Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea masentunut ystäväni :( En meinaa jaksaa olla tukena!!!
16.08.2015 |
Pahimmalta tuntuu se, että ystäväni syyttää muita omasta tilastaan. Pienetkin asiat vaikuttavat häneen syvästi ja pahasti. Hänen puolisonsa on liian vaativa, vanhempansa myös liian vaativia ja ilkeitä. Työkaverit vaativat liikaa ja katsovat häntä väärällä tavalla, käyttävät vääränlaista huumoria jonka masentunut ystäväni tulkitsee piikittelyksi häntä kohtaan jne. Kavereillaan on vääränlaiset jutut ja esim. yksi oli ollut kylässä ja antanut sisustusvinkkejä, niin ystäväni oli tulkinnut sisustusvinkit vaatimiseksi häntä kohtaan ja että kuinka kukaan kehtaa asettaa hänelle moisia vaatimuksia, vaikka tietää miten masentunut hän on. Joka kerta kun nähdään, ystäväni tilittää minulle miten väärin häntä on kohdeltu lapsuudessa, aikuisuudessa, töissä, opinnoissa ja kotona.
No nyt tuntuu, että viimeinen tikki on, että hän on alkanut minunkin käytöksen kokemaan ajoittain kiusaamisena häntä kohtaan. Olen todella koko sydämestäni yrittänyt olla tukena, kuunnellut, antanut vinkkejä parhaani mukaan, kuunnellut lisää, murehtinut hänen asioitaan välillä yötä myöten, mitään pahaa en ole hänelle tahtonut. Pieniä eleitäni tulkitsee välillä niin, että mulla saattaisi olla jotain häntä vastaan tai en kunnioita häntä tarpeeksi ja tekemisiäni vuosien takaa on alkanut kommentoida niin, että niillä on kuulemma ollut häneen surullisia vaikutuksia.
Haluaisin olla tukena, kyseessä on pitkäaikainen ystävä, mutta tuntuu että tässä lähtee kohta omakin mielenterveys.
t. surullinen
Kommentit (33)
Saako hän psykoterapiaa? Hänellä saattaa olla masennuksen lisäksi jokin muukin häiriö. Vai onko ollut aina tuollainen, siis ennen sairastumistaan. Kerroit tunteneesi hänet pitemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa psykoterapiaa kyllä. Ei ole aina ollut tuollainen, toisaalta on vasta lähivuosina alkanut "avautua tunteissaan", aiemmin on ollut ehkä pinnallisempi, iloinen, ystävällinen, kiltti ja joustava. Masentui lasten syntymän jälkeen. Nyt hän mielestään "saa oivalluksia" siitä mistä hänen masennuksensa kumpuaa eli siis siitä miten väärin häntä on kohdeltu ja kohdellaan.
t. surullinen
Eli nuo tuntemukset heijastuu juuri noin masentuneelle, ympäristön ja ihmisiin, menneisyyden tapahtumat. Joskus voi olla helpompaa pudottaa maanpinnalle masentunut ja sanoa suoraan mistä kenkä puristaa. Myös mulla eräs läheinen kärsii masennuksesta ja puhuu todella vanhoja juttuja meidän välillä, ja joka kerta kun näemme samat asiat mainitaan uudestaan ja uudestaan. Masentunut on kokonajan ylivirittynyt. Kerro suoraan mitä ajattelet hänelle ja minkä ongelman näet hänellä ja miten koet sen itse. Ja toinen juttu, ota etäisyyttä, se on raskasta olla koko ajan tukena.
Jos on masentunut niin monivitamiinit ja paljon terveellistä ruokaa ja ulkoilua elämään. Luontaistuotekaupasta saa 5-htp valmistetta, jossa on serotoniinin esiastetta eli vaikutus alkaa heti eikä uneliaisuutta ym. masennuslääkkeiden sivuvaikutuksia ja lopettaessa (kun ei tarvitse enää) ei vieroitusoireita. Mäkikuisma auttaa myös masennukseen/ahdistukseen.
Stressi, uniongelmat ym. tekijät laskee serotoniinitasoa ja silloin kaikki tuntuu pahalta. Vitamiinipuutokset aiheuttaa yleisesti myös masennusta ja tiettyjä tärkeitä aineksia saa vain hedelmistä ja marjoista suoraan. Kilpirauhasarvot kannattaa tarkistaa aina jos masentunut ja väsynyt olo.
