Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli ihastuksesta, joka oli molemminpuolinen mutta...
14.03.2022 |
Ihastus oli molemminpuolinen mutta elämäntilanteet niin erilaiset, ja ikäero että päätettiin jättää asia siihen.
Miten tällaisesta pääsee yli? :/
Kommentit (63)
Jatkan vielä tohon edelliseen että mies on siinä tilanteessa elämässä että nimenomaan haluaisi perheen perustaa, 33v ja pari pidempää suhdetta taustalla.
Ottaisin hänet milloin vaan mutta ymmärrän tuon tilanteen hyvin, en itsekään olisi ollut valmis lapsista tinkimään. Jatkamme kuitenkin tapailua tässä, varmaan siihen asti että saan suhteen katkaistua
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein sitä ihastuu voimakkaammin jos suhde on jotenkin sopimaton tai elämäntilanteet täysin mahdottomat sovittaa toisiinsa. Se on tavallaan sellainen osittainen haavemaailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko toinen teistä varattu? Muutoin vaikea ymmärtää sellaista elämäntilannetta, joka estää seurustelun vahvan ihastuksen kanssa. Liekö kuitenkaan niin voimakas ihastus molemmilta puolilta..?
Olin juuri tulossa kysymään samaa. Muistakaa, jos toinen sanoo että ei halua seurustella, niin siihen voi itse lisätä päätteen .... sun kanssa. Ei sellaista tilannetta vaan ole että tulee joku just oikea tyyppi vastaan ja vahva ihastus, mutta nyt ei vaan sovi seurustella.
Aika usein miehet myös pyörittelee sitä asiaa että "kun on niin vaikea tilanne". Ei vaan kehtaa suoraan sanoa, ettei halua jatkaa pidemmälle. Anna olla, varmaan parin kuukauden päästä kysyy mitä kuuluu. Annan neuvon: älä vastaa. Jos on oikeasti ihastunut niin ei paria kuukautta ole erossa sinusta.Mä olen muuten ihan samaa mieltä mutta kyllä joskus etenkin vähän isomman ikäeron suhteessa ja kun toisella ei ole lapsia, ei ole vaan mahdollista (tai järkevää) suhteeseen heittäytyä. Ihan sama miten ihastunut on, se vain jarruttaa siellä taustalla.
Oma tilanne on se, että kumpikin tosi kiinnostuneita ja mies tehnyt aloitteen alunperin ja päädytty vain yhteen (ja samaan sänkyyn) vaikka ei pitäisi.. hän 10v nuorempi ja ei ole lapsia mutta haluaisi ja minä en niitä voi enää saada, omat lapset jo on.
Kyllä tämä on mielestäni sellainen tilanne että vaikka ihastusta olisi, ei tästä vaan vakavaa parisuhdetta tule miehen puolelta.
Kiitos tästä!
Nimenomaan, meillä hieman samanlainen tilanne. Minusta tuntui vahvasti että minun täytyi laskea mies menemään.
Itse kyllä seurusteluakin mistä vain elämäntilanteessa huolimatta, jos olis oikeasti kiinnostava ihminen kyseessä. Ei tule usein sellaisia vastaan nääs.
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä seurusteluakin mistä vain elämäntilanteessa huolimatta, jos olis oikeasti kiinnostava ihminen kyseessä. Ei tule usein sellaisia vastaan nääs.
Joo luulen ettei kannata pettää itseään ja koittaa unohtaa ihastukset.. sitten vatvoo asiaa loppuelämän pahimmassa tapauksessa. Pahoja tilanteita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tapailin itseäni huomattavasti nuorempaa miestä. Alussa ikäero mietitytti molempia, sitten totesimme, että ei sen pidä antaa haitata.
Huomasin kuitenkin miettiväni omaa kelpaamistani ja vähän pinnallisiakin seikkoja, kuten omaa ulkonäköä. Taisi olla niin, että hän hyväksyi ikäeromme paremmin kuin minä. Minulla se ilmeisesti kävi itsetunnon päälle - huomasin miettiväni usein, että hän varmaan haluaa jonkun nuoremman. Lisäksi oma masennukseni aiheutti sen, etten aina osannut pistää tunteitani ja ajatuksiani kunnolla sanoiksi.
