Imetyksestä kieltäytyminen
Oletko kieltäytynyt imettämästä lastasi jo synnytyssairaalasta asti, siis niin, ettet edes aloittanut? Miksi näin ja miten asiaan suhtauduttiin? Millaisia kommentteja sait sairaalassa ja neuvolassa?
Minä nimittäin imetin esikoistani vain kaksi kuukautta. Koin, että se oli yhtä tappelua, epämiellyttävää, hikistä ja inhottavaa. Vauvan ollessa kahden kuukauden ikäinen sain lääkekuurin, jonka varjolla lapsi alkoi saada korviketta. Neuvolassa oltaisiin enemmän kuin mielellään jopa tyrkyttäen autettu imetyksen uudelleen aloittamisessa, mutta kieltäydyin. Sen jälkeen koko perheen elämänlaatu parani huomattavasti. Lapsi alkoi nukkua kokonaisia öitä ja minun ei enää tarvinnut tuskailla asian kanssa. Oma jaksamiseni parani huomattavasti.
Nyt odotan toista lasta ja mietin, miten asiaan suhtaudutaan ja millaisia kommentteja voin odottaa, jos ilmoitan, etten halua tämän lapsen kohdalla edes kokeilla.
Kommentit (113)
Kerronpa oman tarinani imetyksestä, vaikka tämä ei alkuperäistä kirjoittajaa autakaan, mutta vain muutaman kommentin lukeneena voin ainoastaan kauhistella toisten äitien tuomitsevaa asennetta. Siksi siis tuon oman kokemukseni/näkemykseni esille.
Jo raskausaikana suhtauduin imetykseen ihaillen ja tiesin haluavani ainakin kokeilla sitä (jostain syystä oletin, ettei imetys kohdallani onnistuisi). Kaikki sujui alusta saakka teknisesti loistavasti, jo synnytyssalissa terhakka tyttövauvani imi maitoa ja lähtötarkastuksessa kätilö ja lastenlääkäri kehuivat vauvan imurefleksiä erinomaiseksi. Maitoa tuli ensimmäiset viikot kirjaimellisesti tulvimalla ja miten ihanaa oli imettää vauvaa usein samalla itsekin nukahtaen rauhalliseen hetkeen. Mutta sitten alkoivat ongelmat (n. 3 viikon iässä). Vauvamme alkoi kärsiä voimakkaasta refluksista ja ihottumista, ripulista ja koliikista. Lähdin hakemaan apua vyöhyketerapiasta. Se auttoikin nopeasti vatsavaivoihin, mutta ihottumat pahenivat pahenemistaan.
Menimme lastenlääkärille, joka epäili maitoallergiaa. Jätin maitotuotteet pois. Ihottumat rauhoittuivat osin. Seuraavaksi epäiltiin vilja-allergiaa. Jätin viljat pois. Sitten kananmuna, sitrushedelmät, omena, tomaatti, naudanliha, kala.. Lista on loputon. Käytännössä ajoin oman ruokavalioni nollille, söin vain riisiä, mustikkaa ja kauraa. Samalla lasta tutkittiin kuukausia ja todettiin hänen olevan yliherkkä kaikille niille ruoka-aineille, jotka olinkin jättänyt ruokavaliostani pois. Osasin lopulta itse säätää ruokavaliotani mm. mausteiden suhteen niin, että tiesin heti mille lapseni reagoisi rintamaidon kautta ja luonnollisesti vältin niitä. Iho alkoi hiljalleen eheytyä, toki vaikea atopia taustalla on edelleen ja se vaati lukuisten lisäravinteiden aloittamisen, suolahoidot ym. mutta rauhoittui.
Elin edelleen riisillä ja mustikalla (näin hieman kärjistettynä, toki söin kalkkunan lihaa..) Tätä kesti n. 8kk, kunnes ravitsemusterapeutti kysyi minulta enkö siirtyisi korvikkeeseen. Ajatus tuntui hullulta! Miksi siirtyisin korvikkeeseen, kun maito riittää? Ravitsemusterapeutti sanoi ajattelevansa minun jaksamistani ja vitamiinien riittämistä sekä minulle että vauvalle. Ajatus kypsyi muutaman viikon ja päätin kokeilla erikoiskorviketta. Kypsymistä edesauttoi oman olotilani surkeus: väsymys, jatkuva ahdistus siitä mitä laitoin suuhuni, vitamiinien saannin riittävyys ja oma riittämättömyyden tunne.
