Murrosikä... Koska tämä helvetti loppuu?

Heh, no meidän teinimme ihan varmasti vatkaisi kerman, mutta ei siivoa.

Haluaisin tuoda yhden näkökulman keskusteluun ottamatta sen enempää kantaa siihen, päteekö tämä aloittajan tai muiden lapsiin. Tietenkin kaikki murrosikäiset käyttäytyvät ajoittain hankalasti, mutta jos teini vaikuttaa siltä, että hänellä on ihan oikeasti 24/7 paha olla eikä halua tehdä yhtään mitään, niin ei sellainen välttämättä ole enää normaalia murrosikää. Oletteko te supervaikeiden teinien vanhemmat yrittäneet ottaa selville, vaivaako lastanne jokin? Mistä hänen paha mielensä tulee? Joskus aikuiset elävät liikaa omassa maailmassaan ja ehkä tiedostamattaan ajattelevat, että eihän teinillä nyt voi mitään kovin suuria ongelmia tai murheita olla, koska ei tarvitse huolehtia esim. toimeentulosta vielä, mutta oikeasti teineillä ja lapsillakin on ihan samalla tavalla huolia ja ongelmia, vaikka eri asioista.

Vierailija kirjoitti:

Toiv naiset ei elä murkun kanssa samaan aikaan vaihdevuosiaan=helvetti josta pelastaisi vain kuolema.

Nojaa.. mä olen 54v ja lapset 18v ja 15v. 

Ihan ok menee, vaikka nuoremmalla onkin pahin murrosikä päällä ja on myöskin nepsy. Mitään hän ei osaa normaalilla äänellä puhua, joko tiuskii tai huutaa. Uskoisin, että jossakin vaiheessa rauhoittuu. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tuoda yhden näkökulman keskusteluun ottamatta sen enempää kantaa siihen, päteekö tämä aloittajan tai muiden lapsiin. Tietenkin kaikki murrosikäiset käyttäytyvät ajoittain hankalasti, mutta jos teini vaikuttaa siltä, että hänellä on ihan oikeasti 24/7 paha olla eikä halua tehdä yhtään mitään, niin ei sellainen välttämättä ole enää normaalia murrosikää. Oletteko te supervaikeiden teinien vanhemmat yrittäneet ottaa selville, vaivaako lastanne jokin? Mistä hänen paha mielensä tulee? Joskus aikuiset elävät liikaa omassa maailmassaan ja ehkä tiedostamattaan ajattelevat, että eihän teinillä nyt voi mitään kovin suuria ongelmia tai murheita olla, koska ei tarvitse huolehtia esim. toimeentulosta vielä, mutta oikeasti teineillä ja lapsillakin on ihan samalla tavalla huolia ja ongelmia, vaikka eri asioista.

Nepsyn vanhempana kommentoin: totta kai olen yrittänyt kaikkeni. Nepsylle ei mitään tietysti voi. Lapsella ei selkeästi ole hyvä olla mutta ei kerro mikä vaivaa, mikä harmittaa, ei ota apua vastaan. On ollut tietyllä tavalla hankala luonne jo pienestä pitäen mutta murrosiässä kaikki korostuu. Vaikeutta hillitä impulsseja, tunteita. Ja lääkkeet menee maksimilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei teineille enää pidetä kuria? Lasuako vanhemmat pelkäävät?

Kerro sinä minulle mitä kurinpito mielestäsi on, niin minä kerron sinulle miksei sitä "enää" pidetä.

Meillä kuria oli pelaamisen kielto ja puh pois. Pahimmillaan tyttö karkasi pariksi viikkoa kotoa mutta takasin tullessa asiat alko sujumaan.

