Lue keskustelun säännöt.
Imetyksestä kieltäytyminen
18.08.2015 |
Oletko kieltäytynyt imettämästä lastasi jo synnytyssairaalasta asti, siis niin, ettet edes aloittanut? Miksi näin ja miten asiaan suhtauduttiin? Millaisia kommentteja sait sairaalassa ja neuvolassa?
Minä nimittäin imetin esikoistani vain kaksi kuukautta. Koin, että se oli yhtä tappelua, epämiellyttävää, hikistä ja inhottavaa. Vauvan ollessa kahden kuukauden ikäinen sain lääkekuurin, jonka varjolla lapsi alkoi saada korviketta. Neuvolassa oltaisiin enemmän kuin mielellään jopa tyrkyttäen autettu imetyksen uudelleen aloittamisessa, mutta kieltäydyin. Sen jälkeen koko perheen elämänlaatu parani huomattavasti. Lapsi alkoi nukkua kokonaisia öitä ja minun ei enää tarvinnut tuskailla asian kanssa. Oma jaksamiseni parani huomattavasti.
Nyt odotan toista lasta ja mietin, miten asiaan suhtaudutaan ja millaisia kommentteja voin odottaa, jos ilmoitan, etten halua tämän lapsen kohdalla edes kokeilla.
Kommentit (113)
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:51"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:50"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:44"]MIna olen myos silla kannalla, ettei siita kannata hoitsujen kanssa ruveta keskustelemaan. Imetat mita imetat sairaalassa ja annat vaikka 'mukamas' lisaa pullosta jos silta tuntuu. Siirryt sitten heti pulloon kun paasette kotiin. En hirveesti mainostaisi asiaa neuvolassakaan. Joskus muutaman kuukauden kuluttua voit sanoa, et pulloahan tassa on syoty koko aika. Kunhan vauva vaan kasvaa. [/quote] Ihanko oikeasti teidän vauvoille välttää fyysinen kasvu? He eivät tarvitse/ansaitse äidinmaidon vasta-aineita, koko aikuisiän terveyden pohjan muodostavia terveellisiä suolistobakteereita, hormoneja ym.?
[/quote]
Voi olla sattumaa mutta tuttavapiirissä juuri ne imetetyt ovat olleet kovia sairastelijoita. Pulloruokitut taasen ovat terveimpiä.
Tämä pätee myös omiin lapsiini, joista toinen on imetetty, toinen ei.
[/quote]
No, tuttavapiirisi ja oma kokemuksesi voi toki olla tuo, mutta tilastot kertovat toista. Ei imetystä turhaan suositella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee päätöstä liian varhain. Jokainen lapsi/raskaus/imetys on erilainen. Yritä edes. Ja jos ei tunnu omalta jutulta niin lopeta sitten. Se vaan olis sulle itsellesi hyväksi palautumisen vuoksi ja onhan se juuri oikeaa ravintoa vauvalle vaikka niillä korvikkeilla lapset kasvaa myös. Ilmaista se on myöskin ja aina mukana.Voihan antaa myös pullosta korviketta jos isä hoitaa. Ei meillä ole ainakaan rintaruokintaa häirinnyt. Alku voi olla hankalaa mutta nykyään on paljon tukea ja tietoa (imetyksen tuki ry). Minäkin meinasin luovuttaa kun toisen lapsen kanssa oli alku niin vaikeaa, mutta onneksi esikoisen kanssa se oli helppoa mikä kannusti ylittämään, ja nyt sujuu. Vauva on 4kk. Ainoa ärsyttävä asia on että niinkin luonnollisesta asiasta on tehty melkoista vouhottamista ja kaikkien pitäisi kulkea tissit paljaana ja imettää missä vaan jopa kouluikään saakka... olipa kärjistetty esimerkki mutta siltä se välillä tuntuu. Mutta kaikkea hyvää sulle loppuraskauteen ja vauvantuoksuisia hetkiä imetit tai et :)
En kyllä ymmärrä, miksi pitää saada lääkekuuri, joka estää maidontulon? Eikö voisi alkuun vähän imettää ja pumpata ja sitten vähentää sitä entisestään kunnes maito lakkaa tulemasta? Eri asia tietty, jos sitä maitoa ei lääkekuurin tms. takia voi ollenkaan käyttää, siinä tapauksessa ymmärrän.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:51"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:50"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:44"]MIna olen myos silla kannalla, ettei siita kannata hoitsujen kanssa ruveta keskustelemaan. Imetat mita imetat sairaalassa ja annat vaikka 'mukamas' lisaa pullosta jos silta tuntuu. Siirryt sitten heti pulloon kun paasette kotiin. En hirveesti mainostaisi asiaa neuvolassakaan. Joskus muutaman kuukauden kuluttua voit sanoa, et pulloahan tassa on syoty koko aika. Kunhan vauva vaan kasvaa. [/quote] Ihanko oikeasti teidän vauvoille välttää fyysinen kasvu? He eivät tarvitse/ansaitse äidinmaidon vasta-aineita, koko aikuisiän terveyden pohjan muodostavia terveellisiä suolistobakteereita, hormoneja ym.?
