Miten silloin kylmän sodan aikaan elettiin, kun jatkuvasti oli ydinsodan uhka päällä?

Jokaisella oli silloin rynnäkkökivääri kotona ja pommisuojaan juoksemista harjoiteltiin koulussa kokoajan.

Olen pelännyt lapsena oikeasti venäjää ja kyllä meidän talossa pidettiin väestösuoja tyhjänä eli uhka nähtävästi oli olemassa

Paneskeltiin kovasti.

Ei kyllä varauduttu mitenkään.

Mä olen syntynyt 70-luvulla ja aika rauhallista oli. Jenkeissä kai se paniikki oli suurempaa, kun siellä peloteltiin ydinsodalla. Suomessa oltiin suomettuneita ja näistä asioista ei puhuttu. Venäjää nöyristeltiin peloissaan.

Kekkonen oli täysin Venäjän pressa, joten Suomen itsenäisyys oli silmän lumetta. Sodan veteraaneja haukuttiin ja halveksittiin avoimesti vasemmisto osalta

Ydinsotaa oli sen ajan ilmastonmuutos. Joka aikakaudella on oma maailmanlopun profetiansa. Muistan edelleen ”olipa kerran ihminen”-piirretyn intron, joka päättyi siihen kun maapallo räjähtää.

Ei ollut mitään laukkuja pakattuna tms. Ihan normaalisti elettiin. Ei jatkuvassa pelossa voi elää.

Ei tiedä kun kukaan ei välittänyt monet matkusti vaan tonne Kiinan muurille ja Kreikkaan lomalle tai Intiaan vaikka sielläkin on budha ja atomit.

Ei niitä jodi tabletteja saa ottaa ellei oikeasti säteile.

Muuten kyllä säteilee kirjoitti:

Ei niitä jodi tabletteja saa ottaa ellei oikeasti säteile.

Miksei? Jodi on ihmiselle tarpeellista ja sitä lisätään suolaan.

Se oli helppoa joko tai hommaa

Tämä nykyinen homma ahdistaa ihan eri tavalla

Siihen aikaan ei ollut nettiä. Jos hesari ei pelotellut, niin kukaan ei pelotellut.

Sen muistan, että kerrostalomme pommisuojassa oli isot kanisteri koko ajan täynnä vettä.

Se oli kuitenkin sillä lailla lunkia, ettei Euroopassa käyty pampam-sotaa missään. IRA, punaiset prikaatit ja rote armee faction - terroristit tietysti joskus hillu ja pommitti, mutta Berliinissä itä- ja länsiblokki vain kyyläs toisiaan vartiotorneista ja uhkasi välillä tuoda lisää ydinohjuksia.

Pukeuduttiin pastelliväreihin, kuunneltiin poppia ja yritettiin unohtaa suuren maailman pahuus.

Vierailija kirjoitti:

Muuten kyllä säteilee kirjoitti:

Ei niitä jodi tabletteja saa ottaa ellei oikeasti säteile.

Miksei? Jodi on ihmiselle tarpeellista ja sitä lisätään suolaan.

Joo mutta joditabletissa sitä on niin paljon, ettei missään nimessä saa ottaa kuin hätätilanteessa. Suola aivan eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään laukkuja pakattuna tms. Ihan normaalisti elettiin. Ei jatkuvassa pelossa voi elää.

Jep. Olin lapsi 80-luvulla. Iskä on uutisfanaatikko ja kyllähän sitä ydinsotapelkouutisista sai osansa. Iskä hommasi joditabletit ja muutoin elettiin ihan normaalisti. En muista olisiko edes puhuttu että missä on lähin väestönsuoja. Koulussa taidettiin joskus katsoa joku ydinsotaopetusjuttu tyyliin että jos pommi posahtaa, niin mitä pitää tehdä. Tai sitten olen katsonut sen kotona. Mutta ei lapsen elämään muuten vaikuttanut, enkä havainnut vanhemmistakaan sen suurempaa huolta, vaikka he ovat uutishysteerikkoja edelleen.

Muistan aikuisten seuranneen uutisia tavallista enemmän Kuuban kriisin aikaan 1962. Aikuisten huoli tuntui myös meissä tuohon aikaan kouluikäisissä ja meille opetettiin, miten pitää toimia jos tulee yleinen vaaramerkki epätavalliseen aikaan.

Onneksi tuohon aikaan oli viisaita valtiomiehiä. Putinille toivoisin samanlaista valtiomiestaitoa.

"Kuuban kriisi ratkesi vasta, kun presidentti Kennedy suostui kaikessa hiljaisuudessa vetämään Yhdysvaltojen ydinohjukset Turkista, jos Neuvostoliitto poistaisi omat ydinohjuksensa Kuubasta."

Vierailija kirjoitti:

Olen pelännyt lapsena oikeasti venäjää ja kyllä meidän talossa pidettiin väestösuoja tyhjänä eli uhka nähtävästi oli olemassa

Uhka lisääntyi kun Reagan valittiin presidentiksi.

Asiasta väännettiin vitsikäs Syksyn Sävel-biisi. Maukka Perusjätkä teki nuorten tuntoja kuvaavan Pelkään kolmatta maailmansotaa- hitin.

Puolassa oli sotatila ilman varsinaisia taisteluja. Se ja brittien käymä Falklandin sota kylvivät stressiä, myös Beirutin maan tasalle moukaroinut kaupunkisota tuli itselle henkisesti raskaiksi.

Jostain syystä Neukut Afganistanissa ei häirinneet, siitä tuskin puhuttiin. Iraniin ja Irakiin tottui vuosien varrella.

Oli myös vahva rauhanliike ja marsseilla käytiin ennen 80-luvun puoltaväliä. Sitten se jotenkin hiipui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään laukkuja pakattuna tms. Ihan normaalisti elettiin. Ei jatkuvassa pelossa voi elää.

Jep. Olin lapsi 80-luvulla. Iskä on uutisfanaatikko ja kyllähän sitä ydinsotapelkouutisista sai osansa. Iskä hommasi joditabletit ja muutoin elettiin ihan normaalisti. En muista olisiko edes puhuttu että missä on lähin väestönsuoja. Koulussa taidettiin joskus katsoa joku ydinsotaopetusjuttu tyyliin että jos pommi posahtaa, niin mitä pitää tehdä. Tai sitten olen katsonut sen kotona. Mutta ei lapsen elämään muuten vaikuttanut, enkä havainnut vanhemmistakaan sen suurempaa huolta, vaikka he ovat uutishysteerikkoja edelleen.

Jep, nyt muistan: tuo ohjeistus oli, miten pitää pommin kohdalla suojautua.

12

Kylmä sota oli USAn ja NL:n välinen, eikä Suomella ollut siinä osaa eikä arpaa, Suomessa ymmärrettiin oma asema varsin hyvin kun aiemmat uhoamiset oli vielä tuoreessa muistissa ja siitä hyvästä pidettiin kieli keskellä suuta, eikä olisi tullut kuuloonkaan aukoa päätä itänaapurille.