Miksi hiljaiset introvertit ovat niin epäkohteliaita?

Introverttejä pitää ymmärtää, heidän ei pidä ymmärtää muita.

onko aloittajalla jotain onglmia?

sekovertti korttelissa kiljukaulaa perässä ongelmiensa kanssa, kaatuuko kohta taas?

Vierailija kirjoitti:

No mikä hirveen iso kynnys on moikata? Olen minäkin introvertti mutta tervehdin aina kun näen ihmisiä. 

Meitä on monenlaisia, ei kaikki ole kuten sinä.

Ujouden ei tarvitse tarkoittaa epäsosiaalisuutta, päinvastoin, mitä ujompi esim. lapsi on, sitä tärkeämpää on löytää toimivia strategioita sosiaalisiin tilanteisiin. Vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselleen, kun eivät vaadi ujolta lapselta kohteliasta käytöstä. Esim. Yhdysvalloissakin on paljon ujoja ja introvertteja lapsia, mutta siellä tällaisia lapsia opastetaan ihan eri tavoin kuin Suomessa. 

Oma lapseni on luonnostaan ujosteleva. Olen kuitenkin aina hokenut hänelle, että ujo saa olla, mutta kohteliais on aina oltava. Pitää a) tervehtiä, b) katsoa silmiin, c) hymyillä ja d) vastata kun kysytään. Nyt kuusivuotiaana nämä asiat alkavat tulla häneltä jo hiljalleen selkäytimestä. 

Joo kaikilta introverteiltä lapsen teko mahdollisuus pois. Kasvaa sosiaalisuus suomessa ja työt sujuu ripeämmin extroverteiltä ja kaikilla on hauskaa. 80 vuoden päästä on vain extroverttei. Introverit kasvattaa hissukoita.

Vierailija kirjoitti:

Ujouden ei tarvitse tarkoittaa epäsosiaalisuutta, päinvastoin, mitä ujompi esim. lapsi on, sitä tärkeämpää on löytää toimivia strategioita sosiaalisiin tilanteisiin. Vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselleen, kun eivät vaadi ujolta lapselta kohteliasta käytöstä. Esim. Yhdysvalloissakin on paljon ujoja ja introvertteja lapsia, mutta siellä tällaisia lapsia opastetaan ihan eri tavoin kuin Suomessa. 

Oma lapseni on luonnostaan ujosteleva. Olen kuitenkin aina hokenut hänelle, että ujo saa olla, mutta kohteliais on aina oltava. Pitää a) tervehtiä, b) katsoa silmiin, c) hymyillä ja d) vastata kun kysytään. Nyt kuusivuotiaana nämä asiat alkavat tulla häneltä jo hiljalleen selkäytimestä. 

Ujous on eri asia kuin introverttiys. Introverttiys-ekstroverttiys on luonteenpiirteistä se ainoa joka ei voi muuttua vaan pysyy samana koko elämän. Et voi "rohkaista" introverttinä ekstrovertiksi koska ei ole kyse rohkeudesta.

Vierailija kirjoitti:

Ujouden ei tarvitse tarkoittaa epäsosiaalisuutta, päinvastoin, mitä ujompi esim. lapsi on, sitä tärkeämpää on löytää toimivia strategioita sosiaalisiin tilanteisiin. Vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselleen, kun eivät vaadi ujolta lapselta kohteliasta käytöstä. Esim. Yhdysvalloissakin on paljon ujoja ja introvertteja lapsia, mutta siellä tällaisia lapsia opastetaan ihan eri tavoin kuin Suomessa. 

Oma lapseni on luonnostaan ujosteleva. Olen kuitenkin aina hokenut hänelle, että ujo saa olla, mutta kohteliais on aina oltava. Pitää a) tervehtiä, b) katsoa silmiin, c) hymyillä ja d) vastata kun kysytään. Nyt kuusivuotiaana nämä asiat alkavat tulla häneltä jo hiljalleen selkäytimestä. 

Nyt et käsitä näiden kahden termien eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät käytöstavat koskevat kyllä introverttiakin. Tuttuja tervehtiminen kuuluu tapoihin. Tuskin kukaan on introveltilta vailla mitään sen enempää, vai mitä hän pelkää?

