Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa.  Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)

Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.

Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.

Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.

Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.

Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.

Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen.  Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat.  Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.

Minä rimpuilenkin. Mutta en voi ottaa sitä riskiä 3-5 vuoden ajaksi, että joutuisin tästä vuokra-asunnosta jostakin syystä pois ja pitäisi etsiä luottotiedottomana uusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa.  Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)

Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.

Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.

Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.

Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.

Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.

Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen.  Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat.  Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.

Minä rimpuilenkin. Mutta en voi ottaa sitä riskiä 3-5 vuoden ajaksi, että joutuisin tästä vuokra-asunnosta jostakin syystä pois ja pitäisi etsiä luottotiedottomana uusi.

Viisi vuotta on elämässä loppujen lopuksi lyhyt aika, jos sen jälkeen on parempi tulevaisuus odottamassa.  Luottohäiriöinenkin saa asunnon, ei se elämä siihen pääty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa.  Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)

Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.

Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.

Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.

Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.

Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.

Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen.  Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat.  Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.

Minä rimpuilenkin. Mutta en voi ottaa sitä riskiä 3-5 vuoden ajaksi, että joutuisin tästä vuokra-asunnosta jostakin syystä pois ja pitäisi etsiä luottotiedottomana uusi.

Viisi vuotta on elämässä loppujen lopuksi lyhyt aika, jos sen jälkeen on parempi tulevaisuus odottamassa.  Luottohäiriöinenkin saa asunnon, ei se elämä siihen pääty.

Käytännössä hyvin harva vuokranantaja vuokraa luottotiedottomalle tai muuten epäilyttävälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa.  Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)

Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.

Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.

Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.

Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.

Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.

Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen.  Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat.  Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.

Minä rimpuilenkin. Mutta en voi ottaa sitä riskiä 3-5 vuoden ajaksi, että joutuisin tästä vuokra-asunnosta jostakin syystä pois ja pitäisi etsiä luottotiedottomana uusi.

Viisi vuotta on elämässä loppujen lopuksi lyhyt aika, jos sen jälkeen on parempi tulevaisuus odottamassa.  Luottohäiriöinenkin saa asunnon, ei se elämä siihen pääty.

Käytännössä hyvin harva vuokranantaja vuokraa luottotiedottomalle tai muuten epäilyttävälle.

Kyllä aina joku vuokraa, koska ei luottotiedottomuus sinänsä tee ihmisestä epäilyttävää.  Jos ajatellaan, että nyt on asunto ja pääsee 5 vuoden velkajärjestelyyn ja kämppä menisi alta kolmen vuoden päästä, niin siinähän olisi enää kaksi vuotta, jolloin luottotiedoissa on merkintä velkajärjestelystä.  Ja sekin on lievempi kuin hoitamattomien velkojen häiriömerkintä.  Pari vuotta pärjäisi kaupungin tms. kämpässäkin, jossa ei luottotietoja kysellä.

Tietenkin, jos ne velat on siedettävät ja tulevat maksetuiksi, niin eihän se velkajärjestely silloin mikään välttämättömyys ole, mutta on niitäkin, jotka eivät kohtuudella tule veloistaan selviämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin eilen Jonacold-omenan, ison, maksoi prismassa 23 senttiä. Pesen sen hyvin, syön siitä kolmena päivänä puuron kera. Lisänä porkkanaraastetta ja ruisleipää. Älä hyvä kanssakulkija mene sokerikoukkuun, pyristelen siitä itsekin pois.

Kilo sokeria maksaa alle euron ja kestää kuukausia.

Yritän saada kaikki mahd vitamiinit ruoasta, ei tarvii ottaa purkista. Olin ikionnellinen, kun äitini antoi luvan poimia viinimarjoja, niitä on pakkasessa vieläkin. Söin äsken lounaan (ainoa lämmin ruoka/pvä), yksi iso keitetty peruna, pieni sipuli, 1/3osa pekonipaketista ja yksi kananmuna paistettuna. Pekonista lähti rasvaa niin, ettei tarv lisätä. Lisukkeena toissapäivänä tehty marinoitu porkkana/kaalisalaatti, jota teen pari kertaa viikossa.

Oi voi kun on eppua, työn raskaan raatajilla. Joutuu ruveta veroja maksamaan ilmaislahjuksista ja nyt vielä joku nauraa influensseriydelle. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa.  Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)

Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.

Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.

Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.

Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.

Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.

Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen.  Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat.  Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.