[/quote]
Voi olla sattumaa mutta tuttavapiirissä juuri ne imetetyt ovat olleet kovia sairastelijoita. Pulloruokitut taasen ovat terveimpiä.
Tämä pätee myös omiin lapsiini, joista toinen on imetetty, toinen ei.
[/quote]
Niinkuin itsekin tiedät, sattumaa. Mutta kuule kultaseni kun minä en puhu mistään lapsuusiän flunssasta vaan vaikka ihan keliakiasta, diabeteksesta, allergioista ja syövästä vanhemmalla iällä. Lapsesi tuskin ovat vielä viisikymppisiä?
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:52"]
Sukupolvien ketju on selvästi katkennut, kun naisille ei välity enää todenmukaista tietoa siitä, että imetys ei tule tuosta noin vain, vaan ensimmäisen lapsen kohdalla varsinkin alkuvaiheessa vaatii lähes aina epämukavuuden sietoa. Mutta kun sen muutaman viikon kestää, niin se alkaa useimmissa tapauksissa palkita.
Jos käsitys imetyksestä on peräisin amerikkalaisista tv-sarjoista, voi tosiaan tulla yllätyksenä se, että nännit joutuvat aika koville alussa, että maito ei välttämättä nouse ihan tuosta vaan, ja että vauva saattaa roikkua rinnalla pitkiäkin aikoja kerrallaan.
[/quote]
No onko siitä epämukavuudesta pakko kärsiä?
Kyllä minulle riitti kaikki raskausajan vaivat (4 kk pahoinvointi, hepatoosi, raskausmyrkytys...), joten en halunnut enää pakottaa imetystä onnistumaan....
[/quote]
Pakko ei ole kuin kuolla, mutta jos joku tässä yhteiskunnassa alkaa olla katoava luonnonvara, niin epämukavuuden sieto. Menestyjiä kuitenkin yhdistää se, että ollaan valmiita ponnistelemaan asetettujen päämäärien vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:57"]
En kyllä ymmärrä, miksi pitää saada lääkekuuri, joka estää maidontulon? Eikö voisi alkuun vähän imettää ja pumpata ja sitten vähentää sitä entisestään kunnes maito lakkaa tulemasta? Eri asia tietty, jos sitä maitoa ei lääkekuurin tms. takia voi ollenkaan käyttää, siinä tapauksessa ymmärrän.
[/quote]
Varmaan sen takia ettei tarvitse kärsiä kovin kauaa siitä "turhasta maidontulosta"?
Pumppaaminen ja täydet rinnat ovat tuskaa... Mitä nopeammin sen maidon tulon saisi lopetettua, sitä nopeammin olisi mukavampi ja helpompi olla... Ihan kun juuri synnyttäneellä ei olisi muutenkin epämukavaa ja hankalaa olla.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:58"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:52"]
Sukupolvien ketju on selvästi katkennut, kun naisille ei välity enää todenmukaista tietoa siitä, että imetys ei tule tuosta noin vain, vaan ensimmäisen lapsen kohdalla varsinkin alkuvaiheessa vaatii lähes aina epämukavuuden sietoa. Mutta kun sen muutaman viikon kestää, niin se alkaa useimmissa tapauksissa palkita.
Jos käsitys imetyksestä on peräisin amerikkalaisista tv-sarjoista, voi tosiaan tulla yllätyksenä se, että nännit joutuvat aika koville alussa, että maito ei välttämättä nouse ihan tuosta vaan, ja että vauva saattaa roikkua rinnalla pitkiäkin aikoja kerrallaan.
[/quote]
No onko siitä epämukavuudesta pakko kärsiä?
Kyllä minulle riitti kaikki raskausajan vaivat (4 kk pahoinvointi, hepatoosi, raskausmyrkytys...), joten en halunnut enää pakottaa imetystä onnistumaan....
