Lue keskustelun säännöt.
Miksi hiljaiset introvertit ovat niin epäkohteliaita?
13.03.2022 |
Eivät yleensä aina vastaa viesteihin takas, eivätkä yleensä tervehdi tai moikkaa, ellei kyseinen henkilö ole hyvin tuttu. Täysin kuusessa ovat käytöstavat.
Kommentit (78)
Tilanteessa voi olla kolme vaihtoehtoa:
1. Ei kiinnosta ja näyttää sen rehellisesti
2. Ei kiinnosta, mutta esittää kohteliasta
3. Kiinnostaa ja on kohteliaisuus tulee luonnostaan
Selvästi vaihtoehto 3 on pois suljettu, koska vastapuoli uhriutuu
Ei ole valehtelija, joten vaihtoehto 2 on pois suljettu
On siis rehellinen ja vaihtoehto 1 on vastaus
Joitakin ei myös kiinnosta sellaiset "sylikoira" ihmiset, jotka kaipaa "rapsutusta" eli pitää puhua paskaa, jotta siellä kuplassa olisi kiva olla jatkossakin. Kannattaisi myös itse miettiä omaa käytöstään ennen kuin arvostelee toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun mielestäni introverttiys ole mikään syy olla epäkohtelias. Näillä, jotka ei voi moikata puuttuu käytöstavat tai kärsivät esim sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Luen itseni introvertiksi, mutta tervehdin tietenkin. Niin kaupan kassaa kuin bussikuskia ja lenkillä niitä, jotka tulevat vastaan. Vastaan tuntemattomien tervehdyksiin. Peruskohteliaisuutta.
Omalla kohdalla introverttiys tulee siinä, että vaikka nauttisinkin kavereiden näkemisestä ja ihmisten kanssa touhuamisesta, tarvitsen oman aikani palautumiseen, eikä mulla ole aina tarvetta moneen päivään tavata ketään vaan viihdyn itseksenikin ja yleensä nautin myös tästä omasta ajastani.
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran introvertti on "vääränlainen". Tässä ekstroverttien maailmassa pitää aina toimia tietyllä tavalla tai muuten olet outo. Ymmärrän kyllä tervehtimisen tarpeellisuuden kohteliaana käytöksenä, mutta silti introverttejä ei vaan ymmärretä, eikä koskaan tulla ymmärtämään. Ekstrovertit ovat laatineet sosiaaliset normit ja niiden mukaan mennään valitettavasti.
Jalkaa voi polkea maahan vaikka miten kauan, mutta se ei maailmaa muuta. Kyllä minustakin sosiaaliset normit ovat välillä aivan naurettavia, mutta kapinoimalla niitä vastaan tekee hallaa vain itselleen. Ei maailmaa kiinnosta. Sosiaalisia taitoja ei opita maailmaa varten, vaan itseään varten, että tässä rasittavassa maailmassa pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Introverttejä pitää ymmärtää, heidän ei pidä ymmärtää muita.
Introverttiyshän on rikos. Siitä kuulee moitteita päiväkodista lähtien. Kaikkien pitäisi olla h*lvetin reippaita ja ulospäinsuuntautuneita ja se on ainoa hyväksytty tapa olla olemassa.
Olen itse juuri niin introvertti kuin ihminen voi olla, mutta herranjumala miten paljon mua v*tuttaa käytöstavattomat m*lkut, jotka yrittää verhota oman junttiutensa introverttiuden taakse. Peruskäytöstavat kuten tervehtiminen työpaikalla, koulussa yms. koskee _kaikkia_. Sun yliherkkyys ja ihmispelko ei oikeuta sua kutsumaan itseäsi introvertiksi ja olemaan epäkohtelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo kaikilta introverteiltä lapsen teko mahdollisuus pois. Kasvaa sosiaalisuus suomessa ja työt sujuu ripeämmin extroverteiltä ja kaikilla on hauskaa. 80 vuoden päästä on vain extroverttei. Introverit kasvattaa hissukoita.
Sehän tässä sun suunnitelmassa vaan on se ongelma, että tällä hetkellä introvertit tekevät hiljaisuudessa töitä ja ekstrovertit sosiaalisoi kahvihuoneessa. Tuottavuus tippuu firmassa, jossa kaikki on ekstrovertteja.
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä. Viesti on varmaan mennyt perille kohdehenkilölle.
Jos tätä on täällä useinkin, niin on näköjään jollekin pakkomielle joku introvertti.
