Miten päästä yli ihastuksesta, joka oli molemminpuolinen mutta...
Ihastus oli molemminpuolinen mutta elämäntilanteet niin erilaiset, ja ikäero että päätettiin jättää asia siihen.
Miten tällaisesta pääsee yli? :/
Kommentit (63)
Puhuitteko siis asiasta ja teitte yhteyden päätöksen?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, itsellä sama tilanne päällä miinus ikäero. Pahaa tekee.
Kyllä, kukaan muu ei tunnu yhtään miltään :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, itsellä sama tilanne päällä miinus ikäero. Pahaa tekee.
Kyllä, kukaan muu ei tunnu yhtään miltään :(
Minulla ei ole näköpiirissä ketään muuta, ajattelin että yritän tässä keräillä itseni kasaan ja teen profiilin jollekin deittisivustolle. Jos edes saisi ajatuksia muualle juttelemalla muiden kanssa.
Aikahan se auttaa. :(
Vierailija kirjoitti:
Puhuitteko siis asiasta ja teitte yhteyden päätöksen?
Joo, paitsi että sitten asia jäi vielä ihan hieman auki, kun tuntui ettei kumpikaan enää uskaltanut sanoa mitään, tai haluavansa vielä nähdä. Ja päätöksen syyt painoi. Nyt koko ajan odotan että mies vielä laittaisi viestiä.
Mutta asiasta puhuttiin kyllä ja tehtiin jonkinlainen päätös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, itsellä sama tilanne päällä miinus ikäero. Pahaa tekee.
Kyllä, kukaan muu ei tunnu yhtään miltään :(
Minulla ei ole näköpiirissä ketään muuta, ajattelin että yritän tässä keräillä itseni kasaan ja teen profiilin jollekin deittisivustolle. Jos edes saisi ajatuksia muualle juttelemalla muiden kanssa.
Aikahan se auttaa. :(
Olen siellä jo ollut, mutta ei se auta yhtään :/
Kokeile kuitenkin ihmeessä!
Elä omaa elämääsi äläkä aloita yhteiselämää kenenkään kanssa, jos ei oikeasti kiinnostaa. Voit myöhemmin kohdata yllättäen ihastuksesi uudelleen.
Onko toinen teistä varattu? Muutoin vaikea ymmärtää sellaista elämäntilannetta, joka estää seurustelun vahvan ihastuksen kanssa. Liekö kuitenkaan niin voimakas ihastus molemmilta puolilta..?
Niin mikä elämäntilanne estää parisuhteen? Jompi kumpi tai molemmat on varattuja? Paljonko on ikäeroa?
Kun mä tapasin mun nykyisen miehen niin mulla oli alakouluikäinen lapsi ja miehellä kaksi aikuista lasta ja yksi lähes täysi-ikäinen. Miehellä vakituinen työpaikka, mulla määräaikainen ja hetken olin työttömänäkin. Ikäeroa meillä on 16 vuotta. Sinkkuja oltiin molemmat, nykyään olemme naimisissa.
Aika auttaa, niin se vain on. Eihän se nyt lohduta, mutta usko siihen silti.
Oma 10 vuoden on/off-suhde päättyi elokuussa. Kyseessä oli sivusuhde, joten suurista tunteista ja haluista huolimatta emme oikeastaan tehneet mitään kovin konkreettista koko tänä aikana, vähän pussailua, rajat ylittävää viestittelyä jne., välillä tiiviimmin, välillä harvemmin. Tämän magneettisen yhteyden varassa mentiin kuitenkin tosiaan vuosikausia eikä kumpikaan halunnut päästää irti.
Elokuussa tilanne oli omalta osaltani siinä pisteessä, että joko jätämme puolisot ja heittäydymme uuteen tai "jätämme" toisemme. Minä nostin kissan pöydälle, sillä en jaksanut limbotilannetta enää. No, eihän siinä sitten ollut kahta sanaa, joten lopetimme yhteydenpidon. Olimme tästä lopettamisesta kyllä samaa mietä, mutta "ero" meni kuitenkin vähän ikävästi, sillä omat tunteeni osoittautuivat miehen tunteita suuremmiksi, tai ainakaan hän ei myöntänyt mitään, vaan meni koko tilanteesta ihan lukkoon. Olisin toivonut sellaista "merkitsit minulle paljon" -tunnustusta, mutta en saanut sitä, vaikka aiemmin mies oli tunteistaan puhunut.
