Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Asuuko tämä ihminen, jonka äiti kuoli siis hiljattain, äidiltään perimässä asunnossa?

Ja ei ollut paikalla perunkirjoituksessa?  Miten se on mahdollista?  Eihän perunkirjoitusta voida edes pitää, jos joku pesän osakas ei ole paikalla, eikä ole toimittanut valtakirjaa kenellekään toiselle. 

Perunkirjoituksessa on oltava kaikkien läsnä ja jos joku ei pääse siihen, häneltä pitää olla valtakirja, jolla hän antaa luvan jollekin toiselle osakkaalle toimia hänen edustajanaan. 

Ja tämän poissaolevan täytyy antaa selvitys, mitä vaatimuksia tai toiveita hänellä perinnön suhteen on.  Ei siitä kukaan muu osakas voi päättää, eikä todellakaan voida tehdä niin, että laitetaan se yksi sitten ottamaan perintö vastaan, ja muut luopuvat, ilman että kysytään tältä poissaolevalta yhtään mitään.  Onhan kännykätkin jo keksitty!

Minä ottaisin yhteyttä tähän perunkirjoituksen laatijaan ja selvittäisin asian.  Onko toimittu ollenkaan laillisesti? 

Kirjoittaja on luultavasti elellyt äitinsä kanssa äitinsä eläkkeen turvin, jos hänellä ei ole omaa rahaa yhtään.  Hiukan sanoisin että on toiminut lyhytnäköisesti. 

Velathan ei periydy, eli jos äidin sähkölaskut on jääneet maksamatta, niin sehän on sähköyhtiön tappio sitten.  Jos kirjoittaja ei ole vielä ottanut asuntoa nimilleen, ei hänellä ole mitään velvollisuutta maksaa kuolleen äitinsä velkoja.  Vasta kun asunto on täysin hänen omistuksessaan, voivat velkojat alkaa vaatia saataviaan, koska sitten hänellä on äidiltä perittyä omaisuutta.   Hän voi tehdä sähköyhtiön kanssa oman sopimuksen sitten aikanaan, kun asunto on täysin hänen nimissään.  Voi ottaa sen sähkön ihan eri yhtiöstäkin.

Sisarusten kanssa täytyisi myös olla keskusteluyhteys, on heilläkin velvollisuutensa tässä asiassa. 

Jos kirjoittajalla ei ole omia tuloja, niin millä hän aikoo yleensäkään tulla toimeen jatkossa?  Asunnosta on maksettava paitsi ne sähköt, myös muut kulut. 

Ja pitäisihän siitä irtaimistostakin sopia sisarusten kanssa.  Tavallisesta koti-irtaimistosta ei ole mikään taho kiinnostunut, sen saavat perilliset jakaa oman mielensä mukaan.  Se ei kuulu edes siihen "luovun perinnöstä" -juttuun.  Tuskinpa äidillä oli Picassoja seinillä tai Fabergen kultamunia. 

Kirjoittaja voi myydä asunnon, ja siitä maksaa sitten ne äidin rästissä olevat velat.  Mutta vain siinä tapauksessa, että asunto todella on hänen nimissään.  Eli onko hän ilmoittanut ottavansa sen asunnon perintönä vastaan ja onko ao. paperit tehty?  Siinä tarvitaan niitä toisiakin sisaruksia, sillä hehän luopuvat perinnöstään tämän yhden hyväksi.

Jos taas kyse on vuokra-asunnosta, asia on ihan toisenlainen.  Kirjoittajan ei tarvitse maksaa yhtään mitään äidiltä jääneitä velkoja ja sopia vain vuokranantajan kanssa, voiko hän jatkaa vuokralaisena siinä asunnossa.  Sitten hän tekee vain oman vuokrasopimuksensa ja sillä siisti.  Maksut lähtee juoksemaan vain vuokrasopimuksen alkamispäivästä.  Sähköyhtiöt jää nuolemaan näppejään.  Niille on vain toimitettava ote perukirjasta, missä näkyy se, että asiakas kuoli varattomana.  Sen voi kyllä ihan soittamallakin ensi hätään ilmoittaa, etteivät nyt lähde heti katkomaan siitä sähköjä.  Loppuuhan se asiakkuuskin heti asiakkaan kuoltua, joten kannattaa olla sinne nopeasti yhteydessä, etteivät lähetä lisää laskuja.

Ja mitään perinnöstä luopumistahan ei edes ole, jos ei ole sitä perittävääkään.

Vierailija kirjoitti:

Asuuko tämä ihminen, jonka äiti kuoli siis hiljattain, äidiltään perimässä asunnossa?

Ja ei ollut paikalla perunkirjoituksessa?  Miten se on mahdollista?  Eihän perunkirjoitusta voida edes pitää, jos joku pesän osakas ei ole paikalla, eikä ole toimittanut valtakirjaa kenellekään toiselle. 

Perunkirjoituksessa on oltava kaikkien läsnä ja jos joku ei pääse siihen, häneltä pitää olla valtakirja, jolla hän antaa luvan jollekin toiselle osakkaalle toimia hänen edustajanaan. 

Ja tämän poissaolevan täytyy antaa selvitys, mitä vaatimuksia tai toiveita hänellä perinnön suhteen on.  Ei siitä kukaan muu osakas voi päättää, eikä todellakaan voida tehdä niin, että laitetaan se yksi sitten ottamaan perintö vastaan, ja muut luopuvat, ilman että kysytään tältä poissaolevalta yhtään mitään.  Onhan kännykätkin jo keksitty!

