Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli ihastuksesta, joka oli molemminpuolinen mutta...
14.03.2022 |
Ihastus oli molemminpuolinen mutta elämäntilanteet niin erilaiset, ja ikäero että päätettiin jättää asia siihen.
Miten tällaisesta pääsee yli? :/
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapailin itseäni huomattavasti nuorempaa miestä. Alussa ikäero mietitytti molempia, sitten totesimme, että ei sen pidä antaa haitata.
Huomasin kuitenkin miettiväni omaa kelpaamistani ja vähän pinnallisiakin seikkoja, kuten omaa ulkonäköä. Taisi olla niin, että hän hyväksyi ikäeromme paremmin kuin minä. Minulla se ilmeisesti kävi itsetunnon päälle - huomasin miettiväni usein, että hän varmaan haluaa jonkun nuoremman. Lisäksi oma masennukseni aiheutti sen, etten aina osannut pistää tunteitani ja ajatuksiani kunnolla sanoiksi.
Tapailu siis päättyi eräiden omituisten riitojen jälkeen, mistä hän tuntui olevan hyvin surullinen ja harmissaan. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaisia hankalia asioita, mm. oma syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunto. Hän on hieno ihminen, jolla on elämä edessään. Minä taas olen katkera vanha akka.
Kyllähän tämä mietityttää vielä pitkään.
Kerro ikänne? Itse kohta nelikymppinen ja niin on työpaikan nainenkin. Alkaa aika loppua jos perheen tahtoisi..
Minä 41, mies 23. Lapsia minulla ei ole.
Meitä yhdisti vähän valtavirrasta poikkeava henkilöhistoria, puheenaiheet ja huumori.
No sepäs on aika iso ikäero. Todella romanttista tosin kun löysitte toisenne vaikkei sitten toiminutkaan.
Tai sitten on ikäkriisissä etsitty huomattavasti nuorempaa miestä kohentamaan itsetuntoa ja vahingossa rakastuttu. Tuttu kuvio.
En varsinaisesti etsinyt mitään. Tapasimme työkuvioiden kautta ja ihastuimme. Eräs ystäväni kertoi, että molemminpuolisen ihastumisen huomasivat kyllä muutkin.
En tehnyt asian eteen mitään, kunnes eräiden vaiheiden jälkeen päädyimme tutustumaan syvemmin.
Voisitko tehdä oman ketjun, etkä viedä minun ketjua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapailin itseäni huomattavasti nuorempaa miestä. Alussa ikäero mietitytti molempia, sitten totesimme, että ei sen pidä antaa haitata.
Huomasin kuitenkin miettiväni omaa kelpaamistani ja vähän pinnallisiakin seikkoja, kuten omaa ulkonäköä. Taisi olla niin, että hän hyväksyi ikäeromme paremmin kuin minä. Minulla se ilmeisesti kävi itsetunnon päälle - huomasin miettiväni usein, että hän varmaan haluaa jonkun nuoremman. Lisäksi oma masennukseni aiheutti sen, etten aina osannut pistää tunteitani ja ajatuksiani kunnolla sanoiksi.
Tapailu siis päättyi eräiden omituisten riitojen jälkeen, mistä hän tuntui olevan hyvin surullinen ja harmissaan. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaisia hankalia asioita, mm. oma syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunto. Hän on hieno ihminen, jolla on elämä edessään. Minä taas olen katkera vanha akka.
Kyllähän tämä mietityttää vielä pitkään.
Kerro ikänne? Itse kohta nelikymppinen ja niin on työpaikan nainenkin. Alkaa aika loppua jos perheen tahtoisi..
Minä 41, mies 23. Lapsia minulla ei ole.
Meitä yhdisti vähän valtavirrasta poikkeava henkilöhistoria, puheenaiheet ja huumori.
No sepäs on aika iso ikäero. Todella romanttista tosin kun löysitte toisenne vaikkei sitten toiminutkaan.
Tai sitten on ikäkriisissä etsitty huomattavasti nuorempaa miestä kohentamaan itsetuntoa ja vahingossa rakastuttu. Tuttu kuvio.
