjoittaja voi myydä asunnon, ja siitä maksaa sitten ne äidin rästissä olevat velat. Mutta vain siinä tapauksessa, että asunto todella on hänen nimissään. Eli onko hän ilmoittanut ottavansa sen asunnon perintönä vastaan ja onko ao. paperit tehty? Siinä tarvitaan niitä toisiakin sisaruksia, sillä hehän luopuvat perinnöstään tämän yhden hyväksi.
Jos taas kyse on vuokra-asunnosta, asia on ihan toisenlainen. Kirjoittajan ei tarvitse maksaa yhtään mitään äidiltä jääneitä velkoja ja sopia vain vuokranantajan kanssa, voiko hän jatkaa vuokralaisena siinä asunnossa. Sitten hän tekee vain oman vuokrasopimuksensa ja sillä siisti. Maksut lähtee juoksemaan vain vuokrasopimuksen alkamispäivästä. Sähköyhtiöt jää nuolemaan näppejään. Niille on vain toimitettava ote perukirjasta, missä näkyy se, että asiakas kuoli varattomana. Sen voi kyllä ihan soittamallakin ensi hätään ilmoittaa, etteivät nyt lähde heti katkomaan siitä sähköjä. Loppuuhan se asiakkuuskin heti asiakkaan kuoltua, joten kannattaa olla sinne nopeasti yhteydessä, etteivät lähetä lisää laskuja.
Ja mitään perinnöstä luopumistahan ei edes ole, jos ei ole sitä perittävääkään.
Perunkirjoituksessa ei ole mitään läsnäolopakkoa edes perijöillä. Ainoastaan pesän selvittäjän ja kahden uskotun miehen on oltava läsnä.
Jos ei ole läsnä, niin tarvitaan valtakirja millä valtuutetaan joku muu pesän osakas hoitaa hänen puolestaan läsnäolon.
Kaikilta pesän osakkailta vaaditaan allekirjoitus, jos on valtakirja, missä täytyy olla valtuuttajan allekirjoitus, tämä mainitaan perunkirjassa.
Jos ei ole läsnä niin silloin luovuttaa "vallan" tällä valtuutuksesa muille osakkaille. Jospa ovat sitten päättäneet luopua perinnöstä ja jättäneet sen tälle ko. henkilölle.
Perunkirjoitus on eri kuin perinnönjako.
Perunkirjoitus täytyy tehdä kolmen kuukauden aikana. Siinä luetellaan pesän varat ja velat sekä pesän osakkaat.
Jakokirjan voi tehdä samassa yhteydessä tai myöhemmin.Vaan kun ei tarvita.
"Tiedon saatuaan osakkaat ja muut oikeudenomistajat voivat tehdä päätöksen siitä, haluavatko he osallistua perunkirjoitustilaisuuteen, koska osallistuminen ei ole välttämätöntä. Perunkirjoitus voidaan nimittäin toimittaa, kunhan paikalla ovat pesän ilmoittaja ja uskotut miehet, sillä perunkirjoituksessa ei tehdä mitään osakkaiden oikeusasemaan vaikuttavia sitovia päätöksiä. Halutessaan perunkirjoitukseen kutsuttu voi myös valtuuttaa toisen henkilön edustamaan itseään perunkirjoituksessa." https://www.minilex.fi/a/perunkirjoitus-ja-valtakirja
jos haluaa, voi valtuutta jonkun. Siis JOS haluaa.
En sit tie. Veljeni perunkirjoituksessa ja sitä seuranneessa pesänjaossa ainakin vaadittiin joko osallistumaan tai valtuuttamaan joku valtakirjalla. Samoin täytyi kaikken pesän osakkaiden toimittaa virkatodistus perunkirjoitustilaisuuteen ja pesänjakoon. Toki sama kävi molempiin.
Samoin kun eräs pesän osakas toimi asioiden hoitajana niin siihen valtakirja täytyi olla kaikilta osakkailta.
Kun talo myytiin perunkirjoituksen jälkeen ennen varsinaista ositusta niin siihenkin täytyi olla suostumus valtakirjalla kaikilta pesän osakkailta, siis täytyi olla taas siihen talon myyntiin oma valtakirjansa.
