Miten silloin kylmän sodan aikaan elettiin, kun jatkuvasti oli ydinsodan uhka päällä?

Olen syntynyt 1970-luvun puolivälissä. Isäni 1930-luvun alussa. Ajan henkeen kuuluivat vappumarssit, kukkahuivit ja Leningradin-matkat. Siis luokkakavereiden perheissä. Tanjat ja Katjat olivat yleisiä nimiä.

Isovanhempani lukivat Uutta Suomea, meille tuli Hesari. Joka päivä isä muisti puhua sodasta jossain tilanteessa. Minut on kasvatettu koti, uskonto ja isänmaa-hengessä.

Kotona mieleeni painuivat iäksi seuraavat ohjeet: maassa on aina armeija. Joko oma tai vieras. Toinen ohje: jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan .

Kaikesta huolimatta en pelännyt ydinsotaa. Suomessa oli sodat kokenut presidentti Koiviston kauden loppuun saakka ja hyviä suhteita ylläpidettiin itään ja länteen. Puolueettomuus oli näennäistä mutta elämä kuitenkin turvallista.

Sekaisin kuin seinäkellot, kaikin mahdollisin tavoin.

Se oli vähän kuin nykypäivän ilmastoahdistus. Loppupeleissä kukaan ei uskonut että kumpikaan painaa nappia. USAssa kyseltiin että millaista on asua pahuuden valtakunnan vieressä. Rauhallisempaa kuin nykyään. Ne Breznevit sun muut taisi kumminkin olla enemmän järjissään kuin tämä nykyinen. 

80-luvulla briteissä kouluissa oli harjoituksia ydinsodan varalta. Ihan hirveitä inhorealistisia dokumentteja Hiroshimasta ja simuloituja kuvauksia ydinsodan tuhoista. Kaikille oli selvää, että siitä ei selviä ketään. Ainainen kauhun tasapaino ja veisen terällä eläminen. Me oltiin niin takapajula, että Ruotsikin tuntui suurelta maailmasta. Muuten kuunneltiin Duran Durania ja Kajagoogoota. Sitten oli nämä indiebändit erikseen, joiden musiikissa kuului sen aikakauden ahdistus ja sodan ajan häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Muuten kyllä säteilee kirjoitti:

Ei niitä jodi tabletteja saa ottaa ellei oikeasti säteile.

Miksei? Jodi on ihmiselle tarpeellista ja sitä lisätään suolaan.

Koska nuo ydinsäteilyn varalle olevia sisältää jodia tuhansia kertoja enemmän kuin ihmisen päivittäinen tarve on. Lisäravinnetabletit on sitten ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään laukkuja pakattuna tms. Ihan normaalisti elettiin. Ei jatkuvassa pelossa voi elää.

Jep. Olin lapsi 80-luvulla. Iskä on uutisfanaatikko ja kyllähän sitä ydinsotapelkouutisista sai osansa. Iskä hommasi joditabletit ja muutoin elettiin ihan normaalisti. En muista olisiko edes puhuttu että missä on lähin väestönsuoja. Koulussa taidettiin joskus katsoa joku ydinsotaopetusjuttu tyyliin että jos pommi posahtaa, niin mitä pitää tehdä. Tai sitten olen katsonut sen kotona. Mutta ei lapsen elämään muuten vaikuttanut, enkä havainnut vanhemmistakaan sen suurempaa huolta, vaikka he ovat uutishysteerikkoja edelleen.

Jep, nyt muistan: tuo ohjeistus oli, miten pitää pommin kohdalla suojautua.

12

Mitä siinä lapsille suunnatussa ohjeistuksessa sitten oli?

Vedettiin kaljaa ja tupakkia baarissa ja pelattiin biljardia. Kotiin lähtiessä tuli otettua joku pubiruusu mukaan. Nautittiin elämästä livenä

Ihmiset kävivät ulkona, kaupungeissa ja kylillä viikonloppuisin.

Ajeltiin pillurallia autoilla ympäri kylää ja suomea

Joku perkele keksi internetin ja kaikki hommat alkoi kusemaan.

Ja kuten siinä että etelän maat tuli eu hun ja euroon ja oppivat rahastamaan turisteja kunnolla.

Oli joitakin kettutyttöjen esiasteita joilla oli harakanvarvas rintanappi ja ei ydinvoimaa nappi farkkutakin rinnuksissa

Vierailija kirjoitti:

Kylmä sota oli USAn ja NL:n välinen, eikä Suomella ollut siinä osaa eikä arpaa, Suomessa ymmärrettiin oma asema varsin hyvin kun aiemmat uhoamiset oli vielä tuoreessa muistissa ja siitä hyvästä pidettiin kieli keskellä suuta, eikä olisi tullut kuuloonkaan aukoa päätä itänaapurille. 

