En tule mukaan synnytykseen, tyttöystävä kiukuttelee

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 16:45"]

Jos tyttöystävän kiukuttelu rassaa, miten ajattelit kestää vauvan itkun ja huudon?

[/quote]Nämä ovat yhteismitattomia asioita. Vauvoilla ei ole tapana muuttaa yksipuolisesti jotakin, mistä on yhteisesti sovittu. -ap

Ethän ole 28v. ap? 

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:41"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:33"]

Hormoonihuuruinen nainen on epälooginen. Ärtyisyys ja epäloogisuus on usein raivostuttavaa omastakin mielestä. En osaa edes kuvitella kuinka epäloogista ja kummallista ja ärsyttävää se on ulkopuolisesta. Meillä mennään kolmatta vuotta putkeen hormoonihuuruissa lapsettomuushoitojen takia. Ymmärrän tyttöystävääsi, hän ei ehkä valitse olla ärtyisä ja kiukkuinen vaan se pelot ja epävarmuus tulee ulos ärtyisyytenä ja kiukutteluna. 

Rakentava tapa olisi osata pyytää anteeksi, sanoa, että se ei ole henkilökohtaista, hormoonit huuruaa ja pelot jyllää. Puhua yhdessä peloista, epävarmuuksista, suunnitella yhdessä synnytys sellaiseksi, että tyttöystäväsi tuntee olonsa turvalliseksi, käydä yhdessä tuo suunnitelma läpi niin monta kertaa kuin on tarpeen. Sitä hän voi odottaa sinulta. Puhumista. Ei välttämättä läsnäoloa salissa, jos olet ilmoittanut, että sinne et tule. Tukea hän voi ja saa odottaa valmistautumisessa synnytykseen. Toivon, että olet tyttöystävällesi pystynyt kertomaan, miksi et halua mukaan synnytykseen. Se voi auttaa häntä ymmärtämään sinun kantaasi. 

[/quote]Kiitos järkevästä ja empaattisesta kommentista. Hauska huomata, että netti ei ole täynnä ilkeilijöitä. Olen kertonut tyttöystävälleni, miksi en osallistu synnytykseen, ja asiasta on keskusteltu paljonkin. Uskon, ettei tyttöystäväni ole nyt täysin oma itsensä, ja siksi olen taipuvainen painamaan tämän villaisella.

En aio tietenkään jättää tyttöystävääni ja tulevan lapseni äitiä tämän asian vuoksi, toisin kuin joku epäili. Suhteemme on paljon tätä vahvempi. -ap
[/quote]
Toivottavasti tyttöystäväsi jättää sinut.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:41"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:33"]

Hormoonihuuruinen nainen on epälooginen. Ärtyisyys ja epäloogisuus on usein raivostuttavaa omastakin mielestä. En osaa edes kuvitella kuinka epäloogista ja kummallista ja ärsyttävää se on ulkopuolisesta. Meillä mennään kolmatta vuotta putkeen hormoonihuuruissa lapsettomuushoitojen takia. Ymmärrän tyttöystävääsi, hän ei ehkä valitse olla ärtyisä ja kiukkuinen vaan se pelot ja epävarmuus tulee ulos ärtyisyytenä ja kiukutteluna. 

Rakentava tapa olisi osata pyytää anteeksi, sanoa, että se ei ole henkilökohtaista, hormoonit huuruaa ja pelot jyllää. Puhua yhdessä peloista, epävarmuuksista, suunnitella yhdessä synnytys sellaiseksi, että tyttöystäväsi tuntee olonsa turvalliseksi, käydä yhdessä tuo suunnitelma läpi niin monta kertaa kuin on tarpeen. Sitä hän voi odottaa sinulta. Puhumista. Ei välttämättä läsnäoloa salissa, jos olet ilmoittanut, että sinne et tule. Tukea hän voi ja saa odottaa valmistautumisessa synnytykseen. Toivon, että olet tyttöystävällesi pystynyt kertomaan, miksi et halua mukaan synnytykseen. Se voi auttaa häntä ymmärtämään sinun kantaasi. 