Onhan se selvempää, että osallistuu tai valtuuttaa jonkun perunkirjoitukseen. Miten se on edes mahdollista kun siihen perunkirjaankin tarvitaan osakkaiden allekirjoitus tai valtuuten allekirjoitus. Se toimitetaan sitten verottajalle. On virallinen asiakirja. Eihän voi puuttua jonkun osakkaan tai valtuutetun allekirjoitusta juuri esimerkiksi veroseuraamusten takia!
Ositusta tuskin pystyy tekemään ilman valtakirjaa tai läsnäoloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuuko tämä ihminen, jonka äiti kuoli siis hiljattain, äidiltään perimässä asunnossa?
Ja ei ollut paikalla perunkirjoituksessa? Miten se on mahdollista? Eihän perunkirjoitusta voida edes pitää, jos joku pesän osakas ei ole paikalla, eikä ole toimittanut valtakirjaa kenellekään toiselle.
Perunkirjoituksessa on oltava kaikkien läsnä ja jos joku ei pääse siihen, häneltä pitää olla valtakirja, jolla hän antaa luvan jollekin toiselle osakkaalle toimia hänen edustajanaan.
Ja tämän poissaolevan täytyy antaa selvitys, mitä vaatimuksia tai toiveita hänellä perinnön suhteen on. Ei siitä kukaan muu osakas voi päättää, eikä todellakaan voida tehdä niin, että laitetaan se yksi sitten ottamaan perintö vastaan, ja muut luopuvat, ilman että kysytään tältä poissaolevalta yhtään mitään. Onhan kännykätkin jo keksitty!
Minä ottaisin yhteyttä tähän perunkirjoituksen laatijaan ja selvittäisin asian. Onko toimittu ollenkaan laillisesti?
Kirjoittaja on luultavasti elellyt äitinsä kanssa äitinsä eläkkeen turvin, jos hänellä ei ole omaa rahaa yhtään. Hiukan sanoisin että on toiminut lyhytnäköisesti.
Velathan ei periydy, eli jos äidin sähkölaskut on jääneet maksamatta, niin sehän on sähköyhtiön tappio sitten. Jos kirjoittaja ei ole vielä ottanut asuntoa nimilleen, ei hänellä ole mitään velvollisuutta maksaa kuolleen äitinsä velkoja. Vasta kun asunto on täysin hänen omistuksessaan, voivat velkojat alkaa vaatia saataviaan, koska sitten hänellä on äidiltä perittyä omaisuutta. Hän voi tehdä sähköyhtiön kanssa oman sopimuksen sitten aikanaan, kun asunto on täysin hänen nimissään. Voi ottaa sen sähkön ihan eri yhtiöstäkin.
Sisarusten kanssa täytyisi myös olla keskusteluyhteys, on heilläkin velvollisuutensa tässä asiassa.
Jos kirjoittajalla ei ole omia tuloja, niin millä hän aikoo yleensäkään tulla toimeen jatkossa? Asunnosta on maksettava paitsi ne sähköt, myös muut kulut.
Ja pitäisihän siitä irtaimistostakin sopia sisarusten kanssa. Tavallisesta koti-irtaimistosta ei ole mikään taho kiinnostunut, sen saavat perilliset jakaa oman mielensä mukaan. Se ei kuulu edes siihen "luovun perinnöstä" -juttuun. Tuskinpa äidillä oli Picassoja seinillä tai Fabergen kultamunia.
Kirjoittaja voi myydä asunnon, ja siitä maksaa sitten ne äidin rästissä olevat velat. Mutta vain siinä tapauksessa, että asunto todella on hänen nimissään. Eli onko hän ilmoittanut ottavansa sen asunnon perintönä vastaan ja onko ao. paperit tehty? Siinä tarvitaan niitä toisiakin sisaruksia, sillä hehän luopuvat perinnöstään tämän yhden hyväksi.
Jos taas kyse on vuokra-asunnosta, asia on ihan toisenlainen. Kirjoittajan ei tarvitse maksaa yhtään mitään äidiltä jääneitä velkoja ja sopia vain vuokranantajan kanssa, voiko hän jatkaa vuokralaisena siinä asunnossa. Sitten hän tekee vain oman vuokrasopimuksensa ja sillä siisti. Maksut lähtee juoksemaan vain vuokrasopimuksen alkamispäivästä. Sähköyhtiöt jää nuolemaan näppejään. Niille on vain toimitettava ote perukirjasta, missä näkyy se, että asiakas kuoli varattomana. Sen voi kyllä ihan soittamallakin ensi hätään ilmoittaa, etteivät nyt lähde heti katkomaan siitä sähköjä. Loppuuhan se asiakkuuskin heti asiakkaan kuoltua, joten kannattaa olla sinne nopeasti yhteydessä, etteivät lähetä lisää laskuja.