Minä rimpuilenkin. Mutta en voi ottaa sitä riskiä 3-5 vuoden ajaksi, että joutuisin tästä vuokra-asunnosta jostakin syystä pois ja pitäisi etsiä luottotiedottomana uusi.

Viisi vuotta on elämässä loppujen lopuksi lyhyt aika, jos sen jälkeen on parempi tulevaisuus odottamassa.  Luottohäiriöinenkin saa asunnon, ei se elämä siihen pääty.

Käytännössä hyvin harva vuokranantaja vuokraa luottotiedottomalle tai muuten epäilyttävälle.

Kyllä aina joku vuokraa, koska ei luottotiedottomuus sinänsä tee ihmisestä epäilyttävää.  Jos ajatellaan, että nyt on asunto ja pääsee 5 vuoden velkajärjestelyyn ja kämppä menisi alta kolmen vuoden päästä, niin siinähän olisi enää kaksi vuotta, jolloin luottotiedoissa on merkintä velkajärjestelystä.  Ja sekin on lievempi kuin hoitamattomien velkojen häiriömerkintä.  Pari vuotta pärjäisi kaupungin tms. kämpässäkin, jossa ei luottotietoja kysellä.

Tietenkin, jos ne velat on siedettävät ja tulevat maksetuiksi, niin eihän se velkajärjestely silloin mikään välttämättömyys ole, mutta on niitäkin, jotka eivät kohtuudella tule veloistaan selviämään.

Riippuu siitä, että millaisella paikkakunnalla asuu, onko asuntoja tarjolla. Kaksi vuotta on pitkä aika kodittomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa.  Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)

Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.

Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.

Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.

Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.

Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.

Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen.  Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat.  Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.

Minä rimpuilenkin. Mutta en voi ottaa sitä riskiä 3-5 vuoden ajaksi, että joutuisin tästä vuokra-asunnosta jostakin syystä pois ja pitäisi etsiä luottotiedottomana uusi.

Viisi vuotta on elämässä loppujen lopuksi lyhyt aika, jos sen jälkeen on parempi tulevaisuus odottamassa.  Luottohäiriöinenkin saa asunnon, ei se elämä siihen pääty.

Käytännössä hyvin harva vuokranantaja vuokraa luottotiedottomalle tai muuten epäilyttävälle.

Kyllä aina joku vuokraa, koska ei luottotiedottomuus sinänsä tee ihmisestä epäilyttävää.  Jos ajatellaan, että nyt on asunto ja pääsee 5 vuoden velkajärjestelyyn ja kämppä menisi alta kolmen vuoden päästä, niin siinähän olisi enää kaksi vuotta, jolloin luottotiedoissa on merkintä velkajärjestelystä.  Ja sekin on lievempi kuin hoitamattomien velkojen häiriömerkintä.  Pari vuotta pärjäisi kaupungin tms. kämpässäkin, jossa ei luottotietoja kysellä.

Tietenkin, jos ne velat on siedettävät ja tulevat maksetuiksi, niin eihän se velkajärjestely silloin mikään välttämättömyys ole, mutta on niitäkin, jotka eivät kohtuudella tule veloistaan selviämään.

EI niitä kaupungin kämppiä tosta vaan jaella..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa.  Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)

Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.

Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.

Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.

Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.

Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.

Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen.  Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat.  Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.

Minä rimpuilenkin. Mutta en voi ottaa sitä riskiä 3-5 vuoden ajaksi, että joutuisin tästä vuokra-asunnosta jostakin syystä pois ja pitäisi etsiä luottotiedottomana uusi.

Viisi vuotta on elämässä loppujen lopuksi lyhyt aika, jos sen jälkeen on parempi tulevaisuus odottamassa.  Luottohäiriöinenkin saa asunnon, ei se elämä siihen pääty.

Mä olen sairaseläkeläinen eikä mulla ole mitään parempaa tulevaisuutta odottamassa. Enkä ota sitä riskiä, että joudun kadulle. Eikö edes toiset köyhät ymmärrä tätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa.  Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)

Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.

Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.

Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.

Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.

Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.

Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen.  Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat.  Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.

Jos pääsee velkajärjestelyyn. Minulle asetettiin ehdoksi vakituinen työpaikka, jossa on säännölliset tulot. Ei löytynyt.

Elinajanodote antaa kitumisaikaa 28 vuotta. Ei tule kauppoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa.  Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)

Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.

Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.

Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.

Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.

Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.

Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen.  Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat.  Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.

