Lue keskustelun säännöt.
Elämä ilman parisuhdetta tai seksisuhdetta on kyllä rankkaa...Aina vain yksin ja ilman läheisyyttä. Onko tämä tavallisen miehen kohtalo Suom...
12.03.2022 |
Jo 7 vuotta olen ollu sinkkuna. Tinderistä ei saa matcheja, ei ole ketään. Mitä oikein voi tehdä?
M34
Kommentit (514)
Vierailija kirjoitti:
No sulla sentään on ollut suhde. Tindermatcheja kyllä tulee, muttei kukaan miehistä vastaa. Eli eivät oikeasti halua tutustua, kunhan vain swaippaavat. Vähän niin kuin kaupassa ottaisi ostoskärryyn kaiken, mutta jättäisi sen kassalle ja kävelisi ulos. Mikä järki?
N36
Tinder ei vaan toimi. Farmers Only vaikuttaa toimivan samoin Millionairematch.
Ihmiset suhtautuu toisiinsa huomattavasti vakavammin kummallakin saitilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on myös yli 50-vuotiaan naisen kohtalo. Ei kelpaa työ- eikä parisuhteeseen. Yksinäisyys on kuolettavaa ja pahinta on ajatella että tulen viettämään vanhuuteni täysin yksin. Jos sairastuu vakavasti, joutuu käymään kaiken läpi yksin.
Tämä on totta. Harrastan lukemista ja TV-sarjoja ja jotain yhteydenpitoa ystäviin etänä. Mutta kyllä se vaan yksinäistä on. Kunnollista kumppania on toivottu ja olen jopa pyytänyt iltarukouksessa.
Järkyttävää. Ei Jumala ole mikään parittaja.
Rukoile apua Ukrainan lapsille ennemmin. Kuinka itsekäs voitkaan olla.
Kyllä maailmassa sloboja riittää. Kaikilla ongelmansa, kerjäläiset meillä aina rajalla ja deekut keskuudessamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et oikeasti halua parisuhdetta. Haluat kokea wau- elänyksen joka koetaan hääyönä. Siksihän monet eroaa 2-5 vuoden sisällä.
Kokeile Serbiaa. Tarjoavat hääyö elämyksiä alk.350e/yö. Tinderistä löytyy.Tietenkin tahtoo ihastua ja kokea ensihuuman. Se voi kestää kolmekin vuotta, eli kolme vuotta upeaa aikaa. Kuka nyt sellaista ei tahtoisi kokea?
Ehtii sen kokea yhdessäkin yössä.
Säästyy rahatkin kun ei tarvi maksaa eron jälkeen elareita.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu.. on tosi rankkaa.. ei tunnu vain nykyää kelpaavan.. itekki kohta 4 v no varmaa 4 v sinkkuna.. ei saa seksiseuraa.. ei saa mitää läheisyyttä.. toivo on jo mennyt.. en vaa kiinnosta naisia
Mä haluisin seksiä ainoostaan siittäkseni jälkeläisiä, elämässä muutakin kuin paneskelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et oikeasti halua parisuhdetta. Haluat kokea wau- elänyksen joka koetaan hääyönä. Siksihän monet eroaa 2-5 vuoden sisällä.
Kokeile Serbiaa. Tarjoavat hääyö elämyksiä alk.350e/yö. Tinderistä löytyy.Tietenkin tahtoo ihastua ja kokea ensihuuman. Se voi kestää kolmekin vuotta, eli kolme vuotta upeaa aikaa. Kuka nyt sellaista ei tahtoisi kokea?
En itse odota mitään ihastumista tai ensihuumaa. Olen niin realistinen ihminen että rakastuminenkin vie aikaa useamman vuoden. Jos toiseen rakastuu heti , rakastuu kuvitelmaan toisesta kun toista ei tunne. Kaipaan luotettavaa ystävää rinnalleni joka tahtoo jakaa elämänsä kanssani ja johon tunneside vahvistuu vuosi vuodelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et oikeasti halua parisuhdetta. Haluat kokea wau- elänyksen joka koetaan hääyönä. Siksihän monet eroaa 2-5 vuoden sisällä.