[/quote]Kiitos järkevästä ja empaattisesta kommentista. Hauska huomata, että netti ei ole täynnä ilkeilijöitä. Olen kertonut tyttöystävälleni, miksi en osallistu synnytykseen, ja asiasta on keskusteltu paljonkin. Uskon, ettei tyttöystäväni ole nyt täysin oma itsensä, ja siksi olen taipuvainen painamaan tämän villaisella.

En aio tietenkään jättää tyttöystävääni ja tulevan lapseni äitiä tämän asian vuoksi, toisin kuin joku epäili. Suhteemme on paljon tätä vahvempi. -ap
[/quote]
Toivottavasti tyttöystäväsi jättää sinut.
[/quote]
Niin ja oletko varma että lapsi on sinun?

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 16:53"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:41"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:33"] Hormoonihuuruinen nainen on epälooginen. Ärtyisyys ja epäloogisuus on usein raivostuttavaa omastakin mielestä. En osaa edes kuvitella kuinka epäloogista ja kummallista ja ärsyttävää se on ulkopuolisesta. Meillä mennään kolmatta vuotta putkeen hormoonihuuruissa lapsettomuushoitojen takia. Ymmärrän tyttöystävääsi, hän ei ehkä valitse olla ärtyisä ja kiukkuinen vaan se pelot ja epävarmuus tulee ulos ärtyisyytenä ja kiukutteluna.  Rakentava tapa olisi osata pyytää anteeksi, sanoa, että se ei ole henkilökohtaista, hormoonit huuruaa ja pelot jyllää. Puhua yhdessä peloista, epävarmuuksista, suunnitella yhdessä synnytys sellaiseksi, että tyttöystäväsi tuntee olonsa turvalliseksi, käydä yhdessä tuo suunnitelma läpi niin monta kertaa kuin on tarpeen. Sitä hän voi odottaa sinulta. Puhumista. Ei välttämättä läsnäoloa salissa, jos olet ilmoittanut, että sinne et tule. Tukea hän voi ja saa odottaa valmistautumisessa synnytykseen. Toivon, että olet tyttöystävällesi pystynyt kertomaan, miksi et halua mukaan synnytykseen. Se voi auttaa häntä ymmärtämään sinun kantaasi.  [/quote]Kiitos järkevästä ja empaattisesta kommentista. Hauska huomata, että netti ei ole täynnä ilkeilijöitä. Olen kertonut tyttöystävälleni, miksi en osallistu synnytykseen, ja asiasta on keskusteltu paljonkin. Uskon, ettei tyttöystäväni ole nyt täysin oma itsensä, ja siksi olen taipuvainen painamaan tämän villaisella. En aio tietenkään jättää tyttöystävääni ja tulevan lapseni äitiä tämän asian vuoksi, toisin kuin joku epäili. Suhteemme on paljon tätä vahvempi. -ap [/quote] Toivottavasti tyttöystäväsi jättää sinut. [/quote] Niin ja oletko varma että lapsi on sinun?

[/quote]

Jos on, niin toivottavasti on perinyt äitinsä luonteen. 

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 16:47"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 16:45"]

Jos tyttöystävän kiukuttelu rassaa, miten ajattelit kestää vauvan itkun ja huudon?

[/quote]Nämä ovat yhteismitattomia asioita. Vauvoilla ei ole tapana muuttaa yksipuolisesti jotakin, mistä on yhteisesti sovittu. -ap

[/quote]

Ymmärrätkö ajattelusi tympeän yksisilmäisyyden? Tämän takiako on tyttöystävä vielä eikä vaimo? Et halua sopia yhdessäolostakaan? Eikö tajuntaasi mitenkään mene, että asiat voivat muuttua. Asiaa, jota ei tiennyt pelkäävänsä, voi alkaa pelätä. Rakkauskin voi loppua, tuolla menolla tyttöystävältäsi se hupenee hyvin nopeaan. Turhaan silloin huutaa sopimusten perään. 