Ap vois nyt vaikka rauhottua ja antaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Sano sille introvertille huomenta tai päivää, kyllä se sulle vastaa. Voi tuntua sähköiskultakin hänellä, jos olet jo osoittanut halveksuntais tähän tyyliin. Nautit siitä varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taas kerran sekoitetaan toisiinsa temperamentti ja sosiaaliset taidot. Sama kuin sanoisi että "aina ne ekstrovertit vaan puhuvat toisten päälle, onko se niin vaikeaa kuunnella muitakin??"
Vierailija kirjoitti:
Ei minun mielestäni introverttiys ole mikään syy olla epäkohtelias. Näillä, jotka ei voi moikata puuttuu käytöstavat tai kärsivät esim sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Luen itseni introvertiksi, mutta tervehdin tietenkin. Niin kaupan kassaa kuin bussikuskia ja lenkillä niitä, jotka tulevat vastaan. Vastaan tuntemattomien tervehdyksiin. Peruskohteliaisuutta.Omalla kohdalla introverttiys tulee siinä, että vaikka nauttisinkin kavereiden näkemisestä ja ihmisten kanssa touhuamisesta, tarvitsen oman aikani palautumiseen, eikä mulla ole aina tarvetta moneen päivään tavata ketään vaan viihdyn itseksenikin ja yleensä nautin myös tästä omasta ajastani.
Niin minäkin olen introvertti ja tervehdin kaupassa jne. Voin olla yksin vaikka pari viikkoa putkeen, lähettämättä viestiä kenellekään ja nautin omasta olostani. Välillä myös uppoudun omaan ajatusmaailmaani vaikka ulkona kävellessä, kaupassa asioidessani jne, etten edes huomaa mitä ympärillä tapahtuu. Näissä tilanteissa voi hyvinkin jäädä tervehtimättä. Joskus myös liika kuormittuminen kaikesta sosiaalisuudesta, tai ympärillä olevasta jatkuvasta puheesta saa pakenemaan omiin ajatuksiin. Meitä introverttejä on erilaisia. Se pitää muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissius kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujouden ei tarvitse tarkoittaa epäsosiaalisuutta, päinvastoin, mitä ujompi esim. lapsi on, sitä tärkeämpää on löytää toimivia strategioita sosiaalisiin tilanteisiin. Vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselleen, kun eivät vaadi ujolta lapselta kohteliasta käytöstä. Esim. Yhdysvalloissakin on paljon ujoja ja introvertteja lapsia, mutta siellä tällaisia lapsia opastetaan ihan eri tavoin kuin Suomessa.
Oma lapseni on luonnostaan ujosteleva. Olen kuitenkin aina hokenut hänelle, että ujo saa olla, mutta kohteliais on aina oltava. Pitää a) tervehtiä, b) katsoa silmiin, c) hymyillä ja d) vastata kun kysytään. Nyt kuusivuotiaana nämä asiat alkavat tulla häneltä jo hiljalleen selkäytimestä.
Ujous on eri asia kuin introverttiys. Introverttiys-ekstroverttiys on luonteenpiirteistä se ainoa joka ei voi muuttua vaan pysyy samana koko elämän. Et voi "rohkaista" introverttinä ekstrovertiksi koska ei ole kyse rohkeudesta.
Mutta introverttikin voi olla kohtelias. Introvertin ei tarvitse viihtyä sosiaalisissa tilanteissa, mutta hän tarvitsee strategioita joiden avulla tilanteessa pärjää. Sosiaaliset taidot ovat tässä maailmassa hirveän tärkeitä (välitti niistä tai ei) ja pärstäkerroin vaikuttaa mm. työelämässä, siinä millaisen kumppanin saa jne.
Ei introverttiys tarkoita ettei ole sosiaalisia taitoja.
Joskus tarkoittaa. Etenkin silloin jos introvertti välttelee erilaisia sosiaalisia tilanteita, jolloin ei saa riittävästi sosiaalista treeniä.
Ihan samalla lailla eksoillakin voi olla huonot sosiaaliset taidot.
Kyllä, etenkin lapsena ja nuorena. Ja jotkut eksovertit ovat aikuisenakin rasittavan huomionhakuisia yms. Tilannetaju ja sosiaalinen pelisilmä ovat tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran introvertti on "vääränlainen". Tässä ekstroverttien maailmassa pitää aina toimia tietyllä tavalla tai muuten olet outo. Ymmärrän kyllä tervehtimisen tarpeellisuuden kohteliaana käytöksenä, mutta silti introverttejä ei vaan ymmärretä, eikä koskaan tulla ymmärtämään. Ekstrovertit ovat laatineet sosiaaliset normit ja niiden mukaan mennään valitettavasti.