Kokeile Serbiaa. Tarjoavat hääyö elämyksiä alk.350e/yö. Tinderistä löytyy.Tietenkin tahtoo ihastua ja kokea ensihuuman. Se voi kestää kolmekin vuotta, eli kolme vuotta upeaa aikaa. Kuka nyt sellaista ei tahtoisi kokea?
En itse odota mitään ihastumista tai ensihuumaa. Olen niin realistinen ihminen että rakastuminenkin vie aikaa useamman vuoden. Jos toiseen rakastuu heti , rakastuu kuvitelmaan toisesta kun toista ei tunne. Kaipaan luotettavaa ystävää rinnalleni joka tahtoo jakaa elämänsä kanssani ja johon tunneside vahvistuu vuosi vuodelta.
Sekin on hyvä. Itselle kolahtaa eniten ne joista kiinnostuu heti ensisilmäyksellä. Osa unohtuu kun tutustuu, osa ei.
Harrastatko mitään? Yleensä seuran etsinnässä on ongelma juurikin se, että kun epätoivoisesti hakemalla hakee, niin ei löydä. Sitten kun tekee jotain mistä itse pitää ja on innostunut, niin yhtäkkiä muutkin ihmiset sinut huomaavat. Osittain kyse on itsevarmuudesta, mutta joka tapauksessa voi miettiä kumpi on parempi;
a) laittaa kaikki energia seuran etsintään
b) laittaa kaikki energia kivoihin harrastuksiin ja itsensä kehittämiseen?
A vaihtoehto takaa vain sen, että jos ei nappaa, katkeroituu eikä jää mitään käteen. B vaihtoehto takaa että todennäköisesti nautit omastakin seurasta enemmän, koska oikeasti murehtimisen ja vellomisen sijaan TEET jotain kivaa. Itse tykkään olla itsekseen ja moni harrastus on siksi semmosia mitä teen yksin, mutta pidän suuresti vapaaehtoistyöstä joka "valitettavasti" on aina sosiaalista. Vaikka keskityn niissä muiden auttamiseen ja ylipäätään "maailman parantamiseen", niin aina siinä löytää uusia tuttavia, joista osasta tulee jopa kavereita tai läheisiä ystäviä. Syynä se, että valmiiksi on jotain syvällisempää yhteistä, kuten arvomaailma.
Sosiaalisia harrastuksia joita suosittelen kokeilemaan; vapaaehtoistuminen vaikka Suomen Punaiselle Ristille (ajankohtainen nyt Ukrainan kriisin aikana), kielikurssit (koskaan ei ole liian vanha opiskelemaan kieliä!), jokin itse kiinnostava kädentaidon kurssi työväenopistolla tai vaikka paritanssi. Nämä nyt heitettyinä päällimmäisinä, mutta riippuu täysin siitä mistä olet kiinnostunut! Seuroihin ja yhdistyksiin voi myös liittyä, lähes kaikelle on olemassa jokin ry jonka kautta pääsee toimintaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on varmaan miljoona sinkkua. Itsekin olen, olen aina ollut, olen nainen.
Ymmärrän kyllä kumppanin kaipuun. Jos ap todella haluat kumppanin, tee kaikkesi kumppanin löytämiseksi. Treffaile, tapaa uusia ihmisiä, mieti myös mahdollisuutta tutustua naiseen jostakin muusta maasta. Kyllä sinä kumppanin löydät, jos haluat. Ihan jokainen löytää. Mutta sinun täytyy löytää hänet ihan itse. Se on kokonaan sinun vastuulla.
Täytyy liikkua ihmisten ilmoilla. Ja olla olematta baarissa jurrissa.