Joo mutta Suomi oli ja on yhä Venäjän naapurissa. Jos USA olisi painanut nappia, tuskin Suomellekaan olisi hyvin käynyt. Säteily leviää jne.

Melko selväksi tuli nopeasti miten aina länsi ja kamala nato muodosti uhan ja Norjakin koettiin sitten uhaksi ja rauhan järjestöt oli pitkälti Neuvostoliiton organisoimia mitä myöhemmin selvisi.

Mielenkiintoisia juttuja!

Jodikaan ei auta kuin kilpirauhaskasvaimiin.

Silloin ei ollut pitkää edeltävää rauhankautta, joten ei oltu päästy herpaantumaan.

70-vuoden alussa syntynyt ja asunut silloin ihan parin kilometrin päässä Venäjän rajasta. Ei meitä ainakaan Venäjällä peloiteltu enkä muista mitään ydinasepelkoa sen kummemmin olleen. Ihan normaalia ja rauhallista elämää.

Pitää nyt kuitenkin muistaa myös se, että ei tuohon aikaan ollut nettiä eikä telkkaria vahdattu aamusta iltaan, niin oltiin kai myös jonkin asteisessa uutispimennossa, lapset ainakin.

Olen elänyt nuo ajat, mutta likimainkaan näin konkreettista sodanuhkaa ei Suomessa missään vaiheessa ollut. Ydinsodasta panikoi vain pieni äänekäs joukko, vähän sama asia kuin nyt ilmastonmuutoksen kanssa, mutta vielä marginaalisempi joukko.

Katsottiin Ylen uutiset 21 ja luettiin aamun lehti. Loput ajat elettiin tavallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pelännyt lapsena oikeasti venäjää ja kyllä meidän talossa pidettiin väestösuoja tyhjänä eli uhka nähtävästi oli olemassa

Uhka lisääntyi kun Reagan valittiin presidentiksi.

Asiasta väännettiin vitsikäs Syksyn Sävel-biisi. Maukka Perusjätkä teki nuorten tuntoja kuvaavan Pelkään kolmatta maailmansotaa- hitin.

Puolassa oli sotatila ilman varsinaisia taisteluja. Se ja brittien käymä Falklandin sota kylvivät stressiä, myös Beirutin maan tasalle moukaroinut kaupunkisota tuli itselle henkisesti raskaiksi.

Jostain syystä Neukut Afganistanissa ei häirinneet, siitä tuskin puhuttiin. Iraniin ja Irakiin tottui vuosien varrella.
Oli myös vahva rauhanliike ja marsseilla käytiin ennen 80-luvun puoltaväliä. Sitten se jotenkin hiipui.

Niin ja mainittakoon, että tuo 'rauhanliike' oli siis vasemmistonuorten toimintaa. Sloganina 'punalippu on rauhan lippu' ja nimenomaan luokkasodan lietsontaa eikä suinkaan rauhanliikettä.

Päivä kerrallaan. Ei ollut öyhöjä levittämässä paniikkia.

Olen syntynyt -66 ja suht normaalista lapsuudesta huolimatta muistan 70-luvun ilmapiirin hirveän harmaana ja ankeana. Koulussa laulettiin neuvostoitkuvirsiä ja toisaalta mahtipontisia propagandarenkutuksia. Hirveät muovivaatteet oli jossain vaiheessa in, vaikka öljykriisi oli silloinkin tosiasia.

Kaiken syövyttävistä happosateista puhuttiin paljon, ja se ahdisti itseäni enemmän kuin ydinsodan uhka. Tympeä vuosikymmen.

Olin alakoululainen kasarilla ja oikeasti pelkäsin! Kylmä sota, asevarustelu, Tsernobyl. Siihen vielä lisänä AIDS.

Muistan ne keltapunaiset laput, joita jaettiin joka kotiin. Oli myös puh.luettelon alkusivuilla.

Soitetaan 000. Odotellaan sireeniä, kuunnellaan radiota, paetaan pommisuojaan. Käskettiin myös teipata ikkunoiden raot ja ilmanottoaukot.

Tämän kaiken kanssa sitä vain elettiin! Silmät suurina katselin televisiota. Aikuiset teki omiaan, eikä todellakaan ole keskusteltu lasten kanssa!!

Jumalaa silloin pelättiin ja jumalalla peloteltiin lapsia.

s. -69