Miten silloin kylmän sodan aikaan elettiin, kun jatkuvasti oli ydinsodan uhka päällä?

Itärajalla kylmän sodan aikana lapsuuden viettäneenä en pelännyt pimeällä pihalla mörköjä vaan russiä. Ja kun se huussi oli pihan toisella puolella, eikä syrjäkylällä maalaispitäjässä mitään katulamppuja ollut, niin vessareissut sovittiin tehtäviksi sisarusten kanssa yhdessä. Sodassa järkensä menettänyt isä vaan kannusti tähän, siellä se voi olla minkä tahansa mättään takana, hän sanoi.

Aivan normaalia elämää silloin elettiin, ainakin siellä missä minä elin. Vallitsi ns. kauhun tasapaino. Todellista ydinsodan uhkaa ei varsinaisesti ollut, vaikka siitä joskus puhuttiin. Koulua käytiin ja rokki soi.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -66 ja suht normaalista lapsuudesta huolimatta muistan 70-luvun ilmapiirin hirveän harmaana ja ankeana. Koulussa laulettiin neuvostoitkuvirsiä ja toisaalta mahtipontisia propagandarenkutuksia. Hirveät muovivaatteet oli jossain vaiheessa in, vaikka öljykriisi oli silloinkin tosiasia.

Kaiken syövyttävistä happosateista puhuttiin paljon, ja se ahdisti itseäni enemmän kuin ydinsodan uhka. Tympeä vuosikymmen.

Olen syntynyt sua kaksi vuotta myöhemmin eikä meillä kyllä koulussa mitään neuvostovirsiä tai propagandalauluja laulettu. Kyllä se oli lähinnä sitä Kotimaani ompi Suomi - ja Kesäpäivä Kangasalla -osastoa.

Koko 70- ja 80-luku oli rauhallista ja hyvää aikaa, edes happosateista en muista kenenkään stressanneen ainakaan lähipiirissä. Ydinsodan uhka oli lähinnä teoreettinen.

Ei silloin mitään uhkaa ollut. Koin lapsuuden vakaana ja turvallisena ja koin Suomen kuuluvan länteen. Elämä oli hyvinvoivaa, joka vuosi matkusteltiin etelässä ja useampaan kertaan Amerikassakin, seurattiin länsimaista muotia ja musiikkia ja katsottiin länsiohjelmia telkkarista. Katsoin Ylen suomettumisdarjan, joka oli hyvä, mutta ihmettelin suu auki katsellessa, kun en henk koht huomannut mitään sellaista silloin, kun elin ko. aikakautta. Koko suomettuminen ja kylmä sota on auennut minulle vasta jälkikäteen aikuisena.

Vm. -70

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin tuon ajan. Koulussa tosiaankin mentiin väestösuojaan koko ajan! Tai harjoiteltiin sinne menoa. Hälytys saattoi tulla aivan yllättäen. Hälytysäänenä toimi koulun keittäjä. Iso ja pullukka nainen,josta ääntä lähti. Ainoa aine,jota ehdittiin vähän opiskella,oli puutyöt. Opettajana oli jatkosodan sotinu upseerismies. Kuri oli perkeleellinen,mutta kukaan ei valittanut,koska tiedettiin,mistä oli kyse. Kevätjuhlassa ei laulettu suvivirttä,vaan lausuttiin sotilasvala.

Oikeasti? Vai trollaatko nyt?

Oikeasti. En trollaa. Liikuntatunnilla,joka jäi mainitsematta,juostiin kuupperintestiä kokoajan. Heikoimmanki tulos oli 3500 m. Elikkä 3,5 kilometriä reppu selässä 12 minuuttiin. Koulusta kotiin ryömittiin pitkin ojanpohjia. Joten sarkavaatetus oli lujilla. Kotona oli pimennysverhot,ettei valo paljasta ohjukselle iskukohdetta.

Vierailija kirjoitti:

-69 syntynyt täällä. Sitä ei vaan ajatellut, nimenomaan tietoisesti jätti ajattelematta. Kun ei sille mitään voinut. Piti vain hiljaa mielessään toivoa että kukaan hullu ei paina nappia.

Tämä. Ja näin pitää asiaa suhtautua edelleen . Nyt ei ole mielenosoituksia, joissa vaaditaan ydinaseiden kieltämistä. Silloin oli.

Eipä se paljon pikkunaskalia kiinnostanu.

