Lue keskustelun säännöt.
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa. Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)
Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.
Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.
Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.
Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.
Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.
Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen. Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat. Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.
Jos pääsee velkajärjestelyyn. Minulle asetettiin ehdoksi vakituinen työpaikka, jossa on säännölliset tulot. Ei löytynyt.
Elinajanodote antaa kitumisaikaa 28 vuotta. Ei tule kauppoja.
Jos työttömyys on jatkunut 1,5 vuotta, sekin katsotaan vakiintuneeksi taloudelliseksi tilanteeksi ja on mahdollista hakea velkajärjestelyä. Senhän voi saada vaikka nollahjelmalla, jos on niin köyhä, ettei kk-ansiosta jää suojaosuuden päälle mitään maksuvaraa. Mutta aina tietysti parempi, jos pystyy maksamaan velkansa muutenkin, mutta velkajärjestelyssä jätetään kuitenkin jotakin elämiseen ja velat tulevat tietyssä ajassa hoidettua pois. Köyhyydeestä voi siis toivoa pääsevänsä vj:n loputtua.
Mulla ei riittänyt rahaa suojaosuuteen, joten en päässyt järjestelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa. Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)
Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.
Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.
Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.
Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.
Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.
Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen. Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat. Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.
Jos pääsee velkajärjestelyyn. Minulle asetettiin ehdoksi vakituinen työpaikka, jossa on säännölliset tulot. Ei löytynyt.
Elinajanodote antaa kitumisaikaa 28 vuotta. Ei tule kauppoja.
Jos työttömyys on jatkunut 1,5 vuotta, sekin katsotaan vakiintuneeksi taloudelliseksi tilanteeksi ja on mahdollista hakea velkajärjestelyä. Senhän voi saada vaikka nollahjelmalla, jos on niin köyhä, ettei kk-ansiosta jää suojaosuuden päälle mitään maksuvaraa. Mutta aina tietysti parempi, jos pystyy maksamaan velkansa muutenkin, mutta velkajärjestelyssä jätetään kuitenkin jotakin elämiseen ja velat tulevat tietyssä ajassa hoidettua pois. Köyhyydeestä voi siis toivoa pääsevänsä vj:n loputtua.
Mulla ei riittänyt rahaa suojaosuuteen, joten en päässyt järjestelyyn.
Tarkoitatko maksuvaraa? Jos maksuvaraa ei jää, silloin voi saada ns. nollaohjelman. Suojaosuus on 552€/kk, joka sinulle jätetään joka tapauksessa elämiseen.
Joudun joskus menemään läppävikaleikkaukseen, jos en sitä ennen kuole. Kustannuksiin voisi ehkä saada apua sossusta, jos hakisi jo etukäteen. Mutta uskaltaako? Saako kunnollisen hoidon, sossu kuitenkin ottaa yhteyttä sairaalaan, tuloksena, että tehdään vain välttämätön, että näyttää, että on yritetty. Jos saisi rahaa kasaan edes etukäteistutkimuksia varten, mutta kun sekin on piru vaikeaa, ellei mahdotonta. Joka asia, mikä maksaa, on harkittava tarkkaan etukäteen, jopa kirjastossa käynti: matka maksaa, enkä ole pyöräilykunnossa, enkä sellaista kapinetta kuin pyörä, edes omistakaan. Läppävika om mehdollisesti synnynnäinen, mutta sitä ei pysty kuvista näkemään etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä sä kuljetat sen ilmaisen pakastimen? Kainalossa? Ai niin, jokaisellahan on kaveri, jolla paku, jolla kuskaa ilmaiseksi.
Köyhänä on erityisen vaikea olla, jos ei ole kavereita tai mitään verkostoja. Ei-köyhä voi aina ihan vaan rahalla maksaa sen kuljetuksen. Tai mitä tahansa muuta, mitä nyt rahalla saa, jos ei kukaan suostu sitä sulle ilmaiseksi tai vastapalveluksena tekemään.
