Lue keskustelun säännöt.
Imetyksestä kieltäytyminen
18.08.2015 |
Oletko kieltäytynyt imettämästä lastasi jo synnytyssairaalasta asti, siis niin, ettet edes aloittanut? Miksi näin ja miten asiaan suhtauduttiin? Millaisia kommentteja sait sairaalassa ja neuvolassa?
Minä nimittäin imetin esikoistani vain kaksi kuukautta. Koin, että se oli yhtä tappelua, epämiellyttävää, hikistä ja inhottavaa. Vauvan ollessa kahden kuukauden ikäinen sain lääkekuurin, jonka varjolla lapsi alkoi saada korviketta. Neuvolassa oltaisiin enemmän kuin mielellään jopa tyrkyttäen autettu imetyksen uudelleen aloittamisessa, mutta kieltäydyin. Sen jälkeen koko perheen elämänlaatu parani huomattavasti. Lapsi alkoi nukkua kokonaisia öitä ja minun ei enää tarvinnut tuskailla asian kanssa. Oma jaksamiseni parani huomattavasti.
Nyt odotan toista lasta ja mietin, miten asiaan suhtaudutaan ja millaisia kommentteja voin odottaa, jos ilmoitan, etten halua tämän lapsen kohdalla edes kokeilla.
Kommentit (113)
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:50"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:09"]Siis ihan tosissaan täällä joku väittää faktana, että imetetyt lapset sairastaa enemmän kuin pulloruokitut?!
Kummaa, ettei mikään tutkimus tai lääkäri taida kompata tätä av-mammaa.
[/quote]
Minun lapseni ei ole koskaan imenyt tissiä. Hän on terveempi, kehittyneempi ja parhaiten nukkuva mitään yksikään lapsi laajassa lähipiirissämme. Ei allergioita anuttakaan. Revi siitä.
[/quote]
Keskiarvo, keskiarvo, keskiarvo. Milloin te tajuatte.
[/quote]
Minua ei mikään keskiarvo paljon liikuta. Pääasia että oma lapseni on terve ja voi hyvin. Jonkun hiton keskiarvon takia imetysfriikit täällä meuhkaa. Äly hoi. Katsokaa mielummin niiden kakaroidenne ruokavaliota uhma-tai teini-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä imettäminen on nykyään niin iso juttu? Toinen imettää ja toinen antaa pullosta, kolmas antaa molempia. Kaikki yhtä hyviä äitejä ja tekevät kuten on helpoin koko perheelle. Itse osaimetin ja se oli meille paras vaihtoehto. Mahdollisti esim tyttöjen mökkiviikonlopun ilman pakkaseen pumppaamista. Toinen äiti taas ei voisi kuvitellakkaan jättävänsä vauvaa isin hoitoon viikonlopuksi. Meillä isi on alusta asti ollut yhtä paljon mukana hoidossa. Jos oli vaikka kiire aamulla johonkin, niin usein itsekin annoin korviketta, koska aikaa säästyi n.40min, joka olisi ollut pois yöunista. Tissistä ruokailu oli meillä huomattavasti hitaampaa. Ja taas jos ei ollu kiire mihinkään, niin yhtä hyvin voin istua sohvalla ja imettää. Ja mitä siihen pullojen pesemiseen tulee, niin meillä on tiskikone. Joskus aina (alussa useammin) keitin pulloja muutaman minuutin mikrossa. Ei ollut kovin hankalaa sekään. Pointtina tässä on se, että kenenkään ei nykypäivänä kannata väkisin tehdä jotain mikä kokee kamalana. Tietenkin vauvan etu on tärkein, mutta ei sekään ole vaivalle hyväksi, jos äiti väkisin imettää vaikka se ei millään onnistu ja sitten ollaan ihan romahduspisteessä unenpuutteen tms vuoksi. Imettämisen ei pitäisi olla äitiyden mittari.
Ja "unimaito" annettiin aina pullosta, koska vauva nukkui huomattavasti paremman siivun. Yöllä sitten yleensä kerran imetin. Alussa parikin kertaa. 4kk nukkui jo koko yön ja sen jälkeen imetys vähitellen jo loppuikin kokonaan. Olin ihan tyytyväinen suoritukseeni, vaikka en ihan tavoitteeseeni (6kk) päässytkään. Imetys ei ollut meidän perheessä mikään sydämen asia. Lähinnä auttoi äitiä palautumaan ja alussa ajattelin, että vauvan on hyvä saada omaa maitoa ja luonnollisia vasta-aineita. Tosin terveyteen aikuisena vaikuttaa kyllä mielestäni enemmän omat elintavat ja geenit.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:50"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:09"]Siis ihan tosissaan täällä joku väittää faktana, että imetetyt lapset sairastaa enemmän kuin pulloruokitut?!