Ja mitään perinnöstä luopumistahan ei edes ole, jos ei ole sitä perittävääkään.
Perunkirjoituksessa ei ole mitään läsnäolopakkoa edes perijöillä. Ainoastaan pesän selvittäjän ja kahden uskotun miehen on oltava läsnä.
Jos ei ole läsnä, niin tarvitaan valtakirja millä valtuutetaan joku muu pesän osakas hoitaa hänen puolestaan läsnäolon.
Kaikilta pesän osakkailta vaaditaan allekirjoitus, jos on valtakirja, missä täytyy olla valtuuttajan allekirjoitus, tämä mainitaan perunkirjassa.
Jos ei ole läsnä niin silloin luovuttaa "vallan" tällä valtuutuksesa muille osakkaille. Jospa ovat sitten päättäneet luopua perinnöstä ja jättäneet sen tälle ko. henkilölle.
Perunkirjoitus on eri kuin perinnönjako.
Perunkirjoitus täytyy tehdä kolmen kuukauden aikana. Siinä luetellaan pesän varat ja velat sekä pesän osakkaat.
Jakokirjan voi tehdä samassa yhteydessä tai myöhemmin.Vaan kun ei tarvita.
"Tiedon saatuaan osakkaat ja muut oikeudenomistajat voivat tehdä päätöksen siitä, haluavatko he osallistua perunkirjoitustilaisuuteen, koska osallistuminen ei ole välttämätöntä. Perunkirjoitus voidaan nimittäin toimittaa, kunhan paikalla ovat pesän ilmoittaja ja uskotut miehet, sillä perunkirjoituksessa ei tehdä mitään osakkaiden oikeusasemaan vaikuttavia sitovia päätöksiä. Halutessaan perunkirjoitukseen kutsuttu voi myös valtuuttaa toisen henkilön edustamaan itseään perunkirjoituksessa." https://www.minilex.fi/a/perunkirjoitus-ja-valtakirja
jos haluaa, voi valtuutta jonkun. Siis JOS haluaa.
Pesän ilmoittajalla täytyy olla kaikkien osakkaiden allekirjoittama tai valtuutus valtakirja. Että kaikki osakkaat ovat hyväksyneet hänet pesän ilmoittajaksi.
Ehkä tämä sitten riittää. Mutta joku valtakirja tai valtuutus täytyy tilaisuuden suorittamiseen olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin ja kun pitäis olla varastossa kolmen vuorokauden eväät. Hyvä jos on puolen vuorokauden eväät. Mitähän on ne päättäjät, jotka on tällaisen varautumis suunnitelman tehneet, miettineet millä pienituloinen varastoi sitä evästä kolmen vuorokauden tarpeiksi. Mietityttää!!!
Minulla on muutama näkkäripaketti, kaurahiutaleita, perunoita, herneitä, riisiä ja voita. Kyllä noilla yksi ihminen pärjää kolme vuorokautta.
Eri juttu on sitten se, jos nuo perusainekset loppuvat kaupasta turhanpäiten hamstraavien vuoksi kuten toissa keväänä kävi. On käynyt viime vuosina niinkin, että olen joutunut syömään varavarastoni, ennen kuin olen saanut uutta.
Juuri nyt mietin mitä syön seuraavan kuukauden, jos sähköt katkaistaan. Leipää, juustoa ym. on, mutta muuten olen aika hukassa. Pastan ja puuron keittäminen ei onnistu ilman hellaa.
Olen erikoisessa tilanteessa, ja jään kuntien väliin tyhjän päälle. Virkailijat kaikissa laitoksissa ovat olleet auttavaisia ja mukavia. Eivät ole voineet auttaa, kun pykälät.
Saitko sähkölaskun maksettua?
Kerrothan?
Mistä helsingin leipäjonosta saisi muutakin ruokaa kuin leipää? Ja muutkin kuin ne harvat ekat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuuko tämä ihminen, jonka äiti kuoli siis hiljattain, äidiltään perimässä asunnossa?
