Onko kenenkään sukulaiset ottaneet nokkiinsa sukunimen valinnasta avioituessa?
Itselleni aihe ei ole ajankohtainen vielä moneen vuoteen, mutta pohdiskelenpa muuten vain tylsyydessäni:D Eli mulla on ihan kiva ja lyhyt sukunimi, miehellä taas ns. tylsä ja tavallinen. Siispä leikkimielisesti heitin miehelle että otapas sinä yhdistelmänimi sitten avioituessa, kun ovitaulussakin nimet näyttävät sopivan yhteen. Mies ehkä jopa lämpeni ajatukselle.
No, however. Miehellä on perheessään vain siskoja, joten niinsanotusti kukaan ei jää kantamaan heidän sukunimeään, jos mahdolliset lapsemmekin sitten ottaisivat minun nimeni. Voisin kuvitella, että miehen aika vanhoilliset vanhemmat voisivat tästä loukkaantua, vaikkei asia heille oikeastaan kuuluisikaan. Harmittaa vähän, sillä haluaisin itse yhdistelmänimen, mutta en todellakaan lapsille sellaista sukunimeä jota on viisi samalla luokalla ja hyvällä tuurilla etunimetkin ovat samoja.
Eli mielenkiinnosta, kertokaas onko teillä tullut avioituessa suurta draamaa sukunimistä?:D
Kommentit (37)
Meillä minun äitini motkotti siitä kun pidin oman nimeni. Monta vuotta lähetti postikortitkin niin että niissä oli minun etunimi ja miehen sukunimi.
Muut eivät ole kommentoineet nimiasiaa.
Pidettiin siis kumpikin omat sukunimet.
Mun mies ja sen perhe (etenkin anoppi) ottavat jatkuvasti puheeksi sukunimeni. Tai mies ei niinkään ota puheeksi, mutta lähtee puoliksi leikillään mukaan. Isäni ja veljeni ovat tyytyväisiä päätökseeni pitää oma nimi. Kun miehen veljelle sitten joskus puolustauduin, että aikanaan meidän lapsesta tulee heidän niminen niin he anopin kanssa huudahtivat yhdestä suusta, että tottakai! Eihän lasta voi äidin nimiseksi laittaa! Jumalauta. Se on vaan sukunimi. Minä en ole kauppatavaraa, enkä nimeä itseäni mieheni mukaan.
Äitini ei oikein tykännyt kun pidin oman sukunimeni. Hänen mielestään kuuluu ottaa aviomiehen sukunimi naimisiin mennessä. Mutta toisaalta, hänestä emme ole oikeasti edes naimisissa kun meidät vihittiin maistraatissa.
Lasten sukunimen kohdalla ei päästykään kovin helposti yhteisymmärykseen. Mies halusi omansa, minä omani. Joten tehtiin sitten rehellinen arvonta. Lapsilla on nyt minun sukunimeni. Tästä anoppi oli vähän nyreissään.
Mä taas nimeäisin itseni mielellään niin että miehenkin nimi olisi mukana. Nyt ei vaan oikein sovi lyhyt-pitkä järjestyksessä nimet yhteen:-D Omasta nimestäni en halua kokonaan luopua. Tai voisinpa vaikka luopuakin jos miehen nimi olisi tarpeeksi erikoinen ja sopisi hyvin etunimeni kanssa.
Ap
Täytyy sanoa, että pienet on ongelmat, jos täytyy puuttua toisten ihmisten sukunimivalintaan :D
Joo, miehen sukulaiset veti jumalattomat herneet nenään kun otettiin mun sukunimen vanha versio käyttöön. Eräskin täti raivosi miehelleni pää punaisena että "Sinä olet niin tyhmä, sinun olisi pitänyt kysyä minulta lupa tuollaiseen!". No, hulluja mitä hulluja.
Olen yksi kuudesta 50-60-vuotiaasta sisaruksesta (tyttöjä kaikki), jotka olemme kaikki pitäneet oman sukunimemme naimisiin mennessämme. Samoin miehemme pitivät oman nimensä.
Samoin ovat toimineet tähän asti kaikki lapsemme (joita on yhteensä 17). Nyt kesällä meni yhden meistä nuorin tytär naimisiin ja vaihtoi oman sukunimensä miehensä sukunimeen. Se kieltämättä herätti vähän kulmien kohottelua sukulaisissa.