Jalkaa voi polkea maahan vaikka miten kauan, mutta se ei maailmaa muuta. Kyllä minustakin sosiaaliset normit ovat välillä aivan naurettavia, mutta kapinoimalla niitä vastaan tekee hallaa vain itselleen. Ei maailmaa kiinnosta. Sosiaalisia taitoja ei opita maailmaa varten, vaan itseään varten, että tässä rasittavassa maailmassa pärjää.
En minä varsinaisesti kapinoi. On se vaan välillä pirullista yrittää mukautua muiden määrittelemiin normeihin, vaikka luonnostaan olisit aivan erilainen. Se uuvuttaa ihmisen, kun vuodesta toiseen yrittää vääntää itsestään erilaista kuin on. Olen siihen tosin tottunut jo vuosikymmenten ajan osittain, mutta se introvertti minussa ei muuksi muutu, vaikka sosiaaliset ekstrovertit miten yrittäisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minun mielestäni introverttiys ole mikään syy olla epäkohtelias. Näillä, jotka ei voi moikata puuttuu käytöstavat tai kärsivät esim sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Luen itseni introvertiksi, mutta tervehdin tietenkin. Niin kaupan kassaa kuin bussikuskia ja lenkillä niitä, jotka tulevat vastaan. Vastaan tuntemattomien tervehdyksiin. Peruskohteliaisuutta.Omalla kohdalla introverttiys tulee siinä, että vaikka nauttisinkin kavereiden näkemisestä ja ihmisten kanssa touhuamisesta, tarvitsen oman aikani palautumiseen, eikä mulla ole aina tarvetta moneen päivään tavata ketään vaan viihdyn itseksenikin ja yleensä nautin myös tästä omasta ajastani.
Introverttiys näyttäytyy eri tavalla eri ihmisillä. Sinua ei ehkä moikkailu rasita mutt monia voi liikaa rasittaa. Minä esim olen hoitoalalla töissä ja saan sosiaalisuutta ja moikkailua päivän mittaat enemmän kuin tarpeeksi. Minäkin tarvitsen palautumiseni ja se alkaa heti kun astun työpaikalta pois. Sen jälkeen kaupassa ja lenkillä keskityn vain itseeni enkä halua rasittaa itseäni yhtään enempää jotta voin taas mennä huomennakin töihin iloisena, sosiaalisena ja kohteliaana.
Minä olen introvertti ja ujo. On käytöstavat, mutta on myös paha tapa uppoutua omiin ajatuksiini niin, etten jossain kaupassa/lenkillä tunnista jotain puolituttua, jollei nyt ihan päin kävele. Eli jollei minua tervehditä ensin, en itsekään välttämättä tervehdi, koska en vain kiinnitä ihmisiin huomiota. Jos joku tervehtii, vastaan tietysti, ja kassoille ym. saatan jopa sanoa enemmänkin kuin hei ja kiitos, jos jotain sanottavaa on tai muuten huvittaa jutustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran introvertti on "vääränlainen". Tässä ekstroverttien maailmassa pitää aina toimia tietyllä tavalla tai muuten olet outo. Ymmärrän kyllä tervehtimisen tarpeellisuuden kohteliaana käytöksenä, mutta silti introverttejä ei vaan ymmärretä, eikä koskaan tulla ymmärtämään. Ekstrovertit ovat laatineet sosiaaliset normit ja niiden mukaan mennään valitettavasti.
Jalkaa voi polkea maahan vaikka miten kauan, mutta se ei maailmaa muuta. Kyllä minustakin sosiaaliset normit ovat välillä aivan naurettavia, mutta kapinoimalla niitä vastaan tekee hallaa vain itselleen. Ei maailmaa kiinnosta. Sosiaalisia taitoja ei opita maailmaa varten, vaan itseään varten, että tässä rasittavassa maailmassa pärjää.
En minä varsinaisesti kapinoi. On se vaan välillä pirullista yrittää mukautua muiden määrittelemiin normeihin, vaikka luonnostaan olisit aivan erilainen. Se uuvuttaa ihmisen, kun vuodesta toiseen yrittää vääntää itsestään erilaista kuin on. Olen siihen tosin tottunut jo vuosikymmenten ajan osittain, mutta se introvertti minussa ei muuksi muutu, vaikka sosiaaliset ekstrovertit miten yrittäisivät.