Jos pääsee velkajärjestelyyn. Minulle asetettiin ehdoksi vakituinen työpaikka, jossa on säännölliset tulot. Ei löytynyt.

Elinajanodote antaa kitumisaikaa 28 vuotta. Ei tule kauppoja.

Näinpä. Ei sinnekään noin vain mennä tai päästä. Ja jos taas pääsisit vakituiseen työpaikkaan, jossa olisi säännölliset tulot, voisit itsekin lyhentää niitä velkojasi.

Sama juttu takuusäätiön lainan kanssa. Eivät voi myöntää sitä, koska en ole tarpeeksi maksukykyinen. Vaikka heille pitäisi lyhentää kuukaudessa kolmasosa siitä, mitä nyt lyhennän nyt itse huimilla koroilla. Palataan asiaan, kun saat lisää tuloja.

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Mursus kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.

Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.

Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?

Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!

Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺

Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤

Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.

Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.

Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.

Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤

Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!

Hyvä ihminen, soita äkkiä kunnan sosiaalipäivystykseen ja kerro tilanteesi. Eihän ihmistä tuollaiseen tilanteeseen voi jättää.

Olen meilannut päivittäin sosiaalityötekijän kanssa. Viimeksi eilen hän sanoi, ettei sosiaalitoimi auta, kun olen kirjoilla eri kunnassa. Mutta luen sos.toimen sivustot uudestaan, jos heillä olisi vaikka joku "hätänumero".

Kirjoja en muuten halunnut siirtää tänne äidille, kun pelkäsin menettäväni asumistuen siihen omaan kotiini. Pelkäsin, että vaikka selittäisin kuinka, että järjestely päättyy aikanaan, Kela kuitenkin tulkitsisi, että vakituinen asuntoni olisi tämä äidin koti. Terveydenhuoltopalvelut sen sijaan siirsin tänne, se onnistui helposti.

Opin paikka. Ensi kerralla älä kerro että asut sukulaisen luona etkä omassa asunnossasi. 

Nyt en ymmärrä. Olin äitini omaishoitaja tässä kaupungissa, äidin kodissa, yli 6 vuotta. Myös oman kotini isännöitsijä tiesi tästä. Hain Kelalta jne. apuja äidin kuolinpesän sähkölaskuun. Mitä minun sitten olisi pitänyt sanoa? Kuolinpesän sähkölaskua minulla ei ole mikään velvollisuus maksaa, lasku voidaan periä kuolinpesältä, kun tili joskus saadaan avattua. Tosiasiallisesti kuitenkin asun tässä, enkä mitenkään saa muuttoa järjestymään ennen 29.3. Tarvitsen muuttamiseen sosiaalitoimen muuttotuen. Eli joko maksan laskun, tai sähköt katkaistaan.

sinulla ei tokikaan ole velvollisuutta sitä maksaa, mutta kannattaisi maksaa. Sitten laitat laskun kuolinpesälle. Tällä tavalla kuolinpesä jää vauraammaksi, koska sähkölasku on maksettu ajallaan eikä jälkeenpäin kaikkien korkojen ja perintämaksujen kanssa. Ja koska sinä olet yksi (tai ainoa, et ole kertonut onko kuolinpesässä muita) kuolinpesän osakas, niin sinulle tulee sitten lopulta kuitenkin enemmän rahaa kuin jos jättäisit laskun maksamatta.

Voit myös pyytää sosiaalitoimelta harkinnanvaraista toimeentulotukea, joissakin paikoissa antavat korotonta lainaa, tuollainen kuolinpesä voisi olla yksi tällainen tapaus, maksat sitten lainan takaisin kun perinnönjako on suoritettu.

Entä jos sinä et pyytäisikään toimeentulotukea, vaan kuolinpesä: kuolinpesällekin voidaan myöntää toimeentulotukea

Olen kuolinpesän ainoa osakas. Sähkölasku on n. 190 €. Tililläni ei ole rahaa, jolla maksaa, tiedän, että voisin periä summan pesältä myöhemmin, mutta kun ei kertakaikkiaan saldo riitä! Pikavippiä en luottotiedottomana saa, olisin nyt valmis siihenkin, kutta ei onnistu sekään. Ei ole ketään, keltä lainata. Hain Kelalta laskuun tt-tukea, kuten olen kertonut. En saanut. Sosiaalitoimi teki myös kieltävän päätöksen. Sähkö katkaistaan ensi viikon tiistaina, eli en mitenkään ehdi hankkia kuolinpesälle tt-tukipäätöstä siihen mennessä; en kyllä tiennyt, että sellainen on mahdollistakaan - siis tämä ketju olisi pitänyt olla olemassa jo kaksi viikkoa sitten! ☺ Minulla oli aika varattu Kelaan 13.3. vaihtoehtojen selvittämiseksi, mutta sairastuin, ja pääsin lopulta hoitamaan asiaa vasta viime viikolla.