En varsinaisesti etsinyt mitään. Tapasimme työkuvioiden kautta ja ihastuimme. Eräs ystäväni kertoi, että molemminpuolisen ihastumisen huomasivat kyllä muutkin.
En tehnyt asian eteen mitään, kunnes eräiden vaiheiden jälkeen päädyimme tutustumaan syvemmin.
Ok. Tuli vaan mieleen yksi palstan 40+ voimaantuja. Aika auttaa.
Minäkin olen ihastunut, ollaan kavereita, uskon että tunne jollain tasolla molemminpuolinen, molemmilla perheet, mitään ei ole tapahtumassa... Toivoisin olevani sinkku nyt, mutta enpä tämän takia kuitenkaan aio tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapailin itseäni huomattavasti nuorempaa miestä. Alussa ikäero mietitytti molempia, sitten totesimme, että ei sen pidä antaa haitata.
Huomasin kuitenkin miettiväni omaa kelpaamistani ja vähän pinnallisiakin seikkoja, kuten omaa ulkonäköä. Taisi olla niin, että hän hyväksyi ikäeromme paremmin kuin minä. Minulla se ilmeisesti kävi itsetunnon päälle - huomasin miettiväni usein, että hän varmaan haluaa jonkun nuoremman. Lisäksi oma masennukseni aiheutti sen, etten aina osannut pistää tunteitani ja ajatuksiani kunnolla sanoiksi.
Tapailu siis päättyi eräiden omituisten riitojen jälkeen, mistä hän tuntui olevan hyvin surullinen ja harmissaan. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaisia hankalia asioita, mm. oma syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunto. Hän on hieno ihminen, jolla on elämä edessään. Minä taas olen katkera vanha akka.
Kyllähän tämä mietityttää vielä pitkään.
Kerro ikänne? Itse kohta nelikymppinen ja niin on työpaikan nainenkin. Alkaa aika loppua jos perheen tahtoisi..
Minä 41, mies 23. Lapsia minulla ei ole.
Meitä yhdisti vähän valtavirrasta poikkeava henkilöhistoria, puheenaiheet ja huumori.
Vähän ohis. Mutta pakko kysyä. Olitteko tasavertainen pari mielestänne? Ikäero ja varmaan ero elämänkokemuksessa on massiivinen.
Tasavertainen pari... Kyllä ja ei. Elämänkokemuksessa on toki eroja, mutta toisaalta hän on nähnyt asioita, joista minä en tiedä mitään. Lisäksi hän vaikuttaa ikäistään kypsemmältä - minä siis luulin häntä alussa hieman vanhemmaksi.
Vastaavasti minä olen kuulemma ikäistäni nuoremman oloinen, mitä se sitten tarkoittaakaan. Luulisin, että vaikutelma tulee esimerkiksi siitä, että olen melko ujo.
Yhteinen tuttumme väitti, että meistä ei juurikaan huomannut ikäeroa. En tiedä, olisivatko kaikki ihan samaa mieltä. Itseäni ikäero sitten loppujen lopuksi häiritsi paljonkin, miestä paljon vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapailin itseäni huomattavasti nuorempaa miestä. Alussa ikäero mietitytti molempia, sitten totesimme, että ei sen pidä antaa haitata.
Huomasin kuitenkin miettiväni omaa kelpaamistani ja vähän pinnallisiakin seikkoja, kuten omaa ulkonäköä. Taisi olla niin, että hän hyväksyi ikäeromme paremmin kuin minä. Minulla se ilmeisesti kävi itsetunnon päälle - huomasin miettiväni usein, että hän varmaan haluaa jonkun nuoremman. Lisäksi oma masennukseni aiheutti sen, etten aina osannut pistää tunteitani ja ajatuksiani kunnolla sanoiksi.
Tapailu siis päättyi eräiden omituisten riitojen jälkeen, mistä hän tuntui olevan hyvin surullinen ja harmissaan. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaisia hankalia asioita, mm. oma syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunto. Hän on hieno ihminen, jolla on elämä edessään. Minä taas olen katkera vanha akka.