Ja ei ollut paikalla perunkirjoituksessa? Miten se on mahdollista? Eihän perunkirjoitusta voida edes pitää, jos joku pesän osakas ei ole paikalla, eikä ole toimittanut valtakirjaa kenellekään toiselle.
Perunkirjoituksessa on oltava kaikkien läsnä ja jos joku ei pääse siihen, häneltä pitää olla valtakirja, jolla hän antaa luvan jollekin toiselle osakkaalle toimia hänen edustajanaan.
Ja tämän poissaolevan täytyy antaa selvitys, mitä vaatimuksia tai toiveita hänellä perinnön suhteen on. Ei siitä kukaan muu osakas voi päättää, eikä todellakaan voida tehdä niin, että laitetaan se yksi sitten ottamaan perintö vastaan, ja muut luopuvat, ilman että kysytään tältä poissaolevalta yhtään mitään. Onhan kännykätkin jo keksitty!
Minä ottaisin yhteyttä tähän perunkirjoituksen laatijaan ja selvittäisin asian. Onko toimittu ollenkaan laillisesti?
Kirjoittaja on luultavasti elellyt äitinsä kanssa äitinsä eläkkeen turvin, jos hänellä ei ole omaa rahaa yhtään. Hiukan sanoisin että on toiminut lyhytnäköisesti.
Velathan ei periydy, eli jos äidin sähkölaskut on jääneet maksamatta, niin sehän on sähköyhtiön tappio sitten. Jos kirjoittaja ei ole vielä ottanut asuntoa nimilleen, ei hänellä ole mitään velvollisuutta maksaa kuolleen äitinsä velkoja. Vasta kun asunto on täysin hänen omistuksessaan, voivat velkojat alkaa vaatia saataviaan, koska sitten hänellä on äidiltä perittyä omaisuutta. Hän voi tehdä sähköyhtiön kanssa oman sopimuksen sitten aikanaan, kun asunto on täysin hänen nimissään. Voi ottaa sen sähkön ihan eri yhtiöstäkin.
Sisarusten kanssa täytyisi myös olla keskusteluyhteys, on heilläkin velvollisuutensa tässä asiassa.
Jos kirjoittajalla ei ole omia tuloja, niin millä hän aikoo yleensäkään tulla toimeen jatkossa? Asunnosta on maksettava paitsi ne sähköt, myös muut kulut.
Ja pitäisihän siitä irtaimistostakin sopia sisarusten kanssa. Tavallisesta koti-irtaimistosta ei ole mikään taho kiinnostunut, sen saavat perilliset jakaa oman mielensä mukaan. Se ei kuulu edes siihen "luovun perinnöstä" -juttuun. Tuskinpa äidillä oli Picassoja seinillä tai Fabergen kultamunia.
Kirjoittaja voi myydä asunnon, ja siitä maksaa sitten ne äidin rästissä olevat velat. Mutta vain siinä tapauksessa, että asunto todella on hänen nimissään. Eli onko hän ilmoittanut ottavansa sen asunnon perintönä vastaan ja onko ao. paperit tehty? Siinä tarvitaan niitä toisiakin sisaruksia, sillä hehän luopuvat perinnöstään tämän yhden hyväksi.
Jos taas kyse on vuokra-asunnosta, asia on ihan toisenlainen. Kirjoittajan ei tarvitse maksaa yhtään mitään äidiltä jääneitä velkoja ja sopia vain vuokranantajan kanssa, voiko hän jatkaa vuokralaisena siinä asunnossa. Sitten hän tekee vain oman vuokrasopimuksensa ja sillä siisti. Maksut lähtee juoksemaan vain vuokrasopimuksen alkamispäivästä. Sähköyhtiöt jää nuolemaan näppejään. Niille on vain toimitettava ote perukirjasta, missä näkyy se, että asiakas kuoli varattomana. Sen voi kyllä ihan soittamallakin ensi hätään ilmoittaa, etteivät nyt lähde heti katkomaan siitä sähköjä. Loppuuhan se asiakkuuskin heti asiakkaan kuoltua, joten kannattaa olla sinne nopeasti yhteydessä, etteivät lähetä lisää laskuja.
Ja mitään perinnöstä luopumistahan ei edes ole, jos ei ole sitä perittävääkään.
Perunkirjoituksessa ei ole mitään läsnäolopakkoa edes perijöillä. Ainoastaan pesän selvittäjän ja kahden uskotun miehen on oltava läsnä.
