Lue keskustelun säännöt.
Murrosikä... Koska tämä helvetti loppuu?
14.03.2022 |
13-vuotiaan vanhempana aivan kamalaa. Koko ajan ongelmaa ja mielialat vaihtelee. Vielä viisi vuotta täysi-ikäisyyteen... Kaikki uhmavaiheet on olleet rankkoja tällä lapsella. Sellainen yksilö, jolle asiat käy ainoastaan jos hän kokee, että on saanut itse jotenkin päättää. Jos vaikka olen halunnut, että hän auttaisi jälkiruuan laitossa niin kannattaa aloittaa puhumalla, että ehkä ei taidetakaan tänään tehdä jälkiruokaa, niin hän saa itse keksiä, että haluaisi sitä jälkiruokaa. Jos ihan vaan pyytää kysymällä,että vatkaisitko kerman, niin ei varmasti halua tehdä. Ja turha sanoa että kasvatus, sillä on vauvasta asti ollut hyvin omatahtoinen.
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmosta se on, ei lohduta nyt mutta aika hoitaa asian.
No se murrosikä tuskin kestää sinne täysi-ikäisyyteen asti, mutta toki tuo on nyt vasta ihan alussa, että kyllä siinä voi huonolla säkällä vuosia mennä. Ja taitaa olla muutenkin aika vaikea yksilö kyseessä...
Meillä vauvasta asti voimakkaasti omatahtoinen teini. Yllättävän helposti mennyt kun puhutaan paljon ja selitetään asioiden taustat.
Usein kysyn tulisiko auttamaan ruuanlaitossa jos minulla kiire tai olen väsynyt jne. Eli sanon syyn teinille. Jos teinillä vaikka koe ja kokee ettei jaksa niin se minulle ok. Mutta useimmiten teini tulee kaveriksi ja tekee enemmänkin kuin pyydetty. Siis jos pyydän vaikka paistamaan lihapullat niin saattaa siinä ohessa pilkkoa kasviksia ym ihan oma-aloitteisesti.
Kohtelen teiniä aikapaljon samoin kuin aikuista ystävää nykyään. Tosin meidän teini nyt jo 16v. Meillä myös tehdään kauppaa tyyliin jos tulet avuksi ruuan laittoon niin kerkeää tehdä muusia mutta jos et niin tulee makaronia. Tiedän että teini rakastaa muusia…
Meillä on aina ollut kova kuri mutta toisaalta pyritään kohtelemaan lapsia kunnioittavasti. Jos joku asia on tärkeä niin siitä pidetään kiinni. Esim koko alakoulun ajan lapset käyttivät polkupyöräillessä kypärää. Vieläkin ilmoittavat aina minne menevät vaikka osa jo täysi-ikäisiä mutta jos asuu kotona on kodin säännöt kaikille (myös me aikuiset ilmoitetaan muille jos lähdetään kauppaan ym).
Noh voin sanoa, että ei se muodollinen täysi-ikäisyyskään välttämättä heti autuutta ja seesteisyyttä tuo. Terveisin 18-vuotiaan vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla kaverilla vähän vaikeeta tuolla isossa maailmassa kun ei saakaan päättää kaikkea ja vaikuttaa kaikkeen.
Sosiaalipsykologi varoittaa nuorten aikuisten heikosta sukupolvesta – suositun kasvatustavan tulosta
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/0aa09d7f-e286-4dc6-b57d-167f…
Vierailija kirjoitti:
Noh voin sanoa, että ei se muodollinen täysi-ikäisyyskään välttämättä heti autuutta ja seesteisyyttä tuo. Terveisin 18-vuotiaan vanhempi.
Siihen loppuu huoltovelvollisuus.
Seesteisyys on tai sen puuttuminen on jokaisen oma asia.
On se tietysti ihan hyvä juttu jos nuori opettelee omaa järjenkäyttöä jo pikkasen ennen 18-vuotispäivää. Muuten voi tulla yllätyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä vauvasta asti voimakkaasti omatahtoinen teini. Yllättävän helposti mennyt kun puhutaan paljon ja selitetään asioiden taustat.