[/quote]
Pakko ei ole kuin kuolla, mutta jos joku tässä yhteiskunnassa alkaa olla katoava luonnonvara, niin epämukavuuden sieto. Menestyjiä kuitenkin yhdistää se, että ollaan valmiita ponnistelemaan asetettujen päämäärien vuoksi.
[/quote]
Tekeekö imetys minusta menestyjän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:57"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:51"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:50"] [quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:44"]MIna olen myos silla kannalla, ettei siita kannata hoitsujen kanssa ruveta keskustelemaan. Imetat mita imetat sairaalassa ja annat vaikka 'mukamas' lisaa pullosta jos silta tuntuu. Siirryt sitten heti pulloon kun paasette kotiin. En hirveesti mainostaisi asiaa neuvolassakaan. Joskus muutaman kuukauden kuluttua voit sanoa, et pulloahan tassa on syoty koko aika. Kunhan vauva vaan kasvaa. [/quote] Ihanko oikeasti teidän vauvoille välttää fyysinen kasvu? He eivät tarvitse/ansaitse äidinmaidon vasta-aineita, koko aikuisiän terveyden pohjan muodostavia terveellisiä suolistobakteereita, hormoneja ym.? [/quote] Voi olla sattumaa mutta tuttavapiirissä juuri ne imetetyt ovat olleet kovia sairastelijoita. Pulloruokitut taasen ovat terveimpiä. Tämä pätee myös omiin lapsiini, joista toinen on imetetty, toinen ei. [/quote] Niinkuin itsekin tiedät, sattumaa. Mutta kuule kultaseni kun minä en puhu mistään lapsuusiän flunssasta vaan vaikka ihan keliakiasta, diabeteksesta, allergioista ja syövästä vanhemmalla iällä. Lapsesi tuskin ovat vielä viisikymppisiä?
[/quote]
Ei mutta minä ja siskoni ollaan 32-43v. Meidät kaikki neljä on pulloruokittu. Sairastellaan tosi harvoin, ei allergioita kellään ja muutenkin ollaan kaikki ihan perusterveitä.
Joka tapauksessa riski sairastua vaikka syöpään kasvaa kun ikää tulee lisää. Ei se imetys kuitenkaan mitään immuniteettia anna. Enemmän peräänkuuluttaisin muuten terveiden elämäntapojen perään.Joku imetys on kärpäsen kakka elämänkaaressa.
Kahta ensimmäistä lastani yritin imettää, mutta imetys jäi ensimmäisellä kerralla kuukauden pituiseksi ja toisella kertaa imetin kaksi viikkoa. Inhosin imettämistä jo ennen kuin minulla oli lapsia, mutta en todellakaan osannut kuvitella, miten vaikeaa imetys voi olla ja miten hirveästi se sattuu. Rinnat menivät verille eli maitokin oli veristä, maito pakkautui rintoihin (ei vain ensimmäisinä päivinä, vaan koko ajan). Maito oli niin pahasti jumissa, ettei sitä saatu irti kuin oksitosiinisumutteella (nenään sumutettiin, sai aikaan kipeät supistelut ja maito herui). Harvinaista, että ko. lääkettä joudutaan käyttämään koko imetysajan, minulla kuitenkin jouduttiin.
Tuskan hiki alkoi aina valua tietäessäni seuraavan imetyskerran lähestyvän. Kun päätin lopettaa imetyksen, elämä alkoi uudestaan, vauva-arjesta tuli ihanaa! Niinpä kolmannen lapsen kohdalla kerroin jo alkuraskaudesta, etten aio imettää (kerroin imetyskokemukseni) ja neuvolassa oltiin ihan että ok, merkittiin asia neuvolakortttiin ja pyydettiin sanomaan asiasta sairaalassa, jotta saan heti vauvan synnyttyä sairaalassa maidon nousun estävän lääkityksen. Sairaalassakaan asiaa ei ihmetelty, sain lääkkeen ja se vauva-aika oli alusta asti ihana.