kun on kuolinpesä eikä perunkirjoitusta ole vielä tehty, niin sinulla kuolinpesän hoitajana on velvollisuus varmistaa, että siellä säilyy kaikki tavarat siihen asti kunnes perunkirjoitus on tehty. Oletan, että siellä on ainakin jääkaappi, jonka sisällä on pilaantuvaa tavaraa etkä sinä voi tietenkään liikuntaesteisenä niitä alkaa siirtämään pois. jos jääkaapissa ei ole sähköä, jääkaapin sisältö pilaantuu. Tuo on asia, jota kannattaa yrittää sähköyhtiön suuntaan selittää: nyt on siis kyseessä poikkeustapaus.

Kuolinpesällä varmaan kuitenkin on varoja ja koska sinä et siellä asunnossa virallisesti asunut, vaan äitisi ja koska äidilläsi on tällä hetkellä erityisen estynyt maksamaan omia laskujaan, niin sinä kuolinpesän hoitajana voit mennä pankkiin, esittää sinne laskun ja pankko maksaa sen kuolinpesän tililtä. Asia on eri, jos vaikka olisit ollut siellä vuokralla, mutta koska sanoit, että et ole vaithanut kirjojasi äitisi asuinpaikkakunnalle ja kun sosiaalitoimikin on sitä mieltä ettet siellä asu, niin siltä osin asia on selvä.  Kun sinulta sitten jossain kysytään missä asut, niin muistat, että he tarkoittavat vakituista asuntoasi, sitä mikä on kirjattu sinne digi ja viestintävirastoon. Oletan, että äidilläsi on tilillään ainakin jonkin verran rahaa. sinä et tietenkään saa nyt tilinkäyttöoikeutta, koska äitisi on kuollut, mutta laissa lukee, että kuolinpesän tililtä voidaan silti maksaa kuolinpesän kuluja ja tällaiset ovat esimerkiksi vastikkeet, vuokrat, sähköt ja vedet. tarvitset siihen luvan kaikilta kuolinpesän osakkailta, mutta koska sinä olet se, niin sitten vain pankkiin yhteys ja kysyt yksityiskohdat miten toimit

Tuo sähköyhtiön kanssa neuvottelu jääkaapin sisällön pilaantumisen vedoten on oikeasti hyvin hataralla pohjalla, mutta sitä kannattaa yrittää, yleensä sähköyhtiöt ymmärtävät tuollaiset poikkeustilanteet ja voivat tehdä päätöksen ettei sähköjä katkaista. Eivät he tule tarkastamaan jääkaapin sisältöä, mutta toki he ymmärtävät sen ettei lain mukaan kuolinpesästä saa viedä mitään pois ennen perunkirjoitusta. .

Perunkirjoitus on tehty. Kuolinpesällä ei ole vielä tiliä. Äidin tilillä ei ollut yhtään rahaa, hän velkaantui pahasti sairastaessaan. Hänellä oli käänteinen asuntolaina, joten asunto on osaksi pankin. Velkojia kuolinpesällä on pilvin pimein, eli en tule perimään mitään. Sähköyhtiö ei voi vaikuttaa mihinkään, kun lasku on jo perinnässä. Perintätoimisto ei voi siirtää eräpäivää, koska lasku on kuolinpesän.

Vierailija kirjoitti:

Millä sä kuljetat sen ilmaisen pakastimen? Kainalossa? Ai niin, jokaisellahan on kaveri, jolla paku, jolla kuskaa ilmaiseksi.

Köyhänä on erityisen vaikea olla, jos ei ole kavereita tai mitään verkostoja. Ei-köyhä voi aina ihan vaan rahalla maksaa sen kuljetuksen. Tai mitä tahansa muuta, mitä nyt rahalla saa, jos ei kukaan suostu sitä sulle ilmaiseksi tai vastapalveluksena tekemään.