Kyllähän tämä mietityttää vielä pitkään.
Kerro ikänne? Itse kohta nelikymppinen ja niin on työpaikan nainenkin. Alkaa aika loppua jos perheen tahtoisi..
Minä 41, mies 23. Lapsia minulla ei ole.
Meitä yhdisti vähän valtavirrasta poikkeava henkilöhistoria, puheenaiheet ja huumori.
No sepäs on aika iso ikäero. Todella romanttista tosin kun löysitte toisenne vaikkei sitten toiminutkaan.
Tai sitten on ikäkriisissä etsitty huomattavasti nuorempaa miestä kohentamaan itsetuntoa ja vahingossa rakastuttu. Tuttu kuvio.
En varsinaisesti etsinyt mitään. Tapasimme työkuvioiden kautta ja ihastuimme. Eräs ystäväni kertoi, että molemminpuolisen ihastumisen huomasivat kyllä muutkin.
En tehnyt asian eteen mitään, kunnes eräiden vaiheiden jälkeen päädyimme tutustumaan syvemmin.
Voisitko tehdä oman ketjun, etkä viedä minun ketjua.
Ap
Liikaa ihastus-ketjuja!
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihastunut mieheen jota en voi saada, hän kävelee elämääni silloin kun hänelle sopii. En vaan voi vastustaa häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapailin itseäni huomattavasti nuorempaa miestä. Alussa ikäero mietitytti molempia, sitten totesimme, että ei sen pidä antaa haitata.
Huomasin kuitenkin miettiväni omaa kelpaamistani ja vähän pinnallisiakin seikkoja, kuten omaa ulkonäköä. Taisi olla niin, että hän hyväksyi ikäeromme paremmin kuin minä. Minulla se ilmeisesti kävi itsetunnon päälle - huomasin miettiväni usein, että hän varmaan haluaa jonkun nuoremman. Lisäksi oma masennukseni aiheutti sen, etten aina osannut pistää tunteitani ja ajatuksiani kunnolla sanoiksi.
Tapailu siis päättyi eräiden omituisten riitojen jälkeen, mistä hän tuntui olevan hyvin surullinen ja harmissaan. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaisia hankalia asioita, mm. oma syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunto. Hän on hieno ihminen, jolla on elämä edessään. Minä taas olen katkera vanha akka.
Kyllähän tämä mietityttää vielä pitkään.
Kerro ikänne? Itse kohta nelikymppinen ja niin on työpaikan nainenkin. Alkaa aika loppua jos perheen tahtoisi..
Minä 41, mies 23. Lapsia minulla ei ole.
Meitä yhdisti vähän valtavirrasta poikkeava henkilöhistoria, puheenaiheet ja huumori.
No sepäs on aika iso ikäero. Todella romanttista tosin kun löysitte toisenne vaikkei sitten toiminutkaan.
Tai sitten on ikäkriisissä etsitty huomattavasti nuorempaa miestä kohentamaan itsetuntoa ja vahingossa rakastuttu. Tuttu kuvio.
En varsinaisesti etsinyt mitään. Tapasimme työkuvioiden kautta ja ihastuimme. Eräs ystäväni kertoi, että molemminpuolisen ihastumisen huomasivat kyllä muutkin.
En tehnyt asian eteen mitään, kunnes eräiden vaiheiden jälkeen päädyimme tutustumaan syvemmin.
Voisitko tehdä oman ketjun, etkä viedä minun ketjua.
Ap
Huhhuh. Eipä ollut tarkoitus "viedä" kenenkään ketjua, vastasin vain noihin esitettyihin kysymyksiin.
"41/23"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapailin itseäni huomattavasti nuorempaa miestä. Alussa ikäero mietitytti molempia, sitten totesimme, että ei sen pidä antaa haitata.