Minä ottaisin yhteyttä tähän perunkirjoituksen laatijaan ja selvittäisin asian.  Onko toimittu ollenkaan laillisesti? 

Kirjoittaja on luultavasti elellyt äitinsä kanssa äitinsä eläkkeen turvin, jos hänellä ei ole omaa rahaa yhtään.  Hiukan sanoisin että on toiminut lyhytnäköisesti. 

Velathan ei periydy, eli jos äidin sähkölaskut on jääneet maksamatta, niin sehän on sähköyhtiön tappio sitten.  Jos kirjoittaja ei ole vielä ottanut asuntoa nimilleen, ei hänellä ole mitään velvollisuutta maksaa kuolleen äitinsä velkoja.  Vasta kun asunto on täysin hänen omistuksessaan, voivat velkojat alkaa vaatia saataviaan, koska sitten hänellä on äidiltä perittyä omaisuutta.   Hän voi tehdä sähköyhtiön kanssa oman sopimuksen sitten aikanaan, kun asunto on täysin hänen nimissään.  Voi ottaa sen sähkön ihan eri yhtiöstäkin.

Sisarusten kanssa täytyisi myös olla keskusteluyhteys, on heilläkin velvollisuutensa tässä asiassa. 

Jos kirjoittajalla ei ole omia tuloja, niin millä hän aikoo yleensäkään tulla toimeen jatkossa?  Asunnosta on maksettava paitsi ne sähköt, myös muut kulut. 

Ja pitäisihän siitä irtaimistostakin sopia sisarusten kanssa.  Tavallisesta koti-irtaimistosta ei ole mikään taho kiinnostunut, sen saavat perilliset jakaa oman mielensä mukaan.  Se ei kuulu edes siihen "luovun perinnöstä" -juttuun.  Tuskinpa äidillä oli Picassoja seinillä tai Fabergen kultamunia. 

Kirjoittaja voi myydä asunnon, ja siitä maksaa sitten ne äidin rästissä olevat velat.  Mutta vain siinä tapauksessa, että asunto todella on hänen nimissään.  Eli onko hän ilmoittanut ottavansa sen asunnon perintönä vastaan ja onko ao. paperit tehty?  Siinä tarvitaan niitä toisiakin sisaruksia, sillä hehän luopuvat perinnöstään tämän yhden hyväksi.

Jos taas kyse on vuokra-asunnosta, asia on ihan toisenlainen.  Kirjoittajan ei tarvitse maksaa yhtään mitään äidiltä jääneitä velkoja ja sopia vain vuokranantajan kanssa, voiko hän jatkaa vuokralaisena siinä asunnossa.  Sitten hän tekee vain oman vuokrasopimuksensa ja sillä siisti.  Maksut lähtee juoksemaan vain vuokrasopimuksen alkamispäivästä.  Sähköyhtiöt jää nuolemaan näppejään.  Niille on vain toimitettava ote perukirjasta, missä näkyy se, että asiakas kuoli varattomana.  Sen voi kyllä ihan soittamallakin ensi hätään ilmoittaa, etteivät nyt lähde heti katkomaan siitä sähköjä.  Loppuuhan se asiakkuuskin heti asiakkaan kuoltua, joten kannattaa olla sinne nopeasti yhteydessä, etteivät lähetä lisää laskuja.

Ja mitään perinnöstä luopumistahan ei edes ole, jos ei ole sitä perittävääkään.

Lue ketju. Asiat on jo kerrottu siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vielä on kylmät päivät, juusto säilyy vaikka ikkunalaudalla tai jos on tuuletusikkuna, siellä välissä. Puuron voi syödä vaikka kylmänä - se myös turpoaa kylmään veteen. Lisäksi sen voi lämmittää vaikka tuikkukynttilällä. Sori vain, mutta aikamoista draaman hakua nyt tuolta yhdeltä kirjoittajalta. Suomessa kenenkään ei tarvitse elää pyhällä hengellä kuukautta. Soitto sossuun tai vaikka kirkkon/seurakuntaan/diakoniatyöhön/millä nimellä sitä kutsutaankaan tai johonkin pelastusarmeijaan tai vastaavaan. Tai vaikka sille "ihanalle" siskonmiehelle, joka soittelee ja kyselee mitä kuuluu.

Et vissiin osaa lukea. Se kirjoittaja ei pääse liikkumaan, on jalka rikki.

kuka tässä nyt ei osaa lukea? miten kommenttini liittyy mitenkään hänen rikkinäiseen jalkaansa: pitääkö vaikka puhelinta käyttääkseen olla ehjä jalka?

Kohta hän ei voi edes soittaa minnekään, kun sähkö katkeaa.

Voisit yrittää olla vähän empaattisempi, jooko? Onko se liikaa vaadittu? Onko?

