Ihminen, jonka elämän tärkein sisältö ei ole työ eikä perhe

Ei yhtään mikään. Elän päivästä toiseen, nautin liikunnasta ja hyvästä ruuasta, musiikista ja lukemisesta, mutta minulle elämä pienistä ilon ja murheenkin aiheista koostuva kokonaisuus.

uskonto, harrastukset, politiikka, eläimet, matkustelu, hyväntekeväisyys, vaatteet, kielet, nwo, ydinpommin suunnittelu...

Harrastus/kilpailulaji
Parisuhde
Matkailu
Kulttuuri
...

Onhan näitä

Mulla se koostuu monista eri asioista, joihin kuuluu myös perhe sekä työ. En voisi luopua kummastakaan, enkä muistakaan ihanista asioista.

Ehkä minä itse? Että minulla ois hyvä olla. Silloin voin jakaa sitä muillekin. Paljonkaan ei mulla kyllä aikaa itselle ole perheen ja työn ulkopuolella. 

Vapauden tunne

Minäminäminäminäminä! Munjututmunjututmunjutut! Munolomunolomunolo!

Jokin intohimo voi olla elämässä yhtä tärkeällä sijalla kuin lapsiperheellä omat lapset: vaikka vapaaehtoistyö tai taide.

Varmaan sitten elämä. Sellaisia luostarihenkisiä tyyppejä.

Mulla varmaan matkustelu? Tai en mä tiedä oikeastaan. En mieti tollasia.

Ei tuollaisia ole, normaali ihminen kestää ehkä viikon ilman seksiä.

Tiedän sellaisia, joilla se on uskonto ja joitakin, joilla se on urheilu.

Bändi, kirjoittaminen, lukeminen, vanhat autot, yksinäisyys ja oma rauha, kaverit, oma rauha... Siinä kolmekymppisen sinkkunaisen tärkeimmät.

Mä oon tavallaan aina tienny, että mun elämän se suurin juttu on rakkaus. Mä elän sille, että on se sielunkumppani, jonka kanssa kaikki on jotenkin niin maagisempaa. Nykyisen kanssa tuntuu siltä, joka päivä on onnellinen kun "muistaa" kuinka vierellä on paras ystävä ja elämäs rakkaus.

Toki mä rakastan taiteilla, kirjottaa, laulaa ja vaan nauttia musiikista. On pieniä asioita, joista mä nautin lähes päivittäin, mutta itse rakkaus on se mikä tuntuu olevan "se mun elämäntehtävä". Joskus kuulostaa itsestäkin aika säälittävältä, mutta en voi sille mitään. Kai kattonu lapsena liikaa Disney-elokuvia tai lukenu satuja tai jotain.