Huomasin kuitenkin miettiväni omaa kelpaamistani ja vähän pinnallisiakin seikkoja, kuten omaa ulkonäköä. Taisi olla niin, että hän hyväksyi ikäeromme paremmin kuin minä. Minulla se ilmeisesti kävi itsetunnon päälle - huomasin miettiväni usein, että hän varmaan haluaa jonkun nuoremman. Lisäksi oma masennukseni aiheutti sen, etten aina osannut pistää tunteitani ja ajatuksiani kunnolla sanoiksi.
Tapailu siis päättyi eräiden omituisten riitojen jälkeen, mistä hän tuntui olevan hyvin surullinen ja harmissaan. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaisia hankalia asioita, mm. oma syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunto. Hän on hieno ihminen, jolla on elämä edessään. Minä taas olen katkera vanha akka.
Kyllähän tämä mietityttää vielä pitkään.
Kerro ikänne? Itse kohta nelikymppinen ja niin on työpaikan nainenkin. Alkaa aika loppua jos perheen tahtoisi..
Minä 41, mies 23. Lapsia minulla ei ole.
Meitä yhdisti vähän valtavirrasta poikkeava henkilöhistoria, puheenaiheet ja huumori.
Vähän ohis. Mutta pakko kysyä. Olitteko tasavertainen pari mielestänne? Ikäero ja varmaan ero elämänkokemuksessa on massiivinen.
Tasavertainen pari... Kyllä ja ei. Elämänkokemuksessa on toki eroja, mutta toisaalta hän on nähnyt asioita, joista minä en tiedä mitään. Lisäksi hän vaikuttaa ikäistään kypsemmältä - minä siis luulin häntä alussa hieman vanhemmaksi.
Vastaavasti minä olen kuulemma ikäistäni nuoremman oloinen, mitä se sitten tarkoittaakaan. Luulisin, että vaikutelma tulee esimerkiksi siitä, että olen melko ujo.
Yhteinen tuttumme väitti, että meistä ei juurikaan huomannut ikäeroa. En tiedä, olisivatko kaikki ihan samaa mieltä. Itseäni ikäero sitten loppujen lopuksi häiritsi paljonkin, miestä paljon vähemmän.
Jos olet ihastunut näet kaiken vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta voisihan toi silti toimia.
Ap kerro enemmän jutustasi! Jos kerta haittaa että muutkin puhuvat omasta tilanteestaan täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tämän takia ota mitään kontaktia naisiin ja jos tulevat liian lähelle niin lähden nopeasti kotiin.
t. Joojoo-mies
Vierailija kirjoitti:
Minä luultavasti yksipuolisesti ihastunut erääseen naiseen työpaikalla. Ei olla paljoa tekemisissä. Jatkunut jo yli kaksi vuotta. Saanut näpeilleni aiemmin niin en uskalla tehdä mitään, ties mitä juoruja syntyisi koska sama työpaikka.
Saman ikäisiä sinkkuja ollaan ja samanlaisia luonteiltamme. Nainen ei koskaan tule juttusille, mutta on oikein mukava jos rohkaistun juttelemaan. En vaan uskalla tehdä mitään kun nainen ei vaikuta kiinnostuneelta. Olen kieltäytynyt kolmilta treffeiltä tänä aikana, koska olen häneen jumissa. Miten pitkään voi jatkua? En keksi isompia vikoja hänestä.
Miten olisi yritykset käydä syömässä/kahvilla ja sitä kautta katsoa tuletteko juttuun? Jossain vaiheessa kysyä, jos toinen haluaisi käydä after workeillä jne., jos tulette juttuun. Eihän sitä tarvitse heti pistää pöytään mitään, missä voi nolata itsensä töissä. Voi olla, että nainen ei olekaan sopiva, kun vähän tutustut ja suuri ihastus haituu pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tämän takia ota mitään kontaktia naisiin ja jos tulevat liian lähelle niin lähden nopeasti kotiin.
t. Joojoo-mies
Ole silti varovainen, ettet joudu puuman raatelemaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luultavasti yksipuolisesti ihastunut erääseen naiseen työpaikalla. Ei olla paljoa tekemisissä. Jatkunut jo yli kaksi vuotta. Saanut näpeilleni aiemmin niin en uskalla tehdä mitään, ties mitä juoruja syntyisi koska sama työpaikka.
