Lue keskustelun säännöt.
Murrosikä... Koska tämä helvetti loppuu?
14.03.2022 |
13-vuotiaan vanhempana aivan kamalaa. Koko ajan ongelmaa ja mielialat vaihtelee. Vielä viisi vuotta täysi-ikäisyyteen... Kaikki uhmavaiheet on olleet rankkoja tällä lapsella. Sellainen yksilö, jolle asiat käy ainoastaan jos hän kokee, että on saanut itse jotenkin päättää. Jos vaikka olen halunnut, että hän auttaisi jälkiruuan laitossa niin kannattaa aloittaa puhumalla, että ehkä ei taidetakaan tänään tehdä jälkiruokaa, niin hän saa itse keksiä, että haluaisi sitä jälkiruokaa. Jos ihan vaan pyytää kysymällä,että vatkaisitko kerman, niin ei varmasti halua tehdä. Ja turha sanoa että kasvatus, sillä on vauvasta asti ollut hyvin omatahtoinen.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen pitää auttaa jälkiruoan teossa vasten tahtoaan?
Mul on 16v teini, ei mitään ongelmia ollu tytön kanssa.
Ihans, kun voin vielä tehdä hälle ruokaa ja paapoa❤️
Siivoo oman huoneen ja ygteiset mukisematta, on äärettömän herttaimen ja hyväsydäminen.
Toivon, että lämmöllä muistelee mamman kokkailuja vanhempana
No kiva että sulla on helppo teini jonka kanssa ei ole ongelmia ja jota on kiva paapoa, joka tekee asiat mukisematta ja on herttainen ja hyväsydäminen. Mikä oli pointtiani tulla tähän ketjuun kerskailemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei teineille enää pidetä kuria? Lasuako vanhemmat pelkäävät?
Kerro sinä minulle mitä kurinpito mielestäsi on, niin minä kerron sinulle miksei sitä "enää" pidetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vauvasta asti voimakkaasti omatahtoinen teini. Yllättävän helposti mennyt kun puhutaan paljon ja selitetään asioiden taustat.
Usein kysyn tulisiko auttamaan ruuanlaitossa jos minulla kiire tai olen väsynyt jne. Eli sanon syyn teinille. Jos teinillä vaikka koe ja kokee ettei jaksa niin se minulle ok. Mutta useimmiten teini tulee kaveriksi ja tekee enemmänkin kuin pyydetty. Siis jos pyydän vaikka paistamaan lihapullat niin saattaa siinä ohessa pilkkoa kasviksia ym ihan oma-aloitteisesti.
Kohtelen teiniä aikapaljon samoin kuin aikuista ystävää nykyään. Tosin meidän teini nyt jo 16v. Meillä myös tehdään kauppaa tyyliin jos tulet avuksi ruuan laittoon niin kerkeää tehdä muusia mutta jos et niin tulee makaronia. Tiedän että teini rakastaa muusia…
Meillä on aina ollut kova kuri mutta toisaalta pyritään kohtelemaan lapsia kunnioittavasti. Jos joku asia on tärkeä niin siitä pidetään kiinni. Esim koko alakoulun ajan lapset käyttivät polkupyöräillessä kypärää. Vieläkin ilmoittavat aina minne menevät vaikka osa jo täysi-ikäisiä mutta jos asuu kotona on kodin säännöt kaikille (myös me aikuiset ilmoitetaan muille jos lähdetään kauppaan ym).
Niin eli miten tämä on voimakkaasti omatahtoinen? Aika helpolta kuulostaa, jos asiat ratkeaa keskustelulla ja sanoo miksi ei jaksa joskus auttaa, vaikka yleensä jaksaa.
6kk iässä oli syömättä 2,5 vuorokautta kun sairauden takia en voinut enää imettää. Lääkäri kirjoitti papereihin että vauva on erittäin voimakastahtoinen.
Sen jälkeenkin on otettu yhteen monesta asiasta. Mutta kun opin ymmärtämään miten toimia lapsen kanssa on ajan kanssa helpottanut. Erityisen tärkeää on meidän voimakas tahtoiselle nuorelle että ymmärtää miksi ja mitä tapahtuu. Kun häntä kohdellaan kunnioittavasti ja reilusti niin hän on helppo. Jos taas kokee epäreiluksi tilanteen niin pitää kiinni omasta näkemyksestään ja loukkaantuu helposti. Ja jos kokee epäreiluksi kohtelun niin siitä kärsitään sitten monta päivää tai viikkoa. Onneksi nykyään puhumme paljon ja nuori on oppinut kertomaan mikä tuntuu epäreilulta esim sisarusten ja hänen kohtelussa. Olen päässyt perustelemaan oman tapani toimia ja osin muuttanut toimintaani jos nuoren perustelu on tuntunut järkevämmältä kuin oma perusteluni.