Tapailu siis päättyi eräiden omituisten riitojen jälkeen, mistä hän tuntui olevan hyvin surullinen ja harmissaan. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaisia hankalia asioita, mm. oma syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunto. Hän on hieno ihminen, jolla on elämä edessään. Minä taas olen katkera vanha akka.
Kyllähän tämä mietityttää vielä pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Minä tapailin itseäni huomattavasti nuorempaa miestä. Alussa ikäero mietitytti molempia, sitten totesimme, että ei sen pidä antaa haitata.
Huomasin kuitenkin miettiväni omaa kelpaamistani ja vähän pinnallisiakin seikkoja, kuten omaa ulkonäköä. Taisi olla niin, että hän hyväksyi ikäeromme paremmin kuin minä. Minulla se ilmeisesti kävi itsetunnon päälle - huomasin miettiväni usein, että hän varmaan haluaa jonkun nuoremman. Lisäksi oma masennukseni aiheutti sen, etten aina osannut pistää tunteitani ja ajatuksiani kunnolla sanoiksi.
Tapailu siis päättyi eräiden omituisten riitojen jälkeen, mistä hän tuntui olevan hyvin surullinen ja harmissaan. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaisia hankalia asioita, mm. oma syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunto. Hän on hieno ihminen, jolla on elämä edessään. Minä taas olen katkera vanha akka.
Kyllähän tämä mietityttää vielä pitkään.
Kerro ikänne? Itse kohta nelikymppinen ja niin on työpaikan nainenkin. Alkaa aika loppua jos perheen tahtoisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla joko ap, vastapuoli tai molemmat varattuja, kun ap ei suostu tähän kysymykseen vastaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä seurusteluakin mistä vain elämäntilanteessa huolimatta, jos olis oikeasti kiinnostava ihminen kyseessä. Ei tule usein sellaisia vastaan nääs.
Ei tulekaan, sehän tässä harmittaa. Kun sitten on on isoja esteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapailin itseäni huomattavasti nuorempaa miestä. Alussa ikäero mietitytti molempia, sitten totesimme, että ei sen pidä antaa haitata.
Huomasin kuitenkin miettiväni omaa kelpaamistani ja vähän pinnallisiakin seikkoja, kuten omaa ulkonäköä. Taisi olla niin, että hän hyväksyi ikäeromme paremmin kuin minä. Minulla se ilmeisesti kävi itsetunnon päälle - huomasin miettiväni usein, että hän varmaan haluaa jonkun nuoremman. Lisäksi oma masennukseni aiheutti sen, etten aina osannut pistää tunteitani ja ajatuksiani kunnolla sanoiksi.
Tapailu siis päättyi eräiden omituisten riitojen jälkeen, mistä hän tuntui olevan hyvin surullinen ja harmissaan. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaisia hankalia asioita, mm. oma syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunto. Hän on hieno ihminen, jolla on elämä edessään. Minä taas olen katkera vanha akka.
Kyllähän tämä mietityttää vielä pitkään.
Kerro ikänne? Itse kohta nelikymppinen ja niin on työpaikan nainenkin. Alkaa aika loppua jos perheen tahtoisi..
Mistä päin olette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapailin itseäni huomattavasti nuorempaa miestä. Alussa ikäero mietitytti molempia, sitten totesimme, että ei sen pidä antaa haitata.
Huomasin kuitenkin miettiväni omaa kelpaamistani ja vähän pinnallisiakin seikkoja, kuten omaa ulkonäköä. Taisi olla niin, että hän hyväksyi ikäeromme paremmin kuin minä. Minulla se ilmeisesti kävi itsetunnon päälle - huomasin miettiväni usein, että hän varmaan haluaa jonkun nuoremman. Lisäksi oma masennukseni aiheutti sen, etten aina osannut pistää tunteitani ja ajatuksiani kunnolla sanoiksi.
Tapailu siis päättyi eräiden omituisten riitojen jälkeen, mistä hän tuntui olevan hyvin surullinen ja harmissaan. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaisia hankalia asioita, mm. oma syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunto. Hän on hieno ihminen, jolla on elämä edessään. Minä taas olen katkera vanha akka.
Kyllähän tämä mietityttää vielä pitkään.
Kerro ikänne? Itse kohta nelikymppinen ja niin on työpaikan nainenkin. Alkaa aika loppua jos perheen tahtoisi..