Saman ikäisiä sinkkuja ollaan ja samanlaisia luonteiltamme. Nainen ei koskaan tule juttusille, mutta on oikein mukava jos rohkaistun juttelemaan. En vaan uskalla tehdä mitään kun nainen ei vaikuta kiinnostuneelta. Olen kieltäytynyt kolmilta treffeiltä tänä aikana, koska olen häneen jumissa. Miten pitkään voi jatkua? En keksi isompia vikoja hänestä.
Miten olisi yritykset käydä syömässä/kahvilla ja sitä kautta katsoa tuletteko juttuun? Jossain vaiheessa kysyä, jos toinen haluaisi käydä after workeillä jne., jos tulette juttuun. Eihän sitä tarvitse heti pistää pöytään mitään, missä voi nolata itsensä töissä. Voi olla, että nainen ei olekaan sopiva, kun vähän tutustut ja suuri ihastus haituu pois.
Teen sen kun etätyöt loppuu kuun vaihteessa, toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap ei edelleenkään ole kertonut, kumpi heistä on varattu.
Miksei ap vastaa siihen onko mies varattu?
Miehille seksin on tärkeää, voivat mennä todella pitkälle sen yhdenkin kerran takia.
Tai vastaavasti säännöllisen seksin takia tavata samaa naista vaikka vuosikymmeniä ja se ei siltikään tarkoita mitään enempää.
Ja juuri tuo vatuloiminen että ei muka tiedä mitä haluaa ja ah kuinka olen niin ihastunut mutta kun ei voi mitään tälle hankalalle tilanteelle on sitä höynäytystä. Sitä, että kun hän ei suoraan sinua torju niin se saa sinun toivosi heräämään ja tahdot jatkaa tapailua = mies on edelleen hyvä tyyppi ja niin "hankalassa tilanteessa". Saa edelleen syötyä ja säästettyä kakkunsa. Ei halua sinusta enempää mutta haluaa jatkaa tuota että silloin tällöin näätte ja olet varalla.
Hyvä kun otit homman omiin käsiisi ja lopetit jutun! Jos kerran on niin vaikeaa niin älkää sitten enää nähkö. Äläkä nyt mene siihen vipuun, että mies "ikävöi"
Se testaa, että eikö toi roikukaan minussa enää. Ja suosittelen estämään tyypin, tulee kyllä kyselemään perään ja sitten olet taas lähtöruudussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapailin itseäni huomattavasti nuorempaa miestä. Alussa ikäero mietitytti molempia, sitten totesimme, että ei sen pidä antaa haitata.
Huomasin kuitenkin miettiväni omaa kelpaamistani ja vähän pinnallisiakin seikkoja, kuten omaa ulkonäköä. Taisi olla niin, että hän hyväksyi ikäeromme paremmin kuin minä. Minulla se ilmeisesti kävi itsetunnon päälle - huomasin miettiväni usein, että hän varmaan haluaa jonkun nuoremman. Lisäksi oma masennukseni aiheutti sen, etten aina osannut pistää tunteitani ja ajatuksiani kunnolla sanoiksi.
Tapailu siis päättyi eräiden omituisten riitojen jälkeen, mistä hän tuntui olevan hyvin surullinen ja harmissaan. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaisia hankalia asioita, mm. oma syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunto. Hän on hieno ihminen, jolla on elämä edessään. Minä taas olen katkera vanha akka.
Kyllähän tämä mietityttää vielä pitkään.
Kerro ikänne? Itse kohta nelikymppinen ja niin on työpaikan nainenkin. Alkaa aika loppua jos perheen tahtoisi..
Minä 41, mies 23. Lapsia minulla ei ole.
Meitä yhdisti vähän valtavirrasta poikkeava henkilöhistoria, puheenaiheet ja huumori.
Vähän ohis. Mutta pakko kysyä. Olitteko tasavertainen pari mielestänne? Ikäero ja varmaan ero elämänkokemuksessa on massiivinen.