Sen muistan kun kansakoulussa luokkakaveri puhui kuinka venäjä oli räjäyttänyt vetypommin (tsar pommi, tehokkaampi kuin atomipommi joka on fissio pommi) joka toimii fuusiolla.

Novaja zemla kuulosti silloin aika kaukaiselta paikalta, vaikka on varsin lähellä.

Onneksi fuusiopommi on puhtaampu kuin normi atomi pommit.

Jenkkien ilmakehässä tehdyistä atomipommikkeista tuli varmaan enemmän laskeumaa suomeen.

Jo kuten joku totesi jenkit oli enemmän töpinöissään ja rakentelivat takapihoilleen pommisuojia, varsinkin kuuban kriisissä oli ydinsota lähellä.

Tämän hetkinen tilanne on täysin eri kaliiberia kuin kylmä sota. Nyt on oikea uhka nimenomaan Suomea vastaan. Tätä aikakautta pitäisi verrata pikemminkin toista maailmansotaa edeltävään aikakauteen.

Vierailija kirjoitti:

Tämän hetkinen tilanne on täysin eri kaliiberia kuin kylmä sota. Nyt on oikea uhka nimenomaan Suomea vastaan. Tätä aikakautta pitäisi verrata pikemminkin toista maailmansotaa edeltävään aikakauteen.

Ihmeen nopeasti on ne opetuksen unohtuneet, silloin visioitiin Suur-Suomesta. 

Houkuteltiin lapsia asuntoon katsomaan aikuisten lehtiä, juomaan makeaan mehuun sekoitettua alkoholia ja saunomaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämän hetkinen tilanne on täysin eri kaliiberia kuin kylmä sota. Nyt on oikea uhka nimenomaan Suomea vastaan. Tätä aikakautta pitäisi verrata pikemminkin toista maailmansotaa edeltävään aikakauteen.

Miten niin nimenomaan Suomea? Mene muualle hörhöilemään pentu ja anna vanhempien muistella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän hetkinen tilanne on täysin eri kaliiberia kuin kylmä sota. Nyt on oikea uhka nimenomaan Suomea vastaan. Tätä aikakautta pitäisi verrata pikemminkin toista maailmansotaa edeltävään aikakauteen.

Miten niin nimenomaan Suomea? Mene muualle hörhöilemään pentu ja anna vanhempien muistella.

Kiitos mutta olen 52 v ja sellaisessa työssä, että tiedän, mistä puhun. Tällä hetkellä tilanne on vakava nimenomaan Suomea kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän hetkinen tilanne on täysin eri kaliiberia kuin kylmä sota. Nyt on oikea uhka nimenomaan Suomea vastaan. Tätä aikakautta pitäisi verrata pikemminkin toista maailmansotaa edeltävään aikakauteen.

Miten niin nimenomaan Suomea? Mene muualle hörhöilemään pentu ja anna vanhempien muistella.

Kiitos mutta olen 52 v ja sellaisessa työssä, että tiedän, mistä puhun. Tällä hetkellä tilanne on vakava nimenomaan Suomea kohtaan.

Niin mäkin. Ja susta vaan tuntuu siltä.

Vierailija kirjoitti:

Ei silloin mitään uhkaa ollut. Koin lapsuuden vakaana ja turvallisena ja koin Suomen kuuluvan länteen. Elämä oli hyvinvoivaa, joka vuosi matkusteltiin etelässä ja useampaan kertaan Amerikassakin, seurattiin länsimaista muotia ja musiikkia ja katsottiin länsiohjelmia telkkarista. Katsoin Ylen suomettumisdarjan, joka oli hyvä, mutta ihmettelin suu auki katsellessa, kun en henk koht huomannut mitään sellaista silloin, kun elin ko. aikakautta. Koko suomettuminen ja kylmä sota on auennut minulle vasta jälkikäteen aikuisena.

Vm. -70

Olen samaa vuosimallia, enkä minäkään ymmärtänyt pelätä. Ja sama juttu, suomettumisen olen tajunnut vasta jälkikäteen ja iän karttuessa.

Mutta paria vuotta nuorempi siskoni kertoi kyllä pelänneensä ydinsotaan, ja pelkäsi ihan katsoa uutisiakin. Itse en silloin uhrannut asialle ajatustakaan.