Niin, eli mitne kommenttini liittyi hänen rikkinäiseen jalkaansa? Estääkö se puhelimen käytön tai juusto säilyttämisen viileässä paikassA?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vielä on kylmät päivät, juusto säilyy vaikka ikkunalaudalla tai jos on tuuletusikkuna, siellä välissä. Puuron voi syödä vaikka kylmänä - se myös turpoaa kylmään veteen. Lisäksi sen voi lämmittää vaikka tuikkukynttilällä. Sori vain, mutta aikamoista draaman hakua nyt tuolta yhdeltä kirjoittajalta. Suomessa kenenkään ei tarvitse elää pyhällä hengellä kuukautta. Soitto sossuun tai vaikka kirkkon/seurakuntaan/diakoniatyöhön/millä nimellä sitä kutsutaankaan tai johonkin pelastusarmeijaan tai vastaavaan. Tai vaikka sille "ihanalle" siskonmiehelle, joka soittelee ja kyselee mitä kuuluu.

Et vissiin osaa lukea. Se kirjoittaja ei pääse liikkumaan, on jalka rikki.

kuka tässä nyt ei osaa lukea? miten kommenttini liittyy mitenkään hänen rikkinäiseen jalkaansa: pitääkö vaikka puhelinta käyttääkseen olla ehjä jalka?

Kohta hän ei voi edes soittaa minnekään, kun sähkö katkeaa.

Voisit yrittää olla vähän empaattisempi, jooko? Onko se liikaa vaadittu? Onko?

rappukäytävissä kerrostaloissa ON pistorasiat, ottakoot sähkönsä sieltä, johan hänelle joku tästä kertoi.

Vierailija kirjoitti:

Asuuko tämä ihminen, jonka äiti kuoli siis hiljattain, äidiltään perimässä asunnossa?

Ja ei ollut paikalla perunkirjoituksessa?  Miten se on mahdollista?  Eihän perunkirjoitusta voida edes pitää, jos joku pesän osakas ei ole paikalla, eikä ole toimittanut valtakirjaa kenellekään toiselle. 

Perunkirjoituksessa on oltava kaikkien läsnä ja jos joku ei pääse siihen, häneltä pitää olla valtakirja, jolla hän antaa luvan jollekin toiselle osakkaalle toimia hänen edustajanaan. 

Ja tämän poissaolevan täytyy antaa selvitys, mitä vaatimuksia tai toiveita hänellä perinnön suhteen on.  Ei siitä kukaan muu osakas voi päättää, eikä todellakaan voida tehdä niin, että laitetaan se yksi sitten ottamaan perintö vastaan, ja muut luopuvat, ilman että kysytään tältä poissaolevalta yhtään mitään.  Onhan kännykätkin jo keksitty!

Minä ottaisin yhteyttä tähän perunkirjoituksen laatijaan ja selvittäisin asian.  Onko toimittu ollenkaan laillisesti? 

Kirjoittaja on luultavasti elellyt äitinsä kanssa äitinsä eläkkeen turvin, jos hänellä ei ole omaa rahaa yhtään.  Hiukan sanoisin että on toiminut lyhytnäköisesti. 

Velathan ei periydy, eli jos äidin sähkölaskut on jääneet maksamatta, niin sehän on sähköyhtiön tappio sitten.  Jos kirjoittaja ei ole vielä ottanut asuntoa nimilleen, ei hänellä ole mitään velvollisuutta maksaa kuolleen äitinsä velkoja.  Vasta kun asunto on täysin hänen omistuksessaan, voivat velkojat alkaa vaatia saataviaan, koska sitten hänellä on äidiltä perittyä omaisuutta.   Hän voi tehdä sähköyhtiön kanssa oman sopimuksen sitten aikanaan, kun asunto on täysin hänen nimissään.  Voi ottaa sen sähkön ihan eri yhtiöstäkin.

Sisarusten kanssa täytyisi myös olla keskusteluyhteys, on heilläkin velvollisuutensa tässä asiassa. 

Jos kirjoittajalla ei ole omia tuloja, niin millä hän aikoo yleensäkään tulla toimeen jatkossa?  Asunnosta on maksettava paitsi ne sähköt, myös muut kulut. 

Ja pitäisihän siitä irtaimistostakin sopia sisarusten kanssa.  Tavallisesta koti-irtaimistosta ei ole mikään taho kiinnostunut, sen saavat perilliset jakaa oman mielensä mukaan.  Se ei kuulu edes siihen "luovun perinnöstä" -juttuun.  Tuskinpa äidillä oli Picassoja seinillä tai Fabergen kultamunia. 

Kirjoittaja voi myydä asunnon, ja siitä maksaa sitten ne äidin rästissä olevat velat.  Mutta vain siinä tapauksessa, että asunto todella on hänen nimissään.  Eli onko hän ilmoittanut ottavansa sen asunnon perintönä vastaan ja onko ao. paperit tehty?  Siinä tarvitaan niitä toisiakin sisaruksia, sillä hehän luopuvat perinnöstään tämän yhden hyväksi.

Jos taas kyse on vuokra-asunnosta, asia on ihan toisenlainen.  Kirjoittajan ei tarvitse maksaa yhtään mitään äidiltä jääneitä velkoja ja sopia vain vuokranantajan kanssa, voiko hän jatkaa vuokralaisena siinä asunnossa.  Sitten hän tekee vain oman vuokrasopimuksensa ja sillä siisti.  Maksut lähtee juoksemaan vain vuokrasopimuksen alkamispäivästä.  Sähköyhtiöt jää nuolemaan näppejään.  Niille on vain toimitettava ote perukirjasta, missä näkyy se, että asiakas kuoli varattomana.  Sen voi kyllä ihan soittamallakin ensi hätään ilmoittaa, etteivät nyt lähde heti katkomaan siitä sähköjä.  Loppuuhan se asiakkuuskin heti asiakkaan kuoltua, joten kannattaa olla sinne nopeasti yhteydessä, etteivät lähetä lisää laskuja.