Olin taannoin häissä, jossa pappi vasta vihkipuheessa ilmoitti hääväelle morsiusparin ottavan yhteiseksi nimekseen morsiamen sukunimen. Sulhanen (ainoa poika) ei ollut vaivautunut kertomaan asiasta mitään perheelleen, oli vähän jäätävä tunnelma jälkikäteen ja etenkin isällä näytti olevan vaikeuksia pettymyksen nieleskelemisen kanssa.
Mielestäni mielenkiintoinen päätös, kun morsiamen sukunimi on suhteellisen tylsä ja ns. "perussuomalainen", yleisehkö Suomessa, kun taas sulhasen sukunimi kauniimpi ja erikoisempi, taitaa olla vain heidän suvussaan/perheellään.
Miksi ette kumpikin pitäisi vain oman sukunimenne.
Molemmat tyttäreni ovat avioituessaan pitäneet oman sukunimensä, eikä se ole tuntunut olevan kenellekään ongelma. Itse en aikoinaan voinut pitää omaa nimeäni, kun se ei vielä siihen aikaan ollut mahdollista. Erotessani otin vanhan nimeni käyttöön siinä vaiheessa, kun ei enää tarvinnut kuittailla mitään lasten papereita.
Muuten ap, sinäkin oletat, ettei yksikään miehesi sisko voi missään nimessä saada lasta, jolla ei ole äidin sukunimi. Se ei ole nykypäivänä kuitenkaan mikään harvinaisuus. Ja voihan sitä olla yh:kin, sekään ei ole harvinaista - joskaan ei automaattisesti tarkoita, etteikö isä olisi tiedossa eikä lapsella voisi olla isän nimi.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:53"]
Muuten ap, sinäkin oletat, ettei yksikään miehesi sisko voi missään nimessä saada lasta, jolla ei ole äidin sukunimi. Se ei ole nykypäivänä kuitenkaan mikään harvinaisuus. Ja voihan sitä olla yh:kin, sekään ei ole harvinaista - joskaan ei automaattisesti tarkoita, etteikö isä olisi tiedossa eikä lapsella voisi olla isän nimi.
[/quote]
Siis jolla olisi äidin sukunimi...
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:48"]
Olen yksi kuudesta 50-60-vuotiaasta sisaruksesta (tyttöjä kaikki), jotka olemme kaikki pitäneet oman sukunimemme naimisiin mennessämme. Samoin miehemme pitivät oman nimensä.
Samoin ovat toimineet tähän asti kaikki lapsemme (joita on yhteensä 17). Nyt kesällä meni yhden meistä nuorin tytär naimisiin ja vaihtoi oman sukunimensä miehensä sukunimeen. Se kieltämättä herätti vähän kulmien kohottelua sukulaisissa.
[/quote]
Kumman nimi lapsille annettiin, isän vai äidin?
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 23:52"]
Mun mies ja sen perhe (etenkin anoppi) ottavat jatkuvasti puheeksi sukunimeni. Tai mies ei niinkään ota puheeksi, mutta lähtee puoliksi leikillään mukaan. Isäni ja veljeni ovat tyytyväisiä päätökseeni pitää oma nimi. Kun miehen veljelle sitten joskus puolustauduin, että aikanaan meidän lapsesta tulee heidän niminen niin he anopin kanssa huudahtivat yhdestä suusta, että tottakai! Eihän lasta voi äidin nimiseksi laittaa! Jumalauta. Se on vaan sukunimi. Minä en ole kauppatavaraa, enkä nimeä itseäni mieheni mukaan.
[/quote]
Tuohon viimeisen lauseeseen kommentoin, että ei se kyse ole siitä haluaako nainen nimetä itseään miehen mukaan ja onko kauppatavaraa. Ainoa syy vaihtaa nimeä on lapsi, halu olla lapsen kanssa samanniminen, ja ehkä vielä tärkeämpää, lapsen halu olla äidin kanssa samanniminen. Ja eihän sillä oikeasti ole väliä, mutta kun avioidutaan ja perinteisesti on vaihdettu nimeä ja oltu samanniminen perhe, tuntuu oudolta, että nainen ei jonkun periaatteen vuoksi voi ottaa nimeä, jonka nimiseksi lapsensa tulee. Jos ei aiota perustaa perhettä, silloin ymmärrän hyvin, ettei kumpikaan vaihda nimeä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:48"]
Olen yksi kuudesta 50-60-vuotiaasta sisaruksesta (tyttöjä kaikki), jotka olemme kaikki pitäneet oman sukunimemme naimisiin mennessämme. Samoin miehemme pitivät oman nimensä.
