Lue keskustelun säännöt.
Pakonomainen opiskelu
16.08.2015 |
No niin, outo otsikko...
Minulla on kaksi tutkintoa, opiskelen kolmatta.
Tämän lisäksi vietän kaiken vapaa-aikani erilaisilla kursseilla. Todistuksia lyhytkursseista on vino pino. Mikään ei vain tunnu riittävän.
En näe itseäni työelämässä valnistumisen jälkeen, keksin varmaan taas uuden suunnan. Ikää vaan on ji 34. Mies maksaa elantoni ja tulemme hyvin toimeen näin.
Pelkään, että olen psyykkisesti jossain jumissa. Haen opinnoista varmuutta mikä minulta puuttuu. En varmaan tule koskaan tuomaan hankkimiani tietotaitoja ulos maailmaan, tuomaan hyötyä takaisin yhteiskuntaan.
Olen huomannut, että kursseilla rakastan järjestystä ja aikataulua, joka elämästäni muuten puuttuu. Eilen olin kurssilla aamusta iltaan, tänään olen vielä pyjamassa ja luen av:ta.
Pidän myös opettajista. Olen tunnollinen ja kunnollinen open apuri. Haenko heistä täydellisiä isä- ja äitihahmoja, jotka puuttuivat lapsuudestani? Samoin puuttui tuki ja kannustus, jota nyt tarvitsen ylläpitämään minuuttani.
Pelkään työelämää ja välttelen sitä kaikin keinoin. Pelkään, etten voi ikuisesti jatkaa näin.
Ehkä parasta tai onni onnettomuudessa olisi, jos mies heittäisi pihalle ja joutuisin raivaamaan polkuni jostain perusduunista ylöspäin, oikeasti taistelemaan elannostani.
Kommentit (44)
Mikä on ongelma, jos nautit ja tulette taloudellisesti toimeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 20:02"]Onko sinulla sitten arjessa sellaista, ettet tahdo saada aikaiseksi?
[/quote]
On, surffailen netissä ja koti on kaaoksrssa. Pitäisi kai käydä ajanhallinnan ja kodinhoidon kurssi seuraavaksi..
Oletkohan perfektionisti? Olen itse 20-vuotias ja aina pyrkinyt täydellisyyteen ja rakastan kuria ja järjestystä. On mukavaa, että joku asettaa rajat minulle, muuten olen aika laiska. Ajattelin ennen tätä kesää, että olen ikuinen opiskelija, mutta jotenkin nyt kesällä tajusin, että minun on otettava itseäni niskasta kiinni ja ruveta elättämään itseäni (käyn kyllä töissä opintojen ohella), kun vanhempani avittavat minua aika paljon rahallisesti. Olen sinkku.
Ehkä sinun pitää vain saada varmuutta työelämään. Itsekin pelkäsin työelämää, koska tuntui, että sitten tulee paljon enemmän rutiiinia ja tylsää arkea ja joudun tekemään loppuelämän ajan töitä. Ei se työelämä olekaan niin hirveää, ja raha on kivaa :)
Taidan olla perfektionisti. Jotain tietoa ja taitoa puuttuu aina.
Lisäksi taidan näin vältellä syvempiä kaverisuhteita: kursseilla saa pintapuolisesti jutella ihmisten kanssa ja olla heidän kanssaan ohjatussa tilanteessa. Vapaamuotoisesta oleskelusta en pidä, bileet ovat kauhistus tai lounastauot koulutuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 20:11"]
Taidan olla perfektionisti. Jotain tietoa ja taitoa puuttuu aina.
[/quote]
Myös töissä voi oppia aina jotain uutta :) Riippuu työpaikasta. -5
Liikaa aikaa analysoida itseäsi. Mene töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluhan antaa tietynlaisen identiteetin, josta voi olla todella vaikea paastaa irti ja ns. aikuistua. Mehan vietetaan koko lapsuus ja nuoruus koulussa, koska on pakko (vaikka siita pitaisikin) ja myohemmallakin ialla kannustetaan opiskelemaan... Itsellani on tassa juuri pitempi opiskelujakso loppusuoralla (olen siis jatko-opiskelija, luin kandiksi noin 10 vuotta sitten) ja paluu vastuulliseen elamaan tuntuu aika pelottavalta.
Opiskellessa odotukset ovat pitkalti toisten sanelemia (esim. mina paivana on luennot, milloin on tyoharjoittelut, milloin saa pitaa lomaa, miten hyvia numeroita tai muita arvosteluita saa...) ja alussa minusta tuntui ihan kuin olisin palannut lapseksi taas - muut paattavat isosta osasta minun paivaani ja elamaani, jos vaan olen opiskelija.