Sitä ei aina tajua, ellei ole kokenut toisenlaistakin elämää, miten hankalaa on jos ei oikeasti ole rahaa yhtään mihinkään. Ihminen, jolla on rahaa, tilaa uuden pyykkikoneen kotiinkuljetuksella. Köyhä hinkkaa Extra-saippualla lavuaarissa. Ihminen, jolla on rahaa, tilaa Woltilla pitsat, kun ei ehtinyt kiireisen päivän jälkeen kauppaan ja kotiin kokkaamaan. Köyhän on pakko rämpiä kaupaan etsimään olisiko lappu-jauhelihaa että saisi jonkun ruuan pöytään. Jne.

Joku pakastimen osto tai pitsan haku ei edes ole mikään ihmeellinen luksus-juttu, joten on helppoa ajatella että jokainen nyt sen verran aina pystyy. Oikeasti köyhällä on elämiseen niin vähän rahaa, että sairastuminen tai jonkun kodinkoneen hajoaminen suistaa talouden kuukausiksi raiteiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä kuolinpesän toiset osakkaat?

Heitä ei kiinnosta. Sähköt saavat heidän puolestaan katketa. Viimeksi tänään vetosin heihin ja pyysin apua. He kieltäytyivät ja toivottivat jaksamista.

Siis: tarkoitin sanoa, että siskojani ei kiinnosta, osakkaitahan he eivät enää ole. He voisivat auttaa, ja saisivat rahansa takaisin kuolinpesältä, mutta ei.

kuinka sisaresi euvät ole kuolinpesän osakkaita? Onko siis perunkirjoitus jo tehty ja he ovat luopuneet perinnöstä?  jos ei ole perunkirjoistusta tai perinnönjakoa tehty, he ovat kuolinpesän osakkaita.

Perunkirjoitus on tehty, ja siskot luopuivat yllättäen perinnöstä. Olen ainoa kuolinpesän osakas.

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä kuolinpesän toiset osakkaat?

Heitä ei kiinnosta. Sähköt saavat heidän puolestaan katketa. Viimeksi tänään vetosin heihin ja pyysin apua. He kieltäytyivät ja toivottivat jaksamista.

Siis: tarkoitin sanoa, että siskojani ei kiinnosta, osakkaitahan he eivät enää ole. He voisivat auttaa, ja saisivat rahansa takaisin kuolinpesältä, mutta ei.

kuinka sisaresi euvät ole kuolinpesän osakkaita? Onko siis perunkirjoitus jo tehty ja he ovat luopuneet perinnöstä?  jos ei ole perunkirjoistusta tai perinnönjakoa tehty, he ovat kuolinpesän osakkaita.

Perunkirjoitus on tehty, ja siskot luopuivat yllättäen perinnöstä. Olen ainoa kuolinpesän osakas.

Mutta eihän velat periydy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä sä kuljetat sen ilmaisen pakastimen? Kainalossa? Ai niin, jokaisellahan on kaveri, jolla paku, jolla kuskaa ilmaiseksi.

Köyhänä on erityisen vaikea olla, jos ei ole kavereita tai mitään verkostoja. Ei-köyhä voi aina ihan vaan rahalla maksaa sen kuljetuksen. Tai mitä tahansa muuta, mitä nyt rahalla saa, jos ei kukaan suostu sitä sulle ilmaiseksi tai vastapalveluksena tekemään.

Sitä ei aina tajua, ellei ole kokenut toisenlaistakin elämää, miten hankalaa on jos ei oikeasti ole rahaa yhtään mihinkään. Ihminen, jolla on rahaa, tilaa uuden pyykkikoneen kotiinkuljetuksella. Köyhä hinkkaa Extra-saippualla lavuaarissa. Ihminen, jolla on rahaa, tilaa Woltilla pitsat, kun ei ehtinyt kiireisen päivän jälkeen kauppaan ja kotiin kokkaamaan. Köyhän on pakko rämpiä kaupaan etsimään olisiko lappu-jauhelihaa että saisi jonkun ruuan pöytään. Jne.

Joku pakastimen osto tai pitsan haku ei edes ole mikään ihmeellinen luksus-juttu, joten on helppoa ajatella että jokainen nyt sen verran aina pystyy. Oikeasti köyhällä on elämiseen niin vähän rahaa, että sairastuminen tai jonkun kodinkoneen hajoaminen suistaa talouden kuukausiksi raiteiltaan.