Näin vähän arvelinkin, että tärkeämpää on "pitää kuria" kuin se ettei tyttö myy takapuoltansa karkureissulla yösijan toivossa. Noh, meitä on moneen junaan.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tuoda yhden näkökulman keskusteluun ottamatta sen enempää kantaa siihen, päteekö tämä aloittajan tai muiden lapsiin. Tietenkin kaikki murrosikäiset käyttäytyvät ajoittain hankalasti, mutta jos teini vaikuttaa siltä, että hänellä on ihan oikeasti 24/7 paha olla eikä halua tehdä yhtään mitään, niin ei sellainen välttämättä ole enää normaalia murrosikää. Oletteko te supervaikeiden teinien vanhemmat yrittäneet ottaa selville, vaivaako lastanne jokin? Mistä hänen paha mielensä tulee? Joskus aikuiset elävät liikaa omassa maailmassaan ja ehkä tiedostamattaan ajattelevat, että eihän teinillä nyt voi mitään kovin suuria ongelmia tai murheita olla, koska ei tarvitse huolehtia esim. toimeentulosta vielä, mutta oikeasti teineillä ja lapsillakin on ihan samalla tavalla huolia ja ongelmia, vaikka eri asioista.

Omalla teinilläni kyseessä oli ihan hänen oma temperamenttinsa ja persoonansa. Hän on aina ollut raivohuutaja, ja yliloukkaantuja pikkuasioista. Murkkuiässä nämä asiat pitää kuitenkin sitten opetella niin että ne vastaavat aikuisena normaalijanalla olevan ihmisen toimintaa. Kyllähän se varmasti pistää raivostuttamaan. Nyt aikuisena on huomattavast tasaantunut :D Sanonut monesti ettei taida itse uskaltaa lapsia tehdä kun niistä voi tulla samanlaisia kuin hänestä :D

Vierailija kirjoitti:

Nepsy 13v, uhmakas, omaehtoinen, toiminnanohjaus takkuaa, ei saa mitään tehtyä ilman muistuttelua ja ärtyy muistuttelusta niin että on jatkuvasti vihainen. Mikään motivointi, patistelu, palkitseminen tai rankaisu ei ole tuottanut tulosta. Kiltistä ja hyväsydämisestä lapsesta on tullut ilkeä, vihainen ja kestoärtynyt. Osaa satuttaa sanoillaan ja pahasti. Koulu ja mikään ei suju. Epätoivoinen olo, tätäkö vielä 5v?

Täällä ollaan samassa tilanteessa muuten mutta poika 14v. Ihan järkyttävä teini-ikä ollut ja lisänä myös ADD. Tätä ei olisi voinut etukäteen kuvitella kuinka vaikeaa tuleeki olemaan.. huh...

Taidat keksiä ongelmia. Tee itse jälkuruokasi.

Siinä se vastaus tuli aloituksessa itsessään, 5 vuotta vielä. 

Elämänkoulu opettaa, rehtorina toimii tyhjä jääkaappi ja apulaisrehtorina tyhjä pankkitili.

Ap:n lapsihan on helpon kuuloinen, kun hänen kanssaan voi jopa keskustella ja nuori oleilee muuallakin kuin omassa huoneessaan, jos käy välillä keittiössäkin. Sitten murrosikäisenä nuori ei tule huoneestaan ollenkaan ulos kuin vessaan käymään ja kun koputtaa ovelle, että haluaako hän ruokaa, tulee vastaukseksi kiroilua ja karjuntaa, että ei saa häiritä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsy 13v, uhmakas, omaehtoinen, toiminnanohjaus takkuaa, ei saa mitään tehtyä ilman muistuttelua ja ärtyy muistuttelusta niin että on jatkuvasti vihainen. Mikään motivointi, patistelu, palkitseminen tai rankaisu ei ole tuottanut tulosta. Kiltistä ja hyväsydämisestä lapsesta on tullut ilkeä, vihainen ja kestoärtynyt. Osaa satuttaa sanoillaan ja pahasti. Koulu ja mikään ei suju. Epätoivoinen olo, tätäkö vielä 5v?

Täällä ollaan samassa tilanteessa muuten mutta poika 14v. Ihan järkyttävä teini-ikä ollut ja lisänä myös ADD. Tätä ei olisi voinut etukäteen kuvitella kuinka vaikeaa tuleeki olemaan.. huh...