Ja mitään perinnöstä luopumistahan ei edes ole, jos ei ole sitä perittävääkään.

Perunkirjoituksessa ei ole mitään läsnäolopakkoa edes perijöillä. Ainoastaan pesän selvittäjän ja kahden uskotun miehen on oltava läsnä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuuko tämä ihminen, jonka äiti kuoli siis hiljattain, äidiltään perimässä asunnossa?

Ja ei ollut paikalla perunkirjoituksessa?  Miten se on mahdollista?  Eihän perunkirjoitusta voida edes pitää, jos joku pesän osakas ei ole paikalla, eikä ole toimittanut valtakirjaa kenellekään toiselle. 

Perunkirjoituksessa on oltava kaikkien läsnä ja jos joku ei pääse siihen, häneltä pitää olla valtakirja, jolla hän antaa luvan jollekin toiselle osakkaalle toimia hänen edustajanaan. 

Ja tämän poissaolevan täytyy antaa selvitys, mitä vaatimuksia tai toiveita hänellä perinnön suhteen on.  Ei siitä kukaan muu osakas voi päättää, eikä todellakaan voida tehdä niin, että laitetaan se yksi sitten ottamaan perintö vastaan, ja muut luopuvat, ilman että kysytään tältä poissaolevalta yhtään mitään.  Onhan kännykätkin jo keksitty!

Minä ottaisin yhteyttä tähän perunkirjoituksen laatijaan ja selvittäisin asian.  Onko toimittu ollenkaan laillisesti? 

Kirjoittaja on luultavasti elellyt äitinsä kanssa äitinsä eläkkeen turvin, jos hänellä ei ole omaa rahaa yhtään.  Hiukan sanoisin että on toiminut lyhytnäköisesti. 

Velathan ei periydy, eli jos äidin sähkölaskut on jääneet maksamatta, niin sehän on sähköyhtiön tappio sitten.  Jos kirjoittaja ei ole vielä ottanut asuntoa nimilleen, ei hänellä ole mitään velvollisuutta maksaa kuolleen äitinsä velkoja.  Vasta kun asunto on täysin hänen omistuksessaan, voivat velkojat alkaa vaatia saataviaan, koska sitten hänellä on äidiltä perittyä omaisuutta.   Hän voi tehdä sähköyhtiön kanssa oman sopimuksen sitten aikanaan, kun asunto on täysin hänen nimissään.  Voi ottaa sen sähkön ihan eri yhtiöstäkin.

Sisarusten kanssa täytyisi myös olla keskusteluyhteys, on heilläkin velvollisuutensa tässä asiassa. 

Jos kirjoittajalla ei ole omia tuloja, niin millä hän aikoo yleensäkään tulla toimeen jatkossa?  Asunnosta on maksettava paitsi ne sähköt, myös muut kulut. 

Ja pitäisihän siitä irtaimistostakin sopia sisarusten kanssa.  Tavallisesta koti-irtaimistosta ei ole mikään taho kiinnostunut, sen saavat perilliset jakaa oman mielensä mukaan.  Se ei kuulu edes siihen "luovun perinnöstä" -juttuun.  Tuskinpa äidillä oli Picassoja seinillä tai Fabergen kultamunia. 

Kirjoittaja voi myydä asunnon, ja siitä maksaa sitten ne äidin rästissä olevat velat.  Mutta vain siinä tapauksessa, että asunto todella on hänen nimissään.  Eli onko hän ilmoittanut ottavansa sen asunnon perintönä vastaan ja onko ao. paperit tehty?  Siinä tarvitaan niitä toisiakin sisaruksia, sillä hehän luopuvat perinnöstään tämän yhden hyväksi.

Jos taas kyse on vuokra-asunnosta, asia on ihan toisenlainen.  Kirjoittajan ei tarvitse maksaa yhtään mitään äidiltä jääneitä velkoja ja sopia vain vuokranantajan kanssa, voiko hän jatkaa vuokralaisena siinä asunnossa.  Sitten hän tekee vain oman vuokrasopimuksensa ja sillä siisti.  Maksut lähtee juoksemaan vain vuokrasopimuksen alkamispäivästä.  Sähköyhtiöt jää nuolemaan näppejään.  Niille on vain toimitettava ote perukirjasta, missä näkyy se, että asiakas kuoli varattomana.  Sen voi kyllä ihan soittamallakin ensi hätään ilmoittaa, etteivät nyt lähde heti katkomaan siitä sähköjä.  Loppuuhan se asiakkuuskin heti asiakkaan kuoltua, joten kannattaa olla sinne nopeasti yhteydessä, etteivät lähetä lisää laskuja.

Ja mitään perinnöstä luopumistahan ei edes ole, jos ei ole sitä perittävääkään.

Tämä puheenvuoro oli paikallaan. Asiaa. Taitaa olla satutäti liian nuori tietämään näitä juttuja. 🤗 Hänelle tuli vain draaman kaipuu ja tylsä hetki. Voit nyt lopettaa. Jäit kiinni monesta kohtaa. Ota yhteys kuntasi sosiaalitoimeen, joka on velvollinen auttamaan asioiden hoidossa. Sossu on nyt kiinni, mutta soitapa päivystävälle tai poliisille. Tai siskon miehelle. Ilman sähköä tulee hyvin toimeen muutaman päivän, leiki metsäleiriä. Eikä juustokaan pilaannu nopeasti.