Lapsi hyväksyi korvikkeen mukisematta, rintaa ei kaivannut koskaan ja yösyötöt loppuivat. Lapsen kasvu normalisoitui (kasvoi miinuskäyrillä imetyksen ajan) ja omat voimani palasivat. Jälkeenpäin olen harmitellut, ettei kukaan ehdottanut imetyksestä luopumista aiemmin, etten itse tajunnut omaa väsymystäni. Mutta ainahan sitä ajattelee lapsen parasta, ei omaa etua. Tosin tässä tapauksessa oman ruokavalion karsiminen ei ollut kummankaan etu, ei lapsen eikä äidin. Mutta niin syvälle minuunkin oli iskostettu se ajatus, että imettäminen on maailman tärkein asia, huono äiti ei imetä lastaan, pullolapset voivat huonommin.. Etten halunnut luopua imetyksestä. Ja imetyksen jatkamiseen kaikki asiantuntijat minua lähes painostivatkin, vaikka varmasti näkivät väsymykseni.
Jos joskus saan vielä toisen lapsen niin aion jälleen yrittää imetystä. Mutta jos tarina saa silloin samanlaisia vivahteitakin kuin tämän rakkaan tyttöni kohdalla (ja perimä on vahva) niin aivan varmasti turvaudun korvikkeeseen hyvissä ajoin ennen kuin ajan itseni samaan tilanteeseen kuin aiemmin. Äidin pitää huolehtia myös itsestään ja jos imetys ei jostain syystä suju ja kuormittaa äitiä niin mielestäni se on jokaisen oma asia miten lastaan ruokkii.
Ystäväni joutui hyväksikäytön uhriksi lapsena ja traumojen vuoksi imetys oli hänelle epämiellyttävää.
-
Ei itseään tarvitse kiduttaa ja vauva kasvaa myös pullomaidolla. Urheasti hän kuitenkin sinnitteli useamman kuukauden. Imetyksen lopettaminen oli hänelle valtava helpotus.
-
Ei kannata muita hutkia, kun kaikki taustat ei ole tiedossa. Pääasia on, että vauva JA äiti jakselevat mahdollisimman hyvin ja vauva saa kaiken tarvitsemansa ravinnon.
Täällä on nyt tähän mennessä jotain 70 höyrypäätä avautunut omista imetyksistään ja mielipiteistään kyseiseen hommaan. Ap:n kysymykseen kukaan ei ole vielä vastannut, ilmeisesti raivokas imetys vie terän ajatuksesta.
Minä en imettänyt lastani kertaakaan. Syy siihen ei kuulu kenellekään. Ap:n kysyi miten siihen suhtauduttiin. Hyvin suhtauduttiin. Niin neuvolassa kuin naistenklinikalla oltiin ihan positiivisia asian suhteen. Toki kannustivat imettämään, mutta eivät mitenkään painostaneet missään vaiheessa. Suosittelen lämpimästi ainakin harkitsemaan tätä vaihtoehtoa. Ei oikeasti ole mitään todellista näyttöä siitä että imetys yksilötasolla takaisi lapsen elämässä yhtään mitään. Onnellinen ja hyvinvoiva äiti on lapselle parasta.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:09"]Siis ihan tosissaan täällä joku väittää faktana, että imetetyt lapset sairastaa enemmän kuin pulloruokitut?!
Kummaa, ettei mikään tutkimus tai lääkäri taida kompata tätä av-mammaa.
Imetyspettymys on usein niitä ensimmäisiä pettymyksiä äitiydessä (ja lisää seuraa, koska kukaan meistä ei ole täydellinen), ja sitten koska omaa lasta ei ole onnistunut imettämään niin
"En mä imettää halunnutkaan.", "Korvike on tyyliin parempaa kuin äidinmaito kun se on tehty jossain laboratoriossa", "Miten nää imetysfanaatikot kehtaa paljastella itseään julkisilla paikoilla, hyi. Menis vessaan syöttämään, en mä halua katsella tollaista. Mun vauva syö sievästi pullosta. Eikä mun tisseistä tuu patalappuja.", "En mä imettänyt yhtään. Toi sunkin vauva on noin rimpula, ei se varmasti saa tarpeeksi maitoa. Siksi se ei nuku koko yötä niinkuin meidän vauva tekee."
Elämä, saatikaan äitiys, ei ole mikään paremmuuskilpailu. Kaikki tyylillään, mutta kyllä pitäisi pystyä kannustamaan muita yrittämään imetystä, vaikka siinä ei itse olisi onnistunutkaan. Mikä siinä on niin vaikeaa?