Tsemppiä teille. Meillä oli karmea teini-ikä. Ja tuo ADD diagnoosi saatiin vasta nyt kun ikää jo 19v. Toki se murrosikä helpotti jo aikaisemmin. Nyt on taas jo ihan eri haasteet, mutta puhumaan pystytään ilman raivoa ja äksyilyä. Ei meidän lapsella ainakaan mitkään perinteiset rankaisukeinot toimineet. Kaikki kokeiltiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsy 13v, uhmakas, omaehtoinen, toiminnanohjaus takkuaa, ei saa mitään tehtyä ilman muistuttelua ja ärtyy muistuttelusta niin että on jatkuvasti vihainen. Mikään motivointi, patistelu, palkitseminen tai rankaisu ei ole tuottanut tulosta. Kiltistä ja hyväsydämisestä lapsesta on tullut ilkeä, vihainen ja kestoärtynyt. Osaa satuttaa sanoillaan ja pahasti. Koulu ja mikään ei suju. Epätoivoinen olo, tätäkö vielä 5v?

Täällä ollaan samassa tilanteessa muuten mutta poika 14v. Ihan järkyttävä teini-ikä ollut ja lisänä myös ADD. Tätä ei olisi voinut etukäteen kuvitella kuinka vaikeaa tuleeki olemaan.. huh...

Tsemppiä teille. Meillä oli karmea teini-ikä. Ja tuo ADD diagnoosi saatiin vasta nyt kun ikää jo 19v. Toki se murrosikä helpotti jo aikaisemmin. Nyt on taas jo ihan eri haasteet, mutta puhumaan pystytään ilman raivoa ja äksyilyä. Ei meidän lapsella ainakaan mitkään perinteiset rankaisukeinot toimineet. Kaikki kokeiltiin.

Kiitos, sitä tarvitaan. Ei tämmöistä kukaan muu ymmärrä kuin toinen vanhempi jolla nepsy lapsi. Kyllä tavallisen lapsen kanssa kaikki helpompaa. Harmi ettei tähän ole oikein muuta apua kuin ad/hd lääkkeet ja aika. Koville se ottaa.

-äiti jolla Add lapsi ja normaali lapsi-

Naulan kantaan! Äidin ja isän pitää olla lastenkasvatuksen suurista linjoista samaa mieltä. Muuten lapset vedättävät ja käyttävät lepsumpaa ja sallivampaa vanhempaa hyväksi. Olen samaa mieltä, että kasvatusvastuu on lapsen vanhemmilla.

Vaikka kotikasvatus olisi kunnossa, niin samassa perheessä voi olla yksi tai kaksi hankalaa änkyrää. Ja hankalien änkyröitten sisarukset ovat helppoja ja kilttejä. Oman kokemuksen mukaan tytöt ovat murrosiässä pääsääntöisesti hankalampia kuin pojat. Hankalalla tytöllä on usein myös hankala kaveripiiri. Kaveripiiri vaikuttaa lapseen joko positiivisesti tai negatiivisesti. Huonot kaverit vievät lasta huonoille teille ja hyvät kaverit auttavat lasta hyville teille.

Onkin hyvä tietää, millainen koululuokka ja koulu ja millaisia kavereita lapsella on. Kiinnostaa myös, millaiset vanhemmat ja kodit ja harrastukset lasten kavereilla on. Seura tekee kaltaisekseen.

Murrosikäisten lasten vanhemmat tarvitsevat vertaistukea samassa elämäntilanteessa olevilta vanhemmilta. Tässä vaiheessa myös parisuhteessa on usein ongelmia. Joskus parisuhde hajoaa ja vanhemmille tulee ero. Kapinoivan ja vaikean murrosikäisen kasvattaminen kiristää äidin ja isän välejä ja koko perheen ihmissuhteita. Raskainta on niillä vanhemmilla, jotka huolehtivat lastenhoidosta ja kasvatuksesta yksin. Ja tähän ei välttämättä tarvitse olla yksinhuoltaja. On paljon parisuhteita, joissa kasvatusvastuu jää valitettavasti vain toisen vanhemman vastuulle.

Vierailija kirjoitti:

Murrosikäinen on lapsi ja lapsi tarvitsee pitävät ja turvalliset rajat. Äiti ja isä laittavat lapselle rajat ja säännöt. Vanhemmilla on vastuu lapsistaan. Kodin vastuuta EI voi siirtää koululle, oppilaitokselle, harrastusten ohjaajille, yhteiskunnalle tai sukulaisille. Lasta laiminlyövä, piittaamaton, välinpitämätön ja lepsu kotikasvatus on haitallista. Samoin liian ankara, autoritäärinen, pelotteleva, uhkaileva ja väkivaltainen kasvatus.