Huomaa, että et tiedä introverteistä paljon. Tervehtiminen on äärimmäisen kuluttavaa. Yksi tai kaksi kertaa päivässä ok, mutta itsellä on kokemusta työyhteisöistä, joissa jouduin päivittäin tervehtimään "mukareippaasti ja iloisesti" kymmeniä työkavereita ja olin siihen henkisesti aivan lopen väsynyt. Toivoin muuttuvani näkymättömäksi (sitä toivon edelleen), että saisin vain mennä ja tulla ihan rauhassa eikä kukaan katsoisi päälle eikä vaatisi kontaktia eikä varsinkaan tervehdystä.

Tämä juuri. Ihana lukea, että meitä on muitakin.

Sitten kun ei enää vain jaksa, tulee työpaikan paskasäkiksi, kun toiset pitävät ties minä kummajaisena.

Voi kun meille olisi ihan oma firma, jossa saisi olla oma itsensä, eikä kukaan tulisi juttelemaan kuin sovittuna aikana.

 

Kissius kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujouden ei tarvitse tarkoittaa epäsosiaalisuutta, päinvastoin, mitä ujompi esim. lapsi on, sitä tärkeämpää on löytää toimivia strategioita sosiaalisiin tilanteisiin. Vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselleen, kun eivät vaadi ujolta lapselta kohteliasta käytöstä. Esim. Yhdysvalloissakin on paljon ujoja ja introvertteja lapsia, mutta siellä tällaisia lapsia opastetaan ihan eri tavoin kuin Suomessa. 

Oma lapseni on luonnostaan ujosteleva. Olen kuitenkin aina hokenut hänelle, että ujo saa olla, mutta kohteliais on aina oltava. Pitää a) tervehtiä, b) katsoa silmiin, c) hymyillä ja d) vastata kun kysytään. Nyt kuusivuotiaana nämä asiat alkavat tulla häneltä jo hiljalleen selkäytimestä. 

Ujous on eri asia kuin introverttiys. Introverttiys-ekstroverttiys on luonteenpiirteistä se ainoa joka ei voi muuttua vaan pysyy samana koko elämän. Et voi "rohkaista" introverttinä ekstrovertiksi koska ei ole kyse rohkeudesta.

Mutta introverttikin voi olla kohtelias. Introvertin ei tarvitse viihtyä sosiaalisissa tilanteissa, mutta hän tarvitsee strategioita joiden avulla tilanteessa pärjää. Sosiaaliset taidot ovat tässä maailmassa hirveän tärkeitä (välitti niistä tai ei) ja pärstäkerroin vaikuttaa mm. työelämässä, siinä millaisen kumppanin saa jne. 

Taas tätä. Viesti on varmaan mennyt perille kohdehenkilölle.

Joku autisti jankuttaa samaa. Autisti.

Vierailija kirjoitti:

Ujouden ei tarvitse tarkoittaa epäsosiaalisuutta, päinvastoin, mitä ujompi esim. lapsi on, sitä tärkeämpää on löytää toimivia strategioita sosiaalisiin tilanteisiin. Vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselleen, kun eivät vaadi ujolta lapselta kohteliasta käytöstä. Esim. Yhdysvalloissakin on paljon ujoja ja introvertteja lapsia, mutta siellä tällaisia lapsia opastetaan ihan eri tavoin kuin Suomessa. 

Oma lapseni on luonnostaan ujosteleva. Olen kuitenkin aina hokenut hänelle, että ujo saa olla, mutta kohteliais on aina oltava. Pitää a) tervehtiä, b) katsoa silmiin, c) hymyillä ja d) vastata kun kysytään. Nyt kuusivuotiaana nämä asiat alkavat tulla häneltä jo hiljalleen selkäytimestä. 

Onneksi lapsesi ei taida olla aitismin kirjolla?

Silmiin katsominen voisi olla kuin nuppineula kynnen alle.

Itse olen havainnut selkeän trendin, että kaikista ekstroverteimmat toimivat samoin. Eivät tervehdi henkilöitä, jotka eivät kiinnosta, vaikka nämä tervehtisivät heitä. Usein he myös puhuvat vähemmän tärkeiden päälle.