[/quote]
En ole huomannut tuollaista asennetta juuri koskaan. Sen sijaan äitejä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty/halua imettää mollataan jatkuvasti. Itse en ole imettänyt lapsiani fyysisen vammani takia. Pumppasin maitoa niin kauan kuin jaksoin. Vaikka syynä siihen, etten imetä on fyysinen vamma, niin olen silti saanut kuulla vittuilua, moittimista, moralisointia jne. Minulle tämä aihe ei kuitenkaan ole mitenkään vaikea. Imetys oli mahdotonta, ja sillä selvä. Jos terveet äidit imettävät lapsiaan, ei se ole minulta pois. Kiva juttu, jos imettämisestä tykkää. Lapsen terveyteen sillä kuitenkin on minimaalinen vaikutus.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 21:53"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 21:41"]
Te jotka ette halua imettää tai ette onnistu siinä, miltä teistä tuntuu se ajatus, että primitiivisemmissä oloissa vauvanne kuolisi nälkään? Siis mä ymmärrän, että emme elä primitiivisissä oloissa, ja että moisissa oloissa varmaan joka toinen nainen kuolisi synnytykseen tms. Mutta silti, eikö teitä yhtään vaivaa ajatus siitä, että äiteinä olisitte siis sellaisia joiden lapset eivät selviäisi? Mä en oo ikinä tajunnut tätä "imetys ei vaan onnistu"-läppää; ok, jos se ei todellakaan oikeasti onnistu, niin jokin siinä yhtälössä on sellaista, että luonnonvalinnan mukaan vauva kuolisi pois. En tarkoita syyllistää, vaan oikeasti mua kiinnostaa miltä tämä ajatus tuntuu, oletteko ajatelleet tältä kannalta?
[/quote]
Ei välttämättä kuolisi. Ennen vanhaan (jo kivikaudella) yhteisöt olivat tiiviitä ja ihmiset huolehtivat toinen toisistaan. Ei ollut mitenkään kummallista, että imetettiin myös toisten lapsia. Annettiinhan vauvoille myös eläinten maitoa jos äidinmaitoa ei ollut saatavilla jostakin syystä. Taisi olla silti melko harvinaista kun aina joku oli raskaana tai jollakulla oli imeväisikäinen lapsi.
Mitä tuohon läheisyyteen tulee (yhdessä viestissä oli siitäkin) niin yhtä lailla lapsi saa sitä pulloruokittunakin. Joskin huolestuisin jos imettämistilanne on ainoa hetki, jolloin sitä läheisyyttä noin ylipäänsä saa. Meillä on ainakin paljon sylitelty lapsia jo vauvana.
[/quote]
Anteeksi ohis. Tämä joku toinen imetti lapsia/saivat mammutin maitoa kortti nousee yleensä aina ennenpitkää näissä keskusteluissa esille. Yhteisöt olivat kyllä varmasti tiiviitä ja tukea tarjottiin. Mutta ensisijaisesti kuitenkin imetettiin omia lapsia ja tuskin toisten eläinten maitojakaan oli aivan tuosta noin vain saatavilla. Ravitsemustilanne ei varmasti ollut aivan sellainen, että sitä tuosta vaan imetettiin oma lapsi ja vielä naapurinkin lapset vaan pikemminkin naiset saattoivat imettää vähän isompia lapsia ristiin. Vauva varmasti kulkivat aika tiiviisti äidin kanssa ja apu oli pikemminkin sitä, että äitiä autettiin muuten. Näissä yhteisöissähän monet lapset myös jäivät lapsettomiksi ja lasten välit olivat pitkiä eli esimerkiksi nämä synnyttämättömät lapset tuskin imettelivät toisten lapsia. Lapsille oli tosi tärkeää, että äiti imetti. Voi esimerkiksi nähdä, että nykylapsilla se, että mielellään syövät vielä isompinakin rintaa yöllä on evoluutiivinen jäänne siitä, että oli tärkeää esim. vielä kaksivuotiaalle, ettei äiti saanut toista lasta sillä tämäkin olisi vaarantanut selviämisen.
Mutta joo kyllä minä tiedän aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole juuri äidinmaitoa tai edes korviketta saaneet. Lapsi voi toki selviytyä näinkin mutta mahdollisuudet ovat heikot.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:09"]Siis ihan tosissaan täällä joku väittää faktana, että imetetyt lapset sairastaa enemmän kuin pulloruokitut?!
Kummaa, ettei mikään tutkimus tai lääkäri taida kompata tätä av-mammaa.
[/quote]
Minun lapseni ei ole koskaan imenyt tissiä. Hän on terveempi, kehittyneempi ja parhaiten nukkuva mitään yksikään lapsi laajassa lähipiirissämme. Ei allergioita anuttakaan. Revi siitä.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:50"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:09"]Siis ihan tosissaan täällä joku väittää faktana, että imetetyt lapset sairastaa enemmän kuin pulloruokitut?!
Kummaa, ettei mikään tutkimus tai lääkäri taida kompata tätä av-mammaa.
[/quote]
Minun lapseni ei ole koskaan imenyt tissiä. Hän on terveempi, kehittyneempi ja parhaiten nukkuva mitään yksikään lapsi laajassa lähipiirissämme. Ei allergioita anuttakaan. Revi siitä.
[/quote]
Jatkan vielä: kukaan ei ole syyllistänyt minua, tai vittuillut, ainakaan päin naamaa, koska lapseni on täysi todiste siitä että en olisi mitään voinut tehdä paremmin.