Minä 41, mies 23. Lapsia minulla ei ole.
Meitä yhdisti vähän valtavirrasta poikkeava henkilöhistoria, puheenaiheet ja huumori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapailin itseäni huomattavasti nuorempaa miestä. Alussa ikäero mietitytti molempia, sitten totesimme, että ei sen pidä antaa haitata.
Huomasin kuitenkin miettiväni omaa kelpaamistani ja vähän pinnallisiakin seikkoja, kuten omaa ulkonäköä. Taisi olla niin, että hän hyväksyi ikäeromme paremmin kuin minä. Minulla se ilmeisesti kävi itsetunnon päälle - huomasin miettiväni usein, että hän varmaan haluaa jonkun nuoremman. Lisäksi oma masennukseni aiheutti sen, etten aina osannut pistää tunteitani ja ajatuksiani kunnolla sanoiksi.
Tapailu siis päättyi eräiden omituisten riitojen jälkeen, mistä hän tuntui olevan hyvin surullinen ja harmissaan. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaisia hankalia asioita, mm. oma syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunto. Hän on hieno ihminen, jolla on elämä edessään. Minä taas olen katkera vanha akka.
Kyllähän tämä mietityttää vielä pitkään.
Kerro ikänne? Itse kohta nelikymppinen ja niin on työpaikan nainenkin. Alkaa aika loppua jos perheen tahtoisi..
Minä 41, mies 23. Lapsia minulla ei ole.
Meitä yhdisti vähän valtavirrasta poikkeava henkilöhistoria, puheenaiheet ja huumori.
No sepäs on aika iso ikäero. Todella romanttista tosin kun löysitte toisenne vaikkei sitten toiminutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapailin itseäni huomattavasti nuorempaa miestä. Alussa ikäero mietitytti molempia, sitten totesimme, että ei sen pidä antaa haitata.
Huomasin kuitenkin miettiväni omaa kelpaamistani ja vähän pinnallisiakin seikkoja, kuten omaa ulkonäköä. Taisi olla niin, että hän hyväksyi ikäeromme paremmin kuin minä. Minulla se ilmeisesti kävi itsetunnon päälle - huomasin miettiväni usein, että hän varmaan haluaa jonkun nuoremman. Lisäksi oma masennukseni aiheutti sen, etten aina osannut pistää tunteitani ja ajatuksiani kunnolla sanoiksi.
Tapailu siis päättyi eräiden omituisten riitojen jälkeen, mistä hän tuntui olevan hyvin surullinen ja harmissaan. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaisia hankalia asioita, mm. oma syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunto. Hän on hieno ihminen, jolla on elämä edessään. Minä taas olen katkera vanha akka.
Kyllähän tämä mietityttää vielä pitkään.
Kerro ikänne? Itse kohta nelikymppinen ja niin on työpaikan nainenkin. Alkaa aika loppua jos perheen tahtoisi..
Minä 41, mies 23. Lapsia minulla ei ole.
Meitä yhdisti vähän valtavirrasta poikkeava henkilöhistoria, puheenaiheet ja huumori.
Kumpi teistä on varatta? Kummatkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapailin itseäni huomattavasti nuorempaa miestä. Alussa ikäero mietitytti molempia, sitten totesimme, että ei sen pidä antaa haitata.
Huomasin kuitenkin miettiväni omaa kelpaamistani ja vähän pinnallisiakin seikkoja, kuten omaa ulkonäköä. Taisi olla niin, että hän hyväksyi ikäeromme paremmin kuin minä. Minulla se ilmeisesti kävi itsetunnon päälle - huomasin miettiväni usein, että hän varmaan haluaa jonkun nuoremman. Lisäksi oma masennukseni aiheutti sen, etten aina osannut pistää tunteitani ja ajatuksiani kunnolla sanoiksi.
Tapailu siis päättyi eräiden omituisten riitojen jälkeen, mistä hän tuntui olevan hyvin surullinen ja harmissaan. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaisia hankalia asioita, mm. oma syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunto. Hän on hieno ihminen, jolla on elämä edessään. Minä taas olen katkera vanha akka.
Kyllähän tämä mietityttää vielä pitkään.