Meillä ol exän kanssa vähän sama juttu . Sovittiin ettei tule saliin ja asia oli minulle ok, kunnes asiat menivät pieleen..
kaveri, jonka piti tulla tueksi sai vatsataudin ja synnytys kesti koko viikonlopun!
Soitin itkien miehelle ja anelin tylemaan, turhaan. Lopputulos oli, etten enää sietänyt tyyppiä silmissäni ja mm. Nukuin sohvalla vauvan kanssa ..pojan ollessa 1v pistimme sitten lusikat jakoon.

Ymmärrän ap:ta täysin. Olemme mieheni kanssa nuoria vähän päälle parikymppisiä. Emme vielä naimisissa. Suhteen alussa oli selvää että minä tahdon joskys lapsia satavarmasti. Mies sanoi alussa että ei oikein tiedä lastenhankinnasta, hän ei itse ole ajatellut hankkia lapsia ikinä. Ilmoitin että tahdon kumppanin joka myös haluaa lapsia. Rakkaus kuitenkin voitti ja seurusteltuamme muutaman vuoden, mies ilmoitti että tahtoo kanssani lapsia joskus ja isyys kiinnostaa. Hihkuin onnesta vaikka olin jo tottunut ajatukseen, että emme välttämättä hanki lapsia koskaan.

Mies on tehnyt selväksi, että hän ei välttämättä voi olla mukana synnytyksessä. Hän lupaa yrittää, mutta uskoo että ei pysty. Miehelläni ei ole itsellään korkea kipukynnys... hän pyörtyi ottaessaan tatuointia. Hän pyörtyi kun katsoi vieressä kun mulle laitettiin tatuointia. Ja mies kammoaa verta aivan mahdottomasti. Useasti on lähtenyt taju kun on partaa sheivatessa tullut pieni haava... Jos verta tulee nenästä niin taju pois. Mies ei kestä verta yhtään eikä kestä kipua tai sen katsomista. Jonkun mielestä "nössöä" että mies on tuollainen, mutta ei hän voi asialle yhtään mitään. Minulle olisi täysin ok jos mies ei pysty olla synnytyksessä mukana, en pettyisi tai suuttuisi koska ymmärrän häntä. Juu, eihän hänen tarvitse sitä auki olevaa toosaa tuijottaa, mutta silti. Uskon vahvasti että hän ei pysty olemaan mukana, mutta saan varmasti edes jonkun tukihenkilöksi.

Sitten olisin pettynyt tai jopa suuttunut jos mies toteaisi ettei voi tulla synnytykseen koska "hyi ällöttävää". TUOLLAINEN syy on nössöä. "Synnytys on ällöttävää ni en tuu" huoh.

Ja ymmärrän ap:ta että hän kysyy neuvoa tuohon kiukuttelutilanteeseen.... ei muuhun. Joten synnytykseen menemättömyyden syy ei ole nyt relevanttia tässä keskustelussa. Ap on kertonut, että asiasta on keskusteltu tyttöystävän kanssa. Ap on kertonut syyn tyttöystävälleen.
Toivon ap kovasti että olet tsempannut tyttöystävääsi tulevaa synnytystä varten parhain mahdollisin sanoin ja teoin. Sen jo luulisi olevan enemmän kuin tarpeeksi kun et kerta synnytykseen mene. Ymmärrän tyttöystävän pettymyksen ja kiukuttelun koska synnytys on suuri asia ja kaikkien synnytykset ovat erilaisia, tyttöystäväsi on joutumassa tilanteeseen josta hän ei 100% tiedä että kuinka synnytys sujuu. Tottakai hän toivoo tukeasi ja tavallaan kiukkuaa aiheesta. Mutta... jos ap sinä ymmärrät tyttöystäväsi syyt miksi tukesi synnytyksessä olisi tärkeää niin olisi mukava jos tyttöystäväsi ymmärtäisi vastavuoroisesti sinun syysi olla menemättä mukaan.