Sen, mitä olen seurannut aihetta, niin imetyksen onnistumiseen auttaa aika monella faktatieto imetyksestä jo ennen synnytystä, täytyy tuntea se mekanismi jollain tapaa, ja suurimmat kompastuskivet, jotta selviää alkuhankaluuksien yli. Moni sanoo että maito vaan loppui, mutta oikeasti se ei lopu niin vain, ellei maidontilausta häiritä lisämaidon antamisella. Moni luulee myös, että on paljonkin naisia, jotka eivät kykene imettämään, maitoa ei vaan tule. Nämä tapaukset ovat kuitenkin harvassa, puhutaan joistakin peosenteista, todella ikävää toki, kenen kohdalle se sattuu, varsinkin jos halu imettää ja yritys on ollut kova. Lisäksi on vielä joukko pienempiä asioita, ja imetyksen eri vaiheita, joista olisi ihan hyvä olla pientä hajua jo ennen toimeen ryhtymistä, se helpottaa uskoa siihen, että minä onnistun tässä kyllä, minä selviän näistä vaikeuksista. Pulloon on helppo tarttua hankaluuksien ilmetessä, mutta se ikävä kyllä monessa tapauksessa vaan pahentaa imetysvaikeuksia.
Yksi hyvin vähän puhuttu ilmiö on d-mer, eli paha olo/voimakas ahdistus maidon herumisen aikana. Itse kuulin tästä vasta jälkeenpäin, kun imetystaipaleestani oli jo aikaa. Olisi ollut kiva tietää, että tuokin on ihan normaali ilmiö! Veikkaan että monellakin se kauhea olo ja suorastaan inho imetystä kohtaan johtuu juurikin tästä ilmiöstä.
Minullakin oli alussa vaikeuksia, valtavat rinnat ja pieni ja väsynyt vauva, joka ei jaksanut hääviin imeä bilirubiinin vuoksi. Myöhemmin oli rintaraivareita ja toisen rinnan nirsoilua, puremista ja ties mitä. Mutta vitsit miten huippua, että kaikesta huolimatta imetys onnistui, sain ruokittua lapseni rintamaidolla, ja imetyksestä tulikin "mun juttu", pitkän lapsettomuuden jälkeen yksi onnellinen meriitti elämässäni, ja lämmöllä muistelen aina imetyshetkiä, olen ylpeä, että pystyin siihen.
Toivon, että mahdollisimman moni viitsisi perehtyä imetykseen jo ennen imetyksen alkua ihan ajatuksen kanssa. Silloin moni välttäisi myös ne pahimmat epätoivon hetket mahdollisesti. Facebookissa on tosi hyvä Imetyksen tuki ry:n ryhmä, ja netistä löytyy tietoa roppakaupalla. Jos siltikään ei onnistu, niin et silti perehtyessäsi häviä mitään, ja voit keskittyä äitiydessäsi ihan muihin osa-alueisiin ja siirtyä pulloruokintaan halutessasi. Imetys ei tee kenestäkään parempaa tai pulloruokinta huonompaa äitiä, mutta onnistuessaan imetys voi tuoda myös äidille kovasti iloa, plus tietty lapsi hyötyy imetyksestä.
Tsemppiä naiset. :)
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:47"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 21:53"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 21:41"]
Te jotka ette halua imettää tai ette onnistu siinä, miltä teistä tuntuu se ajatus, että primitiivisemmissä oloissa vauvanne kuolisi nälkään? Siis mä ymmärrän, että emme elä primitiivisissä oloissa, ja että moisissa oloissa varmaan joka toinen nainen kuolisi synnytykseen tms. Mutta silti, eikö teitä yhtään vaivaa ajatus siitä, että äiteinä olisitte siis sellaisia joiden lapset eivät selviäisi? Mä en oo ikinä tajunnut tätä "imetys ei vaan onnistu"-läppää; ok, jos se ei todellakaan oikeasti onnistu, niin jokin siinä yhtälössä on sellaista, että luonnonvalinnan mukaan vauva kuolisi pois. En tarkoita syyllistää, vaan oikeasti mua kiinnostaa miltä tämä ajatus tuntuu, oletteko ajatelleet tältä kannalta?
[/quote]
Ei välttämättä kuolisi. Ennen vanhaan (jo kivikaudella) yhteisöt olivat tiiviitä ja ihmiset huolehtivat toinen toisistaan. Ei ollut mitenkään kummallista, että imetettiin myös toisten lapsia. Annettiinhan vauvoille myös eläinten maitoa jos äidinmaitoa ei ollut saatavilla jostakin syystä. Taisi olla silti melko harvinaista kun aina joku oli raskaana tai jollakulla oli imeväisikäinen lapsi.
Mitä tuohon läheisyyteen tulee (yhdessä viestissä oli siitäkin) niin yhtä lailla lapsi saa sitä pulloruokittunakin. Joskin huolestuisin jos imettämistilanne on ainoa hetki, jolloin sitä läheisyyttä noin ylipäänsä saa. Meillä on ainakin paljon sylitelty lapsia jo vauvana.