Sitä ei aina tajua, ellei ole kokenut toisenlaistakin elämää, miten hankalaa on jos ei oikeasti ole rahaa yhtään mihinkään. Ihminen, jolla on rahaa, tilaa uuden pyykkikoneen kotiinkuljetuksella. Köyhä hinkkaa Extra-saippualla lavuaarissa. Ihminen, jolla on rahaa, tilaa Woltilla pitsat, kun ei ehtinyt kiireisen päivän jälkeen kauppaan ja kotiin kokkaamaan. Köyhän on pakko rämpiä kaupaan etsimään olisiko lappu-jauhelihaa että saisi jonkun ruuan pöytään. Jne.
Joku pakastimen osto tai pitsan haku ei edes ole mikään ihmeellinen luksus-juttu, joten on helppoa ajatella että jokainen nyt sen verran aina pystyy. Oikeasti köyhällä on elämiseen niin vähän rahaa, että sairastuminen tai jonkun kodinkoneen hajoaminen suistaa talouden kuukausiksi raiteiltaan.
Osittain näin. Toki itse olen enintään keskituloinen ja äärimmäisen harvoin tilaan pitsaa, Woltia käytimme vain kerran kun miehen työpaikka piffasi lounaan. Syömme normaalia kotiruokaa, suunnittelemme listan viikoittain ja ostamme kerralla. Joinain päivinä syödään kahta ruokaa peräkkäin.
Suunnitelmallisuus saattaisi auttaa köyhänkin arjessa.
Luuletko, että köyhä pärjäisi mitenkään suunnittelematta? Jos on kuukaudessa ruokaan vaikka 120 €, niin miten luulet, että sillä pärjää, jos vain menee kauppaan ja ostaa, mitä mieli tekee tai päähän pälkähtää?
Minulla on sentään noin 160-170 euron kuukausibudjetti enkä minäkään pärjäisi, ellen suunnittelisi, mitä milloinkin syön.
Vastasin tuohon, kun joku kirjoitti, että pakko lähteä töiden jälkeen kauppaan kun taas varakkaampi voi aina tilata pitsaa tai Woltista.
.
Voi herttinen. Poimitaan yksi kohta kirjoituksesta ja käytetään sitä muka todisteena kuinka köyhät ei vaan osaa toimia oikein.
Pitsa-esimerkki oli vain yksi asia siinä, miten moneen asiaan elämässä se vaikuttaa, jos ei tarvitse laskea jokaikistä penniä. Kun ei pitsaa ostaakseen tarvitse edes olla mikään rikas, ja silti tuollaisella voi helpottaa elämäänsä sitä edes kummemmin ajattelematta. Köyhälläkin voi työpäivä venähtää mutta hän ei voi ostaa helpotusta elämäänsä.
Moni järjestää elämänsä rahalla maksamalla palveluista (pakastimen - tai sitten vaikka ruuan kuljetus, vaikka sen ymmärtäminen olikin vähän vaikeaa) eikä se edes tunnu kummoiselta vaan ihan normaalilta elämänmenolta, mutta toiselle sellainen on täysin utopiaa.
Tietenkin köyhä suunnittelee, hän ei muuta teekään kuin miettii miten tämän kympin saa riittämään vielä ensi viikon loppuun. Ei hän edes ajattele, että voisi tilata ruokaa, vaikkei se olekaan niin kallista että vain varakkailla olisi varaa välillä pieniin elämän helpotuksiin. Eikä se ollutkaan tuossa pointtina vaan se että rahalla ei saa vain tavaraa vaan moni myös muu asia elämässä järjestyy kivuttomammin, kun kaikkea ei tarvitse tehdä itse tai löytää joku kaveri joka tekee ilmaiseksi.