Mitä koulutustasooni tulee minulla on ylempi korkeakoulututkinto (maisteri); Suomessa ollaan imetyshulluja, mutta mielestäni onnellinen äiti on hyvä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tissitön lapsuus. Äiti imetyksestä kieltäytyjä ...lapsen kokemukset. Ehkä juniori kirjoittaa joskus romaanin tuosta suuresta päätöksestä...onko se vaikuttanut ja kenties eikö se ole vaikuttanut.
läheisyyden tunteeseen se varmaan vaikuttaa. Olla iholla...Se on lapselle tärkeää. Kai sitä voi ilman maitoakin olla. Ei kaikilta maitoa heru.
mun mielestä se imetys kuului siihen kohtaan..vauvalle...vauvan oikeuksiin...mutta eihän ikuisesti tarvi imettää.ja sä päätät justiinsa niinkuin sä päätät. Sul on sun jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:29"][quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 10:50"][quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 01:33"]
Kiitos kaikista kommenteista ja näkökulmista! Ennen esikoisen syntymää olin varma, että imetän. Juuri sen takia, että se olisi parasta mahdollista ruokaa lapselle, helppoa ja ilmaista. Mutta minua alkoi ärsyttää jo siellä synnytyssairaalassa, kun hyvin nukkuvaa vauvaa tultiin herättämään, koska nyt pitää imettää. Ja tuntui, että kaikki sairaanhoitajat vauhkosivat asiasta aivan älyttömästi, kokeiltiin sitä ja tätä asentoa ja koko ajan käytiin tarkistamassa, että meneekö nyt oikein. Jälkeenpäin olen toki ymmärtänyt, että osa tuosta ärsyyntymisestäni meni ihan hormoneiden, väsymyksen ja uuden tilanteen piikkiin. Minusta se tuputtaminen oli kuitenkin vastenmielistä. En kyllä siedä omaa uskontoaan muille tyrkyttäviä ihmisiä ollenkaa, tästä tuli jotenkin sama olo. Kotona kuitenkin yritin jatkaa imetystä sinnikkäästi, mutta kyllä se tuntui siltä, että vihasin joka hetkeä. Osansa toi se, että tuo kesä oli todella kuuma ja meillä kotonakin oli hyvin tukalaa. Vauva rinnalla oli kuin lämpöpatteri ja hän olisi imenyt vaikka kuinka kauan! Tämän lisksi vierastin julkisilla paikoilla imetystä ajatuksena, joten aloin pumpata maitoa pulloon, jos lähdimme johonkin. Pari kuukautta synnytyksestä sitten tulin todella kipeäksi, sain lääkkeitä ja päätin lopettaa imetyksen kokonaan. Kävin tuolloin sairastaessani muistaakseni kolmella eri lääkärillä, ja mitä ihmettä? Kaikki tapaamani lääkärit olivat sitä mieltä, että korvikevauvoista kasvaa ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin täysimetetyistäkin ja että äidin jaksaminen on tärkeämpää. Ei puhettakaan siis siitä imetyspropagandasta, jota sain neuvolasta ja sairaanhoitajilta! Tämä on edelleen mielestäni erikoista, miksi lääkäreiden mielipide eroaa sairaanhoitajien näkemyksestä näin suuresti? Osaako joku kertoa tähän syytä? Imetyksen siis lopetin ja sen jälkeen koko vauvavuosi oli hyvinkin leppoisaa oloa. Jaoimme miehen kanssa vauvan ruokkimiset suunnilleen tasan, joten sain miehen vuorolla tehdä omia juttujani, lapsi nukkui yönsä heräämättä, ei ollut tukalaa eikä vaikeaa. Siksi en jaa monien kirjoittajien näkemystä siitä, että imetys olisi pulloruokintaa helpompaa ja sitä kuuluisi jatkaa vaikka väkisin. Minusta ainakin tuli tuon lopettamispäätöksen jälkeen huomattavasti parempi äiti lapselleni! Silti ilmeisesti koen asiasta syyllisyyttä, koska tännekin palstalle asiaa vuodatan ja tämän toisen lapsen kohdalla jo hyvissä ajoin pohdin. Pelkään todellakin, että jos ilmoitan tästä imetyshaluttomuudestani jo neuvolassa, niin saan syyttelyvyöryn päälleni. Siksi jonkun vinkki siitä, että kannattaa vain nyökytellä, että imetetään imetetään, oli erittäin tervetullut! Helpottuneena luin myös, että joidenkin oli annettu sairaalassakin tehdä omat ratkaisunsa ilman kritisointia. Kiitos teille jokaiselle! Mielelläni lukisin lisääkin kokemuksia! -ap
[/quote]
Ensinnäkin lääkärit eivät tosiaankaan ole mitään imetysasiantuntijoita. Harva neuvolan terveydenhoitajakaan Suomessa on saanut imetyskoulutusta juurikaan. Jos haluata imetykseen tai osittaisimetykseen tukea suosittelen hakemaan sitä koulutetuilta imetystukihenkilöiltä Imetyksen tuen kautta.