Itsekin toki toivon että mieheni olisi mukana synnytyksessä, mutta en voi sille mitään jos mieheni päättää ettei siihen pysty. En minä siitä suutu jos hän ei lopulta edes yritäkkään tulla. Minulle on tärkeintä että saamme sen lapsen. Mieheni ymmärtää että hänen läsnäolonsa olisi minulle tärkeää, mutta minä vastavuoroisesti ymmärrän miestäni jos hän ei ole mukana silloin... :)

Juttele ap tyttöystäväsi kanssa paljon....kannusta ja tsemppaa häntä niin paljon kuin pystyt<3 Toivon että pääsette yhteisymmärrykseen. Älä itse kiukkua tyttöystävällesi takaisin jos hän kiukkuaa tuosta asiasta. Puhu hänelle rauhallisesti takaisin ja yritä tehdä kohteliaasti selväksi oma kantasi asiaa. Tyttöystäväsi on selvästi herkässä tilassa lähes kokoajan ja sinun oma asenteesi häntä kohtaan vaikuttaa paljon. Tsemppiä!!! :)

"Voi helvetti, miten olen päätynyt tällaiseen tilanteeseen!

Alan vasta nyt tajuta, kuinka yksin olen vatsassani kasvavan vauvan kanssa. En ymmärtänyt poikaystäväni ehdottomuutta aiemmin, se tuntuu nyt rajulta ja epäoikeudenmukaiselta. Hänellä oli vaihtoehtoina elämä ilman lapsia tai se, ettei hänen tarvitse tulla synnytykseen mukaan. Hänen suhtautumisensa tulevaan lapsemme on niin etäinen, että alan epäillä hänen sopivuuttaan isäksi. Eihän se synnytyksessä oleminen hyvää isää tee, mutta jotenkin tuollainen kynnyskysymys perheenperustamiselle tuntuu lapselliselta.

Minua pelottaa nyt synnytykseen meneminen. Joutua yksin sairaalan vieraisiin tiloihin vieraiden ihmisten pariin, jotka ronkkivat jalkoväliäni. Joutua kokemaan ruumiini kivussa ja toiminnoissa joita en vielä edes pysty kuvittelemaan. Haluaisin poikaystäväni pitävän kädestäni vaikeilla hetkillä, mutta hän on edelleen ehdoton, hän ei tule synnytyssaliin mukaan.

Senhän hän on jo lasta suunniteltaessa sanonut. Minua vaan harmittaa, miksi juuri minä en saa läheisintä ihmistäni mukaan. Miksi lapseni isä ei tahdo nähdä lapsen maailmaantuloa. Voin hyväksyä hänen päätöksensä, olenhan kuullut hänen syynsäkin. Mutta olen silti pettynyt ja pahanolon tunne vaivaa: miksi olen lähtenyt tähän soppaan miehen kanssa, jolle, minulle tärkeä lapsensaanti, on niin merkityksettömän oloista?"

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 17:09"]