552€ ? Miksi ei tapeta suoraan, vaan kidutetaan hengiltä? Jo kansaneläkkeenkin varassa kituvilla on työlästä, mutta tuo? Ja tämä muka sivistysvaltio? Ei sivistyneessä valtiossa kiduteta ihmisiä, ei edes murhasta tuomittuja. Mutta täällä kidutetaan köyhiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei paha vika kestää lopun elämää... kirjoitti:
Joudun joskus menemään läppävikaleikkaukseen, jos en sitä ennen kuole. Kustannuksiin voisi ehkä saada apua sossusta, jos hakisi jo etukäteen. Mutta uskaltaako? Saako kunnollisen hoidon, sossu kuitenkin ottaa yhteyttä sairaalaan, tuloksena, että tehdään vain välttämätön, että näyttää, että on yritetty. Jos saisi rahaa kasaan edes etukäteistutkimuksia varten, mutta kun sekin on piru vaikeaa, ellei mahdotonta. Joka asia, mikä maksaa, on harkittava tarkkaan etukäteen, jopa kirjastossa käynti: matka maksaa, enkä ole pyöräilykunnossa, enkä sellaista kapinetta kuin pyörä, edes omistakaan. Läppävika om mehdollisesti synnynnäinen, mutta sitä ei pysty kuvista näkemään etukäteen.
Sairaanhoitokustannukset maksetaan täysimääräisenä toimeentulotuesta. Eli kun olet käynyt tutkimuksissa, teet hakemuksen ja laitat laskun liitteeksi. Samoin mahdolliset sairaalapäivämaksut maksetaan. Eivät Kelasta ole yhteydessä hoitotahoon tai yritä vaikeuttaa hoidon saamista. Toivottavasti saat itsesi kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa. Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)
Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.
Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.
Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.
Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.
Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.
Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen. Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat. Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.
Jos pääsee velkajärjestelyyn. Minulle asetettiin ehdoksi vakituinen työpaikka, jossa on säännölliset tulot. Ei löytynyt.
Elinajanodote antaa kitumisaikaa 28 vuotta. Ei tule kauppoja.
Jos työttömyys on jatkunut 1,5 vuotta, sekin katsotaan vakiintuneeksi taloudelliseksi tilanteeksi ja on mahdollista hakea velkajärjestelyä. Senhän voi saada vaikka nollahjelmalla, jos on niin köyhä, ettei kk-ansiosta jää suojaosuuden päälle mitään maksuvaraa. Mutta aina tietysti parempi, jos pystyy maksamaan velkansa muutenkin, mutta velkajärjestelyssä jätetään kuitenkin jotakin elämiseen ja velat tulevat tietyssä ajassa hoidettua pois. Köyhyydeestä voi siis toivoa pääsevänsä vj:n loputtua.
Mulla ei riittänyt rahaa suojaosuuteen, joten en päässyt järjestelyyn.
Tarkoitatko maksuvaraa? Jos maksuvaraa ei jää, silloin voi saada ns. nollaohjelman. Suojaosuus on 552€/kk, joka sinulle jätetään joka tapauksessa elämiseen.
Se on mahdotonta, sillä mulla ei nytkään jää tuota määrää rahaa vuokran jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä toivon myös, että nää besserwisserit ja letkauttelijat voisivat siirtyä muualle tietämään.
En kaipaa mitään sääliä jälkikäteen, mutta mulle kävi niin, että kun ei ollut rahaa harrastaa mitään (yh, jolla 2 harrastavaa lasta), niin keksin että hakeudun paikalliseen kamarikuoroon. Rakastan näitä enimmäkseen saksalaisten suurten säveltäjien kuoroteoksia. No alku meni hyvkn ja ehdin syventyä alttostemmoihin ja pariin konserttiin. Sitten alkoi tulla kevät ja suunniteltiin kuoromatkaa olikohan Saksaan tai jonnekin Tsekkiin. Mulle selvis, että ne on täysin omarahotteisia. Kivahan sinne olis ollu mennä, mut ihan oikeesti sen takia lopetin koko
harrastuksen
En ollut nöyrtynyt vielä niin paljoa että olisin voinut tunnustaa että mulla ei rahat riitä. Ei ollut mahdollista edes lainarahalla, koska olin työtön. Se siitä sitten!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa. Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)
Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.
Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.
Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.
Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.
Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.
Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen. Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat. Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.
Jos pääsee velkajärjestelyyn. Minulle asetettiin ehdoksi vakituinen työpaikka, jossa on säännölliset tulot. Ei löytynyt.
Elinajanodote antaa kitumisaikaa 28 vuotta. Ei tule kauppoja.