[/quote]
Anteeksi ohis. Tämä joku toinen imetti lapsia/saivat mammutin maitoa kortti nousee yleensä aina ennenpitkää näissä keskusteluissa esille. Yhteisöt olivat kyllä varmasti tiiviitä ja tukea tarjottiin. Mutta ensisijaisesti kuitenkin imetettiin omia lapsia ja tuskin toisten eläinten maitojakaan oli aivan tuosta noin vain saatavilla. Ravitsemustilanne ei varmasti ollut aivan sellainen, että sitä tuosta vaan imetettiin oma lapsi ja vielä naapurinkin lapset vaan pikemminkin naiset saattoivat imettää vähän isompia lapsia ristiin. Vauva varmasti kulkivat aika tiiviisti äidin kanssa ja apu oli pikemminkin sitä, että äitiä autettiin muuten. Näissä yhteisöissähän monet lapset myös jäivät lapsettomiksi ja lasten välit olivat pitkiä eli esimerkiksi nämä synnyttämättömät lapset tuskin imettelivät toisten lapsia. Lapsille oli tosi tärkeää, että äiti imetti. Voi esimerkiksi nähdä, että nykylapsilla se, että mielellään syövät vielä isompinakin rintaa yöllä on evoluutiivinen jäänne siitä, että oli tärkeää esim. vielä kaksivuotiaalle, ettei äiti saanut toista lasta sillä tämäkin olisi vaarantanut selviämisen.
Mutta joo kyllä minä tiedän aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole juuri äidinmaitoa tai edes korviketta saaneet. Lapsi voi toki selviytyä näinkin mutta mahdollisuudet ovat heikot.
[/quote]
Kyllä sä nyt aika ulapalla olet. Noihin alkuhöpinöihin en nyt jaksa vaivautua edes vastaamaan. Mutta about kaikki nykyään 50-vuotiaat ja sitä vanhemmat maaseudulla lapsuutensa eläneet ovat saaneet ihan vain raakamaitoa, johon on joskus sotkettu kananmunaa jne. Jotkut ovat kasvaneet kauralimalla. Ei imeväiskuolleisuus siihen aikaan kovin korkea ollut. Totuushan on, että ihmisvauva SELVIÄÄ ihan energialla, melkeinpä sama millä. Tuttavani on terveydenhoitaja, ja yksi asiakas oli ruokkinut vauvansa sokerivedellä 4 kk ikään saakka. Kasvukäyrissä oli hieman häikkää, ja silloin vasta asiakas kertoi, ettei lapsi ollut ikinä mitään maitoa saanutkaan. Alkoi sitten antaa korviketta, muuten lastensuojelu olisi puuttunut asiaan. Joo, kamala juttu, mutta kertoo kyllä, että ihminen kuitenkin selviää kaikenlaisella...
En ihan oikeasti tiennyt, että on näin paljon näin välinpitämättömiä ihmisiä imetyksen suhteen. Ettekö te hyvät naiset lue mitään muuta kuin vauvapalstaa?! Esim sitä, miten imetys suojaa nimenomaan aikuisiällä monilta vakavilta sairauksilta? Esikoisen kanssa 12kk imetys oli kokolailla taistelua ja erinäisiä vaiheita (rintatulehdukset, vertavuotavat nännit, suihkutissit ja koliikki ja rintaraivarit ja tuntien imetys-sessiot) ja HALUAN tarjota samaa myös pian syntyvälle kakkoselle. Minun epämukavuuden tunteeni ja lapsen loppuelämän terveys eivät ole samalla puntarilla punnittavia asioita.
Luuseri.
Luovutat, ennen kuin edes kokeilet vaikka tekisit lapsellesi suuren palveluksen.
Einestä vaan nassuun pienestä pitäen..
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:54"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:50"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:09"]Siis ihan tosissaan täällä joku väittää faktana, että imetetyt lapset sairastaa enemmän kuin pulloruokitut?!
Kummaa, ettei mikään tutkimus tai lääkäri taida kompata tätä av-mammaa.
[/quote]
Minun lapseni ei ole koskaan imenyt tissiä. Hän on terveempi, kehittyneempi ja parhaiten nukkuva mitään yksikään lapsi laajassa lähipiirissämme. Ei allergioita anuttakaan. Revi siitä.
[/quote]
Jatkan vielä: kukaan ei ole syyllistänyt minua, tai vittuillut, ainakaan päin naamaa, koska lapseni on täysi todiste siitä että en olisi mitään voinut tehdä paremmin.
[/quote]
Kuulostat älykkäältä :D Voi luoja sentään..