Ymmärrän ap:ta täysin. Olemme mieheni kanssa nuoria vähän päälle parikymppisiä. Emme vielä naimisissa. Suhteen alussa oli selvää että minä tahdon joskys lapsia satavarmasti. Mies sanoi alussa että ei oikein tiedä lastenhankinnasta, hän ei itse ole ajatellut hankkia lapsia ikinä. Ilmoitin että tahdon kumppanin joka myös haluaa lapsia. Rakkaus kuitenkin voitti ja seurusteltuamme muutaman vuoden, mies ilmoitti että tahtoo kanssani lapsia joskus ja isyys kiinnostaa. Hihkuin onnesta vaikka olin jo tottunut ajatukseen, että emme välttämättä hanki lapsia koskaan. Mies on tehnyt selväksi, että hän ei välttämättä voi olla mukana synnytyksessä. Hän lupaa yrittää, mutta uskoo että ei pysty. Miehelläni ei ole itsellään korkea kipukynnys... hän pyörtyi ottaessaan tatuointia. Hän pyörtyi kun katsoi vieressä kun mulle laitettiin tatuointia. Ja mies kammoaa verta aivan mahdottomasti. Useasti on lähtenyt taju kun on partaa sheivatessa tullut pieni haava... Jos verta tulee nenästä niin taju pois. Mies ei kestä verta yhtään eikä kestä kipua tai sen katsomista. Jonkun mielestä "nössöä" että mies on tuollainen, mutta ei hän voi asialle yhtään mitään. Minulle olisi täysin ok jos mies ei pysty olla synnytyksessä mukana, en pettyisi tai suuttuisi koska ymmärrän häntä. Juu, eihän hänen tarvitse sitä auki olevaa toosaa tuijottaa, mutta silti. Uskon vahvasti että hän ei pysty olemaan mukana, mutta saan varmasti edes jonkun tukihenkilöksi. Sitten olisin pettynyt tai jopa suuttunut jos mies toteaisi ettei voi tulla synnytykseen koska "hyi ällöttävää". TUOLLAINEN syy on nössöä. "Synnytys on ällöttävää ni en tuu" huoh. Ja ymmärrän ap:ta että hän kysyy neuvoa tuohon kiukuttelutilanteeseen.... ei muuhun. Joten synnytykseen menemättömyyden syy ei ole nyt relevanttia tässä keskustelussa. Ap on kertonut, että asiasta on keskusteltu tyttöystävän kanssa. Ap on kertonut syyn tyttöystävälleen. Toivon ap kovasti että olet tsempannut tyttöystävääsi tulevaa synnytystä varten parhain mahdollisin sanoin ja teoin. Sen jo luulisi olevan enemmän kuin tarpeeksi kun et kerta synnytykseen mene. Ymmärrän tyttöystävän pettymyksen ja kiukuttelun koska synnytys on suuri asia ja kaikkien synnytykset ovat erilaisia, tyttöystäväsi on joutumassa tilanteeseen josta hän ei 100% tiedä että kuinka synnytys sujuu. Tottakai hän toivoo tukeasi ja tavallaan kiukkuaa aiheesta. Mutta... jos ap sinä ymmärrät tyttöystäväsi syyt miksi tukesi synnytyksessä olisi tärkeää niin olisi mukava jos tyttöystäväsi ymmärtäisi vastavuoroisesti sinun syysi olla menemättä mukaan. Itsekin toki toivon että mieheni olisi mukana synnytyksessä, mutta en voi sille mitään jos mieheni päättää ettei siihen pysty. En minä siitä suutu jos hän ei lopulta edes yritäkkään tulla. Minulle on tärkeintä että saamme sen lapsen. Mieheni ymmärtää että hänen läsnäolonsa olisi minulle tärkeää, mutta minä vastavuoroisesti ymmärrän miestäni jos hän ei ole mukana silloin... :) Juttele ap tyttöystäväsi kanssa paljon....kannusta ja tsemppaa häntä niin paljon kuin pystyt<3 Toivon että pääsette yhteisymmärrykseen. Älä itse kiukkua tyttöystävällesi takaisin jos hän kiukkuaa tuosta asiasta. Puhu hänelle rauhallisesti takaisin ja yritä tehdä kohteliaasti selväksi oma kantasi asiaa. Tyttöystäväsi on selvästi herkässä tilassa lähes kokoajan ja sinun oma asenteesi häntä kohtaan vaikuttaa paljon. Tsemppiä!!! :)