Jos ei ole läsnä, niin tarvitaan valtakirja millä valtuutetaan joku muu pesän osakas hoitaa hänen puolestaan läsnäolon.
Kaikilta pesän osakkailta vaaditaan allekirjoitus, jos on valtakirja, missä täytyy olla valtuuttajan allekirjoitus, tämä mainitaan perunkirjassa.
Jos ei ole läsnä niin silloin luovuttaa "vallan" tällä valtuutuksesa muille osakkaille. Jospa ovat sitten päättäneet luopua perinnöstä ja jättäneet sen tälle ko. henkilölle.
Perunkirjoitus on eri kuin perinnönjako.
Perunkirjoitus täytyy tehdä kolmen kuukauden aikana. Siinä luetellaan pesän varat ja velat sekä pesän osakkaat.
Jakokirjan voi tehdä samassa yhteydessä tai myöhemmin.Vaan kun ei tarvita.
"Tiedon saatuaan osakkaat ja muut oikeudenomistajat voivat tehdä päätöksen siitä, haluavatko he osallistua perunkirjoitustilaisuuteen, koska osallistuminen ei ole välttämätöntä. Perunkirjoitus voidaan nimittäin toimittaa, kunhan paikalla ovat pesän ilmoittaja ja uskotut miehet, sillä perunkirjoituksessa ei tehdä mitään osakkaiden oikeusasemaan vaikuttavia sitovia päätöksiä. Halutessaan perunkirjoitukseen kutsuttu voi myös valtuuttaa toisen henkilön edustamaan itseään perunkirjoituksessa." https://www.minilex.fi/a/perunkirjoitus-ja-valtakirja
jos haluaa, voi valtuutta jonkun. Siis JOS haluaa.
En sit tie. Veljeni perunkirjoituksessa ja sitä seuranneessa pesänjaossa ainakin vaadittiin joko osallistumaan tai valtuuttamaan joku valtakirjalla. Samoin täytyi kaikken pesän osakkaiden toimittaa virkatodistus perunkirjoitustilaisuuteen ja pesänjakoon. Toki sama kävi molempiin.
Samoin kun eräs pesän osakas toimi asioiden hoitajana niin siihen valtakirja täytyi olla kaikilta osakkailta.
Kun talo myytiin perunkirjoituksen jälkeen ennen varsinaista ositusta niin siihenkin täytyi olla suostumus valtakirjalla kaikilta pesän osakkailta, siis täytyi olla taas siihen talon myyntiin oma valtakirjansa.Onhan se selvempää, että osallistuu tai valtuuttaa jonkun perunkirjoitukseen. Miten se on edes mahdollista kun siihen perunkirjaankin tarvitaan osakkaiden allekirjoitus tai valtuuten allekirjoitus. Se toimitetaan sitten verottajalle. On virallinen asiakirja. Eihän voi puuttua jonkun osakkaan tai valtuutetun allekirjoitusta juuri esimerkiksi veroseuraamusten takia!
Ositusta tuskin pystyy tekemään ilman valtakirjaa tai läsnäoloa.
niin. tuo johtuu siitä, että teillä pidettiin perukirjoitus ja pesänjakotilaisuus samaan aikaan. pesänjakotilaisuus, siis perinnönjako on jo sellainen tilaisuus, jossa pitää olla valtakirja. ihmiset eivät tiedä kovinkaan hyvin mitä eroa on perunkirjoituksella ja perinnönjaolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuuko tämä ihminen, jonka äiti kuoli siis hiljattain, äidiltään perimässä asunnossa?
Ja ei ollut paikalla perunkirjoituksessa? Miten se on mahdollista? Eihän perunkirjoitusta voida edes pitää, jos joku pesän osakas ei ole paikalla, eikä ole toimittanut valtakirjaa kenellekään toiselle.
Perunkirjoituksessa on oltava kaikkien läsnä ja jos joku ei pääse siihen, häneltä pitää olla valtakirja, jolla hän antaa luvan jollekin toiselle osakkaalle toimia hänen edustajanaan.
Ja tämän poissaolevan täytyy antaa selvitys, mitä vaatimuksia tai toiveita hänellä perinnön suhteen on. Ei siitä kukaan muu osakas voi päättää, eikä todellakaan voida tehdä niin, että laitetaan se yksi sitten ottamaan perintö vastaan, ja muut luopuvat, ilman että kysytään tältä poissaolevalta yhtään mitään. Onhan kännykätkin jo keksitty!