Kummaa, ettei mikään tutkimus tai lääkäri taida kompata tätä av-mammaa.
[/quote]
Minun lapseni ei ole koskaan imenyt tissiä. Hän on terveempi, kehittyneempi ja parhaiten nukkuva mitään yksikään lapsi laajassa lähipiirissämme. Ei allergioita anuttakaan. Revi siitä.
[/quote]
Sinun lapsesi selvästi edustaa koko maailman miljardeja muita lapsia.
Ehkä olen turhamainen, mutta minusta imetys kannattaa jo sen vuoksi, että imetetyt lapset ovat älykkäämpiä. Niistä äidinmaidon korvikkeista ei vaan saa niitä tärkeitä rasvahappoja, joita vauvan kehittyvät aivot tarvitsevat. Miksi tekisin lapselleni hallaa ja ruokkisin huonosti niin ettei hän voi saavuttaa sitä älyllistä potentiaalia, joka hänelle geenien puolesta olisi mahdollista?
Ja koska itse olen tolkuttoman ylipainoinen enkä halua lapselleni sitä riesaa, että joutuu koko aikuisikänsä kamppailemaan painon kanssa, niin senkin vuoksi imetin. Pitkään imetetyillä on pienempi riski aikuisiän lihavuuteen. Imetysvaiheessa vauva voi olla pullukkakin, mutta rasvasolut eivät lisäänny. Jos taas pullolapsella on pyöreyttä, niin rasvasolut lisääntyvät ja ne on riesana koko loppuiän. Miksi tehdä lapselleen kiusaa, jos voi antaa hänelle paremmat eväät painonhallintaan?
Niinkin turhamainen minä olen, että valitsen alhaisemman rintasyöpäriskin sekä itselleni että lapselle, kun kerran siihen voin imetyksellä vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikista kommenteista ja näkökulmista!
Ennen esikoisen syntymää olin varma, että imetän. Juuri sen takia, että se olisi parasta mahdollista ruokaa lapselle, helppoa ja ilmaista. Mutta minua alkoi ärsyttää jo siellä synnytyssairaalassa, kun hyvin nukkuvaa vauvaa tultiin herättämään, koska nyt pitää imettää. Ja tuntui, että kaikki sairaanhoitajat vauhkosivat asiasta aivan älyttömästi, kokeiltiin sitä ja tätä asentoa ja koko ajan käytiin tarkistamassa, että meneekö nyt oikein. Jälkeenpäin olen toki ymmärtänyt, että osa tuosta ärsyyntymisestäni meni ihan hormoneiden, väsymyksen ja uuden tilanteen piikkiin. Minusta se tuputtaminen oli kuitenkin vastenmielistä. En kyllä siedä omaa uskontoaan muille tyrkyttäviä ihmisiä ollenkaa, tästä tuli jotenkin sama olo.
Kotona kuitenkin yritin jatkaa imetystä sinnikkäästi, mutta kyllä se tuntui siltä, että vihasin joka hetkeä. Osansa toi se, että tuo kesä oli todella kuuma ja meillä kotonakin oli hyvin tukalaa. Vauva rinnalla oli kuin lämpöpatteri ja hän olisi imenyt vaikka kuinka kauan! Tämän lisksi vierastin julkisilla paikoilla imetystä ajatuksena, joten aloin pumpata maitoa pulloon, jos lähdimme johonkin.
Pari kuukautta synnytyksestä sitten tulin todella kipeäksi, sain lääkkeitä ja päätin lopettaa imetyksen kokonaan. Kävin tuolloin sairastaessani muistaakseni kolmella eri lääkärillä, ja mitä ihmettä? Kaikki tapaamani lääkärit olivat sitä mieltä, että korvikevauvoista kasvaa ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin täysimetetyistäkin ja että äidin jaksaminen on tärkeämpää. Ei puhettakaan siis siitä imetyspropagandasta, jota sain neuvolasta ja sairaanhoitajilta! Tämä on edelleen mielestäni erikoista, miksi lääkäreiden mielipide eroaa sairaanhoitajien näkemyksestä näin suuresti? Osaako joku kertoa tähän syytä?