Ja vauvaa ei tarvitsisis syötöille heräteillä kuin erityistilanteissa (esim. pieni ja väsynyt lapsi) vaan kannattaa imettää vauvan tahtiin. En tiedä oliko teillä kyse erikoistilanteesta esikoisen kohdalla (itselläni oli esikoinen sellainen, jota piti herätellä ihan alkuun) vai vain sairaalan kätilön hassusta käytännöstä (esim. just sillä hetkellä aikaa hänellä). Jos taas tällainen kätilö voit varmaan sanoa, että pyydät sitten kun vauva heräää.
[/quote]
Sitä juuri mietinkin, että kuuluuko sairaanhoitajien koulutukseen jonkinlainen imetysaiheinen opintokokonaisuus, kun heille se tuntui olevan niin sydäntä lähellä oleva asia. Vastaavasti lastenlääkärinkin asenne oli se, että äiti tekee niin kuin parhaaksi näkee. Otantani ei toki järin suuri ole, mutta omalla kohdallani kaikki hoitajat neuvolaa myöten jankuttivat imetyksestä ja lääkärit olivat sitä mieltä, että ihan sama, kunhan äiti jaksaa.
Esikoiseni oli ihan normaalikokoinen ja terve vastasyntynyt, joten sen takia ei tultu herättelemään. Siksi se olikin ärsyttävää, enkä tuon jälkeen ole kuin yhden kerran joutunut lastani herättämään. On saanut nukkua niin pitkät päikkärit kuin haluaa ja aamulla niin pitkään kuin nukuttaa.
Kai olen jotenkin herkkä kritiikille tai asia epäilyttää vielä itseänikin, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että kieltäytyisin imettämisestä mielelläni, jos siitä ei tehtäisi kauheaa numeroa ja syyllistämistä. Tuosta pumppaamisestakaan en ole niin innostunut, mutta mieluummin toki sitä tekisin kuin imettäisin.
Itselleni on siis tainnut käydä niin, että imetyksen kannattajat ovat liialla tuputtamisella ja vauhkoamisella saaneet minut vastakkaiselle puolelle ja koko asia herättää negatiivisia tunteita. Lisänä tähän tietenkin nuo aiemmat kokemukset imetyksestä.
Ap
[/quote]
Sairaanhoitajien koulutukseen ei kuulu imetysohjausta vaan kätilöiden, niiden jotka hoitivat sinua ja lastasi lapsivuodeosastollla. Kätilön toimenkuvaan kuuluu ohjata kaikille äideille imetystä, koska naisella on oikeus valita imettääkö vai ei, mutta jälkikäteen hänellä on myös oikeus muuttaa mieltään ja valitettavan huonon synnytysvalmennuksen lisäksi meillä Suomessa on myös pääsääntöisesti surkeaa imetysopastusta, joten homma on parasta hoitaa jo synnytyssairaalassa edes kerran.
En ymmärrä tosin, miksi lääkkeitä maidon nousun estämiseksi annettaisiin ellei kyseessä ole jokin sairaus yms. vakava henkinen syy. Maidon nousu kuuluu raskauteen yhtä luonnollisena osana kuin synnytys.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:52"]
Sukupolvien ketju on selvästi katkennut, kun naisille ei välity enää todenmukaista tietoa siitä, että imetys ei tule tuosta noin vain, vaan ensimmäisen lapsen kohdalla varsinkin alkuvaiheessa vaatii lähes aina epämukavuuden sietoa. Mutta kun sen muutaman viikon kestää, niin se alkaa useimmissa tapauksissa palkita.
Jos käsitys imetyksestä on peräisin amerikkalaisista tv-sarjoista, voi tosiaan tulla yllätyksenä se, että nännit joutuvat aika koville alussa, että maito ei välttämättä nouse ihan tuosta vaan, ja että vauva saattaa roikkua rinnalla pitkiäkin aikoja kerrallaan.
[/quote]
No onko siitä epämukavuudesta pakko kärsiä?
Kyllä minulle riitti kaikki raskausajan vaivat (4 kk pahoinvointi, hepatoosi, raskausmyrkytys...), joten en halunnut enää pakottaa imetystä onnistumaan....