Jos työttömyys on jatkunut 1,5 vuotta, sekin katsotaan vakiintuneeksi taloudelliseksi tilanteeksi ja on mahdollista hakea velkajärjestelyä. Senhän voi saada vaikka nollahjelmalla, jos on niin köyhä, ettei kk-ansiosta jää suojaosuuden päälle mitään maksuvaraa. Mutta aina tietysti parempi, jos pystyy maksamaan velkansa muutenkin, mutta velkajärjestelyssä jätetään kuitenkin jotakin elämiseen ja velat tulevat tietyssä ajassa hoidettua pois. Köyhyydeestä voi siis toivoa pääsevänsä vj:n loputtua.
Mulla ei riittänyt rahaa suojaosuuteen, joten en päässyt järjestelyyn.
Tarkoitatko maksuvaraa? Jos maksuvaraa ei jää, silloin voi saada ns. nollaohjelman. Suojaosuus on 552€/kk, joka sinulle jätetään joka tapauksessa elämiseen.
Se on mahdotonta, sillä mulla ei nytkään jää tuota määrää rahaa vuokran jälkeen.
No sitä suuremmalla syyllä saat nollaohjelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa. Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)
Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.
Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.
Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.
Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.
Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.
Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen. Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat. Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.
Jos pääsee velkajärjestelyyn. Minulle asetettiin ehdoksi vakituinen työpaikka, jossa on säännölliset tulot. Ei löytynyt.
Elinajanodote antaa kitumisaikaa 28 vuotta. Ei tule kauppoja.
Jos työttömyys on jatkunut 1,5 vuotta, sekin katsotaan vakiintuneeksi taloudelliseksi tilanteeksi ja on mahdollista hakea velkajärjestelyä. Senhän voi saada vaikka nollahjelmalla, jos on niin köyhä, ettei kk-ansiosta jää suojaosuuden päälle mitään maksuvaraa. Mutta aina tietysti parempi, jos pystyy maksamaan velkansa muutenkin, mutta velkajärjestelyssä jätetään kuitenkin jotakin elämiseen ja velat tulevat tietyssä ajassa hoidettua pois. Köyhyydeestä voi siis toivoa pääsevänsä vj:n loputtua.
Niin, nykyään tosiaan näin, oiskohan muutos tapahtunut jotain kymmenisen vuotta sitten. Aiemmin vakituinen työ oli ihan ehdoton edellytys velkajärjestelyyn pääsemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä toivon myös, että nää besserwisserit ja letkauttelijat voisivat siirtyä muualle tietämään.
En kaipaa mitään sääliä jälkikäteen, mutta mulle kävi niin, että kun ei ollut rahaa harrastaa mitään (yh, jolla 2 harrastavaa lasta), niin keksin että hakeudun paikalliseen kamarikuoroon. Rakastan näitä enimmäkseen saksalaisten suurten säveltäjien kuoroteoksia. No alku meni hyvkn ja ehdin syventyä alttostemmoihin ja pariin konserttiin. Sitten alkoi tulla kevät ja suunniteltiin kuoromatkaa olikohan Saksaan tai jonnekin Tsekkiin. Mulle selvis, että ne on täysin omarahotteisia. Kivahan sinne olis ollu mennä, mut ihan oikeesti sen takia lopetin koko
harrastuksen
En ollut nöyrtynyt vielä niin paljoa että olisin voinut tunnustaa että mulla ei rahat riitä. Ei ollut mahdollista edes lainarahalla, koska olin työtön. Se siitä sitten!
Ymmärrän. Näitä tällaisia tulee välillä vastaan isommassa tai pienemmässä mittakaavassa. Itse olen joutunut kieltäytymään monestakin kutsusta johonkin, koska ei ole ollut rahaa.
Yläkoulussa ollessaan poikani saksanryhmä teki matkan Saksaan. Poika innostui siitä kovasti ja halusi mikaan, totta kai. Aloitin säästämään, samoin poika säästi kaikki saamansa rahat. Sen lisäksi teimme valtavan työn leipomisineen, lahjoitusten keräämisineen, myyjäisissä myymisineen, arpojen myymisineen ja niin edelleen jotta matkan kustannukset tulisi katettua mahdollisimman pitkälle. Saatiin rahaa kasaan aika hyvin, mutta maksettavaa jäi vielä useampia satasia. Poika pääsi kuitenkin reissuun. Tämä nyt oli tietysti mahdollista, kun oli kysymys yhteisestä ponnistuksesta. Yksin en olisi pystynyt siihen tai säästämään tarpeeksi rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa. Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)
Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.
Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.
Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.
Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.
Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.
Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen. Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat. Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.
Jos pääsee velkajärjestelyyn. Minulle asetettiin ehdoksi vakituinen työpaikka, jossa on säännölliset tulot. Ei löytynyt.
Elinajanodote antaa kitumisaikaa 28 vuotta. Ei tule kauppoja.
Jos työttömyys on jatkunut 1,5 vuotta, sekin katsotaan vakiintuneeksi taloudelliseksi tilanteeksi ja on mahdollista hakea velkajärjestelyä. Senhän voi saada vaikka nollahjelmalla, jos on niin köyhä, ettei kk-ansiosta jää suojaosuuden päälle mitään maksuvaraa. Mutta aina tietysti parempi, jos pystyy maksamaan velkansa muutenkin, mutta velkajärjestelyssä jätetään kuitenkin jotakin elämiseen ja velat tulevat tietyssä ajassa hoidettua pois. Köyhyydeestä voi siis toivoa pääsevänsä vj:n loputtua.
Mulla ei riittänyt rahaa suojaosuuteen, joten en päässyt järjestelyyn.
Tarkoitatko maksuvaraa? Jos maksuvaraa ei jää, silloin voi saada ns. nollaohjelman. Suojaosuus on 552€/kk, joka sinulle jätetään joka tapauksessa elämiseen.
Onko suojaosuus velkajärjestelyssä oikeasti tuo? Muistelisin, että ainakin itselläni olisi ollut yli 600 €. Tämä siis yli viisi vuotta sitten jo.
Sen ainakin muistan, että kun laskettiin tulot ja ns. hyväksyttävät menot, laskelma jäi vajaan satasen miinukselle. Olin silloin tt-tukiasiakas, joten suojaosuuden on kaiketi silloin oltava noin satasen suurempi kuin tt-tuen perusosa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa. Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)
Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.
Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.
Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.
Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.
Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.
Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen. Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat. Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.
Jos pääsee velkajärjestelyyn. Minulle asetettiin ehdoksi vakituinen työpaikka, jossa on säännölliset tulot. Ei löytynyt.
Elinajanodote antaa kitumisaikaa 28 vuotta. Ei tule kauppoja.
Jos työttömyys on jatkunut 1,5 vuotta, sekin katsotaan vakiintuneeksi taloudelliseksi tilanteeksi ja on mahdollista hakea velkajärjestelyä. Senhän voi saada vaikka nollahjelmalla, jos on niin köyhä, ettei kk-ansiosta jää suojaosuuden päälle mitään maksuvaraa. Mutta aina tietysti parempi, jos pystyy maksamaan velkansa muutenkin, mutta velkajärjestelyssä jätetään kuitenkin jotakin elämiseen ja velat tulevat tietyssä ajassa hoidettua pois. Köyhyydeestä voi siis toivoa pääsevänsä vj:n loputtua.
Minä kirjoitin tuon viimeisen kohdan. En huomannut sanoa, että olin tuossa uusi.
Oikeusaputoimisto asetti sen ehdon, että kokopäivätyö eli vakituiset tulot on löydettävä. En löytänyt, mikä oli syynä koko ongelmaan. Jouduin vääntämään yrittäjän vs. työttömän työnhakijan statuksesta niin pitkään, että maksuhäiriömerkintöjä alkoi tulla. Lopulta koko rakennelma romahti ja kaikki meni asuntoa ja irtaimistoa myöten. Firma oli aina ollut velaton, joten yrittäjien neuvontapaikoista ei apua herunut; mieleenpainuvimpia olivat "joo ei tolla pärjää" ja "mene sossuun".