Minä ottaisin yhteyttä tähän perunkirjoituksen laatijaan ja selvittäisin asian. Onko toimittu ollenkaan laillisesti?
Kirjoittaja on luultavasti elellyt äitinsä kanssa äitinsä eläkkeen turvin, jos hänellä ei ole omaa rahaa yhtään. Hiukan sanoisin että on toiminut lyhytnäköisesti.
Velathan ei periydy, eli jos äidin sähkölaskut on jääneet maksamatta, niin sehän on sähköyhtiön tappio sitten. Jos kirjoittaja ei ole vielä ottanut asuntoa nimilleen, ei hänellä ole mitään velvollisuutta maksaa kuolleen äitinsä velkoja. Vasta kun asunto on täysin hänen omistuksessaan, voivat velkojat alkaa vaatia saataviaan, koska sitten hänellä on äidiltä perittyä omaisuutta. Hän voi tehdä sähköyhtiön kanssa oman sopimuksen sitten aikanaan, kun asunto on täysin hänen nimissään. Voi ottaa sen sähkön ihan eri yhtiöstäkin.
Sisarusten kanssa täytyisi myös olla keskusteluyhteys, on heilläkin velvollisuutensa tässä asiassa.
Jos kirjoittajalla ei ole omia tuloja, niin millä hän aikoo yleensäkään tulla toimeen jatkossa? Asunnosta on maksettava paitsi ne sähköt, myös muut kulut.
Ja pitäisihän siitä irtaimistostakin sopia sisarusten kanssa. Tavallisesta koti-irtaimistosta ei ole mikään taho kiinnostunut, sen saavat perilliset jakaa oman mielensä mukaan. Se ei kuulu edes siihen "luovun perinnöstä" -juttuun. Tuskinpa äidillä oli Picassoja seinillä tai Fabergen kultamunia.
Kirjoittaja voi myydä asunnon, ja siitä maksaa sitten ne äidin rästissä olevat velat. Mutta vain siinä tapauksessa, että asunto todella on hänen nimissään. Eli onko hän ilmoittanut ottavansa sen asunnon perintönä vastaan ja onko ao. paperit tehty? Siinä tarvitaan niitä toisiakin sisaruksia, sillä hehän luopuvat perinnöstään tämän yhden hyväksi.
Jos taas kyse on vuokra-asunnosta, asia on ihan toisenlainen. Kirjoittajan ei tarvitse maksaa yhtään mitään äidiltä jääneitä velkoja ja sopia vain vuokranantajan kanssa, voiko hän jatkaa vuokralaisena siinä asunnossa. Sitten hän tekee vain oman vuokrasopimuksensa ja sillä siisti. Maksut lähtee juoksemaan vain vuokrasopimuksen alkamispäivästä. Sähköyhtiöt jää nuolemaan näppejään. Niille on vain toimitettava ote perukirjasta, missä näkyy se, että asiakas kuoli varattomana. Sen voi kyllä ihan soittamallakin ensi hätään ilmoittaa, etteivät nyt lähde heti katkomaan siitä sähköjä. Loppuuhan se asiakkuuskin heti asiakkaan kuoltua, joten kannattaa olla sinne nopeasti yhteydessä, etteivät lähetä lisää laskuja.
Ja mitään perinnöstä luopumistahan ei edes ole, jos ei ole sitä perittävääkään.
Perunkirjoituksessa ei ole mitään läsnäolopakkoa edes perijöillä. Ainoastaan pesän selvittäjän ja kahden uskotun miehen on oltava läsnä.
Jos ei ole läsnä, niin tarvitaan valtakirja millä valtuutetaan joku muu pesän osakas hoitaa hänen puolestaan läsnäolon.
Kaikilta pesän osakkailta vaaditaan allekirjoitus, jos on valtakirja, missä täytyy olla valtuuttajan allekirjoitus, tämä mainitaan perunkirjassa.
Jos ei ole läsnä niin silloin luovuttaa "vallan" tällä valtuutuksesa muille osakkaille. Jospa ovat sitten päättäneet luopua perinnöstä ja jättäneet sen tälle ko. henkilölle.
Perunkirjoitus on eri kuin perinnönjako.
Perunkirjoitus täytyy tehdä kolmen kuukauden aikana. Siinä luetellaan pesän varat ja velat sekä pesän osakkaat.