Usein kysyn tulisiko auttamaan ruuanlaitossa jos minulla kiire tai olen väsynyt jne. Eli sanon syyn teinille. Jos teinillä vaikka koe ja kokee ettei jaksa niin se minulle ok. Mutta useimmiten teini tulee kaveriksi ja tekee enemmänkin kuin pyydetty. Siis jos pyydän vaikka paistamaan lihapullat niin saattaa siinä ohessa pilkkoa kasviksia ym ihan oma-aloitteisesti.
Kohtelen teiniä aikapaljon samoin kuin aikuista ystävää nykyään. Tosin meidän teini nyt jo 16v. Meillä myös tehdään kauppaa tyyliin jos tulet avuksi ruuan laittoon niin kerkeää tehdä muusia mutta jos et niin tulee makaronia. Tiedän että teini rakastaa muusia…
Meillä on aina ollut kova kuri mutta toisaalta pyritään kohtelemaan lapsia kunnioittavasti. Jos joku asia on tärkeä niin siitä pidetään kiinni. Esim koko alakoulun ajan lapset käyttivät polkupyöräillessä kypärää. Vieläkin ilmoittavat aina minne menevät vaikka osa jo täysi-ikäisiä mutta jos asuu kotona on kodin säännöt kaikille (myös me aikuiset ilmoitetaan muille jos lähdetään kauppaan ym).
Niin eli miten tämä on voimakkaasti omatahtoinen? Aika helpolta kuulostaa, jos asiat ratkeaa keskustelulla ja sanoo miksi ei jaksa joskus auttaa, vaikka yleensä jaksaa.
Meillä se loppui 19-vuotiaana kun oli vuoden verran asunut omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiv naiset ei elä murkun kanssa samaan aikaan vaihdevuosiaan=helvetti josta pelastaisi vain kuolema.
No sitä murrosiässä niittää, mitä on leikki-iässä kylvänyt. Jos on helikopteroinut ekat 13v, niin sitten se on tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se murrosikä tuskin kestää sinne täysi-ikäisyyteen asti, mutta toki tuo on nyt vasta ihan alussa, että kyllä siinä voi huonolla säkällä vuosia mennä. Ja taitaa olla muutenkin aika vaikea yksilö kyseessä...
Myöhäismurrosikä alkaa helpottaa n. 50-60 vuotiaana. Kyse on yksilöstä, koita sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä se loppui 19-vuotiaana kun oli vuoden verran asunut omillaan.
Sama. Teini-ikä oli tämän tapauksen kanssa yhtä helvettiä. Ihmettelen, että miten siitä tulikin ihan kiva aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiv naiset ei elä murkun kanssa samaan aikaan vaihdevuosiaan=helvetti josta pelastaisi vain kuolema.
Eli oletat, että kaikilla maailman ihmisillä on hirveä murrosikä ja hirveät vaihdevuodet, jos sinullakin on ollut. Tiedoksesi, että ei ole.
Jotkut ihmiset vain ovat ku*ipäitä, oli murrosikä, vaihdevuodet tai muu uhmaikä tai ei.
Meillä 15v, täyttää syksyllä 16. Tällä hetkellä pahempi vaihe kuin koskaan aiemmin. Tekee mukisematta yhteiset kotityöt ja hoitaa koulun, kaikki muu on yhtä helvettiä. "Hyvin kasvatettu" mutta eihän se mitään meinaa.
Meillä hankalin ikä oli 11-12v sitten tasaantui.
Nepsy 13v, uhmakas, omaehtoinen, toiminnanohjaus takkuaa, ei saa mitään tehtyä ilman muistuttelua ja ärtyy muistuttelusta niin että on jatkuvasti vihainen. Mikään motivointi, patistelu, palkitseminen tai rankaisu ei ole tuottanut tulosta. Kiltistä ja hyväsydämisestä lapsesta on tullut ilkeä, vihainen ja kestoärtynyt. Osaa satuttaa sanoillaan ja pahasti. Koulu ja mikään ei suju. Epätoivoinen olo, tätäkö vielä 5v?
Miksei teineille enää pidetä kuria? Lasuako vanhemmat pelkäävät?
Viitsisisisitkö ......