Eli helppoa kunhan kokee tilanteet reiluiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen pitää auttaa jälkiruoan teossa vasten tahtoaan?
Mul on 16v teini, ei mitään ongelmia ollu tytön kanssa.
Ihans, kun voin vielä tehdä hälle ruokaa ja paapoa❤️
Siivoo oman huoneen ja ygteiset mukisematta, on äärettömän herttaimen ja hyväsydäminen.
Toivon, että lämmöllä muistelee mamman kokkailuja vanhempana
No kiva että sulla on helppo teini jonka kanssa ei ole ongelmia ja jota on kiva paapoa, joka tekee asiat mukisematta ja on herttainen ja hyväsydäminen. Mikä oli pointtiani tulla tähän ketjuun kerskailemaan?
Ei se kerskailua ollut vaan toteamus. Että on olemassa helppojakin teinejä.
Vierailija kirjoitti:
Nepsy 13v, uhmakas, omaehtoinen, toiminnanohjaus takkuaa, ei saa mitään tehtyä ilman muistuttelua ja ärtyy muistuttelusta niin että on jatkuvasti vihainen. Mikään motivointi, patistelu, palkitseminen tai rankaisu ei ole tuottanut tulosta. Kiltistä ja hyväsydämisestä lapsesta on tullut ilkeä, vihainen ja kestoärtynyt. Osaa satuttaa sanoillaan ja pahasti. Koulu ja mikään ei suju. Epätoivoinen olo, tätäkö vielä 5v?
Meillä nepsyn motivointi ja patistelu on helpottanut oikeastaan vasta nyt, kun hän on 21. Asuu itsenäisesti (3 v jo), arki sujuu mutta unohtelee tietenkin paljon, joten muistuttelu jatkuu. Enimmäkseen sen hoitavat kaverit, joten olen toipunut.
Vetäminen ja työntäminen jatkui aikuisuuteen saakka. Pahin murkkuhelvetti oli vuodet 12-16, meni nuorisopsykiatrian avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä hankalin ikä oli 11-12v sitten tasaantui.
Meillä sama kahden pojan kanssa. Esikoinen on Asperger ja hänellä voimakastahtoisuus on äärimmäistä, mitkään selitykset ja perustelut ym. eivät ole auttaneet vähääkään. Ei yläkoulukaan helppo ollut, mutta kyllä jo viidennellä luokalla oli vähintään yhtä hankala. Kuopus, erittäin "helppo" luonne, alkoi 11-vuotiaana yhtäkkiä letkautella tosi rumasti ym. ja olin ihan kauhuissani mitä seuraa yläkoulussa. Seiskaluokalta eteenpäin on taas ollut oma mukava itsensä.
Joku kirjoitti siitä, miten lapsen kunnioittaminen auttaa ja se on ihan totta. Monesti pelätään jo ihan liikaa sitä, että menetetään auktoriteetti, jos ei koko ajan sanella lapselle mitä pitää tehdä ja miten. Oikeasti suhde lapseen on ihmissuhde ja kukin voi tykönänsä miettiä minkälaisen ihmisen kanssa viihtyy. Tietysti vanhemman pitää päättää suurista linjoista, mutta ei ketään huvita miellyttää ihmistä, joka puhuu alentuvasti, eikä kiinnostu syvimmistä tunnoistasi, vaikka ne ohjeet järkeviä olisivatkin. Kyllä se lämpö ja kiintymys on se mikä auttaa, ei pelkkä kurinpito. Kun esikoiseni syntyi, sain äidiltäni mietelmän, joka on minusta täyttä terästä: rakasta minua eniten, kun ansaitsen sen vähiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä hankalin ikä oli 11-12v sitten tasaantui.
Meillä sama kahden pojan kanssa. Esikoinen on Asperger ja hänellä voimakastahtoisuus on äärimmäistä, mitkään selitykset ja perustelut ym. eivät ole auttaneet vähääkään. Ei yläkoulukaan helppo ollut, mutta kyllä jo viidennellä luokalla oli vähintään yhtä hankala. Kuopus, erittäin "helppo" luonne, alkoi 11-vuotiaana yhtäkkiä letkautella tosi rumasti ym. ja olin ihan kauhuissani mitä seuraa yläkoulussa. Seiskaluokalta eteenpäin on taas ollut oma mukava itsensä.