Imetyksen siis lopetin ja sen jälkeen koko vauvavuosi oli hyvinkin leppoisaa oloa. Jaoimme miehen kanssa vauvan ruokkimiset suunnilleen tasan, joten sain miehen vuorolla tehdä omia juttujani, lapsi nukkui yönsä heräämättä, ei ollut tukalaa eikä vaikeaa. Siksi en jaa monien kirjoittajien näkemystä siitä, että imetys olisi pulloruokintaa helpompaa ja sitä kuuluisi jatkaa vaikka väkisin. Minusta ainakin tuli tuon lopettamispäätöksen jälkeen huomattavasti parempi äiti lapselleni!
Silti ilmeisesti koen asiasta syyllisyyttä, koska tännekin palstalle asiaa vuodatan ja tämän toisen lapsen kohdalla jo hyvissä ajoin pohdin. Pelkään todellakin, että jos ilmoitan tästä imetyshaluttomuudestani jo neuvolassa, niin saan syyttelyvyöryn päälleni. Siksi jonkun vinkki siitä, että kannattaa vain nyökytellä, että imetetään imetetään, oli erittäin tervetullut! Helpottuneena luin myös, että joidenkin oli annettu sairaalassakin tehdä omat ratkaisunsa ilman kritisointia.
Kiitos teille jokaiselle! Mielelläni lukisin lisääkin kokemuksia! -ap
En ole. Imetin yli vuoden ja toisella kertaa imetän edelleen kun lapsi yli 1v. Varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla imetyksen tasaantuminen vie aikaa. Alku on kamalaa ja tuskaista ja hikistä, mutta palkitsee lopulta. Kehotan ongelmatapauksissa ottamaan yhteyttä imetystukeen! Toisen lapsen kanssa imetys voikin sujua helpommin, kokeile rohkeasti. :) Tämä ei vastannut kysymykseesi, mutta haluan rohkaista sinua takaisin imetyksen pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että joillekin imetys on hieno ja läheinen hetki vauvan kanssa ja se sujuu hienosti ja on helppoa.
MUTTA. Jos se ei suju ja heräät syöttämään sitä vauvaa siitä huolimatta tunnin välein yöllä puolen vuoden ajan, niin tulisko mieleen, että voi olla muitakin keinoja?
Varsinkin mielestäni vois miettiä, jos vauvalla on isompia sisaruksia, että kummin lapsilla on parempi: olla täysimetettyjä vuoden ikäisiksi vai äiti, joka on hyvin levännyt?
Mä kävin vauvan kanssa vauvajumpassa ja siellä oli paljon näitä uhrautuvia äitejä, jotka just ja just olivat saaneet likaiset hiukset kietastua ponnarille ja jotkut vaatteet päällensä, mutta pro-imetys puheet oli ihan huippuluokkaa. En ois siinä ilmapiirissä ikinä uskaltanu kaivaa sitä korvikepulloa esille. Siellä jumpassakin puolet ajasta meni siihen, että ne istui lattialla imettämässä.
Oon myös saanut kommentteja, että vauvojen kuuluukin herätä monta kertaa yössä ja oikeestaan mä en tiedä äitiydestä mitään, kun korvikevauva on nukkunu aina yöllä. Oikea äiti siis näyttää räjähtäneeltä maitotahrojen peittämältä zombielta.
Todennäköisesti sinua yritetään usuttaa imetykseen ja helpommalla pääset kun sairaalassa imetät... mutta ne neuvolat jotka seuraavat jotain käyriä niin ohoh! Jokainen lapsi kasvaa eri tahtiin joka tapauksessa jokaisella on omat käyrät... ainut tarpeellinen on se että paino nousee... itse ilmein ekaa lasta sen 4 viikkoa ja se ei tuntunut omalta lisäksi lapsi ei oppinut syömään tissiä missään vaiheessa kunnolla ja kun otin korvikkeen käyttöön helpottui arki ja nautin täysin vauva ajasta ja muistan siitä kaiken koska energiaa ei kulunut siihen että miettisin että syökö vai eikö... ilmoitin heti neuvolaan että seuraavassa lapsessa en aio imettää laisinkaan eivätkä he ainakaan tuputtaneet imetystä ja ymmärsivät hyvin... lisäksi on puppua että lapsi sairastelee paljon jos ei saa rintamaitoa tai ei synny alakautta... sektorilla ja korvikkeella 1 kpl Korvatulehdus ja se siitä... itse en myöskään ole sairastellut koko elin ikäni aikana 26v muutakuin noro epidemian ja muutamat flunssat... kukkahattu tädit voivat itkee taas verta :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi joku ehdoin tahdoin haluaa pulloruokintaa.