Ap kertoo, että lapsi on "Sellainen yksilö, jolle asiat käy ainoastaan jos hän kokee, että on saanut itse jotenkin päättää." Oletkohan ollut liian lepsu vanhempi? Annoitko jo uhmaikäisen lapsen päättää, mennäänkö ulos -25 asteen pakkaseen kesävaatteilla? Tuskinpa! Miten puolisosi on osallistunut lapsen kasvatukseen? Ja oletko samoilla linjoilla kasvatusasioissa puolison kanssa?

Oletko hakenut ammattiapua? Kuulostaisi, että oikutteleva lapsi on saanut pienestä asti liikaa valtaa perheessä ja haluaa nyt lisää valtaa. Lapsi kokeilee, mitä hän saa tehdä ja mitä ei.

Vanhempi voi hakea apua esim. Mannerheimin Lastensuojeliiton Vanhempainnetistä. Chat on avoinna ma, ti, pe klo 10–13 ja to klo 17-20. Vanhempainnetistä löydät tietoa ja tukea lapsiperheen arkeen:

- https://www.mll.fi/vanhemmille/  Vanhempainnetin chatissa voi jutella lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvistä asioista.

Me olemme vanhempia, joilla ei ole esimerkiksi sukulaisia apuna ja tukiverkkona. Saamme sukulaisilta apua 0 (nolla) tuntia vuodessa. Oma apu on paras apu ja olemme hankkineet itse tukiverkkomme. Isovanhemmista ei ole mitään apua. Päinvastoin - appivanhemmista on pikemminkin haittaa perhe-elämälle.

Jos oman murrosikäisen lapsen käytös huolestuttaa, niin katso vaikka Tytöt 18: https://areena.yle.fi/1-50974105

Murrosikäinen ei suostu kertomaan, miksi on vihainen ja mikä on ärsymyksen syy. Vaikea auttaa tässä tilanteessa kun ei ole kommunikaatiota.

Vaikea myös vetää rajaa liian lepsuuden ja ankaruuden välille. Joissain tilanteissa on helppo olla liian lepsu ja joissain liian ankara.

Tollasia ne murkut ovat, mutta lopulta niistä kuoriutuu mitä ihastuttavia ja fiksuja nuoria aikuisia ja saa ihmetellä, miten olenkaan onnistunut tuon kaiken tekemään.

t. 19v ja 21v nuoren äiti

Vierailija kirjoitti:

Murrosikäinen ei suostu kertomaan, miksi on vihainen ja mikä on ärsymyksen syy. Vaikea auttaa tässä tilanteessa kun ei ole kommunikaatiota.

Vaikea myös vetää rajaa liian lepsuuden ja ankaruuden välille. Joissain tilanteissa on helppo olla liian lepsu ja joissain liian ankara.

Ne ovat hormonit ja kolmas aivolohko.

Kysy häneltä jos hän tahtoisi pitää ystäviensä kanssa pyjamabileet, ja he saisivat tehdä kaikkia aikuisten asioita kuten käydä kaupassa karkkiostoksilla yms. Niin hän saisi aikuisuuden tunnetta ja sitten hän olisi ihan poikki ja nukkuisi koko seuraavan päivän, ja varaisit hänelle terkka ajan jossa hän voisi puhua avoimesti tunteistaan, ja siitä jos häntä stressaa joku murrosiässä.👋🏼

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hankalin ikä oli 11-12v sitten tasaantui.

Meillä sama kahden pojan kanssa. Esikoinen on Asperger ja hänellä voimakastahtoisuus on äärimmäistä, mitkään selitykset ja perustelut ym. eivät ole auttaneet vähääkään. Ei yläkoulukaan helppo ollut, mutta kyllä jo viidennellä luokalla oli vähintään yhtä hankala. Kuopus, erittäin "helppo" luonne, alkoi 11-vuotiaana yhtäkkiä letkautella tosi rumasti ym. ja olin ihan kauhuissani mitä seuraa yläkoulussa. Seiskaluokalta eteenpäin on taas ollut oma mukava itsensä. 