Kerro ikänne? Itse kohta nelikymppinen ja niin on työpaikan nainenkin. Alkaa aika loppua jos perheen tahtoisi..
Minä 41, mies 23. Lapsia minulla ei ole.
Meitä yhdisti vähän valtavirrasta poikkeava henkilöhistoria, puheenaiheet ja huumori.
No sepäs on aika iso ikäero. Todella romanttista tosin kun löysitte toisenne vaikkei sitten toiminutkaan.
Tai sitten on ikäkriisissä etsitty huomattavasti nuorempaa miestä kohentamaan itsetuntoa ja vahingossa rakastuttu. Tuttu kuvio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapailin itseäni huomattavasti nuorempaa miestä. Alussa ikäero mietitytti molempia, sitten totesimme, että ei sen pidä antaa haitata.
Huomasin kuitenkin miettiväni omaa kelpaamistani ja vähän pinnallisiakin seikkoja, kuten omaa ulkonäköä. Taisi olla niin, että hän hyväksyi ikäeromme paremmin kuin minä. Minulla se ilmeisesti kävi itsetunnon päälle - huomasin miettiväni usein, että hän varmaan haluaa jonkun nuoremman. Lisäksi oma masennukseni aiheutti sen, etten aina osannut pistää tunteitani ja ajatuksiani kunnolla sanoiksi.
Tapailu siis päättyi eräiden omituisten riitojen jälkeen, mistä hän tuntui olevan hyvin surullinen ja harmissaan. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaisia hankalia asioita, mm. oma syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunto. Hän on hieno ihminen, jolla on elämä edessään. Minä taas olen katkera vanha akka.
Kyllähän tämä mietityttää vielä pitkään.
Kerro ikänne? Itse kohta nelikymppinen ja niin on työpaikan nainenkin. Alkaa aika loppua jos perheen tahtoisi..
Minä 41, mies 23. Lapsia minulla ei ole.
Meitä yhdisti vähän valtavirrasta poikkeava henkilöhistoria, puheenaiheet ja huumori.
Vähän ohis. Mutta pakko kysyä. Olitteko tasavertainen pari mielestänne? Ikäero ja varmaan ero elämänkokemuksessa on massiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapailin itseäni huomattavasti nuorempaa miestä. Alussa ikäero mietitytti molempia, sitten totesimme, että ei sen pidä antaa haitata.
Huomasin kuitenkin miettiväni omaa kelpaamistani ja vähän pinnallisiakin seikkoja, kuten omaa ulkonäköä. Taisi olla niin, että hän hyväksyi ikäeromme paremmin kuin minä. Minulla se ilmeisesti kävi itsetunnon päälle - huomasin miettiväni usein, että hän varmaan haluaa jonkun nuoremman. Lisäksi oma masennukseni aiheutti sen, etten aina osannut pistää tunteitani ja ajatuksiani kunnolla sanoiksi.
Tapailu siis päättyi eräiden omituisten riitojen jälkeen, mistä hän tuntui olevan hyvin surullinen ja harmissaan. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaisia hankalia asioita, mm. oma syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunto. Hän on hieno ihminen, jolla on elämä edessään. Minä taas olen katkera vanha akka.
Kyllähän tämä mietityttää vielä pitkään.
Kerro ikänne? Itse kohta nelikymppinen ja niin on työpaikan nainenkin. Alkaa aika loppua jos perheen tahtoisi..
Minä 41, mies 23. Lapsia minulla ei ole.
Meitä yhdisti vähän valtavirrasta poikkeava henkilöhistoria, puheenaiheet ja huumori.
Tämä ei sitten ole Ap!
Meillä ei ollut ihan näin suuri ikäero.
T se oikea Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa, niin se vain on. Eihän se nyt lohduta, mutta usko siihen silti.
Oma 10 vuoden on/off-suhde päättyi elokuussa. Kyseessä oli sivusuhde, joten suurista tunteista ja haluista huolimatta emme oikeastaan tehneet mitään kovin konkreettista koko tänä aikana, vähän pussailua, rajat ylittävää viestittelyä jne., välillä tiiviimmin, välillä harvemmin. Tämän magneettisen yhteyden varassa mentiin kuitenkin tosiaan vuosikausia eikä kumpikaan halunnut päästää irti.