On hiukka helpompaa lyödä vaan tissi suuhun nälkäiselle vauvalle, kuin lähteä aina se pullo lämmittämään jne.
Joten en kyllä tuomitse pullolla ruokkivia, he joutuvat tekemään turhaan kovan työn..
Nousta nyt yölläkin jatkuvasti pulloa hakemaan..
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 10:22"]Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi joku ehdoin tahdoin haluaa pulloruokintaa.
On hiukka helpompaa lyödä vaan tissi suuhun nälkäiselle vauvalle, kuin lähteä aina se pullo lämmittämään jne.
Joten en kyllä tuomitse pullolla ruokkivia, he joutuvat tekemään turhaan kovan työn..
Nousta nyt yölläkin jatkuvasti pulloa hakemaan..
[/quote]
Minä koin pulloruokinnan helpompana. Lapselle tuli nopeasti selkeät ruoka-ajat, osasin ajoittaa menot ym sen mukaan koska pitää olla maitoa lämmittämässä.
Jäi aikaa muuhunkin kuin jatkuvaan imettämiseen.
Kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pulloruokinta oli helpompaa minustakin. Erityisesti siksi, että silloin isäkin pystyi ruokkimaan lasta. Oli tosi kätevää, kun toinen heräsi yöllä ja toinen vuorostaan aamulla, joten kummatkin saivat nukkua.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 01:33"]
Kiitos kaikista kommenteista ja näkökulmista! Ennen esikoisen syntymää olin varma, että imetän. Juuri sen takia, että se olisi parasta mahdollista ruokaa lapselle, helppoa ja ilmaista. Mutta minua alkoi ärsyttää jo siellä synnytyssairaalassa, kun hyvin nukkuvaa vauvaa tultiin herättämään, koska nyt pitää imettää. Ja tuntui, että kaikki sairaanhoitajat vauhkosivat asiasta aivan älyttömästi, kokeiltiin sitä ja tätä asentoa ja koko ajan käytiin tarkistamassa, että meneekö nyt oikein. Jälkeenpäin olen toki ymmärtänyt, että osa tuosta ärsyyntymisestäni meni ihan hormoneiden, väsymyksen ja uuden tilanteen piikkiin. Minusta se tuputtaminen oli kuitenkin vastenmielistä. En kyllä siedä omaa uskontoaan muille tyrkyttäviä ihmisiä ollenkaa, tästä tuli jotenkin sama olo. Kotona kuitenkin yritin jatkaa imetystä sinnikkäästi, mutta kyllä se tuntui siltä, että vihasin joka hetkeä. Osansa toi se, että tuo kesä oli todella kuuma ja meillä kotonakin oli hyvin tukalaa. Vauva rinnalla oli kuin lämpöpatteri ja hän olisi imenyt vaikka kuinka kauan! Tämän lisksi vierastin julkisilla paikoilla imetystä ajatuksena, joten aloin pumpata maitoa pulloon, jos lähdimme johonkin. Pari kuukautta synnytyksestä sitten tulin todella kipeäksi, sain lääkkeitä ja päätin lopettaa imetyksen kokonaan. Kävin tuolloin sairastaessani muistaakseni kolmella eri lääkärillä, ja mitä ihmettä? Kaikki tapaamani lääkärit olivat sitä mieltä, että korvikevauvoista kasvaa ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin täysimetetyistäkin ja että äidin jaksaminen on tärkeämpää. Ei puhettakaan siis siitä imetyspropagandasta, jota sain neuvolasta ja sairaanhoitajilta! Tämä on edelleen mielestäni erikoista, miksi lääkäreiden mielipide eroaa sairaanhoitajien näkemyksestä näin suuresti? Osaako joku kertoa tähän syytä? Imetyksen siis lopetin ja sen jälkeen koko vauvavuosi oli hyvinkin leppoisaa oloa. Jaoimme miehen kanssa vauvan ruokkimiset suunnilleen tasan, joten sain miehen vuorolla tehdä omia juttujani, lapsi nukkui yönsä heräämättä, ei ollut tukalaa eikä vaikeaa. Siksi en jaa monien kirjoittajien näkemystä siitä, että imetys olisi pulloruokintaa helpompaa ja sitä kuuluisi jatkaa vaikka väkisin. Minusta ainakin tuli tuon lopettamispäätöksen jälkeen huomattavasti parempi äiti lapselleni! Silti ilmeisesti koen asiasta syyllisyyttä, koska tännekin palstalle asiaa vuodatan ja tämän toisen lapsen kohdalla jo hyvissä ajoin pohdin. Pelkään todellakin, että jos ilmoitan tästä imetyshaluttomuudestani jo neuvolassa, niin saan syyttelyvyöryn päälleni. Siksi jonkun vinkki siitä, että kannattaa vain nyökytellä, että imetetään imetetään, oli erittäin tervetullut! Helpottuneena luin myös, että joidenkin oli annettu sairaalassakin tehdä omat ratkaisunsa ilman kritisointia. Kiitos teille jokaiselle! Mielelläni lukisin lisääkin kokemuksia! -ap
[/quote]
Ensinnäkin lääkärit eivät tosiaankaan ole mitään imetysasiantuntijoita. Harva neuvolan terveydenhoitajakaan Suomessa on saanut imetyskoulutusta juurikaan. Jos haluata imetykseen tai osittaisimetykseen tukea suosittelen hakemaan sitä koulutetuilta imetystukihenkilöiltä Imetyksen tuen kautta.