Itselläni tuli jatkuvasta kovasta stressistä lopulta masentunut olo ja kovat päänsäryt. Silloin ei tunne iloa ja vaikea käsittää syytä, jos ekan kerran elämässä tulee, ja silloin pienet asiat tuntuu liian raskailta. Itselläni lähti yllä kertomilla keinoilla nopeasti pois. Testaisin niitä ensin ja sitten lääkäriin, jos ei auta.
Ap:lla ei ole minkään näköistä käsitystä kuinka masentunut ajattelee.
Masentunut kyllä todellakin osaa syyllistää itseään. Voit olla siitä aivan varma.
Jokaisella ihmisellä on rajallinen se säkki/astia/allas johon kaikki nälvimiset, leikkimieliset vihjailut ja vittuilut menevät.
Sitten kun se tila on ääriään myöten tullut täyteen, ei enää jaksa naureskella ja teeskennellä.
Jos et jaksa olla tukena, on parempi ettet yritä väkisin. Se pahentaa vaan tilannetta kun ympärillä on "uhrautuvia" marttyyreja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on näköjään paskaa mitä masentunut ystäväsi sanoo.
Olet ehkä tottunut siihen että hän kestäää ja kestää kaiken näköiset vittuilut.
Sitten kun ei enää kestäkään, niin hirveä ulina.
Kannattaa joskus kuunnella ystävänlaulu ja miettiä niitä sanoja ihan kunnolla.
Masentuneena ajattelu vääristyy, muuttuu hyvin kielteiseksi. Hänelle voi kuitenkin olla hyvä että käy nyt läpi asiat ja oppii pois liiasta kiltteydestä. Hän oppii tulevaisuudessa suojaamaan itseään paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et jaksa häntä, ota etäisyyttä. On parempi että pidätte taukoa mutta pysytte ystävinä ja voitte myöhemmin jatkaa siitä mihin jäitte kuin että välit menee poikki lopullisesti kun sinä uuvut ja ystäväsi loukkaantuu.
T: eräs masentunut
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 14:10"]
Saa psykoterapiaa kyllä. Ei ole aina ollut tuollainen, toisaalta on vasta lähivuosina alkanut "avautua tunteissaan", aiemmin on ollut ehkä pinnallisempi, iloinen, ystävällinen, kiltti ja joustava. Masentui lasten syntymän jälkeen. Nyt hän mielestään "saa oivalluksia" siitä mistä hänen masennuksensa kumpuaa eli siis siitä miten väärin häntä on kohdeltu ja kohdellaan.
t. surullinen
[/quote]
Mä itse olen aina kokenut masennukseni erityisen ahdistavaksi siksi, etten tiedä, mistä tämä johtuu enkä osaa kontrolloida sitä mitenkään. Miksi pään sisälläni on tällaista, vaikka minulla on hyvä elämä jne. Ystäväsi "oivallukset" kuulostavat tavalta käsitellä sitä myrskyä, mikä oman pään sisällä on. Jos vain saisi tietää, mistä nämä ajatukset juontaa juurensa, niin asian voisi käsitellä ja hoitaa jne..