Joku kirjoitti siitä, miten lapsen kunnioittaminen auttaa ja se on ihan totta. Monesti pelätään jo ihan liikaa sitä, että menetetään auktoriteetti, jos ei koko ajan sanella lapselle mitä pitää tehdä ja miten. Oikeasti suhde lapseen on ihmissuhde ja kukin voi tykönänsä miettiä minkälaisen ihmisen kanssa viihtyy. Tietysti vanhemman pitää päättää suurista linjoista, mutta ei ketään huvita miellyttää ihmistä, joka puhuu alentuvasti, eikä kiinnostu syvimmistä tunnoistasi, vaikka ne ohjeet järkeviä olisivatkin. Kyllä se lämpö ja kiintymys on se mikä auttaa, ei pelkkä kurinpito. Kun esikoiseni syntyi, sain äidiltäni mietelmän, joka on minusta täyttä terästä: rakasta minua eniten, kun ansaitsen sen vähiten.

Miten sitä lämpöä ja kunnioitusta voi pitää yllä jos kaikesta pitää taistella? Ystävällinen sanominen ei auta, rangaistus ei auta, palkinto ei auta. Jos lapsi ei esim nouse aamulla tai jos nousee, nousee raivoten. Ei pue päälle vaan pelaa myöhästyen koulusta, ellei rajoita pelaamista mistä seuraa taas lisää konfliktia ja uhmakkuutta. Ja vaikka rajoittaisi saattaa uhmakkaasti myöhästyä tahallaan protestina. Koulumenestys jos olisi hyvää niin tämäkin kai olisi Ok mutta kun koulussa arvosanat huonoja vaikka normiälyinen lapsi kyseessä. Ellei laita kovaa kovaa vastaan ja ota laitteita yöksi pois pelaa tai on puhelimella aamuyöhön, mutta laitteiden poisottamisesta jokailtainen uhma ja raivo. Puhuu rumasti jos menee kysymään kuulumisia. Huonettaan ei siivoa siihen malliin että se erittäin pahassa kunnossa, ei siis pysty sitä tekemään mutta ei huoli apua ja raivoaa jos menee auttamaan.

Ehkä olen vaan harvinaisen paska vanhempi.

Ihan varovasti kysyn, että alkoiko tällainen käytös yhtäkkiä? Minusta rajoista pitää pitää kiinni ja perustella ne. Raivoten saa nousta. Itsekin inhoan aamuherätyksiä. Töissä on silti oltava ajallaan, muuten tulee potkut ja rahantulo katkeaa. Näin minä perustelen.

Pelaaminen etenkin sosiaalisesti on tärkeä harrastus. Olen kiinnostunut (*köh* en oikeasti peleistä, mutta siitä että lapsi on niissä hyvä) ja kehun.

Rajoista väännetään alvariinsa, mutta täällä ei teini määrää. Voi valita ottaa lomalla ja viikonloppuna rennommin, mutta jos se arkena jatkuu, niin sitten ei viikonloppunakaan tule vapauksia. Ja kyllä, sitten otetaan yhteen.

Teini voi murrosiän oireiden lisäksi syystä tai toisesta voida huonosti, mutta nykypäivänä ei parhaimmallakaan ja kaikkensa yrittävällä vanhemmalla ole aina keinoja tai mahdollisuuksia saada selvyyttä, saati apua tilanteeseen. Teini ei kerro, kavereita ei ole, koulu ei auta, mt-palvelut ovat kiven alla, jos sielläkään.

Aina ei ole helppoa erottaa murrosikää muista ongelmista. Nuoret ja heidän tilanteensa ovat erilaisia. Niiden, joilla ongelmia ei ole, on helppo huudella kasvatuksesta, rajoista ja keskustelusta. Uskon, että suurin osa vanhemmista yrittää parhaansa, mutta lapset ovat erilaisia. Olosuhteet, netti- ja koulukiusaamiset ja muut kuormittavat kokemukset voivat kasaantua ongelmiksi, mihin on todella vaikea saada apua, etenkin jos teini kieltäytyy myöntävänsä, että tarvitsee apua.

mmm