Ja vauvaa ei tarvitsisis syötöille heräteillä kuin erityistilanteissa (esim. pieni ja väsynyt lapsi) vaan kannattaa imettää vauvan tahtiin. En tiedä oliko teillä kyse erikoistilanteesta esikoisen kohdalla (itselläni oli esikoinen sellainen, jota piti herätellä ihan alkuun) vai vain sairaalan kätilön hassusta käytännöstä (esim. just sillä hetkellä aikaa hänellä). Jos taas tällainen kätilö voit varmaan sanoa, että pyydät sitten kun vauva heräää. Suosittelen itse kyllä esim. imuotetta tarkistamaan kätilöä jos yhtään aiot imettää jotta homma olisi mahdollisimman mielyttävää. Myös se tosiaan kannattaa huomioida, että joillekin herumisesta tuleee ikävä olo. Mulla ei itsellä siitä mitään tietoa vaikka olen kahta imettänyt pitkään kun en tunnista herumista ollenkaan. Suosittelen yrittämään imetystä ja opettelemaan myös julkisen imetyksen mutta sinä teet itse ratkaisusi ja hyvä kun meillä on siihen mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoli vuotta imetin, pumppasin maitoa pulloon ja välillä annoin myös korviketta. Lapsi nukkui huonosti, tuli ruoka-aineallergioita, atooppinen iho ja korvatulehduksia. Itsekään en voinut imetyksen aikana syödä kun tiettyjä ruoka-aineallergioita kun piti kokeilla mikä aiheuttaa lapselle oireita ja mikä ei. Imetyksen lopetin lapsen ollessa 6kk.
Imetys sujui ihan hyvin, ei ollut erityisen vaikeaa, mutta enpä kyllä tuntenut itseäni paremmaksi äidiksi.
Imetin koska maitoa nyt tuli helposti ja ihan itsestään ja lopetin, koska lapsi sai oireita lähes kaikesta mitä itse söin. Sitäpaitsi kiinteät ruoat aloitin jo 4kk iässä.
Imetyksellä ei ollut mulle mitään suurempaa merkitystä, se oli vain lapsen ruokkimista jonka olisin voinut tehdä ihan yhtä hyvin pullostakin. Vauva saa kyllä läheisyyttä ja syliä vaikka sitä syötettäisiin pullosta ja itsekin annoin maidot aina pullosta jos oltiin pois kotoa.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:39"]En ole imettänyt kumpaakaan lasta. Imetys ei vaan ollut mun juttuni, inhosin sitä alkumetreiltä.
Toisen lapsen kohdalla olin jo ennen raskautta tehnyt päätöksen etten imetä. Tokihan sitä synnärillä ihmeteltiin ja päätäni koetettiin kääntää. Sain lääkkeet ettei maitoa nouse. Molemmat nyt teini-ikäisiä, että kyllä niistä aikuisia tulee ihan imettämättäkin. Ja oikeastaan kun lapsi on 2-3-vuotias, tuskin edes muistaa koko imetysjuttua. Tarkoitan että muitakin murheita tulee kuin se imetys tai imettämättömyys.