Sosiaaliset taidot ovat ensisijaisesti taitoja, joita voi opetella, ne eivät ole mitään mystiikkaa. Ei kukaan pakota viettämään ihmisten kanssa aikaa non stop, mutta siitä on hyvin paljon hyötyä elämässä jos oivaltaa miten pystyy vaikuttamaan erilaisiin ihmisiin ja ottamaan sosiaaliset tilanteet haltuun, niin etteivät ne tunnu epämiellyttävältä. Itsekin olen vahvasti introvertti ja rehellisesti sanoen, pidän hyvin harvoista ihmisistä. Ujo/sosiaalisesti pelokaskin olen ollut. Joskus parikymppisenä koin kuitenkin oivalluksen, ettei maailmaa kiinnosta vaikka uhriutuisin, maailma ei minun vuokseni muutu, joten oli pakko muuttaa itseä. Altistin ja treenasin itseäni ainakin vuosikymmenin ja nyt sosiaaliset taitoni ovat sillä tasolla, että ihmiset eivät enää pelota. Pystyn aivan hyvin pitämään ex tempore -puheita ja selviytymään eri tyyppisissä sosiaalisissa tilanteissa. Tästä on ollut paljon hyötyä etenkin työelämässä, kun teen verkostoituvaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran introvertti on "vääränlainen". Tässä ekstroverttien maailmassa pitää aina toimia tietyllä tavalla tai muuten olet outo. Ymmärrän kyllä tervehtimisen tarpeellisuuden kohteliaana käytöksenä, mutta silti introverttejä ei vaan ymmärretä, eikä koskaan tulla ymmärtämään. Ekstrovertit ovat laatineet sosiaaliset normit ja niiden mukaan mennään valitettavasti.
Jalkaa voi polkea maahan vaikka miten kauan, mutta se ei maailmaa muuta. Kyllä minustakin sosiaaliset normit ovat välillä aivan naurettavia, mutta kapinoimalla niitä vastaan tekee hallaa vain itselleen. Ei maailmaa kiinnosta. Sosiaalisia taitoja ei opita maailmaa varten, vaan itseään varten, että tässä rasittavassa maailmassa pärjää.
En minä varsinaisesti kapinoi. On se vaan välillä pirullista yrittää mukautua muiden määrittelemiin normeihin, vaikka luonnostaan olisit aivan erilainen. Se uuvuttaa ihmisen, kun vuodesta toiseen yrittää vääntää itsestään erilaista kuin on. Olen siihen tosin tottunut jo vuosikymmenten ajan osittain, mutta se introvertti minussa ei muuksi muutu, vaikka sosiaaliset ekstrovertit miten yrittäisivät.
Sosiaaliset taidot ovat ensisijaisesti taitoja, joita voi opetella, ne eivät ole mitään mystiikkaa. Ei kukaan pakota viettämään ihmisten kanssa aikaa non stop, mutta siitä on hyvin paljon hyötyä elämässä jos oivaltaa miten pystyy vaikuttamaan erilaisiin ihmisiin ja ottamaan sosiaaliset tilanteet haltuun, niin etteivät ne tunnu epämiellyttävältä. Itsekin olen vahvasti introvertti ja rehellisesti sanoen, pidän hyvin harvoista ihmisistä. Ujo/sosiaalisesti pelokaskin olen ollut. Joskus parikymppisenä koin kuitenkin oivalluksen, ettei maailmaa kiinnosta vaikka uhriutuisin, maailma ei minun vuokseni muutu, joten oli pakko muuttaa itseä. Altistin ja treenasin itseäni ainakin vuosikymmenin ja nyt sosiaaliset taitoni ovat sillä tasolla, että ihmiset eivät enää pelota. Pystyn aivan hyvin pitämään ex tempore -puheita ja selviytymään eri tyyppisissä sosiaalisissa tilanteissa. Tästä on ollut paljon hyötyä etenkin työelämässä, kun teen verkostoituvaa työtä.
Hyvä sinulle. Kaikilla se ei mene noin. Sen varmasti ymmärrätkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran introvertti on "vääränlainen". Tässä ekstroverttien maailmassa pitää aina toimia tietyllä tavalla tai muuten olet outo. Ymmärrän kyllä tervehtimisen tarpeellisuuden kohteliaana käytöksenä, mutta silti introverttejä ei vaan ymmärretä, eikä koskaan tulla ymmärtämään. Ekstrovertit ovat laatineet sosiaaliset normit ja niiden mukaan mennään valitettavasti.