Joku kirjoitti siitä, miten lapsen kunnioittaminen auttaa ja se on ihan totta. Monesti pelätään jo ihan liikaa sitä, että menetetään auktoriteetti, jos ei koko ajan sanella lapselle mitä pitää tehdä ja miten. Oikeasti suhde lapseen on ihmissuhde ja kukin voi tykönänsä miettiä minkälaisen ihmisen kanssa viihtyy. Tietysti vanhemman pitää päättää suurista linjoista, mutta ei ketään huvita miellyttää ihmistä, joka puhuu alentuvasti, eikä kiinnostu syvimmistä tunnoistasi, vaikka ne ohjeet järkeviä olisivatkin. Kyllä se lämpö ja kiintymys on se mikä auttaa, ei pelkkä kurinpito. Kun esikoiseni syntyi, sain äidiltäni mietelmän, joka on minusta täyttä terästä: rakasta minua eniten, kun ansaitsen sen vähiten.
Miten sitä lämpöä ja kunnioitusta voi pitää yllä jos kaikesta pitää taistella? Ystävällinen sanominen ei auta, rangaistus ei auta, palkinto ei auta. Jos lapsi ei esim nouse aamulla tai jos nousee, nousee raivoten. Ei pue päälle vaan pelaa myöhästyen koulusta, ellei rajoita pelaamista mistä seuraa taas lisää konfliktia ja uhmakkuutta. Ja vaikka rajoittaisi saattaa uhmakkaasti myöhästyä tahallaan protestina. Koulumenestys jos olisi hyvää niin tämäkin kai olisi Ok mutta kun koulussa arvosanat huonoja vaikka normiälyinen lapsi kyseessä. Ellei laita kovaa kovaa vastaan ja ota laitteita yöksi pois pelaa tai on puhelimella aamuyöhön, mutta laitteiden poisottamisesta jokailtainen uhma ja raivo. Puhuu rumasti jos menee kysymään kuulumisia. Huonettaan ei siivoa siihen malliin että se erittäin pahassa kunnossa, ei siis pysty sitä tekemään mutta ei huoli apua ja raivoaa jos menee auttamaan.
Ehkä olen vaan harvinaisen paska vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh voin sanoa, että ei se muodollinen täysi-ikäisyyskään välttämättä heti autuutta ja seesteisyyttä tuo. Terveisin 18-vuotiaan vanhempi.
Siihen loppuu huoltovelvollisuus.
Seesteisyys on tai sen puuttuminen on jokaisen oma asia.
On se tietysti ihan hyvä juttu jos nuori opettelee omaa järjenkäyttöä jo pikkasen ennen 18-vuotispäivää. Muuten voi tulla yllätyksiä.
Voihan se loppua, mut ei sitä täysi-ikäistynyttä heti saa kotoaan pois, mikäli ei vapaaehtoisesti halua. Vaikeita tilanteita sellaset. Kampeaa pois niin kilahtaa ja uhkaa tehdä itselleen jotain epäterveellistä. Häädä sellainen sitten taivasalle.
Vierailija kirjoitti:
Toiv naiset ei elä murkun kanssa samaan aikaan vaihdevuosiaan=helvetti josta pelastaisi vain kuolema.
Meillä on pojan kanssa tämä vaihe. Minä käynnistelen vaihtareita ja hän tekee pesäeroa. Onneksi äitini on vielä hengissä niin sille saan ladata turhautumistani koti putinin kanssa elämisestä, poika taas nimittelee minua psykopaatiksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh voin sanoa, että ei se muodollinen täysi-ikäisyyskään välttämättä heti autuutta ja seesteisyyttä tuo. Terveisin 18-vuotiaan vanhempi.
Siihen loppuu huoltovelvollisuus.
Seesteisyys on tai sen puuttuminen on jokaisen oma asia.
On se tietysti ihan hyvä juttu jos nuori opettelee omaa järjenkäyttöä jo pikkasen ennen 18-vuotispäivää. Muuten voi tulla yllätyksiä.Voihan se loppua, mut ei sitä täysi-ikäistynyttä heti saa kotoaan pois, mikäli ei vapaaehtoisesti halua. Vaikeita tilanteita sellaset. Kampeaa pois niin kilahtaa ja uhkaa tehdä itselleen jotain epäterveellistä. Häädä sellainen sitten taivasalle.