Elokuussa tilanne oli omalta osaltani siinä pisteessä, että joko jätämme puolisot ja heittäydymme uuteen tai "jätämme" toisemme. Minä nostin kissan pöydälle, sillä en jaksanut limbotilannetta enää. No, eihän siinä sitten ollut kahta sanaa, joten lopetimme yhteydenpidon. Olimme tästä lopettamisesta kyllä samaa mietä, mutta "ero" meni kuitenkin vähän ikävästi, sillä omat tunteeni osoittautuivat miehen tunteita suuremmiksi, tai ainakaan hän ei myöntänyt mitään, vaan meni koko tilanteesta ihan lukkoon. Olisin toivonut sellaista "merkitsit minulle paljon" -tunnustusta, mutta en saanut sitä, vaikka aiemmin mies oli tunteistaan puhunut.
Useampi kuukausi siihen meni, mutta nyt en kaipaa häntä enää. Omalla kohdallani auttoi myös se, että mies oli lopussa kuin eri ihminen. Toisaalta ikävä loppu sai minut junnaamaan viimeisissä tapahtumissa ja keskusteluissa turhaan.
Jatkoitte suhdetta puolisoistanne huolimatta KYMMENEN vuotta.
Maailmassa on kammottavia ihmisiä, jotka eivät piittaa läheisistä ihmisistään ollenkaan. Kuvottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa, niin se vain on. Eihän se nyt lohduta, mutta usko siihen silti.
Oma 10 vuoden on/off-suhde päättyi elokuussa. Kyseessä oli sivusuhde, joten suurista tunteista ja haluista huolimatta emme oikeastaan tehneet mitään kovin konkreettista koko tänä aikana, vähän pussailua, rajat ylittävää viestittelyä jne., välillä tiiviimmin, välillä harvemmin. Tämän magneettisen yhteyden varassa mentiin kuitenkin tosiaan vuosikausia eikä kumpikaan halunnut päästää irti.
Elokuussa tilanne oli omalta osaltani siinä pisteessä, että joko jätämme puolisot ja heittäydymme uuteen tai "jätämme" toisemme. Minä nostin kissan pöydälle, sillä en jaksanut limbotilannetta enää. No, eihän siinä sitten ollut kahta sanaa, joten lopetimme yhteydenpidon. Olimme tästä lopettamisesta kyllä samaa mietä, mutta "ero" meni kuitenkin vähän ikävästi, sillä omat tunteeni osoittautuivat miehen tunteita suuremmiksi, tai ainakaan hän ei myöntänyt mitään, vaan meni koko tilanteesta ihan lukkoon. Olisin toivonut sellaista "merkitsit minulle paljon" -tunnustusta, mutta en saanut sitä, vaikka aiemmin mies oli tunteistaan puhunut.
Useampi kuukausi siihen meni, mutta nyt en kaipaa häntä enää. Omalla kohdallani auttoi myös se, että mies oli lopussa kuin eri ihminen. Toisaalta ikävä loppu sai minut junnaamaan viimeisissä tapahtumissa ja keskusteluissa turhaan.
Jatkoitte suhdetta puolisoistanne huolimatta KYMMENEN vuotta.
Maailmassa on kammottavia ihmisiä, jotka eivät piittaa läheisistä ihmisistään ollenkaan. Kuvottavaa.
Ne on näitä minäminä-ihmisiä, joilla vielä osuu pska tuulettimeen. Tavalla tai toisella.
Helposti pääsee yli, jos suuri ikäero!
Mä olen muuten ihan samaa mieltä mutta kyllä joskus etenkin vähän isomman ikäeron suhteessa ja kun toisella ei ole lapsia, ei ole vaan mahdollista (tai järkevää) suhteeseen heittäytyä. Ihan sama miten ihastunut on, se vain jarruttaa siellä taustalla.
Oma tilanne on se, että kumpikin tosi kiinnostuneita ja mies tehnyt aloitteen alunperin ja päädytty vain yhteen (ja samaan sänkyyn) vaikka ei pitäisi.. hän 10v nuorempi ja ei ole lapsia mutta haluaisi ja minä en niitä voi enää saada, omat lapset jo on.
Kyllä tämä on mielestäni sellainen tilanne että vaikka ihastusta olisi, ei tästä vaan vakavaa parisuhdetta tule miehen puolelta.