Ole tavallasi äiti, se on riittävän hyvä :)
[/quote]
Jos ette halua imettää niin miksi ette edes pumppaisi pulloon niitä maitoja vauvalle vaan otarte jonkun lääkityksen ettei maito noyse? Kyllä mä ainakin mieluummin mahdollisuuksien mukaan pumppailen sitten tisseistä lapselle, jos imetys ei jostain syystä toimi.
Esikoista imetin kaksi viikkoa ja kiitos ei ikinä enää!Maitoa valui joka paikkaan,paita märkänä,liivinsuojat kesti viis minuuttia ja olivat litimärät.Vanhan maidon haju kuvotti jne.Aloitettiin korvike ja vauva tuntui heti rakkaalta,pois jäivät vihan ja turhautumisen tunteet.Elämä on huomattavasti helpompaa pullolla ruokkien!Seuraavaa en todellakaan aio imettää kertaakaan vaan vaadin lääkityksen maidon nousun estämiseen.Facebookissa on ihana ryhmä korvikemutsit,tervetuloa.Ei tarvitse kuunnella imetysfanaatikkojen ja natsien egojen pönkitystä.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 10:50"][quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 01:33"]
Kiitos kaikista kommenteista ja näkökulmista! Ennen esikoisen syntymää olin varma, että imetän. Juuri sen takia, että se olisi parasta mahdollista ruokaa lapselle, helppoa ja ilmaista. Mutta minua alkoi ärsyttää jo siellä synnytyssairaalassa, kun hyvin nukkuvaa vauvaa tultiin herättämään, koska nyt pitää imettää. Ja tuntui, että kaikki sairaanhoitajat vauhkosivat asiasta aivan älyttömästi, kokeiltiin sitä ja tätä asentoa ja koko ajan käytiin tarkistamassa, että meneekö nyt oikein. Jälkeenpäin olen toki ymmärtänyt, että osa tuosta ärsyyntymisestäni meni ihan hormoneiden, väsymyksen ja uuden tilanteen piikkiin. Minusta se tuputtaminen oli kuitenkin vastenmielistä. En kyllä siedä omaa uskontoaan muille tyrkyttäviä ihmisiä ollenkaa, tästä tuli jotenkin sama olo. Kotona kuitenkin yritin jatkaa imetystä sinnikkäästi, mutta kyllä se tuntui siltä, että vihasin joka hetkeä. Osansa toi se, että tuo kesä oli todella kuuma ja meillä kotonakin oli hyvin tukalaa. Vauva rinnalla oli kuin lämpöpatteri ja hän olisi imenyt vaikka kuinka kauan! Tämän lisksi vierastin julkisilla paikoilla imetystä ajatuksena, joten aloin pumpata maitoa pulloon, jos lähdimme johonkin. Pari kuukautta synnytyksestä sitten tulin todella kipeäksi, sain lääkkeitä ja päätin lopettaa imetyksen kokonaan. Kävin tuolloin sairastaessani muistaakseni kolmella eri lääkärillä, ja mitä ihmettä? Kaikki tapaamani lääkärit olivat sitä mieltä, että korvikevauvoista kasvaa ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin täysimetetyistäkin ja että äidin jaksaminen on tärkeämpää. Ei puhettakaan siis siitä imetyspropagandasta, jota sain neuvolasta ja sairaanhoitajilta! Tämä on edelleen mielestäni erikoista, miksi lääkäreiden mielipide eroaa sairaanhoitajien näkemyksestä näin suuresti? Osaako joku kertoa tähän syytä? Imetyksen siis lopetin ja sen jälkeen koko vauvavuosi oli hyvinkin leppoisaa oloa. Jaoimme miehen kanssa vauvan ruokkimiset suunnilleen tasan, joten sain miehen vuorolla tehdä omia juttujani, lapsi nukkui yönsä heräämättä, ei ollut tukalaa eikä vaikeaa. Siksi en jaa monien kirjoittajien näkemystä siitä, että imetys olisi pulloruokintaa helpompaa ja sitä kuuluisi jatkaa vaikka väkisin. Minusta ainakin tuli tuon lopettamispäätöksen jälkeen huomattavasti parempi äiti lapselleni! Silti ilmeisesti koen asiasta syyllisyyttä, koska tännekin palstalle asiaa vuodatan ja tämän toisen lapsen kohdalla jo hyvissä ajoin pohdin. Pelkään todellakin, että jos ilmoitan tästä imetyshaluttomuudestani jo neuvolassa, niin saan syyttelyvyöryn päälleni. Siksi jonkun vinkki siitä, että kannattaa vain nyökytellä, että imetetään imetetään, oli erittäin tervetullut! Helpottuneena luin myös, että joidenkin oli annettu sairaalassakin tehdä omat ratkaisunsa ilman kritisointia. Kiitos teille jokaiselle! Mielelläni lukisin lisääkin kokemuksia! -ap
[/quote]
Ensinnäkin lääkärit eivät tosiaankaan ole mitään imetysasiantuntijoita. Harva neuvolan terveydenhoitajakaan Suomessa on saanut imetyskoulutusta juurikaan. Jos haluata imetykseen tai osittaisimetykseen tukea suosittelen hakemaan sitä koulutetuilta imetystukihenkilöiltä Imetyksen tuen kautta.