Ja huoltovelvollisuus loppuu toisen asteen opintojen päättyessä, ei sitä aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Miksei teineille enää pidetä kuria? Lasuako vanhemmat pelkäävät?
Puolisolle pidettiin sellaista kuria, että murrosikä tuli vasta siinä vaiheessa, kun pääsi muuttamaan lukion jälkeen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Välit vanhempiin etäiset. Oman teinin kanssa sitten toimittiinkin toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei teineille enää pidetä kuria? Lasuako vanhemmat pelkäävät?
Kerro sinä minulle mitä kurinpito mielestäsi on, niin minä kerron sinulle miksei sitä "enää" pidetä.
Meillä kuria oli pelaamisen kielto ja puh pois. Pahimmillaan tyttö karkasi pariksi viikkoa kotoa mutta takasin tullessa asiat alko sujumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murrosikäinen on lapsi ja lapsi tarvitsee pitävät ja turvalliset rajat. Äiti ja isä laittavat lapselle rajat ja säännöt. Vanhemmilla on vastuu lapsistaan. Kodin vastuuta EI voi siirtää koululle, oppilaitokselle, harrastusten ohjaajille, yhteiskunnalle tai sukulaisille. Lasta laiminlyövä, piittaamaton, välinpitämätön ja lepsu kotikasvatus on haitallista. Samoin liian ankara, autoritäärinen, pelotteleva, uhkaileva ja väkivaltainen kasvatus.
Ap kertoo, että lapsi on "Sellainen yksilö, jolle asiat käy ainoastaan jos hän kokee, että on saanut itse jotenkin päättää." Oletkohan ollut liian lepsu vanhempi? Annoitko jo uhmaikäisen lapsen päättää, mennäänkö ulos -25 asteen pakkaseen kesävaatteilla? Tuskinpa! Miten puolisosi on osallistunut lapsen kasvatukseen? Ja oletko samoilla linjoilla kasvatusasioissa puolison kanssa?
Oletko hakenut ammattiapua? Kuulostaisi, että oikutteleva lapsi on saanut pienestä asti liikaa valtaa perheessä ja haluaa nyt lisää valtaa. Lapsi kokeilee, mitä hän saa tehdä ja mitä ei.
Vanhempi voi hakea apua esim. Mannerheimin Lastensuojeliiton Vanhempainnetistä. Chat on avoinna ma, ti, pe klo 10–13 ja to klo 17-20. Vanhempainnetistä löydät tietoa ja tukea lapsiperheen arkeen:
- https://www.mll.fi/vanhemmille/ Vanhempainnetin chatissa voi jutella lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvistä asioista.
Me olemme vanhempia, joilla ei ole esimerkiksi sukulaisia apuna ja tukiverkkona. Saamme sukulaisilta apua 0 (nolla) tuntia vuodessa. Oma apu on paras apu ja olemme hankkineet itse tukiverkkomme. Isovanhemmista ei ole mitään apua. Päinvastoin - appivanhemmista on pikemminkin haittaa perhe-elämälle.
Jos oman murrosikäisen lapsen käytös huolestuttaa, niin katso vaikka Tytöt 18: https://areena.yle.fi/1-50974105
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei teineille enää pidetä kuria? Lasuako vanhemmat pelkäävät?
Kerro sinä minulle mitä kurinpito mielestäsi on, niin minä kerron sinulle miksei sitä "enää" pidetä.
Meillä kuria oli pelaamisen kielto ja puh pois. Pahimmillaan tyttö karkasi pariksi viikkoa kotoa mutta takasin tullessa asiat alko sujumaan.
Kutkako sillä helpottu tuossa ajassa.
Se on totta, että vaihdevuodet onkin ihan täyttä pa##aa. Naisen parasta ennen-päivä on mennyt vaihdevuosi-ikäiseltä jo aikoja sitten ohi. Vaihdevuodet tarkoittaa lopullista luopumista hedelmällisyydestä ja naisen biologisesta tehtävästä.
Vierailija kirjoitti:
Toiv naiset ei elä murkun kanssa samaan aikaan vaihdevuosiaan=helvetti josta pelastaisi vain kuolema.
Olisinpa riidellyt teinin kanssa vaikka kermavaahdon vaahdottamisesta tai jälkiruuista. Meillä ei näkynyt koko tyyppiä kun karkasi/käytti päihteitä/ei käynyt koulua..jne. Onneksi on nyt jo aikuinen.