Töihin en pääse, eläke ei kerry, joten toivottavasti elinajanodote joustaa 28 vuotta matalampaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa. Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)
velkajärjestelyyn ei kannata mennä. Se esimerkiksi velvoittaa velallista etsimään koko järjestelyn ajan halvempaa asuntoa ja työtä ja se etsiminen pitää sitten myös näyttää toteen, esim. jos joku velallinen haluaa siitä tietää. jos käy ilmi, ettei ole etsinyt, velkojille voi tulla oikeus purkaa velkajärjestely ja lähteä perimään taas koko velkaa takaisin ja velalliselle voi tulla siitä muitkin sanktioita.
Velkojille tulee paljon ns. uteluoikeuksia velallisen suuntaan. Jos velkoja haluaa olla veemäinen, niin hänelle tulee siihen laajat oikeudet sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa. Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)
Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.
Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.
Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.
Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.
Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.
Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen. Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat. Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.
Jos pääsee velkajärjestelyyn. Minulle asetettiin ehdoksi vakituinen työpaikka, jossa on säännölliset tulot. Ei löytynyt.
Elinajanodote antaa kitumisaikaa 28 vuotta. Ei tule kauppoja.
Jos työttömyys on jatkunut 1,5 vuotta, sekin katsotaan vakiintuneeksi taloudelliseksi tilanteeksi ja on mahdollista hakea velkajärjestelyä. Senhän voi saada vaikka nollahjelmalla, jos on niin köyhä, ettei kk-ansiosta jää suojaosuuden päälle mitään maksuvaraa. Mutta aina tietysti parempi, jos pystyy maksamaan velkansa muutenkin, mutta velkajärjestelyssä jätetään kuitenkin jotakin elämiseen ja velat tulevat tietyssä ajassa hoidettua pois. Köyhyydeestä voi siis toivoa pääsevänsä vj:n loputtua.
Minä kirjoitin tuon viimeisen kohdan. En huomannut sanoa, että olin tuossa uusi.
Oikeusaputoimisto asetti sen ehdon, että kokopäivätyö eli vakituiset tulot on löydettävä. En löytänyt, mikä oli syynä koko ongelmaan. Jouduin vääntämään yrittäjän vs. työttömän työnhakijan statuksesta niin pitkään, että maksuhäiriömerkintöjä alkoi tulla. Lopulta koko rakennelma romahti ja kaikki meni asuntoa ja irtaimistoa myöten. Firma oli aina ollut velaton, joten yrittäjien neuvontapaikoista ei apua herunut; mieleenpainuvimpia olivat "joo ei tolla pärjää" ja "mene sossuun".
Töihin en pääse, eläke ei kerry, joten toivottavasti elinajanodote joustaa 28 vuotta matalampaan suuntaan.
Lisäänpä vielä. Joku mainitsi tuossa ylempänä, että aiemmin vakituiset tulot olivt ehdoton edellytys, mutta kymmenisen vuotta sitten tämä olisi muuttunut. Minulle asetettiin ehdoksi tuo aika tarkkaan 1,5 vuotta sitten.
Juuri mainittiin myös 552 euron suojaosuus. Se olisikin parempi kuin nyt, kun työmarkkinatuen, asumistuen ja toimeentulotuen yhdistelmästä jää käteen noin 450 euroa kuukaudessa. En edes uskalla ajatella, mitä tapahtuu, jos joudun elämään eläkeikään asti.
Vierailija kirjoitti:
Olen syönyt tämä vuoden pääruokana vaan perunoita ja kanamunia. Samaa ruokaa siis joka päivä. Lisäksi joskus muita kasviksia ja halvimpia hedelmiä. Lihaa en syö. Purkista vitamiinit. En koe voivani kovinkaan hyvin, mutta voihan se johtua muustakin.
Teen joskus porkkanasta ja k-kaupan omenoista soseen, hiukan mehua joukkoon, jos on banaaneja, niitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä sä kuljetat sen ilmaisen pakastimen? Kainalossa? Ai niin, jokaisellahan on kaveri, jolla paku, jolla kuskaa ilmaiseksi.
Köyhänä on erityisen vaikea olla, jos ei ole kavereita tai mitään verkostoja. Ei-köyhä voi aina ihan vaan rahalla maksaa sen kuljetuksen. Tai mitä tahansa muuta, mitä nyt rahalla saa, jos ei kukaan suostu sitä sulle ilmaiseksi tai vastapalveluksena tekemään.