Useampi kuukausi siihen meni, mutta nyt en kaipaa häntä enää. Omalla kohdallani auttoi myös se, että mies oli lopussa kuin eri ihminen. Toisaalta ikävä loppu sai minut junnaamaan viimeisissä tapahtumissa ja keskusteluissa turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko toinen teistä varattu? Muutoin vaikea ymmärtää sellaista elämäntilannetta, joka estää seurustelun vahvan ihastuksen kanssa. Liekö kuitenkaan niin voimakas ihastus molemmilta puolilta..?
Olin juuri tulossa kysymään samaa. Muistakaa, jos toinen sanoo että ei halua seurustella, niin siihen voi itse lisätä päätteen .... sun kanssa. Ei sellaista tilannetta vaan ole että tulee joku just oikea tyyppi vastaan ja vahva ihastus, mutta nyt ei vaan sovi seurustella.
Aika usein miehet myös pyörittelee sitä asiaa että "kun on niin vaikea tilanne". Ei vaan kehtaa suoraan sanoa, ettei halua jatkaa pidemmälle. Anna olla, varmaan parin kuukauden päästä kysyy mitä kuuluu. Annan neuvon: älä vastaa. Jos on oikeasti ihastunut niin ei paria kuukautta ole erossa sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuitteko siis asiasta ja teitte yhteyden päätöksen?
Joo, paitsi että sitten asia jäi vielä ihan hieman auki, kun tuntui ettei kumpikaan enää uskaltanut sanoa mitään, tai haluavansa vielä nähdä. Ja päätöksen syyt painoi. Nyt koko ajan odotan että mies vielä laittaisi viestiä.
Mutta asiasta puhuttiin kyllä ja tehtiin jonkinlainen päätös.
Kuinka suuri ikäero? Päätöksethän voi aina perua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko toinen teistä varattu? Muutoin vaikea ymmärtää sellaista elämäntilannetta, joka estää seurustelun vahvan ihastuksen kanssa. Liekö kuitenkaan niin voimakas ihastus molemmilta puolilta..?
Olin juuri tulossa kysymään samaa. Muistakaa, jos toinen sanoo että ei halua seurustella, niin siihen voi itse lisätä päätteen .... sun kanssa. Ei sellaista tilannetta vaan ole että tulee joku just oikea tyyppi vastaan ja vahva ihastus, mutta nyt ei vaan sovi seurustella.
Aika usein miehet myös pyörittelee sitä asiaa että "kun on niin vaikea tilanne". Ei vaan kehtaa suoraan sanoa, ettei halua jatkaa pidemmälle. Anna olla, varmaan parin kuukauden päästä kysyy mitä kuuluu. Annan neuvon: älä vastaa. Jos on oikeasti ihastunut niin ei paria kuukautta ole erossa sinusta.
Minä olin se joka otti suhteen päättämisen esiin, aikaisemmin kun halusin miettiä, mies laittoi päivien jälkeen viestiä ja kertoi ikävöineensä.
Ei tainnut olla ihan niin molemminpuoleista kuin luulit. Ehkä joojoo-mies ei uskaltanut sanoa sinulle mitä ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko toinen teistä varattu? Muutoin vaikea ymmärtää sellaista elämäntilannetta, joka estää seurustelun vahvan ihastuksen kanssa. Liekö kuitenkaan niin voimakas ihastus molemmilta puolilta..?
Olin juuri tulossa kysymään samaa. Muistakaa, jos toinen sanoo että ei halua seurustella, niin siihen voi itse lisätä päätteen .... sun kanssa. Ei sellaista tilannetta vaan ole että tulee joku just oikea tyyppi vastaan ja vahva ihastus, mutta nyt ei vaan sovi seurustella.