Lue ketju. Asiat on jo kerrottu siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vielä on kylmät päivät, juusto säilyy vaikka ikkunalaudalla tai jos on tuuletusikkuna, siellä välissä. Puuron voi syödä vaikka kylmänä - se myös turpoaa kylmään veteen. Lisäksi sen voi lämmittää vaikka tuikkukynttilällä. Sori vain, mutta aikamoista draaman hakua nyt tuolta yhdeltä kirjoittajalta. Suomessa kenenkään ei tarvitse elää pyhällä hengellä kuukautta. Soitto sossuun tai vaikka kirkkon/seurakuntaan/diakoniatyöhön/millä nimellä sitä kutsutaankaan tai johonkin pelastusarmeijaan tai vastaavaan. Tai vaikka sille "ihanalle" siskonmiehelle, joka soittelee ja kyselee mitä kuuluu.

Et vissiin osaa lukea. Se kirjoittaja ei pääse liikkumaan, on jalka rikki.

kuka tässä nyt ei osaa lukea? miten kommenttini liittyy mitenkään hänen rikkinäiseen jalkaansa: pitääkö vaikka puhelinta käyttääkseen olla ehjä jalka?

Kohta hän ei voi edes soittaa minnekään, kun sähkö katkeaa.

Voisit yrittää olla vähän empaattisempi, jooko? Onko se liikaa vaadittu? Onko?

Kyllä se on liikaa vaadittu, että paskaa suoltavaa ihmistä pitäisi empatiseerata.

Mulla on tapana käyttää vaatteita värien mukaan. Siis valkoiset erikseen ja värilliset erikseen. Sitten kun on pesukoneen käyttövuoron aika, selviää yksillä koneellisilla. Lakanat ja pyyhkeet saavat saman kohtalon. Juuri nyt on mustien vaatteiden kausi meneillään ja muutamat vaaleat sukat yms odottelevat kavereita pyykkikopassa. Kuulostaa kai hullulta, mutta mielestäni säästän vaatteita, sähköä ja pesukonetta.

Ruuan suhteen samantyyppistä järjestelmää. Joku liha/pääruoka-aine ja siihen vain perunaa, riisiä tmv kaveriksi. Ei tarvitse kokkailla usein ja yleensä on seuraava ruoka selvillä ennen kuin nykyinen loppuu. Käytän melko paljon pakastevihanneksia lisänä, ovat halpoja. Tai porkkanaa. Joskus sekakeitto, johon tulee melkein mitä vain, tai perunapohjainen laatikko, jossa on mitä ihmeellisempiä lisäyksiä sen mukaan mitä jääkaapissa on tai pakastimessa. Asun yksin, joten ei se ole niin nuukaa miltä maistuu. Yhden kerran mulla oli aivan tolkuttoman tulinen chili, jota luulin miedommaksi. Se ruoka piti syödä sitten riisin kanssa, siltikin itkien. 😈🔥

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vielä on kylmät päivät, juusto säilyy vaikka ikkunalaudalla tai jos on tuuletusikkuna, siellä välissä. Puuron voi syödä vaikka kylmänä - se myös turpoaa kylmään veteen. Lisäksi sen voi lämmittää vaikka tuikkukynttilällä. Sori vain, mutta aikamoista draaman hakua nyt tuolta yhdeltä kirjoittajalta. Suomessa kenenkään ei tarvitse elää pyhällä hengellä kuukautta. Soitto sossuun tai vaikka kirkkon/seurakuntaan/diakoniatyöhön/millä nimellä sitä kutsutaankaan tai johonkin pelastusarmeijaan tai vastaavaan. Tai vaikka sille "ihanalle" siskonmiehelle, joka soittelee ja kyselee mitä kuuluu.

Et vissiin osaa lukea. Se kirjoittaja ei pääse liikkumaan, on jalka rikki.

kuka tässä nyt ei osaa lukea? miten kommenttini liittyy mitenkään hänen rikkinäiseen jalkaansa: pitääkö vaikka puhelinta käyttääkseen olla ehjä jalka?

Kohta hän ei voi edes soittaa minnekään, kun sähkö katkeaa.

Voisit yrittää olla vähän empaattisempi, jooko? Onko se liikaa vaadittu? Onko?

Kyllä se on liikaa vaadittu, että paskaa suoltavaa ihmistä pitäisi empatiseerata.

Tunnen mäkin empatiaa sua kohtaan, vaikka kuinka ilkeilet siellä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tapana käyttää vaatteita värien mukaan. Siis valkoiset erikseen ja värilliset erikseen. Sitten kun on pesukoneen käyttövuoron aika, selviää yksillä koneellisilla. Lakanat ja pyyhkeet saavat saman kohtalon. Juuri nyt on mustien vaatteiden kausi meneillään ja muutamat vaaleat sukat yms odottelevat kavereita pyykkikopassa. Kuulostaa kai hullulta, mutta mielestäni säästän vaatteita, sähköä ja pesukonetta.