[/quote]Kiitos paljon kommentistasi. Otan neuvoistasi kiinni. -ap

Mua kylmää millaisen tunnevammaisen miehen ap:n "tyttöystävä" on saanut. Ensinnäkin, eikö sen pitäisi olla jo vähintään avovaimo jos ei aviovaimo jos on lapsikin jo tulossa? Tuollainen tyttöystäväksi kutsuminen tässä tilanteessa on aika outoa. Lisäksi ap kertoi että hänelle ei olisi ollut väliä vaikka tyttö olisi ottanut eron jos ei olisi suostunut siihen että ap ei tule synnytykseen. Eli ei kovin vahvalla pohjalla suhde jos sen jatkuminen tai ei-jatkuminen on noinkin yks ja hailee. Kolmanneksi ap ei selvästikään itse mitenkään kovin aktiivisesti ole lasta halunnut, miksi lähteä lisääntymään jonkun yhdentekevän tyttöystävän kanssa jota ei selvästikään edes rakasta?
En usko että ap:n painava syy on oikeasti kovinkaan painava, eihän muuten tyttöystävä siitä kiukuttelisi.
Lisäksi ap:n täydellisestä välinpitämättömyydestä todistaa myös se, että vaikka raskaana oleva tyttö on tajunnut ettei ehkä selviäkään synnytyksestä ilman miestään (vai poikaystävää?) niin tämä ap:n suurin huoli tuntuu olevan että tyttöystävä ei nyt pidä sopimuksesta kiinni.
Surkeaa, kaikkien kolmen kannalta. Tuo liitto ei tule vauvavuosia kestämään.

Olet ymmärtänyt aivan väärin! Toinen on loukkaantunut, pahoittanut mielensä ja vielä peloissaan, ja sinun mielestäsi se on vaan "kiukuttelua".

Pidä vehkeistäsi parempaa huolta, ettei kukaan joudu vaatimaan sinua oman lapsesi synnytykseen.

Ja se syy todellakin on relevantti tässä keskustelussa. Ap haluaa neuvoja miten suhtautua kiukutteluun. No sehän riippuu täysin siitä minkä takia tyttöystävä kiukuttelee. Todellinen tai perimmäinen syy ei ole se että mies ei ole tulossa synnytykseen, vaan se miksi mies ei ole tulossa synnytykseen. Ja sitähän me ei tiedetä joten neuvot on ihan turhia.

No, minä en edes haluaisi miestä mukaan synnytykseen, ennemmin ottaisin kaverini mukaan joka on itsekin synnyttänyt. Mitään tumpeloa miehenpuolta en halua panikoimaan ja pelkäämään, kaksi kertaa ollut mies mukana eikä se kyllä mitään auttanut. 

Synnyttänyt nainen osaa olla paljon parempi tuki synnyttäjälle kuin mies. Tai sitten mulla on ollut vain tassukka mukana.

kutsutko ap tyttöystävääsi eukoksi? Oletteko se pariskunta, jossa vaimo aikoo hoitaa lapsen yksin? Mietin vaan...

Uskomatonta! Jos toinen on parisuhteen alusta tehnyt selväksi, ettei haluamukaan synnytykseen, niin miten tyhmä naisen pitää olla, että alkaa vinkumaan toista sinne sitten, kun on raskaana? Asianhan piti olla täysin selvä jo alusta saakka. Mikä parisuhde se on, jos mies pitää kiristää ja painostaa mukaan synnytykseen? Kyllä sinne pitää haluta ihan omasta tahdosta. 

Hävettää ihan naisena nämä kommentit, jossa haukutaan mies reppanaksi ja huonoksi isäksi. Ei ne kuule kaikki synnytyksessä mukana olleet miehet mitää hyviä isiä ole. Ihan yhtä lailla nekin osaa pettää ja jättää. 

Tällaisiako teidän parisuhteet on? Nainen kun sanoo ei, niin se on ja asiasta ei keskustella, mutta miehen eitä ei uskota, vaanse käännetään oman tahdon mukaiseksi?

Oot selvästi joku nyhverö tai muuten vaan kusipää...

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 17:38"]Uskomatonta! Jos toinen on parisuhteen alusta tehnyt selväksi, ettei haluamukaan synnytykseen, niin miten tyhmä naisen pitää olla, että alkaa vinkumaan toista sinne sitten, kun on raskaana? Asianhan piti olla täysin selvä jo alusta saakka. Mikä parisuhde se on, jos mies pitää kiristää ja painostaa mukaan synnytykseen? Kyllä sinne pitää haluta ihan omasta tahdosta. 