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:06"]En ihan oikeasti tiennyt, että on näin paljon näin välinpitämättömiä ihmisiä imetyksen suhteen. Ettekö te hyvät naiset lue mitään muuta kuin vauvapalstaa?! Esim sitä, miten imetys suojaa nimenomaan aikuisiällä monilta vakavilta sairauksilta? Esikoisen kanssa 12kk imetys oli kokolailla taistelua ja erinäisiä vaiheita (rintatulehdukset, vertavuotavat nännit, suihkutissit ja koliikki ja rintaraivarit ja tuntien imetys-sessiot) ja HALUAN tarjota samaa myös pian syntyvälle kakkoselle. Minun epämukavuuden tunteeni ja lapsen loppuelämän terveys eivät ole samalla puntarilla punnittavia asioita.
[/quote]
Eiku av-mammat kehittävät joka asiaan ihan omat "faktansa", viis todellisuudesta.
Joskus mietin, uskovatko todella itsekin omakeksimät perustelunsa..
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:02"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:47"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 21:53"] [quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 21:41"] Te jotka ette halua imettää tai ette onnistu siinä, miltä teistä tuntuu se ajatus, että primitiivisemmissä oloissa vauvanne kuolisi nälkään? Siis mä ymmärrän, että emme elä primitiivisissä oloissa, ja että moisissa oloissa varmaan joka toinen nainen kuolisi synnytykseen tms. Mutta silti, eikö teitä yhtään vaivaa ajatus siitä, että äiteinä olisitte siis sellaisia joiden lapset eivät selviäisi? Mä en oo ikinä tajunnut tätä "imetys ei vaan onnistu"-läppää; ok, jos se ei todellakaan oikeasti onnistu, niin jokin siinä yhtälössä on sellaista, että luonnonvalinnan mukaan vauva kuolisi pois. En tarkoita syyllistää, vaan oikeasti mua kiinnostaa miltä tämä ajatus tuntuu, oletteko ajatelleet tältä kannalta? [/quote] Ei välttämättä kuolisi. Ennen vanhaan (jo kivikaudella) yhteisöt olivat tiiviitä ja ihmiset huolehtivat toinen toisistaan. Ei ollut mitenkään kummallista, että imetettiin myös toisten lapsia. Annettiinhan vauvoille myös eläinten maitoa jos äidinmaitoa ei ollut saatavilla jostakin syystä. Taisi olla silti melko harvinaista kun aina joku oli raskaana tai jollakulla oli imeväisikäinen lapsi. Mitä tuohon läheisyyteen tulee (yhdessä viestissä oli siitäkin) niin yhtä lailla lapsi saa sitä pulloruokittunakin. Joskin huolestuisin jos imettämistilanne on ainoa hetki, jolloin sitä läheisyyttä noin ylipäänsä saa. Meillä on ainakin paljon sylitelty lapsia jo vauvana. [/quote] Anteeksi ohis. Tämä joku toinen imetti lapsia/saivat mammutin maitoa kortti nousee yleensä aina ennenpitkää näissä keskusteluissa esille. Yhteisöt olivat kyllä varmasti tiiviitä ja tukea tarjottiin. Mutta ensisijaisesti kuitenkin imetettiin omia lapsia ja tuskin toisten eläinten maitojakaan oli aivan tuosta noin vain saatavilla. Ravitsemustilanne ei varmasti ollut aivan sellainen, että sitä tuosta vaan imetettiin oma lapsi ja vielä naapurinkin lapset vaan pikemminkin naiset saattoivat imettää vähän isompia lapsia ristiin. Vauva varmasti kulkivat aika tiiviisti äidin kanssa ja apu oli pikemminkin sitä, että äitiä autettiin muuten. Näissä yhteisöissähän monet lapset myös jäivät lapsettomiksi ja lasten välit olivat pitkiä eli esimerkiksi nämä synnyttämättömät lapset tuskin imettelivät toisten lapsia. Lapsille oli tosi tärkeää, että äiti imetti. Voi esimerkiksi nähdä, että nykylapsilla se, että mielellään syövät vielä isompinakin rintaa yöllä on evoluutiivinen jäänne siitä, että oli tärkeää esim. vielä kaksivuotiaalle, ettei äiti saanut toista lasta sillä tämäkin olisi vaarantanut selviämisen. Mutta joo kyllä minä tiedän aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole juuri äidinmaitoa tai edes korviketta saaneet. Lapsi voi toki selviytyä näinkin mutta mahdollisuudet ovat heikot. [/quote] Kyllä sä nyt aika ulapalla olet. Noihin alkuhöpinöihin en nyt jaksa vaivautua edes vastaamaan. Mutta about kaikki nykyään 50-vuotiaat ja sitä vanhemmat maaseudulla lapsuutensa eläneet ovat saaneet ihan vain raakamaitoa, johon on joskus sotkettu kananmunaa jne. Jotkut ovat kasvaneet kauralimalla. Ei imeväiskuolleisuus siihen aikaan kovin korkea ollut. Totuushan on, että ihmisvauva SELVIÄÄ ihan energialla, melkeinpä sama millä. Tuttavani on terveydenhoitaja, ja yksi asiakas oli ruokkinut vauvansa sokerivedellä 4 kk ikään saakka. Kasvukäyrissä oli hieman häikkää, ja silloin vasta asiakas kertoi, ettei lapsi ollut ikinä mitään maitoa saanutkaan. Alkoi sitten antaa korviketta, muuten lastensuojelu olisi puuttunut asiaan. Joo, kamala juttu, mutta kertoo kyllä, että ihminen kuitenkin selviää kaikenlaisella...