Mitään varautumista sotaa varten ei ollut. Toki asuimme maalla, ja isovanhemmilla oli iso maatila lehmineen, kanoineen ja peltoineen. Sieltä saimme muutenkin käytännössä kaikki munat, lihat, perunat ja juurekset, sekä itse leivotut ruisleivät ja rieskat. Omalla pihalla oli ryytimaa ja kasvihuone, marjapensaita ja omenapuita. Mehut ja hillot tehtiin itse, sieniä säilöttiin. Isä harrasti myös metsästystä ja kalastusta. Eli sinänsä aika omavaraista oli elämä silloin muutenkin, mutta se oli ihan normaalia elämää.

Jos ydinsota olisi syttynyt, ei noilla varautumisilla olisi ollut mitään merkitystä. Se olisi ollut sitten siinä.

Vierailija kirjoitti:

Olin alakoululainen kasarilla ja oikeasti pelkäsin! Kylmä sota, asevarustelu, Tsernobyl. Siihen vielä lisänä AIDS.

Muistan ne keltapunaiset laput, joita jaettiin joka kotiin. Oli myös puh.luettelon alkusivuilla.

Soitetaan 000. Odotellaan sireeniä, kuunnellaan radiota, paetaan pommisuojaan. Käskettiin myös teipata ikkunoiden raot ja ilmanottoaukot.

Tämän kaiken kanssa sitä vain elettiin! Silmät suurina katselin televisiota. Aikuiset teki omiaan, eikä todellakaan ole keskusteltu lasten kanssa!!

Ne ohjeet symboleineen puhelinluettelossa olivat lapsena jännittäviä, tykkäsin. Luin ne niin monta kertaa että muistan ne suunnilleen vielä nyt lähes 40 vuoden kuluttua. "Kun kuulet hälytysmerkin: siirry sisälle ja jää sisätilohin. Sulje ovet, ikkunat ja keskusilmastointilaitteet. Avaa radio. Kuuntele ULA-taajuuksia. Älä lähde ulos. Voit joutua vaaraan matkalla jne."

Olen syntynyt -74. Muistan kyllä pelänneeni ydinsodan mahdollisuutta, mutta lähinnä se oli semmosta ahdistusta.Aika normaalia elämää kuitenkin elettiin, eikä meillä mitään varmuusvarastoa ollut eikä koulussa säntäilty pulpettien alle edes harjoitusmielessä Mutta tiesin kyllä, että ikkunat ja ovet pitäisi hätätilassa teipata.

Onkohan suolan osto uusi vessapaperivillitys? Lapseni asuu Liettuassa, eikä Vilniuksessa kaupoissa enää ole suolaa. Ajattelin myös, että voidaanko jodisuolaa käyttää, kun apteekeissa loppuivat joditabletit? Olen viisikymppinen, minusta Suomessa olimme uutispimennossa 80-luvulla. Two Tribes (Pet Shop Boys) oli Suomessa kielletty soittaa radiossa ja televisiossa. Me kuulimme Tsernobylin onnettomuudesta tuttaviltamme Espanjassa, emme siis Suomen uutisista. Nykyisin suomalainen saa tietoa maailmalta. Moni ulkomaalainen ystäväni ihmetteli jo 90-luvulla, miksi emme kuulu Natoon. Pelko sodasta rauhoittui 2000-luvun Suomessa ja nyt se alkaa taas uudelleen.

Hyvin elettiin ennen. Kesäisin ajeltiin lomalla motskareilla sinne tänne suomea, otettiin tytöt kyytiin ja telttailtiin,  juotiin helmeilevää omppua ym.. Ei sillon mietitty hyökkääkö ry ssä, oli ihan muuta ajateltavaa.

Töitä oli kaikilla ja pensa halpaa, leningradissa käyttiin kun ammattiliitto järjesti halpoja ystävyys matkoja. Votkaa juotiin ja hauskaa pijettiin tatjaanoitten kanssa hotellilla.

Oli ne aikoja, oli ne.

Vierailija kirjoitti:

Tämän hetkinen tilanne on täysin eri kaliiberia kuin kylmä sota. Nyt on oikea uhka nimenomaan Suomea vastaan. Tätä aikakautta pitäisi verrata pikemminkin toista maailmansotaa edeltävään aikakauteen.

Oikea uhka on ollu ja on aina olemassa! Se uhka vaan muuttaa muotoaan historian saatossa tähän päivään ja tästä eteenpäinkin. Suurvallan naapurina on aina pieni uhka! Politiikan aatteelliset näkökannat on yksi syy uhitteluun! Ja tietysti asevarustelu ja luonnonvarat.

Koronan kadottua psykoosit on kätevä ohjata sodan pelkoon. Joku tutkija tiesi kertoa että kolmas osa kansasta on aina psykoosissa johonkin.