Ruuan suhteen samantyyppistä järjestelmää. Joku liha/pääruoka-aine ja siihen vain perunaa, riisiä tmv kaveriksi. Ei tarvitse kokkailla usein ja yleensä on seuraava ruoka selvillä ennen kuin nykyinen loppuu. Käytän melko paljon pakastevihanneksia lisänä, ovat halpoja. Tai porkkanaa. Joskus sekakeitto, johon tulee melkein mitä vain, tai perunapohjainen laatikko, jossa on mitä ihmeellisempiä lisäyksiä sen mukaan mitä jääkaapissa on tai pakastimessa. Asun yksin, joten ei se ole niin nuukaa miltä maistuu. Yhden kerran mulla oli aivan tolkuttoman tulinen chili, jota luulin miedommaksi. Se ruoka piti syödä sitten riisin kanssa, siltikin itkien. 😈🔥

Menettelen itsekin juuri noin, helpottaa kaikkea.

Mä myös tuuletan vaatteita. Ei tarvi olla koko ajan pesemässä, kun ei ne juurikaan sottaudu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tapana käyttää vaatteita värien mukaan. Siis valkoiset erikseen ja värilliset erikseen. Sitten kun on pesukoneen käyttövuoron aika, selviää yksillä koneellisilla. Lakanat ja pyyhkeet saavat saman kohtalon. Juuri nyt on mustien vaatteiden kausi meneillään ja muutamat vaaleat sukat yms odottelevat kavereita pyykkikopassa. Kuulostaa kai hullulta, mutta mielestäni säästän vaatteita, sähköä ja pesukonetta.

Ruuan suhteen samantyyppistä järjestelmää. Joku liha/pääruoka-aine ja siihen vain perunaa, riisiä tmv kaveriksi. Ei tarvitse kokkailla usein ja yleensä on seuraava ruoka selvillä ennen kuin nykyinen loppuu. Käytän melko paljon pakastevihanneksia lisänä, ovat halpoja. Tai porkkanaa. Joskus sekakeitto, johon tulee melkein mitä vain, tai perunapohjainen laatikko, jossa on mitä ihmeellisempiä lisäyksiä sen mukaan mitä jääkaapissa on tai pakastimessa. Asun yksin, joten ei se ole niin nuukaa miltä maistuu. Yhden kerran mulla oli aivan tolkuttoman tulinen chili, jota luulin miedommaksi. Se ruoka piti syödä sitten riisin kanssa, siltikin itkien. 😈🔥

Kävin juuri lidlissä ostamassa kassillisen perunoita.  Syön niitä joka päivä ´myös.

En oo käyny parturissa rahapulan takia niin pitkään aikaan, että edes tietäisin paljonko se maksaa nykypäivänä. Annan hiusten kasvaa muutaman vuoden ja sitten pyydän tytärtä katkomaan ne olkapäille. Olishan se kiva leikkauttaa joskus ihan malliinkin. Mut mahtaisinko enää laittaa rahaa kampaajalle, vaikka sitä rahaa oliskin? Niin kauan pärjännyt ihan hyvin ilman hienoja malleja ja värjäyksiä.

Tosi omituinen rutinaketju!!

Yksi parhaita keskusteluketjuja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuuko tämä ihminen, jonka äiti kuoli siis hiljattain, äidiltään perimässä asunnossa?

Ja ei ollut paikalla perunkirjoituksessa?  Miten se on mahdollista?  Eihän perunkirjoitusta voida edes pitää, jos joku pesän osakas ei ole paikalla, eikä ole toimittanut valtakirjaa kenellekään toiselle. 

Perunkirjoituksessa on oltava kaikkien läsnä ja jos joku ei pääse siihen, häneltä pitää olla valtakirja, jolla hän antaa luvan jollekin toiselle osakkaalle toimia hänen edustajanaan. 

Ja tämän poissaolevan täytyy antaa selvitys, mitä vaatimuksia tai toiveita hänellä perinnön suhteen on.  Ei siitä kukaan muu osakas voi päättää, eikä todellakaan voida tehdä niin, että laitetaan se yksi sitten ottamaan perintö vastaan, ja muut luopuvat, ilman että kysytään tältä poissaolevalta yhtään mitään.  Onhan kännykätkin jo keksitty!

Minä ottaisin yhteyttä tähän perunkirjoituksen laatijaan ja selvittäisin asian.  Onko toimittu ollenkaan laillisesti? 

Kirjoittaja on luultavasti elellyt äitinsä kanssa äitinsä eläkkeen turvin, jos hänellä ei ole omaa rahaa yhtään.  Hiukan sanoisin että on toiminut lyhytnäköisesti. 

Velathan ei periydy, eli jos äidin sähkölaskut on jääneet maksamatta, niin sehän on sähköyhtiön tappio sitten.  Jos kirjoittaja ei ole vielä ottanut asuntoa nimilleen, ei hänellä ole mitään velvollisuutta maksaa kuolleen äitinsä velkoja.  Vasta kun asunto on täysin hänen omistuksessaan, voivat velkojat alkaa vaatia saataviaan, koska sitten hänellä on äidiltä perittyä omaisuutta.   Hän voi tehdä sähköyhtiön kanssa oman sopimuksen sitten aikanaan, kun asunto on täysin hänen nimissään.  Voi ottaa sen sähkön ihan eri yhtiöstäkin.

Sisarusten kanssa täytyisi myös olla keskusteluyhteys, on heilläkin velvollisuutensa tässä asiassa. 

Jos kirjoittajalla ei ole omia tuloja, niin millä hän aikoo yleensäkään tulla toimeen jatkossa?  Asunnosta on maksettava paitsi ne sähköt, myös muut kulut. 