[/quote]
Joo siis ihan varmasti selviääkin siis nykymaailmassa mutta kivikaudella ei nyt välttämättä ollut niin hyvin annettavissa vauvoille energiaa muussa kuin rintamaidon muodossa. Uskon sen kyllä silloin olleen erityisen tärkeää. Lisäksi meidän "elintasosairauksia" varmasti selittää imetyksen vähyys. Lisäksi maatalousyhteiskunnassakin imeväisikäisten kuolleisuusluvut ovat kyllä riippuneet paljon siitä, miten lapsia on ruokittu (esim. aluekohtaiset erot ja vaikka sarviruokinta-alueilla paljon imeväiskuolleisuutta.) Kivikauden ja maatalousyhteiskunnan ero esim. lapsiluvuissa ja tiheydessä on monin paikoin ollut aika erilainen.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:02"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:47"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 21:53"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 21:41"]
Te jotka ette halua imettää tai ette onnistu siinä, miltä teistä tuntuu se ajatus, että primitiivisemmissä oloissa vauvanne kuolisi nälkään? Siis mä ymmärrän, että emme elä primitiivisissä oloissa, ja että moisissa oloissa varmaan joka toinen nainen kuolisi synnytykseen tms. Mutta silti, eikö teitä yhtään vaivaa ajatus siitä, että äiteinä olisitte siis sellaisia joiden lapset eivät selviäisi? Mä en oo ikinä tajunnut tätä "imetys ei vaan onnistu"-läppää; ok, jos se ei todellakaan oikeasti onnistu, niin jokin siinä yhtälössä on sellaista, että luonnonvalinnan mukaan vauva kuolisi pois. En tarkoita syyllistää, vaan oikeasti mua kiinnostaa miltä tämä ajatus tuntuu, oletteko ajatelleet tältä kannalta?
[/quote]
Ei välttämättä kuolisi. Ennen vanhaan (jo kivikaudella) yhteisöt olivat tiiviitä ja ihmiset huolehtivat toinen toisistaan. Ei ollut mitenkään kummallista, että imetettiin myös toisten lapsia. Annettiinhan vauvoille myös eläinten maitoa jos äidinmaitoa ei ollut saatavilla jostakin syystä. Taisi olla silti melko harvinaista kun aina joku oli raskaana tai jollakulla oli imeväisikäinen lapsi.
Mitä tuohon läheisyyteen tulee (yhdessä viestissä oli siitäkin) niin yhtä lailla lapsi saa sitä pulloruokittunakin. Joskin huolestuisin jos imettämistilanne on ainoa hetki, jolloin sitä läheisyyttä noin ylipäänsä saa. Meillä on ainakin paljon sylitelty lapsia jo vauvana.
[/quote]
Anteeksi ohis. Tämä joku toinen imetti lapsia/saivat mammutin maitoa kortti nousee yleensä aina ennenpitkää näissä keskusteluissa esille. Yhteisöt olivat kyllä varmasti tiiviitä ja tukea tarjottiin. Mutta ensisijaisesti kuitenkin imetettiin omia lapsia ja tuskin toisten eläinten maitojakaan oli aivan tuosta noin vain saatavilla. Ravitsemustilanne ei varmasti ollut aivan sellainen, että sitä tuosta vaan imetettiin oma lapsi ja vielä naapurinkin lapset vaan pikemminkin naiset saattoivat imettää vähän isompia lapsia ristiin. Vauva varmasti kulkivat aika tiiviisti äidin kanssa ja apu oli pikemminkin sitä, että äitiä autettiin muuten. Näissä yhteisöissähän monet lapset myös jäivät lapsettomiksi ja lasten välit olivat pitkiä eli esimerkiksi nämä synnyttämättömät lapset tuskin imettelivät toisten lapsia. Lapsille oli tosi tärkeää, että äiti imetti. Voi esimerkiksi nähdä, että nykylapsilla se, että mielellään syövät vielä isompinakin rintaa yöllä on evoluutiivinen jäänne siitä, että oli tärkeää esim. vielä kaksivuotiaalle, ettei äiti saanut toista lasta sillä tämäkin olisi vaarantanut selviämisen.
Mutta joo kyllä minä tiedän aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole juuri äidinmaitoa tai edes korviketta saaneet. Lapsi voi toki selviytyä näinkin mutta mahdollisuudet ovat heikot.