Samoin ovat toimineet tähän asti kaikki lapsemme (joita on yhteensä 17). Nyt kesällä meni yhden meistä nuorin tytär naimisiin ja vaihtoi oman sukunimensä miehensä sukunimeen. Se kieltämättä herätti vähän kulmien kohottelua sukulaisissa.
[/quote]
Kumman nimi lapsille annettiin, isän vai äidin?
[/quote]
Minun lapsillani on minun sukunimeni ja yhdellä sisarellani on myös näin. Neljän muun siskon lapsilla on isänsä sukunimi.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 23:52"]
Mun mies ja sen perhe (etenkin anoppi) ottavat jatkuvasti puheeksi sukunimeni. Tai mies ei niinkään ota puheeksi, mutta lähtee puoliksi leikillään mukaan. Isäni ja veljeni ovat tyytyväisiä päätökseeni pitää oma nimi. Kun miehen veljelle sitten joskus puolustauduin, että aikanaan meidän lapsesta tulee heidän niminen niin he anopin kanssa huudahtivat yhdestä suusta, että tottakai! Eihän lasta voi äidin nimiseksi laittaa! Jumalauta. Se on vaan sukunimi. Minä en ole kauppatavaraa, enkä nimeä itseäni mieheni mukaan.
[/quote]
Tuohon viimeisen lauseeseen kommentoin, että ei se kyse ole siitä haluaako nainen nimetä itseään miehen mukaan ja onko kauppatavaraa. Ainoa syy vaihtaa nimeä on lapsi, halu olla lapsen kanssa samanniminen, ja ehkä vielä tärkeämpää, lapsen halu olla äidin kanssa samanniminen. Ja eihän sillä oikeasti ole väliä, mutta kun avioidutaan ja perinteisesti on vaihdettu nimeä ja oltu samanniminen perhe, tuntuu oudolta, että nainen ei jonkun periaatteen vuoksi voi ottaa nimeä, jonka nimiseksi lapsensa tulee. Jos ei aiota perustaa perhettä, silloin ymmärrän hyvin, ettei kumpikaan vaihda nimeä.
[/quote]
Jos naisella on tuo periaate, eikö silloin mies voi ottaa naisen nimeä niin että kaikilla on sama nimi?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:43"]
Täytyy sanoa, että pienet on ongelmat, jos täytyy puuttua toisten ihmisten sukunimivalintaan :D
[/quote]
Juuri näin! Ihmiset vetää herneet nokkaansa välillä mitä uskomattomimmista asioista ja tässäkin asiassa ottavat ilmeisen henkilökohtaisena loukkauksena sen, jos esim. miniä pitää oman sukunimensä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:48"]
Olin taannoin häissä, jossa pappi vasta vihkipuheessa ilmoitti hääväelle morsiusparin ottavan yhteiseksi nimekseen morsiamen sukunimen. Sulhanen (ainoa poika) ei ollut vaivautunut kertomaan asiasta mitään perheelleen, oli vähän jäätävä tunnelma jälkikäteen ja etenkin isällä näytti olevan vaikeuksia pettymyksen nieleskelemisen kanssa.
Mielestäni mielenkiintoinen päätös, kun morsiamen sukunimi on suhteellisen tylsä ja ns. "perussuomalainen", yleisehkö Suomessa, kun taas sulhasen sukunimi kauniimpi ja erikoisempi, taitaa olla vain heidän suvussaan/perheellään.
[/quote]Miksi tällainen ratkaisu?? Yleensähän suositaan sitä harvinaisempaa nimeä.
Täytyy muistaa, että perinteisesti Suomessa mies ja nainen ovat avioituessaan kumpikin pitäneet oman sukunimensä. Se ajanjakso, jolloin naisen oli pakkoi siirtyä miehensä nimelle, oli hyvin lyhyt.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:48"]
Olen yksi kuudesta 50-60-vuotiaasta sisaruksesta (tyttöjä kaikki), jotka olemme kaikki pitäneet oman sukunimemme naimisiin mennessämme. Samoin miehemme pitivät oman nimensä.
Samoin ovat toimineet tähän asti kaikki lapsemme (joita on yhteensä 17). Nyt kesällä meni yhden meistä nuorin tytär naimisiin ja vaihtoi oman sukunimensä miehensä sukunimeen. Se kieltämättä herätti vähän kulmien kohottelua sukulaisissa.
[/quote]
Wow, olette olleet todella edistyksellisiä kun heti uuden lain myötä piditte oman nimenne! Itse kun menin naimisiin -90 niin kaksiosaistakin nimeä pidettiin vähän tärkeilynä, puhumattakaan että olisi oman nimen pelkästään pitänyt...