Ja masentunut todellakin osaa syytellä, ja syytteleekin, itseään. Masentunut ihminen voi menettää viimeisetkin rippeet itsetunnostaan ja musertua niin heikoksi, että pelkää koko maailman - jopa läheisien - olevan jotenkin itseään vastaan. Itse käyn tietyllä tavalla jatkuvasti ylikierroksilla, ylianalysoin erityisesti ahdistuneena jokaista sanaa ja katsetta joka puoleeni luodaan. Työkaverien viaton läpänheitto ja katseet voivat saada oman pään sisältä ihan omia vivahteita. Ajattelen itsestäni pahaa tauotta, ja noiden ajatusten myötä olen taipuvainen pelkäämään, että muut ajattelevat samoin. Kaverin ystävällisistä sisustusvinkeistä saa omien ajatusten läpi suodatettuna revittyä esiin arvostelevia vivahteita, joiden myötä alan häpeämään itseäni ja asuntoani, kun olen sisustanut niin typerästi, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä masentuneet eristäytyvät terveistä juuri tämän vuoksi, koska eivät halua tartuttaa pahaa oloaan muihin. Ja sen järkyttävän henkisen pahoinvoinnin lisäksi hirvittävä syyllisyys kaikesta mahdollisesta ja juuri tuo muille taakkana olo, on rampauttavaa. Ei sitä voi ymmärtää, ellei ole itse kokenut.Tämä on jotenkin niin paradoksaalista. Jos masentunut purkaa oloaan, sitä ei kestetä. Jos taas vetäytyy ja on omissa oloissaan ja saa tehtyä jotakin lopullista itselleen, on se taas niiiin itsekästä, ajattelematonta ja julmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:26"]
Yleensä masentuneet eristäytyvät terveistä juuri tämän vuoksi, koska eivät halua tartuttaa pahaa oloaan muihin. Ja sen järkyttävän henkisen pahoinvoinnin lisäksi hirvittävä syyllisyys kaikesta mahdollisesta ja juuri tuo muille taakkana olo, on rampauttavaa. Ei sitä voi ymmärtää, ellei ole itse kokenut.Tämä on jotenkin niin paradoksaalista. Jos masentunut purkaa oloaan, sitä ei kestetä. Jos taas vetäytyy ja on omissa oloissaan ja saa tehtyä jotakin lopullista itselleen, on se taas niiiin itsekästä, ajattelematonta ja julmaa.
[/quote]
Tämä on ensimmäinen mun läheisistä ystävistä, joka on masentunut eli tilanne on mulle ihan uusi. Kiva lukea teidän ajatuksia ja vinkkejä. Luulen, että on parasta ottaa jonkin verran etäisyyttä. Yritän olla tosi hienotuntuinen ja varovainen ja ymmärtävä kun nähdään... Kerään vaan ensin vähän voimia siihen tapaamiseen.
t. surullinen
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:30"]
Ap, onko kaverisi lääkityksellä?
[/quote]
Ei, ei halua lääkitystä. Lääkitystä on kyllä tarjottu hänelle, mutta ystäväni on luomuhenkinen ja välttää muutenkin lääkkeitä, lisäaineita ym jos mahdollista. Terapiaa saa säännöllisesti.
t. surullinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 14:39"]Jos on masentunut niin monivitamiinit ja paljon terveellistä ruokaa ja ulkoilua elämään. Luontaistuotekaupasta saa 5-htp valmistetta, jossa on serotoniinin esiastetta eli vaikutus alkaa heti eikä uneliaisuutta ym. masennuslääkkeiden sivuvaikutuksia ja lopettaessa (kun ei tarvitse enää) ei vieroitusoireita. Mäkikuisma auttaa myös masennukseen/ahdistukseen.
Stressi, uniongelmat ym. tekijät laskee serotoniinitasoa ja silloin kaikki tuntuu pahalta. Vitamiinipuutokset aiheuttaa yleisesti myös masennusta ja tiettyjä tärkeitä aineksia saa vain hedelmistä ja marjoista suoraan. Kilpirauhasarvot kannattaa tarkistaa aina jos masentunut ja väsynyt olo.
Itselläni tuli jatkuvasta kovasta stressistä lopulta masentunut olo ja kovat päänsäryt. Silloin ei tunne iloa ja vaikea käsittää syytä, jos ekan kerran elämässä tulee, ja silloin pienet asiat tuntuu liian raskailta. Itselläni lähti yllä kertomilla keinoilla nopeasti pois. Testaisin niitä ensin ja sitten lääkäriin, jos ei auta.
[/quote] Jep, D-vitamiini myös. Ja se kannattaa myös mittauttaa terveyskeskuksessa. Monet suomalaiset kärsii d-vitan puutteesta, vaikka viiterajoissa olisikin.
Minäkin olen masentunut, ihan sairaslomalla sen vuoksi, siksi että olen ollut liian kiltti ja olen antanut itseäni kohdella väärin enkä ole sanonut vastaan. Nyt tässä iässä pidän hanakasti puoleni. Ymmärrän myös nyt jotenkin paremmin miten väärin monet ihmiset ovat minua kohdelleet. Terapiassa itsellä ainakin on silmät avautuneet. Toivottavasti ystävälläsi on vain tällainen tilapäinen silmienavautumisvaihe.