[/quote]
Kyllä sä nyt aika ulapalla olet. Noihin alkuhöpinöihin en nyt jaksa vaivautua edes vastaamaan. Mutta about kaikki nykyään 50-vuotiaat ja sitä vanhemmat maaseudulla lapsuutensa eläneet ovat saaneet ihan vain raakamaitoa, johon on joskus sotkettu kananmunaa jne. Jotkut ovat kasvaneet kauralimalla. Ei imeväiskuolleisuus siihen aikaan kovin korkea ollut. Totuushan on, että ihmisvauva SELVIÄÄ ihan energialla, melkeinpä sama millä. Tuttavani on terveydenhoitaja, ja yksi asiakas oli ruokkinut vauvansa sokerivedellä 4 kk ikään saakka. Kasvukäyrissä oli hieman häikkää, ja silloin vasta asiakas kertoi, ettei lapsi ollut ikinä mitään maitoa saanutkaan. Alkoi sitten antaa korviketta, muuten lastensuojelu olisi puuttunut asiaan. Joo, kamala juttu, mutta kertoo kyllä, että ihminen kuitenkin selviää kaikenlaisella...
[/quote]
Oletko tutustunut enemmän aiheeseen, miten vajavainen ravinto vaikuttaa vaikkapa aivojen kehitykseen ja älykkyyteen?
Kyllähän sillä ELOSSA pysyy, mutta yleensä oman lapsen suhteen on muitakin tavoitteita.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 19:58"]Meidän korvikevauva tyttö kyllä oli vauvana/lapsena hoikka ja on sitä nyt nuorena aikuisenakin. Ja todellakaan ei ole korkea verenpaine vaan päinvastoin ja menkatkin alkoi vasta 14v. Ja on ihan perusterve ja vielä fiksukin niin ei voi kuin ihmetellä mikä supernainen hänestä olisi tullut jos olisin onnistunut häntä imettämään :)
[/quote]
Voi kun te tajuaisitte että puhutaan keskiarvosta. Ei yhdestä lapsesta. Tää on just sitä samaa kuin että "naapurin Erkki poltti ketjussa tupakkaa, eikö ollut mitään vikaa keuhkoissa. Ei se tupakka mitään tauteja aiheuta."
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:50"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:09"]Siis ihan tosissaan täällä joku väittää faktana, että imetetyt lapset sairastaa enemmän kuin pulloruokitut?!
Kummaa, ettei mikään tutkimus tai lääkäri taida kompata tätä av-mammaa.
[/quote]
Minun lapseni ei ole koskaan imenyt tissiä. Hän on terveempi, kehittyneempi ja parhaiten nukkuva mitään yksikään lapsi laajassa lähipiirissämme. Ei allergioita anuttakaan. Revi siitä.
[/quote]
Keskiarvo, keskiarvo, keskiarvo. Milloin te tajuatte.
Mitä!? En tietenkään imetä. :D Ei tulisi mieleenkään laittaa seksuaalista kehoni osaa lapsen suuhun! Pumppaan pulloon ja siitä sitten lapselle. Imetys kuuluu luonnon eläimille. He kun eivät pidä pelkkiä nisiään seksuaalisina. Ihmisnaarailla on nännit ja rinnat ja ne kuuluu osana seksuaalisiin toimintoihin, ei lapsen suuhun. En ymmärrä miksi nykyaikana vielä imetetään! Se on niin ihmisapinoiden ajalta olevaa touhua että huhhuh ja hyi!
T. 4 tervettä ja vantteraa poikaa pulloruokkinut äiti. Vain miehellä oikeus lähestyä naamallaan rintojani. ;)
Olen vähän päälle 30v, äitini imetti minua 3-vuotiaaksi asti. Lapsena minulla oli korvatulehduskierre, eläinallergioita, ihottumaa.. Teininä sairastelin paljon tulehdustauteja, ja parikymppisenä sairastuin syöpään. Nyt vanhempana on todettu kilpirauhasen vt ja minulla epäillään kroonista väsymysoireyhtymää, enkä ole enää työkykyinen. Ei suojannut pitkä imetys kaikelta :(
Olen kokenut imettämisen helpoksi. En jaksaisi alkaa pestä, steriloida, lämmittää maitopulloja pitkin päiviä ja öitä. Ainoastaan mietin, josko tuon vauvan saisi korviketta antamalla nukkumaan pidempiä pätkiä öisin, silloin voisi korvikkeen annon kokea helpommaksi.
Esikoista imetin vajaan vuoden, on nyt 2-vuotias, päiväkodissa, ei yhtään korvatulehdusta, ainoastaan pieniä ja lyhytaikaisia flunssia ollut muutama.
Täällä on kommentoitu imetyksen hyötyjä ravinnon ja immuniteetin kannalta. Mutta onhan imetyksessä kokonaan se toinenkin iso juttu, läheisyys ja kiintymyssuhteen kasvu äidin ja vauvan välillä. Usein tuntuu, että se tässä se merkittävin asia onkin, läheisyys.