Jalkaa voi polkea maahan vaikka miten kauan, mutta se ei maailmaa muuta. Kyllä minustakin sosiaaliset normit ovat välillä aivan naurettavia, mutta kapinoimalla niitä vastaan tekee hallaa vain itselleen. Ei maailmaa kiinnosta. Sosiaalisia taitoja ei opita maailmaa varten, vaan itseään varten, että tässä rasittavassa maailmassa pärjää.
En minä varsinaisesti kapinoi. On se vaan välillä pirullista yrittää mukautua muiden määrittelemiin normeihin, vaikka luonnostaan olisit aivan erilainen. Se uuvuttaa ihmisen, kun vuodesta toiseen yrittää vääntää itsestään erilaista kuin on. Olen siihen tosin tottunut jo vuosikymmenten ajan osittain, mutta se introvertti minussa ei muuksi muutu, vaikka sosiaaliset ekstrovertit miten yrittäisivät.
Sosiaaliset taidot ovat ensisijaisesti taitoja, joita voi opetella, ne eivät ole mitään mystiikkaa. Ei kukaan pakota viettämään ihmisten kanssa aikaa non stop, mutta siitä on hyvin paljon hyötyä elämässä jos oivaltaa miten pystyy vaikuttamaan erilaisiin ihmisiin ja ottamaan sosiaaliset tilanteet haltuun, niin etteivät ne tunnu epämiellyttävältä. Itsekin olen vahvasti introvertti ja rehellisesti sanoen, pidän hyvin harvoista ihmisistä. Ujo/sosiaalisesti pelokaskin olen ollut. Joskus parikymppisenä koin kuitenkin oivalluksen, ettei maailmaa kiinnosta vaikka uhriutuisin, maailma ei minun vuokseni muutu, joten oli pakko muuttaa itseä. Altistin ja treenasin itseäni ainakin vuosikymmenin ja nyt sosiaaliset taitoni ovat sillä tasolla, että ihmiset eivät enää pelota. Pystyn aivan hyvin pitämään ex tempore -puheita ja selviytymään eri tyyppisissä sosiaalisissa tilanteissa. Tästä on ollut paljon hyötyä etenkin työelämässä, kun teen verkostoituvaa työtä.
Hyvä sinulle. Kaikilla se ei mene noin. Sen varmasti ymmärrätkin.
Ei tietenkään mene, mutta jos ihmisellä on motivaatiota kaikenlaista voi oppia. Minä olen siis se, joka tuolla aiemmin kertoi ujosta lapsestaan ja siitä kuinka opetan hänelle avointa ja ystävällistä käyttäytymistä. Itse olin ujo lapsi ja omat vanhempani antoivat minun olla sellainen kuin olin. Sain piileskellä vieraita omassa huoneessani. Sitten myöhemmin nuorena aikuisena ihmettelin, miksi maailma on minulle epäreilu kun en saa niitä samoja asioita, mitä sosiaalisesti taitavammat saa. Teen itse kaikkeni jotta oma lapseni välttyisi samalta ulkopuolisuuden kokemukselta.
Itse olen introvertti ja ujo. Ujous iskee päälle hyvin yllättävästi vielä aikuisenakin joskus. Tuntuu tekopirtwältä teeskentelyltä esimerkiksi töistä kotiin lähtiessä moikata kaikkia työkavereita, ei yhtään luontevalta, ja siksi välillä hiippailenkin vain hiljaa ulos. Tervehdin ja moikkaan kyllä aina takaisin jos joku ensin. En myöskään ole aina varma, tunnistanko ihmisiä oudoissa ympäristöissä, ja pelkään moikata vahingossa vieraita, joten en ikinä tervehdi ensin siinä tilanteessa. Sellaista tämä on. Mieleen tulee jokin lukko ja sitten pysyn hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran introvertti on "vääränlainen". Tässä ekstroverttien maailmassa pitää aina toimia tietyllä tavalla tai muuten olet outo. Ymmärrän kyllä tervehtimisen tarpeellisuuden kohteliaana käytöksenä, mutta silti introverttejä ei vaan ymmärretä, eikä koskaan tulla ymmärtämään. Ekstrovertit ovat laatineet sosiaaliset normit ja niiden mukaan mennään valitettavasti.