Ja pitäisihän siitä irtaimistostakin sopia sisarusten kanssa.  Tavallisesta koti-irtaimistosta ei ole mikään taho kiinnostunut, sen saavat perilliset jakaa oman mielensä mukaan.  Se ei kuulu edes siihen "luovun perinnöstä" -juttuun.  Tuskinpa äidillä oli Picassoja seinillä tai Fabergen kultamunia. 

Kirjoittaja voi myydä asunnon, ja siitä maksaa sitten ne äidin rästissä olevat velat.  Mutta vain siinä tapauksessa, että asunto todella on hänen nimissään.  Eli onko hän ilmoittanut ottavansa sen asunnon perintönä vastaan ja onko ao. paperit tehty?  Siinä tarvitaan niitä toisiakin sisaruksia, sillä hehän luopuvat perinnöstään tämän yhden hyväksi.

Jos taas kyse on vuokra-asunnosta, asia on ihan toisenlainen.  Kirjoittajan ei tarvitse maksaa yhtään mitään äidiltä jääneitä velkoja ja sopia vain vuokranantajan kanssa, voiko hän jatkaa vuokralaisena siinä asunnossa.  Sitten hän tekee vain oman vuokrasopimuksensa ja sillä siisti.  Maksut lähtee juoksemaan vain vuokrasopimuksen alkamispäivästä.  Sähköyhtiöt jää nuolemaan näppejään.  Niille on vain toimitettava ote perukirjasta, missä näkyy se, että asiakas kuoli varattomana.  Sen voi kyllä ihan soittamallakin ensi hätään ilmoittaa, etteivät nyt lähde heti katkomaan siitä sähköjä.  Loppuuhan se asiakkuuskin heti asiakkaan kuoltua, joten kannattaa olla sinne nopeasti yhteydessä, etteivät lähetä lisää laskuja.

Ja mitään perinnöstä luopumistahan ei edes ole, jos ei ole sitä perittävääkään.

Perunkirjoituksessa ei ole mitään läsnäolopakkoa edes perijöillä. Ainoastaan pesän selvittäjän ja kahden uskotun miehen on oltava läsnä. 

Jos ei ole läsnä, niin tarvitaan valtakirja millä valtuutetaan joku muu pesän osakas hoitaa hänen puolestaan läsnäolon.

Kaikilta pesän osakkailta vaaditaan allekirjoitus, jos on valtakirja, missä täytyy olla valtuuttajan allekirjoitus, tämä mainitaan perunkirjassa.

Jos ei ole läsnä niin silloin luovuttaa "vallan" tällä valtuutuksesa muille osakkaille. Jospa ovat sitten päättäneet luopua perinnöstä ja jättäneet sen tälle ko. henkilölle.

Perunkirjoitus on eri kuin perinnönjako.

Perunkirjoitus täytyy tehdä kolmen kuukauden aikana. Siinä luetellaan pesän varat ja velat sekä pesän osakkaat.

Jakokirjan voi tehdä samassa yhteydessä tai myöhemmin.

Sähkölaskuihminen kertoo, että kaikki kuolinpesän sähkölaskut lankeavat maksettavaksi.

Sitten hän kertoo, että on perinyt äitinsä muilta sisaruksilta ja omistaa nyt kaikki yksin.

Kuolinpesä on silloin kun ei ole tehty ositusta. Siinä ovat kaikki osakkaina.

Jos nyt perinnönjako on tehty ja omistaa yksin niin eihän se ole silloin kuolinpesä enää?

Aika sekavaa, onko nyt jätetty kuitenkin jotain keskeneräiseksi?

Jos on kuolinpesän aikaisia laskuja niin mielestäni silloin ne kuuluvat kaikille osakkaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuuko tämä ihminen, jonka äiti kuoli siis hiljattain, äidiltään perimässä asunnossa?

Ja ei ollut paikalla perunkirjoituksessa?  Miten se on mahdollista?  Eihän perunkirjoitusta voida edes pitää, jos joku pesän osakas ei ole paikalla, eikä ole toimittanut valtakirjaa kenellekään toiselle. 

Perunkirjoituksessa on oltava kaikkien läsnä ja jos joku ei pääse siihen, häneltä pitää olla valtakirja, jolla hän antaa luvan jollekin toiselle osakkaalle toimia hänen edustajanaan. 

Ja tämän poissaolevan täytyy antaa selvitys, mitä vaatimuksia tai toiveita hänellä perinnön suhteen on.  Ei siitä kukaan muu osakas voi päättää, eikä todellakaan voida tehdä niin, että laitetaan se yksi sitten ottamaan perintö vastaan, ja muut luopuvat, ilman että kysytään tältä poissaolevalta yhtään mitään.  Onhan kännykätkin jo keksitty!

Minä ottaisin yhteyttä tähän perunkirjoituksen laatijaan ja selvittäisin asian.  Onko toimittu ollenkaan laillisesti? 

Kirjoittaja on luultavasti elellyt äitinsä kanssa äitinsä eläkkeen turvin, jos hänellä ei ole omaa rahaa yhtään.  Hiukan sanoisin että on toiminut lyhytnäköisesti. 