Vierailija kirjoitti:

Kissius kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujouden ei tarvitse tarkoittaa epäsosiaalisuutta, päinvastoin, mitä ujompi esim. lapsi on, sitä tärkeämpää on löytää toimivia strategioita sosiaalisiin tilanteisiin. Vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselleen, kun eivät vaadi ujolta lapselta kohteliasta käytöstä. Esim. Yhdysvalloissakin on paljon ujoja ja introvertteja lapsia, mutta siellä tällaisia lapsia opastetaan ihan eri tavoin kuin Suomessa. 

Oma lapseni on luonnostaan ujosteleva. Olen kuitenkin aina hokenut hänelle, että ujo saa olla, mutta kohteliais on aina oltava. Pitää a) tervehtiä, b) katsoa silmiin, c) hymyillä ja d) vastata kun kysytään. Nyt kuusivuotiaana nämä asiat alkavat tulla häneltä jo hiljalleen selkäytimestä. 

Ujous on eri asia kuin introverttiys. Introverttiys-ekstroverttiys on luonteenpiirteistä se ainoa joka ei voi muuttua vaan pysyy samana koko elämän. Et voi "rohkaista" introverttinä ekstrovertiksi koska ei ole kyse rohkeudesta.

Mutta introverttikin voi olla kohtelias. Introvertin ei tarvitse viihtyä sosiaalisissa tilanteissa, mutta hän tarvitsee strategioita joiden avulla tilanteessa pärjää. Sosiaaliset taidot ovat tässä maailmassa hirveän tärkeitä (välitti niistä tai ei) ja pärstäkerroin vaikuttaa mm. työelämässä, siinä millaisen kumppanin saa jne. 

Ei introverttiys tarkoita ettei ole sosiaalisia taitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujouden ei tarvitse tarkoittaa epäsosiaalisuutta, päinvastoin, mitä ujompi esim. lapsi on, sitä tärkeämpää on löytää toimivia strategioita sosiaalisiin tilanteisiin. Vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselleen, kun eivät vaadi ujolta lapselta kohteliasta käytöstä. Esim. Yhdysvalloissakin on paljon ujoja ja introvertteja lapsia, mutta siellä tällaisia lapsia opastetaan ihan eri tavoin kuin Suomessa. 

Oma lapseni on luonnostaan ujosteleva. Olen kuitenkin aina hokenut hänelle, että ujo saa olla, mutta kohteliais on aina oltava. Pitää a) tervehtiä, b) katsoa silmiin, c) hymyillä ja d) vastata kun kysytään. Nyt kuusivuotiaana nämä asiat alkavat tulla häneltä jo hiljalleen selkäytimestä. 

Nyt et käsitä näiden kahden termien eroja.

Ymmärrän täysin ja en sotkenut termejä. Puhuin introverttiydestä vain yhdessä lauseessa, siinä, että yhdysvalloissakin on ujoja ja introvertteja lapsia, ja että tällaisia lapsia opastetaan siellä ihan eri tavoin kuin Suomessa. Ujoja_JA_introvertteja. Voisin myös lisätä autisminkirjon lapset, jotka myös hyötyvät sosiaalisista strategioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertti ei ehkä moikkaa, koska ei yksinkertaisesti huomannut sinua. Itse olen introvertti, ja esim kaupungissa kuljen ns. laput silmillä, eli olen menossa paikkaan X, tai etsin kaupasta tuotetta X, enkä katso ihmisiä. En siis huomaa tuttuja, jolleivät ihan kirjaimellisesti törmää minuun.

Viesteihin vastaamattomuus taas viestii sinulle, että viestittelet liikaa, ja se on ahdistavaa. Viestit on minusta jonkun asian selvittämistä varten, eikä mitään turhanpäiväistä liibalaabaa ja kuulumisia varten. 

Niin tuttua. Juuri tuo, että kun olen menossa kauppaan tai kun olen lenkillä, keskityn asioihin, ajatuksiini, en siihen ketä tulee kävellen tai varsinkaan autolla vastaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen koukannut kiertoreittiä kaupassa tai kävelylenkillä, jos olen riittävän ajoissa huomannut jonkun puolitutun tulevan riittävän etäällä, että ehdin luikahtaa tilanteesta. Samoin kotiin yritän livahtaa aina niin, että en törmää yhteenkään naapuriin.