Meidän 14-vee alkaa olla suhteellisen joviaali. Voi tosin olla joku suvantovaihekin, en tiiä. Mutta siis se on ollut koko ikänsä vänkylä ja hirvee valittaja (kaikella rakkaudella sanon tämän), itsepäinen ja periaatteellinen vastaanväittäjä. Seiskaluokka ja kasin alku olivat ihan kauheaa aikaa. Nyt keväällä lapsi on alkanut olla paljon yhteistyökykyisempi, eikä se enää ole sellanen vänkääjä.
Mun lapsi siis on varmaan vähän samanlainen kuin ap:n muksu, että hirveen tarkka visio on siitä miten HÄN haluaa että asiat menee ja sitten kun ne ei menekään, niin kauhea valitus ja kiukku. Hyvin joustamaton siis. Mutta tosiaan, ilmeisesti aivoissa on tapahtunut jotakin kypsymistä (joko kasvatuksesta johtuen tai siitä huolimatta) ja olen välillä ihan hämilläni, kun ei tarttekaan joka jumalan asiasta vääntää. En tiiä miten tässä osaa enää ite olla, kun yli kymmenen vuotta on saanut perustella, vääntää ja neuvotella suurin piirtein kaikesta ja nyt sitten teini esim. lähtee tekemään lumitöitä, kun sille sanoo asiasta vain kerran tai vapaaehtoisesti antaa siskonsa syödä viimeisen munkin
No koulua se ei vieläkään hoida kunnolla, niin että jotain parannettavaa tässä vielä on. Olen henkisesti valmistautunut siihen, että kymppiluokka/TUVA kutsuu, koska kaikista porkkanoista ja satunnaisista kepeistä huolimatta lapsen akateemiset suoritukset ovat vitosen tasoa.
Olen aina korostanut lapselle, että vaikka meillä tulee riitaa paljon, niin minä rakastan häntä ja hyväksyn hänet. Minä uskon sisäsyntyiseen motivaatioon ja siihen, että ihminen haluaa olla kiva muille, jos hänelle olla kiva. Koska lapset ottaa esimerkkiä, niin koetan olla hyvänä esimerkkinä. En siis oikein usko rangaistuksiin. Onhan tää varmaan vaikeampaa ollut näin, kuin että olisin aina ollut autoritäärisesti komentamassa ja rankaisemassa, mutta toisaalta tiedän nyt että kun toi mun teini käyttäytyy hyvin ja huomaavaisesti, niin se tekee sen omasta halustaan ja sydämestään, siksi että on tajunnut että pitää toimia hyvin, eikä siksi että se ei halua menettää peliaikaa.
Luulen, että monella peruskouluikäisellä koulu sujuisi paremmin, jos koulussa opiskeltaisiin oikeasti hyödyllisiä ja elämässä tärkeitä taitoja. Nykyisellään kun opiskeltavana on paljon kaikkea turhaa, jota ei tarvitse mihinkään. Kun tähän lisätään vielä pakko ja hankala ikä ei ole mikään ihme, että motivaatio on monella kateissa ja muitakin ongelmia esiintyy paljon. Olen itse käynyt peruskoulun, lukion, ammatillisen, AMK:n ja suorittanut myös avoimessa yliopistossa valtiotieteen opintoja. Kyllä se peruskoulu ja erityisesti ala-aste kamalin käymäni koulu on ollut. Peruskoulussa auktoriteettiusko on voimissaan ja muutenkin kuilu hierarkiassa opettajien ja oppilaiden välillä on suuri. Opettajat eivät myöskään kohtele oppilaita oikealla tavalla, vaan arvostuksen puute ja se lapsena ja ikäänkuin alamaisena pitäminen, jolla ei ole oikeuksia, vaan jonka pitää vain totella näkyy kaikessa. Omien kokemuksieni perusteella jo lukiossa, vaikka siis onkin kyse yhteiskoulusta, jossa myös yläaste on , on tilanne jo ihan toinen ja oppimisympäristökin enemmän oikeasti oppimiseen, opiskeluun ja oma-aloitteisuutta kannustava. Opiskelu peruskoulun jälkeen on oikeasti paljon motivoivempaa, vaikka toki kaikissa koulutuksissa on toki turhaakin opiskeltavaa.
Miksi sen pitää auttaa jälkiruoan teossa vasten tahtoaan?
Mul on 16v teini, ei mitään ongelmia ollu tytön kanssa.
Ihans, kun voin vielä tehdä hälle ruokaa ja paapoa❤️
Siivoo oman huoneen ja ygteiset mukisematta, on äärettömän herttaimen ja hyväsydäminen.
Toivon, että lämmöllä muistelee mamman kokkailuja vanhempana