Tasavertainen pari... Kyllä ja ei. Elämänkokemuksessa on toki eroja, mutta toisaalta hän on nähnyt asioita, joista minä en tiedä mitään. Lisäksi hän vaikuttaa ikäistään kypsemmältä - minä siis luulin häntä alussa hieman vanhemmaksi.
Vastaavasti minä olen kuulemma ikäistäni nuoremman oloinen, mitä se sitten tarkoittaakaan. Luulisin, että vaikutelma tulee esimerkiksi siitä, että olen melko ujo.
Yhteinen tuttumme väitti, että meistä ei juurikaan huomannut ikäeroa. En tiedä, olisivatko kaikki ihan samaa mieltä. Itseäni ikäero sitten loppujen lopuksi häiritsi paljonkin, miestä paljon vähemmän.
Jos olet ihastunut näet kaiken vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta voisihan toi silti toimia.
Loppuaikojen keskusteluista välittyi, että minä en uskonut sen toimivan mutta mies olisi halunnut jatkaa tai olisi saanut saada homman toimimaan.
Kahden kesken meillä oli oikein mukavaa, eikä ikäero tuntunut juuri missään. Mutta itseäni mietitytti paljonkin ympäristön suhtautuminen (ikävää, tiedän). Sekä lisääntymisasiat. Itse en lapsia halua, ja kohta alkaa tulla ikäkin vastaan. Mies sanoi haluavansa lapsia "ehkä joskus" mutta ei ollut täysin varma. Tuokin mietitytti, koska en halunnut viedä toiselta mahdollisuutta perheeseen.
En enää vastaa, koska ap ei siitä tykkää. Mukavaa päivää kaikille.
Jotenkin lohduttavaa kuulla tällaista mieheltä.
puhut siis tuosta aloittajasta: 42v miehestä joka ihastuntut 17v kaksosiin?
Mulla on ollut elämäni aikana vain yksi suuri ihastus. En ole nähnyt ko. miestä nyt 5 vuoteen. Se se lääke on. Ei näe, ei viestittele, hyväksyy sen ettei siitä koskaan tule mitään. Nyt se on muisto vain ja elän elämääni tyytyväisenä yksin.
Juu itsekin jäänyt parin tämmöisen "herra hankala tilanteen"-haaviin.
Siitä opin - teot, ei sanat. Ihmiset puhuu kaikenlaista ja voihan sitä sanoa mitä vaan. Siinä saa helposti omaa sädekehäänsä kiillotettua kun on muka hankalassa tilanteessa silloin, kun tietää (tai on vaikka koko ajan tiennyt) että toinen haluaa enemmän ja itse ei.
Ja miten pääsee yli;
Uskot sen vaan, että nyt ei tainnut olla molemminpuolisesta ihastumisesta kyse. Tämä tyyppi ei missään nimessä myöntyisi lopettamaan juttuanne tai olisi sitoutumatta sinuun täysillä, jos oikeasti olisi ihastunut. Lopeta yhteydenpito, vaikka se vaikeaa on ja niitä kaipausviestejä odottaa. Ei hän sinua kaipaa vaan haluaa sitä samaa mitä on tähänkin asti saanut. Kun huomasi, että meneekin vakavemmaksi, hänelle oli ok lopettaa. Mieti!!
Et ole kertonut ikääsi tai onko toinen varattu. Jos tilanne on se että mies on varattu ja vanhempi niin älä hyvä ihminen tuhlaa aikaasi yhtään enempää! Osaavat selittää parhain päin, että saisivat nuorta seuraa ja pilaat vielä elämäsi tuolla!
Sanoitkin että lopetit juttunne, nyt pysy hyvässä päätöksessäsi.
En varsinaisesti etsinyt mitään. Tapasimme työkuvioiden kautta ja ihastuimme. Eräs ystäväni kertoi, että molemminpuolisen ihastumisen huomasivat kyllä muutkin.
En tehnyt asian eteen mitään, kunnes eräiden vaiheiden jälkeen päädyimme tutustumaan syvemmin.