Hävettää ihan naisena nämä kommentit, jossa haukutaan mies reppanaksi ja huonoksi isäksi. Ei ne kuule kaikki synnytyksessä mukana olleet miehet mitää hyviä isiä ole. Ihan yhtä lailla nekin osaa pettää ja jättää. 

Tällaisiako teidän parisuhteet on? Nainen kun sanoo ei, niin se on ja asiasta ei keskustella, mutta miehen eitä ei uskota, vaanse käännetään oman tahdon mukaiseksi?
[/quote]
Olet mies.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 17:43"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 17:38"]Uskomatonta! Jos toinen on parisuhteen alusta tehnyt selväksi, ettei haluamukaan synnytykseen, niin miten tyhmä naisen pitää olla, että alkaa vinkumaan toista sinne sitten, kun on raskaana? Asianhan piti olla täysin selvä jo alusta saakka. Mikä parisuhde se on, jos mies pitää kiristää ja painostaa mukaan synnytykseen? Kyllä sinne pitää haluta ihan omasta tahdosta. 

Hävettää ihan naisena nämä kommentit, jossa haukutaan mies reppanaksi ja huonoksi isäksi. Ei ne kuule kaikki synnytyksessä mukana olleet miehet mitää hyviä isiä ole. Ihan yhtä lailla nekin osaa pettää ja jättää. 

Tällaisiako teidän parisuhteet on? Nainen kun sanoo ei, niin se on ja asiasta ei keskustella, mutta miehen eitä ei uskota, vaanse käännetään oman tahdon mukaiseksi?
[/quote]
Olet mies.
[/quote]
Ja lisäksi on kyllä outoa että puhutaan kiristämisestä kun on kysymys pariskunnan yhteisen lapsen syntymästä. Kukaan, ei edes nainen, voi tietää millaista on raskausaika puhumattakaan synnytyksestä ja siinä ei auta se mitä sovittiin kun oltiin naiiveja. Aikuinen ihminen joka kai mieskin on sen pystyy tajuamaan.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 17:38"]Uskomatonta! Jos toinen on parisuhteen alusta tehnyt selväksi, ettei haluamukaan synnytykseen, niin miten tyhmä naisen pitää olla, että alkaa vinkumaan toista sinne sitten, kun on raskaana? Asianhan piti olla täysin selvä jo alusta saakka. Mikä parisuhde se on, jos mies pitää kiristää ja painostaa mukaan synnytykseen? Kyllä sinne pitää haluta ihan omasta tahdosta.  Hävettää ihan naisena nämä kommentit, jossa haukutaan mies reppanaksi ja huonoksi isäksi. Ei ne kuule kaikki synnytyksessä mukana olleet miehet mitää hyviä isiä ole. Ihan yhtä lailla nekin osaa pettää ja jättää.  Tällaisiako teidän parisuhteet on? Nainen kun sanoo ei, niin se on ja asiasta ei keskustella, mutta miehen eitä ei uskota, vaanse käännetään oman tahdon mukaiseksi? [/quote] Olet mies.

[/quote]

Ei hän takuulla ole, allekirjoitan sen mitä hän sanoo täysin ja olen itsekin nainen. Ja synnyttänyt 2 kertaa. En olisi raskautunut, jos mies olisi sanonut mulle, ettei aio tulla synnytykseen. Ja kirjoitin allaolevan:

"Todella tyhmä nainen. Siis todella. Kyllä synnytys on sen verran kamalaa ja sen pitäisi jokaisen pillunomistajan kyllä tajuta vaikkei olisi koskaan ollutkaan raskaana, että osaa kuvitella meneekö sinne ilman miestä vai ei. 

Jos jotain ON SOVITTU, niin se on sitten sovittu, minusta tämä synnyttäjä saa mitä ansaitseekin kun nyt on paha mieli, kun menikin olemaan NIIN TYHMÄ, että teki lapsen, vaikkei se sitten käykään, että synnyttää ilman päätöksiään ei-pyörtävää puolisoaan. Ei se nainen miestään sinne tarvitse, kunhan vikisee ja ulisee nyt tuntemattoman pelossa. Mikä nynnerö!"