Ja vauvaa ei tarvitsisis syötöille heräteillä kuin erityistilanteissa (esim. pieni ja väsynyt lapsi) vaan kannattaa imettää vauvan tahtiin. En tiedä oliko teillä kyse erikoistilanteesta esikoisen kohdalla (itselläni oli esikoinen sellainen, jota piti herätellä ihan alkuun) vai vain sairaalan kätilön hassusta käytännöstä (esim. just sillä hetkellä aikaa hänellä). Jos taas tällainen kätilö voit varmaan sanoa, että pyydät sitten kun vauva heräää.
[/quote]
Sitä juuri mietinkin, että kuuluuko sairaanhoitajien koulutukseen jonkinlainen imetysaiheinen opintokokonaisuus, kun heille se tuntui olevan niin sydäntä lähellä oleva asia. Vastaavasti lastenlääkärinkin asenne oli se, että äiti tekee niin kuin parhaaksi näkee. Otantani ei toki järin suuri ole, mutta omalla kohdallani kaikki hoitajat neuvolaa myöten jankuttivat imetyksestä ja lääkärit olivat sitä mieltä, että ihan sama, kunhan äiti jaksaa.
Esikoiseni oli ihan normaalikokoinen ja terve vastasyntynyt, joten sen takia ei tultu herättelemään. Siksi se olikin ärsyttävää, enkä tuon jälkeen ole kuin yhden kerran joutunut lastani herättämään. On saanut nukkua niin pitkät päikkärit kuin haluaa ja aamulla niin pitkään kuin nukuttaa.
Kai olen jotenkin herkkä kritiikille tai asia epäilyttää vielä itseänikin, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että kieltäytyisin imettämisestä mielelläni, jos siitä ei tehtäisi kauheaa numeroa ja syyllistämistä. Tuosta pumppaamisestakaan en ole niin innostunut, mutta mieluummin toki sitä tekisin kuin imettäisin.
Itselleni on siis tainnut käydä niin, että imetyksen kannattajat ovat liialla tuputtamisella ja vauhkoamisella saaneet minut vastakkaiselle puolelle ja koko asia herättää negatiivisia tunteita. Lisänä tähän tietenkin nuo aiemmat kokemukset imetyksestä.
Ap
Imetyksestä on hyötyä lapselle, se on selvää. Joten jos omalle rakkaalle lapselleen ei halua turhaa aiheuttaa haittaa, minusta olisi kyllä tärkeää, että äiti kykenee sen verran joustamaan omasta mukavuudenhalustaan, että edes yrittää imettää.
Ja tällä - huom - en mollaa ketään, jolla imetys on syystä tai toisesta yrityksestä huolimatta epäonnistunut. Yritit, pointsit siitä - lapsen kasvussa on paljon muitakin tekijöitä kuin imetys, joten nyt keskity hyvään hoivaan ja kasvatukseen muissa asioissa.
Itse olen 1960-luvulla syntynyttä sukupolvea. Meikäläisistä vain viidesosaa imetettiin! Lapsentahtisuudesta ei ymmärretty mitään, vauvoja pidettiin synnytyssairaaloissa ekan viikon ajan erillisissä vauvaloissa, joista meidät tuotiin äidille neljän tunnin välein imetettäväksi. Harvalla imets lähti käyntiin. Ja osalla se lopahti alkuunsa muutaman viikon mittaisen äitiysloman takia.
itselin olen kasvanut lehmänmaidolla ja sokeriveden sekoituksella, uskokaa tai älkää.
Silti olen nyt viisikymppisenä perusterve. Eikä sukupolveni muutenkaan tietääkseni ole sen sairaampi kuin muut sukupolvet ennen tai jälkeen.