Joskus sairauteen kyllä liittyy harhaluulotkin. Esim. jos koulussa on kiusattu ja vaikkapa osoitettu inho katsein, sitä sitten aina luulee että ihmiset inhoavat jos katsovat pitkään.
Minä en kuormita asioillani ystäviäni, puhun asioista terapeutille tai palstoilla nimettömänä. Yleensä se olenkin minä joka joutuu kuuntelemaan.
Itseäni rasittaa se että joudun kuuntelemaan juurikin noita vinkkejä. Olen masentunut kuulema kun minulla ei ole mitään mielekästä tekemistä(harrastan liikuntaa, taiteilen terapian vuoksi itsekseni, minulla on myös muutakin ihan oikeaa tekemistä kuten vammaisen lapsen hoito) eli kun olen sairaslomalla. Sama henkilö sanoi minulle kun kerroin sairaspäivärahasta että hän kait joutuu tekemään työtä että saa rahaa. Kyllä minä nämä tulkitsen pieneksi pottuiluksi mutta voihan tämä olla vainoharhaakin.
Hirveästi tulee muitakin vinkkejä vaikka en niitä kaipaa, kun niitä tuputetaan kysymättä niin tulee vähän sellainen olo että sanoja ajattelee että on omaa syytäni vaikkapa kun en saa nukuttua kun en noudata hänen metodiaan. Kannattaisi kuulema tehdä sellainen ja sellainen meditaatio ja hengitysharjoitus ja joka aamu kulkea lumihangessa avojaloin jne. jne. Jos alkaisin kaikkia vinkkien antajien neuvoja noudattaa niin 24 tuntia vuorokaudessa ei riittäisi.
Minusta on töykeää tulla tuputtamaan jotain sisustusvinkkejä. Pidetäänkö ystävääsi jonain ali-ihmisenä joka ei osaa itse sisustaa? Mullekin on tultu ehdottamaan pyytämättä mm. että pitäisi yksi seinä kaataa niin tulisi isompi keittiö(ja yksi huone vähemmän, keittiö on jo iso, enkä halua menettää työhuonetta keittiölle).
Muutenkin vinkkien tuputtaminen ahdistaa ja saa tuntemaan riittämättömyyttä. Itselläni on periaate että en mene puuttumaan toisten asioihin ja neuvomaan ellei erikseen kysytä neuvoa(paitsi jos näen että joku on vahingoittumassa, esim. eläin tai lapsi).
Ehkä ystävällesi riittäisi että on kuunteleva ystävä, ehkä hän ei niinkään kaipaa vinkkejä. Mutta ystävyyteen kuuluu että puhutaan muustakin. Esim. tapaamisen aluksi voidaan vähän purkaa mieltä ja sitten siirrytäänkin hauskempiin aiheisiin kuten vaikkapa miehiin tai push up -liiveihin.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:00"]Masentuneena ajattelu vääristyy, muuttuu hyvin kielteiseksi. Hänelle voi kuitenkin olla hyvä että käy nyt läpi asiat ja oppii pois liiasta kiltteydestä. Hän oppii tulevaisuudessa suojaamaan itseään paremmin.
[/quote] Ja joskus suora puhe, mutta ei syyllistää ja ymmärrys, selitä reflektio masentuneelle vähän että mistä on kyse. Kyllä siellä ne aivonipukat voi jopa toimia
Välillä on hyvä tuoda toinen reaalimaailman.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:17"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 14:10"]
Saa psykoterapiaa kyllä. Ei ole aina ollut tuollainen, toisaalta on vasta lähivuosina alkanut "avautua tunteissaan", aiemmin on ollut ehkä pinnallisempi, iloinen, ystävällinen, kiltti ja joustava. Masentui lasten syntymän jälkeen. Nyt hän mielestään "saa oivalluksia" siitä mistä hänen masennuksensa kumpuaa eli siis siitä miten väärin häntä on kohdeltu ja kohdellaan.
t. surullinen
[/quote]
Mä itse olen aina kokenut masennukseni erityisen ahdistavaksi siksi, etten tiedä, mistä tämä johtuu enkä osaa kontrolloida sitä mitenkään. Miksi pään sisälläni on tällaista, vaikka minulla on hyvä elämä jne. Ystäväsi "oivallukset" kuulostavat tavalta käsitellä sitä myrskyä, mikä oman pään sisällä on. Jos vain saisi tietää, mistä nämä ajatukset juontaa juurensa, niin asian voisi käsitellä ja hoitaa jne..