Todella ihmisvihamieliseltä kuulostaa. Voisitteko ihmisvihaajat eristäytyä täysin meistä muista, niin sitten vastaan tulisi vain kohteliaita ekstroverttejä, joille vieraalle puhuminen ei ole niin kauhea ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissius kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujouden ei tarvitse tarkoittaa epäsosiaalisuutta, päinvastoin, mitä ujompi esim. lapsi on, sitä tärkeämpää on löytää toimivia strategioita sosiaalisiin tilanteisiin. Vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselleen, kun eivät vaadi ujolta lapselta kohteliasta käytöstä. Esim. Yhdysvalloissakin on paljon ujoja ja introvertteja lapsia, mutta siellä tällaisia lapsia opastetaan ihan eri tavoin kuin Suomessa. 

Oma lapseni on luonnostaan ujosteleva. Olen kuitenkin aina hokenut hänelle, että ujo saa olla, mutta kohteliais on aina oltava. Pitää a) tervehtiä, b) katsoa silmiin, c) hymyillä ja d) vastata kun kysytään. Nyt kuusivuotiaana nämä asiat alkavat tulla häneltä jo hiljalleen selkäytimestä. 

Ujous on eri asia kuin introverttiys. Introverttiys-ekstroverttiys on luonteenpiirteistä se ainoa joka ei voi muuttua vaan pysyy samana koko elämän. Et voi "rohkaista" introverttinä ekstrovertiksi koska ei ole kyse rohkeudesta.

Mutta introverttikin voi olla kohtelias. Introvertin ei tarvitse viihtyä sosiaalisissa tilanteissa, mutta hän tarvitsee strategioita joiden avulla tilanteessa pärjää. Sosiaaliset taidot ovat tässä maailmassa hirveän tärkeitä (välitti niistä tai ei) ja pärstäkerroin vaikuttaa mm. työelämässä, siinä millaisen kumppanin saa jne. 

Ei introverttiys tarkoita ettei ole sosiaalisia taitoja.

Joskus tarkoittaa. Etenkin silloin jos introvertti välttelee erilaisia sosiaalisia tilanteita, jolloin ei saa riittävästi sosiaalista treeniä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujouden ei tarvitse tarkoittaa epäsosiaalisuutta, päinvastoin, mitä ujompi esim. lapsi on, sitä tärkeämpää on löytää toimivia strategioita sosiaalisiin tilanteisiin. Vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselleen, kun eivät vaadi ujolta lapselta kohteliasta käytöstä. Esim. Yhdysvalloissakin on paljon ujoja ja introvertteja lapsia, mutta siellä tällaisia lapsia opastetaan ihan eri tavoin kuin Suomessa. 

Oma lapseni on luonnostaan ujosteleva. Olen kuitenkin aina hokenut hänelle, että ujo saa olla, mutta kohteliais on aina oltava. Pitää a) tervehtiä, b) katsoa silmiin, c) hymyillä ja d) vastata kun kysytään. Nyt kuusivuotiaana nämä asiat alkavat tulla häneltä jo hiljalleen selkäytimestä. 

Onneksi lapsesi ei taida olla aitismin kirjolla?

Silmiin katsominen voisi olla kuin nuppineula kynnen alle.

Siksi siihen pitää saada siedätystä. Harjoitella sitä. Lapseni ei ole autisminkirjolla, mutta jos olisi, niin todellakin tätä taitoa harjoiteltaisiin pienissä erissä. 

Introverit ovat usein älykkäitä ihmisiä.

Taas kerran introvertti on "vääränlainen". Tässä ekstroverttien maailmassa pitää aina toimia tietyllä tavalla tai muuten olet outo. Ymmärrän kyllä tervehtimisen tarpeellisuuden kohteliaana käytöksenä, mutta silti introverttejä ei vaan ymmärretä, eikä koskaan tulla ymmärtämään. Ekstrovertit ovat laatineet sosiaaliset normit ja niiden mukaan mennään valitettavasti.