Jalkaa voi polkea maahan vaikka miten kauan, mutta se ei maailmaa muuta. Kyllä minustakin sosiaaliset normit ovat välillä aivan naurettavia, mutta kapinoimalla niitä vastaan tekee hallaa vain itselleen. Ei maailmaa kiinnosta. Sosiaalisia taitoja ei opita maailmaa varten, vaan itseään varten, että tässä rasittavassa maailmassa pärjää.
En minä varsinaisesti kapinoi. On se vaan välillä pirullista yrittää mukautua muiden määrittelemiin normeihin, vaikka luonnostaan olisit aivan erilainen. Se uuvuttaa ihmisen, kun vuodesta toiseen yrittää vääntää itsestään erilaista kuin on. Olen siihen tosin tottunut jo vuosikymmenten ajan osittain, mutta se introvertti minussa ei muuksi muutu, vaikka sosiaaliset ekstrovertit miten yrittäisivät.
Sosiaaliset taidot ovat ensisijaisesti taitoja, joita voi opetella, ne eivät ole mitään mystiikkaa. Ei kukaan pakota viettämään ihmisten kanssa aikaa non stop, mutta siitä on hyvin paljon hyötyä elämässä jos oivaltaa miten pystyy vaikuttamaan erilaisiin ihmisiin ja ottamaan sosiaaliset tilanteet haltuun, niin etteivät ne tunnu epämiellyttävältä. Itsekin olen vahvasti introvertti ja rehellisesti sanoen, pidän hyvin harvoista ihmisistä. Ujo/sosiaalisesti pelokaskin olen ollut. Joskus parikymppisenä koin kuitenkin oivalluksen, ettei maailmaa kiinnosta vaikka uhriutuisin, maailma ei minun vuokseni muutu, joten oli pakko muuttaa itseä. Altistin ja treenasin itseäni ainakin vuosikymmenin ja nyt sosiaaliset taitoni ovat sillä tasolla, että ihmiset eivät enää pelota. Pystyn aivan hyvin pitämään ex tempore -puheita ja selviytymään eri tyyppisissä sosiaalisissa tilanteissa. Tästä on ollut paljon hyötyä etenkin työelämässä, kun teen verkostoituvaa työtä.
Hyvä sinulle. Kaikilla se ei mene noin. Sen varmasti ymmärrätkin.
Ei tietenkään mene, mutta jos ihmisellä on motivaatiota kaikenlaista voi oppia. Minä olen siis se, joka tuolla aiemmin kertoi ujosta lapsestaan ja siitä kuinka opetan hänelle avointa ja ystävällistä käyttäytymistä. Itse olin ujo lapsi ja omat vanhempani antoivat minun olla sellainen kuin olin. Sain piileskellä vieraita omassa huoneessani. Sitten myöhemmin nuorena aikuisena ihmettelin, miksi maailma on minulle epäreilu kun en saa niitä samoja asioita, mitä sosiaalisesti taitavammat saa. Teen itse kaikkeni jotta oma lapseni välttyisi samalta ulkopuolisuuden kokemukselta.
Onneksi monet ekstrovertit ovat oppineet etätyön ihanuuteen nyt korona-aikana, eikä ole tarvetta ahtautua konttorille. Kun on motivaatiota, niin senkin voi oppia.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti ja ujo. Ujous iskee päälle hyvin yllättävästi vielä aikuisenakin joskus. Tuntuu tekopirtwältä teeskentelyltä esimerkiksi töistä kotiin lähtiessä moikata kaikkia työkavereita, ei yhtään luontevalta, ja siksi välillä hiippailenkin vain hiljaa ulos. Tervehdin ja moikkaan kyllä aina takaisin jos joku ensin. En myöskään ole aina varma, tunnistanko ihmisiä oudoissa ympäristöissä, ja pelkään moikata vahingossa vieraita, joten en ikinä tervehdi ensin siinä tilanteessa. Sellaista tämä on. Mieleen tulee jokin lukko ja sitten pysyn hiljaa.
Itselläni sama. Se oma luonne puskee sieltä vuosikymmentenkin jälkeenkin. Toki olen oppinut elämään sen kanssa ja siedättänyt itseäni kokemuksen kautta eri tilanteisiin myös. Silti olen myös oppinut sen mikä olen ja minkälainen saan olla riippumatta muiden vaatimuksista.
Ihan samalla lailla eksoillakin voi olla huonot sosiaaliset taidot.