Jakokirjan voi tehdä samassa yhteydessä tai myöhemmin.Vaan kun ei tarvita.
"Tiedon saatuaan osakkaat ja muut oikeudenomistajat voivat tehdä päätöksen siitä, haluavatko he osallistua perunkirjoitustilaisuuteen, koska osallistuminen ei ole välttämätöntä. Perunkirjoitus voidaan nimittäin toimittaa, kunhan paikalla ovat pesän ilmoittaja ja uskotut miehet, sillä perunkirjoituksessa ei tehdä mitään osakkaiden oikeusasemaan vaikuttavia sitovia päätöksiä. Halutessaan perunkirjoitukseen kutsuttu voi myös valtuuttaa toisen henkilön edustamaan itseään perunkirjoituksessa." https://www.minilex.fi/a/perunkirjoitus-ja-valtakirja
jos haluaa, voi valtuutta jonkun. Siis JOS haluaa.
Pesän ilmoittajalla täytyy olla kaikkien osakkaiden allekirjoittama tai valtuutus valtakirja. Että kaikki osakkaat ovat hyväksyneet hänet pesän ilmoittajaksi.
Ehkä tämä sitten riittää. Mutta joku valtakirja tai valtuutus täytyy tilaisuuden suorittamiseen olla.
Ei välttämättä tarvitse. Oikeus on voinut määrätä pesänhoitajan, tai vainaja itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin ja kun pitäis olla varastossa kolmen vuorokauden eväät. Hyvä jos on puolen vuorokauden eväät. Mitähän on ne päättäjät, jotka on tällaisen varautumis suunnitelman tehneet, miettineet millä pienituloinen varastoi sitä evästä kolmen vuorokauden tarpeiksi. Mietityttää!!!
Minulla on muutama näkkäripaketti, kaurahiutaleita, perunoita, herneitä, riisiä ja voita. Kyllä noilla yksi ihminen pärjää kolme vuorokautta.
Eri juttu on sitten se, jos nuo perusainekset loppuvat kaupasta turhanpäiten hamstraavien vuoksi kuten toissa keväänä kävi. On käynyt viime vuosina niinkin, että olen joutunut syömään varavarastoni, ennen kuin olen saanut uutta.
Juuri nyt mietin mitä syön seuraavan kuukauden, jos sähköt katkaistaan. Leipää, juustoa ym. on, mutta muuten olen aika hukassa. Pastan ja puuron keittäminen ei onnistu ilman hellaa.
Olen erikoisessa tilanteessa, ja jään kuntien väliin tyhjän päälle. Virkailijat kaikissa laitoksissa ovat olleet auttavaisia ja mukavia. Eivät ole voineet auttaa, kun pykälät.
Saitko sähkölaskun maksettua?
Kerrothan?
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin ja kun pitäis olla varastossa kolmen vuorokauden eväät. Hyvä jos on puolen vuorokauden eväät. Mitähän on ne päättäjät, jotka on tällaisen varautumis suunnitelman tehneet, miettineet millä pienituloinen varastoi sitä evästä kolmen vuorokauden tarpeiksi. Mietityttää!!!
Minulla on muutama näkkäripaketti, kaurahiutaleita, perunoita, herneitä, riisiä ja voita. Kyllä noilla yksi ihminen pärjää kolme vuorokautta.
Eri juttu on sitten se, jos nuo perusainekset loppuvat kaupasta turhanpäiten hamstraavien vuoksi kuten toissa keväänä kävi. On käynyt viime vuosina niinkin, että olen joutunut syömään varavarastoni, ennen kuin olen saanut uutta.
Juuri nyt mietin mitä syön seuraavan kuukauden, jos sähköt katkaistaan. Leipää, juustoa ym. on, mutta muuten olen aika hukassa. Pastan ja puuron keittäminen ei onnistu ilman hellaa.
Olen erikoisessa tilanteessa, ja jään kuntien väliin tyhjän päälle. Virkailijat kaikissa laitoksissa ovat olleet auttavaisia ja mukavia. Eivät ole voineet auttaa, kun pykälät.
Saitko sähkölaskun maksettua?
Alue: Aihe vapaa
Jankuti jankuti - ketju. Alkoi kivasti ja sitten muutamat alkoivat sen jankuttamisen.
Ketju pilalla. Aloittaja voisi aloittaa uuden.
JankuttajaUrpot hävitkää!!!!!