Osittain näin. Toki itse olen enintään keskituloinen ja äärimmäisen harvoin tilaan pitsaa, Woltia käytimme vain kerran kun miehen työpaikka piffasi lounaan. Syömme normaalia kotiruokaa, suunnittelemme listan viikoittain ja ostamme kerralla. Joinain päivinä syödään kahta ruokaa peräkkäin.

Suunnitelmallisuus saattaisi auttaa köyhänkin arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa.  Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)

Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.

Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.

Näkeehän sen tästäkin keskustelusta että pärjänneet eivät osaa neuvoa. Sama neuvo ei toimi kaikille.

No shit sherlock, ajatella, että sama neuvo ei toimi kaikille, kuka olisi sellaista keksinyt, varmaan olet eka ihminen maailmassa! Tässä ketjussa köyhät ovat trollailleet neuvojen kanssa, kun ovat tahallisesti halunneet ymmärtää ne väärin. Ja sitten jos pärjännyt ihminen neuvoo tekeytyen köyhäksi, niin sitten neuvot kelpaa, vaikka neuvo olisi sama :))))

Annatko esimerkin?

Olen lukenut koko ketjun kaikki kommentit, enkä ole huomannut tällaista myöskään.

Me three! ☺

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä kuolinpesän toiset osakkaat?

Heitä ei kiinnosta. Sähköt saavat heidän puolestaan katketa. Viimeksi tänään vetosin heihin ja pyysin apua. He kieltäytyivät ja toivottivat jaksamista.

Siis: tarkoitin sanoa, että siskojani ei kiinnosta, osakkaitahan he eivät enää ole. He voisivat auttaa, ja saisivat rahansa takaisin kuolinpesältä, mutta ei.

kuinka sisaresi euvät ole kuolinpesän osakkaita? Onko siis perunkirjoitus jo tehty ja he ovat luopuneet perinnöstä?  jos ei ole perunkirjoistusta tai perinnönjakoa tehty, he ovat kuolinpesän osakkaita.

Perunkirjoitus on tehty, ja siskot luopuivat yllättäen perinnöstä. Olen ainoa kuolinpesän osakas.

Mutta eihän velat periydy!

Eivät ne periydykään. Velkojat saavat osansa kuolinpesältä. Minä en ole henkilökohtaisesti vastuussa äidin veloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä sä kuljetat sen ilmaisen pakastimen? Kainalossa? Ai niin, jokaisellahan on kaveri, jolla paku, jolla kuskaa ilmaiseksi.

Köyhänä on erityisen vaikea olla, jos ei ole kavereita tai mitään verkostoja. Ei-köyhä voi aina ihan vaan rahalla maksaa sen kuljetuksen. Tai mitä tahansa muuta, mitä nyt rahalla saa, jos ei kukaan suostu sitä sulle ilmaiseksi tai vastapalveluksena tekemään.

Sitä ei aina tajua, ellei ole kokenut toisenlaistakin elämää, miten hankalaa on jos ei oikeasti ole rahaa yhtään mihinkään. Ihminen, jolla on rahaa, tilaa uuden pyykkikoneen kotiinkuljetuksella. Köyhä hinkkaa Extra-saippualla lavuaarissa. Ihminen, jolla on rahaa, tilaa Woltilla pitsat, kun ei ehtinyt kiireisen päivän jälkeen kauppaan ja kotiin kokkaamaan. Köyhän on pakko rämpiä kaupaan etsimään olisiko lappu-jauhelihaa että saisi jonkun ruuan pöytään. Jne.

Joku pakastimen osto tai pitsan haku ei edes ole mikään ihmeellinen luksus-juttu, joten on helppoa ajatella että jokainen nyt sen verran aina pystyy. Oikeasti köyhällä on elämiseen niin vähän rahaa, että sairastuminen tai jonkun kodinkoneen hajoaminen suistaa talouden kuukausiksi raiteiltaan.

Osittain näin. Toki itse olen enintään keskituloinen ja äärimmäisen harvoin tilaan pitsaa, Woltia käytimme vain kerran kun miehen työpaikka piffasi lounaan. Syömme normaalia kotiruokaa, suunnittelemme listan viikoittain ja ostamme kerralla. Joinain päivinä syödään kahta ruokaa peräkkäin.

Suunnitelmallisuus saattaisi auttaa köyhänkin arjessa.

No voi saatana taas. suunnitelmallisuus on se ratkaisu!

miten itse pärjäisit, jos sulla tulot tipahtaisi äkkiä puoleen? ei sullakaan ole enää paljoa tingittävää.