Joten keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä. Keskimäärin imetys ehkäisee erilaisia asioita, mutta yksilönä korvikevauva voi olla terveempikin kuin imetetty.
Yrittää kannattaa, mutta jos ei onnistu, ei kannata masentua.
Kun odotin esikoista, KUKAAN ei missään kertonut että imetyksen alkutaipale voi olla todella hankalaa. Kukaan ei kertonut edes sitä pikkuseikkaa, että imettäminen voi sattua todella paljon. Kukaan ei myöskään kertonut että saattaa käydä jopa niin, että lääkäri kieltää imettämisen muutamaksi päiväksi jotta nähtäisiin, mistä vauvan keltaisuus johtuu.
Oma ensimmäinen imetystaipale oli tällainen: esikoinen syntyi muutama viikko ennen laskettua aikaa. Hän oli keltaisuudesta johtuen todella väsynyt, eikä saanut isoista rinnoistani kunnon otetta. Maito ei noussut viiden päivän aikana kunnolla, mitä sairaalassa olimme. Pumppasin sitä jättimäisellä sähköisellä rintapumpulla muutaman tunnin välein päivin ja öin ja annoin esikoiselle hörpyttäen! Nyt kun miettii niin en muista saiko hän maitoa edes tarpeeksi. Ensimmäisenä iltana kotona maito nousi, mutta lapsi ei edelleenkään saanut otetta. Sairaasta antoivat mukaan rintakumin, se auttoi. Kukaan ei vain kertonut, että se ei auta lasta oppimaan oikeaa otetta.
Soitin neuvolaan, googlasin, otin yhteyttä imetystukeen kun lääkärin määräämä imetystauko sotki kaiken. Maitoa tuli yli, sitä tuli molemmista rinnoista yhden maidonkerääjän verran ja vauva yski maitoa pois. Koko ajan sattui. Imetystuesta ei oikeasti ollut mitään apua: ainoa joka jäi mieleen oli, että "no sellaista se on alussa ja kyllä sen kestää koska oma lapsi on niin tärkeä". Lopetin imettämisen kahden kuukauden kohdalla kokonaan, ja helpotus oli valtava. Koskaan en ole kärsinyt siitä mitään huonoa omaatuntoa.
Toisella kerralla olin edelleen imetysmyönteinen. Lapsi syntyi lasketun ajan jälkeen, oli niin valmis paketti kuin olla ja voi. Hän osasi itse imeä ilman että minun tarvitsi tehdä juuri mitään. Tätäkään kukaan ei ollut kertonut, että vauvat ovat erilaisia. Kipu tosin jäi, toiseen rintaan ja pysyi siinä sen kahdeksan kuukautta mitä imetin. Jokaisella ensi-imaisulla sattui. Tähän ei imetystuesta tiedetty vastata, eikä neuvolasta.
Maidon tulo ei tasaantanut ikinä. Toinen rinta vuosi aina kun toisesta imetti, vaikka olisin tehnyt mitä. Se tarkoitti, että en juuri muualla imettänyt kuin kotona tai anoppilassa, sillä maidonkerääjien, tuttipullojen (johon ylimääräisen maidon laitoin jos emme olleet kotona) ja harsojen kanssa sohlaaminen ei ole vaikka kahvilassa mitään mieluisaa puuhaa kenellekään.
Nyt odotan kolmatta, ja olen edelleen avoimin mielin. Mutta niin avoimin, etten sulje mitään vaihtoehtoa pois, ja vielä armollisempana itselleni: en ala säheltää, jos se sellaiseksi menee taas.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:50"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:09"]Siis ihan tosissaan täällä joku väittää faktana, että imetetyt lapset sairastaa enemmän kuin pulloruokitut?!
Kummaa, ettei mikään tutkimus tai lääkäri taida kompata tätä av-mammaa.
[/quote]
Minun lapseni ei ole koskaan imenyt tissiä. Hän on terveempi, kehittyneempi ja parhaiten nukkuva mitään yksikään lapsi laajassa lähipiirissämme. Ei allergioita anuttakaan. Revi siitä.
[/quote]
Keskiarvo, keskiarvo, keskiarvo. Milloin te tajuatte.
[/quote]
Niin, tajukaa nyt te imetyshullutkin se keskiarvo, yksilötasolla sillä ei ole merkitystä. Elämä on niin tuhannen valinnan summa + ripaus tuuria.