Sitä ei aina tajua, ellei ole kokenut toisenlaistakin elämää, miten hankalaa on jos ei oikeasti ole rahaa yhtään mihinkään. Ihminen, jolla on rahaa, tilaa uuden pyykkikoneen kotiinkuljetuksella. Köyhä hinkkaa Extra-saippualla lavuaarissa. Ihminen, jolla on rahaa, tilaa Woltilla pitsat, kun ei ehtinyt kiireisen päivän jälkeen kauppaan ja kotiin kokkaamaan. Köyhän on pakko rämpiä kaupaan etsimään olisiko lappu-jauhelihaa että saisi jonkun ruuan pöytään. Jne.
Joku pakastimen osto tai pitsan haku ei edes ole mikään ihmeellinen luksus-juttu, joten on helppoa ajatella että jokainen nyt sen verran aina pystyy. Oikeasti köyhällä on elämiseen niin vähän rahaa, että sairastuminen tai jonkun kodinkoneen hajoaminen suistaa talouden kuukausiksi raiteiltaan.
Osittain näin. Toki itse olen enintään keskituloinen ja äärimmäisen harvoin tilaan pitsaa, Woltia käytimme vain kerran kun miehen työpaikka piffasi lounaan. Syömme normaalia kotiruokaa, suunnittelemme listan viikoittain ja ostamme kerralla. Joinain päivinä syödään kahta ruokaa peräkkäin.
Suunnitelmallisuus saattaisi auttaa köyhänkin arjessa.
Luuletko, että köyhä pärjäisi mitenkään suunnittelematta? Jos on kuukaudessa ruokaan vaikka 120 €, niin miten luulet, että sillä pärjää, jos vain menee kauppaan ja ostaa, mitä mieli tekee tai päähän pälkähtää?
Minulla on sentään noin 160-170 euron kuukausibudjetti enkä minäkään pärjäisi, ellen suunnittelisi, mitä milloinkin syön.
Vastasin tuohon, kun joku kirjoitti, että pakko lähteä töiden jälkeen kauppaan kun taas varakkaampi voi aina tilata pitsaa tai Woltista.
.Voi herttinen. Poimitaan yksi kohta kirjoituksesta ja käytetään sitä muka todisteena kuinka köyhät ei vaan osaa toimia oikein.
Pitsa-esimerkki oli vain yksi asia siinä, miten moneen asiaan elämässä se vaikuttaa, jos ei tarvitse laskea jokaikistä penniä. Kun ei pitsaa ostaakseen tarvitse edes olla mikään rikas, ja silti tuollaisella voi helpottaa elämäänsä sitä edes kummemmin ajattelematta. Köyhälläkin voi työpäivä venähtää mutta hän ei voi ostaa helpotusta elämäänsä.
Moni järjestää elämänsä rahalla maksamalla palveluista (pakastimen - tai sitten vaikka ruuan kuljetus, vaikka sen ymmärtäminen olikin vähän vaikeaa) eikä se edes tunnu kummoiselta vaan ihan normaalilta elämänmenolta, mutta toiselle sellainen on täysin utopiaa.
Tietenkin köyhä suunnittelee, hän ei muuta teekään kuin miettii miten tämän kympin saa riittämään vielä ensi viikon loppuun. Ei hän edes ajattele, että voisi tilata ruokaa, vaikkei se olekaan niin kallista että vain varakkailla olisi varaa välillä pieniin elämän helpotuksiin. Eikä se ollutkaan tuossa pointtina vaan se että rahalla ei saa vain tavaraa vaan moni myös muu asia elämässä järjestyy kivuttomammin, kun kaikkea ei tarvitse tehdä itse tai löytää joku kaveri joka tekee ilmaiseksi.
kymppihän riittää viikoksi vaikka mihin. sillä voi saada vaikka kaksi kiloa halvinta jauhelihaa, tai vaikka 1,5 kiloa ja perunapussin/makaronia/riisiä. kun pysyy perusraaka-aineissa, niin elää ihan hyvin ja alkaa saada kotivaraakin säästöön. pari kuukautta todella tiukkaa budjettia ruokakaupassa, niin alkaa kaapitkin olla muuta kuin tyhjää täynnä ja samalla ruokavalio monipuolistuu. Sitten voi vähän huokaista ja löyhentää budjettivyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa. Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)
Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.
Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.
Kannattaa silloin, kun ne ovat hyödyllisiä. Mua hyödyttäisi tietää, että millä keinoin paranen? Sitä on moni lääkärikin yrittänyt selvittää, mutta ilman tuloksia. Siihen jos sinulla tai jollakin muulla on antaa vastaus niin olen ikuisesti kiitollinen.
Niinpä. Mäkin vuosia tavannut eri lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, käynyt velkaneuvonnassa jne.. Jos he, jotka tilanteeni tietävät tarkalleen, eivät osaa minua auttaa, niin tuskin joku random vauvapalstalla.
Tästä viestistä tuli mieleeni, että eikö velkaneuvontakin ole yhä ilmaista? Sitä kannattaa kokeilla, jos on velkaantunut. Itse en sieltä saanut käytännön apua. Heidän neuvonsa oli päästää velat ulosottoon ja luottotietojen menettäminen. En halunut tuota, koska mm asun vuokralla ja asuntoa on vaikea luottotiedottomana hankkia.
Se ulosottoon päästäminen ei ole kevytmielinen kehotus luovuttamiseen, vaan kun velat on kaikki siellä selkeästi perinnässä, eikä uusia enää luottohäiriömerkinnän takia tule, ne on helpompi paketoida sieltä velkajärjestelyhakemukseen. Hakemiseen menee puoli vuotta ja maksuohjelmaan 3-5 vuotta, ja sitten se on ohi ja luottotiedot palaavat. Muuten voi joutua rimpuilemaan velkojensa kanssa köyhänä tuntemattoman pitkän ajan vaillla toivoa ratkaisusta.
Jos pääsee velkajärjestelyyn. Minulle asetettiin ehdoksi vakituinen työpaikka, jossa on säännölliset tulot. Ei löytynyt.
Elinajanodote antaa kitumisaikaa 28 vuotta. Ei tule kauppoja.
Jos työttömyys on jatkunut 1,5 vuotta, sekin katsotaan vakiintuneeksi taloudelliseksi tilanteeksi ja on mahdollista hakea velkajärjestelyä. Senhän voi saada vaikka nollahjelmalla, jos on niin köyhä, ettei kk-ansiosta jää suojaosuuden päälle mitään maksuvaraa. Mutta aina tietysti parempi, jos pystyy maksamaan velkansa muutenkin, mutta velkajärjestelyssä jätetään kuitenkin jotakin elämiseen ja velat tulevat tietyssä ajassa hoidettua pois. Köyhyydeestä voi siis toivoa pääsevänsä vj:n loputtua.
Mulla ei riittänyt rahaa suojaosuuteen, joten en päässyt järjestelyyn.
Tarkoitatko maksuvaraa? Jos maksuvaraa ei jää, silloin voi saada ns. nollaohjelman. Suojaosuus on 552€/kk, joka sinulle jätetään joka tapauksessa elämiseen.
Se on mahdotonta, sillä mulla ei nytkään jää tuota määrää rahaa vuokran jälkeen.
No sitä suuremmalla syyllä saat nollaohjelman.
velkojilla on oikeus vastustaa sitä, jos on selvää ettei ole kykyä maksaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syönyt tämä vuoden pääruokana vaan perunoita ja kanamunia. Samaa ruokaa siis joka päivä. Lisäksi joskus muita kasviksia ja halvimpia hedelmiä. Lihaa en syö. Purkista vitamiinit. En koe voivani kovinkaan hyvin, mutta voihan se johtua muustakin.
Teen joskus porkkanasta ja k-kaupan omenoista soseen, hiukan mehua joukkoon, jos on banaaneja, niitäkin.
Tosi kurjalta kuulostaa tuo peruna-ruokavalio. Mutta onneksi edes perunat on vielä halpoja. Itsekin syön niitä pari kiloa viikossa.
Milloin se kotivara käytetään?