Ja masentunut todellakin osaa syytellä, ja syytteleekin, itseään. Masentunut ihminen voi menettää viimeisetkin rippeet itsetunnostaan ja musertua niin heikoksi, että pelkää koko maailman - jopa läheisien - olevan jotenkin itseään vastaan. Itse käyn tietyllä tavalla jatkuvasti ylikierroksilla, ylianalysoin erityisesti ahdistuneena jokaista sanaa ja katsetta joka puoleeni luodaan. Työkaverien viaton läpänheitto ja katseet voivat saada oman pään sisältä ihan omia vivahteita. Ajattelen itsestäni pahaa tauotta, ja noiden ajatusten myötä olen taipuvainen pelkäämään, että muut ajattelevat samoin. Kaverin ystävällisistä sisustusvinkeistä saa omien ajatusten läpi suodatettuna revittyä esiin arvostelevia vivahteita, joiden myötä alan häpeämään itseäni ja asuntoani, kun olen sisustanut niin typerästi, jne.
[/quote] Ja rehellisesti kun lähestyy niin sekin voi auttaa sitä depiksestä kärsivää, jos elää valmiiksi jo jossain kuplassa, niin suoritus ja rehellinen ymmärtävä puhe voi auttaa jo paljon. Masentuneella on huono itseluottamus ja ulkopuolisuuden tunne, ja rehellinen keskustelu voi auttaa.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:38"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:26"]
Yleensä masentuneet eristäytyvät terveistä juuri tämän vuoksi, koska eivät halua tartuttaa pahaa oloaan muihin. Ja sen järkyttävän henkisen pahoinvoinnin lisäksi hirvittävä syyllisyys kaikesta mahdollisesta ja juuri tuo muille taakkana olo, on rampauttavaa. Ei sitä voi ymmärtää, ellei ole itse kokenut.Tämä on jotenkin niin paradoksaalista. Jos masentunut purkaa oloaan, sitä ei kestetä. Jos taas vetäytyy ja on omissa oloissaan ja saa tehtyä jotakin lopullista itselleen, on se taas niiiin itsekästä, ajattelematonta ja julmaa.
[/quote]
Tämä on ensimmäinen mun läheisistä ystävistä, joka on masentunut eli tilanne on mulle ihan uusi. Kiva lukea teidän ajatuksia ja vinkkejä. Luulen, että on parasta ottaa jonkin verran etäisyyttä. Yritän olla tosi hienotuntuinen ja varovainen ja ymmärtävä kun nähdään... Kerään vaan ensin vähän voimia siihen tapaamiseen.
t. surullinen
[/quote] No ikävältä kuulostaa. Kerro sille, että oot tukena. Ja eihän sitä suoraan tarvi kertoa niitä ikävistä tuntemuksista mitä se masennus sussa herättää. Palauta vaan reippaasti sitä sun ystävää maanpinnalle kun se alkaa epäröimään. Hienoa, että olet auttanut häntä. Hyvä ystävä sinä ♡
Yksi ajatus mitä täällä ei ole vielä ehdotettu olisi se, että jos lähtisit hänen mukaan yhdelle psykoterapiakäynnille ja puhuisitte siellä aiheesta. Varsinkin jos olet läheinen ihminen, niin tuo keskustelu voi olla oikein hedelmällinen ja terapeutti toimii keskustelun diplomaattina. Tämä voi toimia varsinkin jos ystäväsi käy kognitiivisessa tai psykodynaamisessa terapiassa jossain psykoanalyyttisessä ei niinkään (ja henkilökohtaisesti en näe sitä suuntausta kovin hyödyllisenä hoitomuotona muutenkaan...mutta takaisin aiheeseen). Se voisi auttaa ystävääsi tajuamaan, että välität hänestä todella, etkä halua pahaa. Noita keskusteluja psykoterapiassa järjestetään usein läheisten ihmisten kanssa, joten se ei ole mitenkään outo pyyntö.
On hienoa, että välität ystävästäsi ja toivottavasti tuo saisi hänet tajuamaan sen.
Alue: Aihe vapaa
Ok, kiitokset kommenteista. En ajatellut pistää häneen välejä poikki, kaipasin vain jotain vinkkejä ym.
t. surullinen