Olenkohan ainoa ihminen joka ei edes kaipaa kavereita

Eikö silloin tule turhan riippuvaiseksi miehestä jos se on ainoa läheinen aikuiskontakti?

Just tänään mietin ihan samaa! Oman perheen, vanhempieni ja sisarusteni seura riittää mainiosti, kaikki muu ahdistaa.

Et ole ainoa. Mäkään en kaipaa.

Sama täällä, tosin yksi hyvä ystävä olisi kiva olla, sellainen, jonka olisi vaikka tuntenut lapsesta asti. Miesystäväni ei ole kiinnostunut kaikista niistä asioista, joista minä olen, joten olisi mukava jos olisi muutakin juttuseuraa.

Mulla on vain sisko, muita en jaksa. En edes halua seurustella. Olen ollut pitkissäkin suhteissa ennen, mutta ei vaan kiinnosta enää. Ehkä joskus voisin mahdollisesti viettää yhden yön jonkun kiehtovan ihmisen kanssa, mutta en halua enää enempää. En jaksa ketään, enkä itsekään ole niin helppo tyyppi. Siskoakaan en näe välillä pitkiin aikoihin. En tunne yksinäisyyttä. Eihän tämä nyt normaalia ole, mutta ei myöskään aivan ennenkuulumatonta. Ihmiset häiritsee vaan liikaa.

Hei onko teillä sitä että jos näette jonkun niin se miten tapaatte...pitää olla helppo tapaaminen..itsellä nämä näkemisetvei kiinnosta yhtään. Eräs ystävä oli tämmönen: suunnitellaan suunnitellaan millon nähdään ha sitten mihin mennään plääh plaap...oon itse luonteelta helppo ja jos nälän jonkun niin nuo asiat tapahtuu paikan päällä ....kaikki yletön etukäteissuunnittelu ei toimi ainakaan mulla, lähinnä menetän yöunet :D