Suosittelisin ehka vahan harjoittelemaan vahan vapaamuotoisempaa olemista. Eli vahennat niita ylimaaraisia kursseja ja pistat kalenteeriin ns. vapaa aikaa, jonka suunnittelusta vastaat sina. Vaikka yksi ilta viikossa tai jotain... Tuona aikana voisit hakeutua tai jopa "pakottaa" itseasi tekemaan jotain, missa ei kyse oli suorittamisesta, eika ns. oikeita tai hyvia vastauksia ole. Itse liityin kuoroon (joo, tiedan, kuulostaa aika mummoutuneelta meiningilta) muutamaksi kuukaudeksi niin etta en pystynyt vertailemaan itseani muihin, oli pakko olla sosiaalinen ja tein jotain yhdessa muiden kanssa. Nain voit opetella vahan omia itsenaisia taitoja ja laajentaa sitten muihin juttuihin...
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 20:24"]Liikaa aikaa analysoida itseäsi. Mene töihin.
[/quote] niin juuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 20:28"]
Suosittelisin ehka vahan harjoittelemaan vahan vapaamuotoisempaa olemista. Eli vahennat niita ylimaaraisia kursseja ja pistat kalenteeriin ns. vapaa aikaa, jonka suunnittelusta vastaat sina. Vaikka yksi ilta viikossa tai jotain... Tuona aikana voisit hakeutua tai jopa "pakottaa" itseasi tekemaan jotain, missa ei kyse oli suorittamisesta, eika ns. oikeita tai hyvia vastauksia ole. Itse liityin kuoroon (joo, tiedan, kuulostaa aika mummoutuneelta meiningilta) muutamaksi kuukaudeksi niin etta en pystynyt vertailemaan itseani muihin, oli pakko olla sosiaalinen ja tein jotain yhdessa muiden kanssa. Nain voit opetella vahan omia itsenaisia taitoja ja laajentaa sitten muihin juttuihin...
[/quote]
Onhan sekin ohjattua toimintaa..
Hanki lapsi. Ei vapaa-ajan ongelmia eikä tarvitse itse miettiä sisältöä päiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 20:02"]Mikä on ongelma, jos nautit ja tulette taloudellisesti toimeen?
[/quote]
Ei ainakaan kerry eläkettä.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 20:36"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 20:28"] Suosittelisin ehka vahan harjoittelemaan vahan vapaamuotoisempaa olemista. Eli vahennat niita ylimaaraisia kursseja ja pistat kalenteeriin ns. vapaa aikaa, jonka suunnittelusta vastaat sina. Vaikka yksi ilta viikossa tai jotain... Tuona aikana voisit hakeutua tai jopa "pakottaa" itseasi tekemaan jotain, missa ei kyse oli suorittamisesta, eika ns. oikeita tai hyvia vastauksia ole. Itse liityin kuoroon (joo, tiedan, kuulostaa aika mummoutuneelta meiningilta) muutamaksi kuukaudeksi niin etta en pystynyt vertailemaan itseani muihin, oli pakko olla sosiaalinen ja tein jotain yhdessa muiden kanssa. Nain voit opetella vahan omia itsenaisia taitoja ja laajentaa sitten muihin juttuihin... [/quote] Onhan sekin ohjattua toimintaa..
[/quote]
No on tietylla tavalla, mutta riippuu paljon kuorosta... Mulle se auttoi, eika siella hampaat irvessa hilluttu kilpailemassa. Jos mun olisi pitanyt kehitella jotain ihan taysin ilman ohjausta, olisin hyytynyt kokonaan. Eli kokeilin jotain, minne voisin menna suht rennolla otteella tietaen, etta en ole erityisen hyvakaan valitsemassani "lajissa", ihan vaan sen takia etta teen jotain muuta kuin opiskelen jotain! Mutta kaikilla on varmasti omat tapansa muuttaa tapojaan, eli suosittelisin kokeilemaan jotain uutta ja erilaista (mutta EI lisaa opiskelua!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ongelma on tuo velttous ja itseohjautuvuuden puute muussa elämässä?
Ketjun aloittajalla tulee vielä ongelmaksi, että häntä saatetaan pitää liian teoreettisena työelämään.
Aloittajalla on pian kolme tutkintoa, eikä ilmeisesti juuri mitään työkokemusta. Onko näin??
Yksityisellä sektorilla katsotaan kieroon jos on 35-40 vuotiaaksi vain istunut koulun penkillä.
Suosittelen aloittajalle yliopiston tutkijan uraa.
Työkokemusta pätkittäin, olen ollut korkeintaan vuoden samassa paikassa. Cv hävettävän pitkä siis. Töissäkään en ole saanut tuotua kykyjäni esille, vaikka olen ollut ylikoulutettu.
Voithan ottaa eron, jos miehesi on henkisen kasvusi esteenä
Onko sinulla sitten arjessa sellaista, ettet tahdo saada aikaiseksi?