Velathan ei periydy, eli jos äidin sähkölaskut on jääneet maksamatta, niin sehän on sähköyhtiön tappio sitten.  Jos kirjoittaja ei ole vielä ottanut asuntoa nimilleen, ei hänellä ole mitään velvollisuutta maksaa kuolleen äitinsä velkoja.  Vasta kun asunto on täysin hänen omistuksessaan, voivat velkojat alkaa vaatia saataviaan, koska sitten hänellä on äidiltä perittyä omaisuutta.   Hän voi tehdä sähköyhtiön kanssa oman sopimuksen sitten aikanaan, kun asunto on täysin hänen nimissään.  Voi ottaa sen sähkön ihan eri yhtiöstäkin.

Sisarusten kanssa täytyisi myös olla keskusteluyhteys, on heilläkin velvollisuutensa tässä asiassa. 

Jos kirjoittajalla ei ole omia tuloja, niin millä hän aikoo yleensäkään tulla toimeen jatkossa?  Asunnosta on maksettava paitsi ne sähköt, myös muut kulut. 

Ja pitäisihän siitä irtaimistostakin sopia sisarusten kanssa.  Tavallisesta koti-irtaimistosta ei ole mikään taho kiinnostunut, sen saavat perilliset jakaa oman mielensä mukaan.  Se ei kuulu edes siihen "luovun perinnöstä" -juttuun.  Tuskinpa äidillä oli Picassoja seinillä tai Fabergen kultamunia. 

Kirjoittaja voi myydä asunnon, ja siitä maksaa sitten ne äidin rästissä olevat velat.  Mutta vain siinä tapauksessa, että asunto todella on hänen nimissään.  Eli onko hän ilmoittanut ottavansa sen asunnon perintönä vastaan ja onko ao. paperit tehty?  Siinä tarvitaan niitä toisiakin sisaruksia, sillä hehän luopuvat perinnöstään tämän yhden hyväksi.

Jos taas kyse on vuokra-asunnosta, asia on ihan toisenlainen.  Kirjoittajan ei tarvitse maksaa yhtään mitään äidiltä jääneitä velkoja ja sopia vain vuokranantajan kanssa, voiko hän jatkaa vuokralaisena siinä asunnossa.  Sitten hän tekee vain oman vuokrasopimuksensa ja sillä siisti.  Maksut lähtee juoksemaan vain vuokrasopimuksen alkamispäivästä.  Sähköyhtiöt jää nuolemaan näppejään.  Niille on vain toimitettava ote perukirjasta, missä näkyy se, että asiakas kuoli varattomana.  Sen voi kyllä ihan soittamallakin ensi hätään ilmoittaa, etteivät nyt lähde heti katkomaan siitä sähköjä.  Loppuuhan se asiakkuuskin heti asiakkaan kuoltua, joten kannattaa olla sinne nopeasti yhteydessä, etteivät lähetä lisää laskuja.

Ja mitään perinnöstä luopumistahan ei edes ole, jos ei ole sitä perittävääkään.

Perunkirjoituksessa ei ole mitään läsnäolopakkoa edes perijöillä. Ainoastaan pesän selvittäjän ja kahden uskotun miehen on oltava läsnä. 

Jos ei ole läsnä, niin tarvitaan valtakirja millä valtuutetaan joku muu pesän osakas hoitaa hänen puolestaan läsnäolon.

Kaikilta pesän osakkailta vaaditaan allekirjoitus, jos on valtakirja, missä täytyy olla valtuuttajan allekirjoitus, tämä mainitaan perunkirjassa.

Jos ei ole läsnä niin silloin luovuttaa "vallan" tällä valtuutuksesa muille osakkaille. Jospa ovat sitten päättäneet luopua perinnöstä ja jättäneet sen tälle ko. henkilölle.

Perunkirjoitus on eri kuin perinnönjako.

Perunkirjoitus täytyy tehdä kolmen kuukauden aikana. Siinä luetellaan pesän varat ja velat sekä pesän osakkaat.

Jakokirjan voi tehdä samassa yhteydessä tai myöhemmin.

Joo ihan ensin kuolinpesän hoitaja kutsuu kokoon pesän osakkaat. Jos kaikilla oli jo tieto arvoltaan tyhjästä kuolinpesästä tai velkaisesta kuolinpesästä ja he luopuvat osuudesta siihen, heidän on pitänyt ilmoittaa asia pesän hoitajalle.

Valtakirjaa ei tarvita, jos ei ole mitään syytä valtuuttaa ketään mihinkään. Tämä viimeinen mohikaani on kyllä saanut ilmoituksen asiasta.

Valtakirjahan nimenomaan on valtakirja. Luovuttaa valtakirjan antajan vallan valtuuttamalleen herranjestas. Sitäkään ei pidä heitellä kuinka sattuu, vaan valtuuttaa henkilö joka todennäköisesti on luotettava. Joka ei käännä kelkkaansa yhtäkkiä alkuperäisestä aikeesta, ettei valtakirjan anto mennyt pieleen.

Kolmen kuukauden perukirjan määräaikaankin on mahdollisuus anoa lykkäystä, mutta sitä ei todellakaan suositella. Pitää olla painavat syyt, jos siihen lähdetään.

Olen selvittänyt muutaman pesän. Ilmoittanut, hoitanut, selvittänyt ja jakanut. Sekä osakkaana että toisen puolesta.

Eiköhän noi perinnönjakojutut ole vieraita kaikille varallisuudesta riippumatta.

Se, että kuinka pohjattoman v ittumainen ja julma Kela on.