Aika usein miehet myös pyörittelee sitä asiaa että "kun on niin vaikea tilanne". Ei vaan kehtaa suoraan sanoa, ettei halua jatkaa pidemmälle. Anna olla, varmaan parin kuukauden päästä kysyy mitä kuuluu. Annan neuvon: älä vastaa. Jos on oikeasti ihastunut niin ei paria kuukautta ole erossa sinusta.Minä olin se joka otti suhteen päättämisen esiin, aikaisemmin kun halusin miettiä, mies laittoi päivien jälkeen viestiä ja kertoi ikävöineensä.
Miksi sen halusit päättää jos kyseessä on voimakas molemminpuolinen ihastus? Onko mies varattu?
Eikai tuo elämäntilanne nyt niin mahdoton ole
Vierailija kirjoitti:
Ei tainnut olla ihan niin molemminpuoleista kuin luulit. Ehkä joojoo-mies ei uskaltanut sanoa sinulle mitä ajattelee.
Kyllä hän sanoi mitä ajattelee.
Itselläni oli vastaava tilanne nuorena. Suhde ei edennyt, koska mies ei uskaltanut jättää perhettään. Nyt hän on eroamassa, mutta enää en häntä ottaisi. Ei se onnistu, kun on 20 vuotta myöhässä.
Toinen tapaus päättyi miehen kuolemaan pari vuotta sitten. Ainakin vielä tuntuu siltä, että en pääse koskaan yli siitä.
Minä luultavasti yksipuolisesti ihastunut erääseen naiseen työpaikalla. Ei olla paljoa tekemisissä. Jatkunut jo yli kaksi vuotta. Saanut näpeilleni aiemmin niin en uskalla tehdä mitään, ties mitä juoruja syntyisi koska sama työpaikka.
Saman ikäisiä sinkkuja ollaan ja samanlaisia luonteiltamme. Nainen ei koskaan tule juttusille, mutta on oikein mukava jos rohkaistun juttelemaan. En vaan uskalla tehdä mitään kun nainen ei vaikuta kiinnostuneelta. Olen kieltäytynyt kolmilta treffeiltä tänä aikana, koska olen häneen jumissa. Miten pitkään voi jatkua? En keksi isompia vikoja hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Minä luultavasti yksipuolisesti ihastunut erääseen naiseen työpaikalla. Ei olla paljoa tekemisissä. Jatkunut jo yli kaksi vuotta. Saanut näpeilleni aiemmin niin en uskalla tehdä mitään, ties mitä juoruja syntyisi koska sama työpaikka.
Saman ikäisiä sinkkuja ollaan ja samanlaisia luonteiltamme. Nainen ei koskaan tule juttusille, mutta on oikein mukava jos rohkaistun juttelemaan. En vaan uskalla tehdä mitään kun nainen ei vaikuta kiinnostuneelta. Olen kieltäytynyt kolmilta treffeiltä tänä aikana, koska olen häneen jumissa. Miten pitkään voi jatkua? En keksi isompia vikoja hänestä.
Jotenkin lohduttavaa kuulla tällaista mieheltä.
Mutta olen pahoillani, en tosiaan osaa auttaa :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luultavasti yksipuolisesti ihastunut erääseen naiseen työpaikalla. Ei olla paljoa tekemisissä. Jatkunut jo yli kaksi vuotta. Saanut näpeilleni aiemmin niin en uskalla tehdä mitään, ties mitä juoruja syntyisi koska sama työpaikka.
Saman ikäisiä sinkkuja ollaan ja samanlaisia luonteiltamme. Nainen ei koskaan tule juttusille, mutta on oikein mukava jos rohkaistun juttelemaan. En vaan uskalla tehdä mitään kun nainen ei vaikuta kiinnostuneelta. Olen kieltäytynyt kolmilta treffeiltä tänä aikana, koska olen häneen jumissa. Miten pitkään voi jatkua? En keksi isompia vikoja hänestä.
Jotenkin lohduttavaa kuulla tällaista mieheltä.
Mutta olen pahoillani, en tosiaan osaa auttaa :/
No, kai se ajan myötä unohtuu…
En tiedä, itsellä sama tilanne päällä miinus ikäero. Pahaa tekee.