Vierailija kirjoitti:
Harrastatko mitään? Yleensä seuran etsinnässä on ongelma juurikin se, että kun epätoivoisesti hakemalla hakee, niin ei löydä. Sitten kun tekee jotain mistä itse pitää ja on innostunut, niin yhtäkkiä muutkin ihmiset sinut huomaavat. Osittain kyse on itsevarmuudesta, mutta joka tapauksessa voi miettiä kumpi on parempi;
a) laittaa kaikki energia seuran etsintään
b) laittaa kaikki energia kivoihin harrastuksiin ja itsensä kehittämiseen?A vaihtoehto takaa vain sen, että jos ei nappaa, katkeroituu eikä jää mitään käteen. B vaihtoehto takaa että todennäköisesti nautit omastakin seurasta enemmän, koska oikeasti murehtimisen ja vellomisen sijaan TEET jotain kivaa. Itse tykkään olla itsekseen ja moni harrastus on siksi semmosia mitä teen yksin, mutta pidän suuresti vapaaehtoistyöstä joka "valitettavasti" on aina sosiaalista. Vaikka keskityn niissä muiden auttamiseen ja ylipäätään "maailman parantamiseen", niin aina siinä löytää uusia tuttavia, joista osasta tulee jopa kavereita tai läheisiä ystäviä. Syynä se, että valmiiksi on jotain syvällisempää yhteistä, kuten arvomaailma.
Sosiaalisia harrastuksia joita suosittelen kokeilemaan; vapaaehtoistuminen vaikka Suomen Punaiselle Ristille (ajankohtainen nyt Ukrainan kriisin aikana), kielikurssit (koskaan ei ole liian vanha opiskelemaan kieliä!), jokin itse kiinnostava kädentaidon kurssi työväenopistolla tai vaikka paritanssi. Nämä nyt heitettyinä päällimmäisinä, mutta riippuu täysin siitä mistä olet kiinnostunut! Seuroihin ja yhdistyksiin voi myös liittyä, lähes kaikelle on olemassa jokin ry jonka kautta pääsee toimintaan mukaan.
Tämä. Ihminen jolla on "intohimo", on kiinnostava (ellei se intohimo ole juuri päinvastainen oman arvomaailman kanssa, mutta silloin sillä kiinnostavuudella ei joka tapauksessa olisi merkitystä). Intohimo voi kuulostaa sanana isolta, mutta se tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut jostain asiasta, aktiivinen, haluaa kehittyä siinä, on innostunut.
Jos elämän ainoa sisältö on käydä töissä, salilla/lenkillä, hakata Tinderiä ja istua meidän mammojen kanssa vauvapalstalla, niin en yhtään ihmettele, ettei naiset kiinnostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastatko mitään? Yleensä seuran etsinnässä on ongelma juurikin se, että kun epätoivoisesti hakemalla hakee, niin ei löydä. Sitten kun tekee jotain mistä itse pitää ja on innostunut, niin yhtäkkiä muutkin ihmiset sinut huomaavat. Osittain kyse on itsevarmuudesta, mutta joka tapauksessa voi miettiä kumpi on parempi;
a) laittaa kaikki energia seuran etsintään
b) laittaa kaikki energia kivoihin harrastuksiin ja itsensä kehittämiseen?A vaihtoehto takaa vain sen, että jos ei nappaa, katkeroituu eikä jää mitään käteen. B vaihtoehto takaa että todennäköisesti nautit omastakin seurasta enemmän, koska oikeasti murehtimisen ja vellomisen sijaan TEET jotain kivaa. Itse tykkään olla itsekseen ja moni harrastus on siksi semmosia mitä teen yksin, mutta pidän suuresti vapaaehtoistyöstä joka "valitettavasti" on aina sosiaalista. Vaikka keskityn niissä muiden auttamiseen ja ylipäätään "maailman parantamiseen", niin aina siinä löytää uusia tuttavia, joista osasta tulee jopa kavereita tai läheisiä ystäviä. Syynä se, että valmiiksi on jotain syvällisempää yhteistä, kuten arvomaailma.
Sosiaalisia harrastuksia joita suosittelen kokeilemaan; vapaaehtoistuminen vaikka Suomen Punaiselle Ristille (ajankohtainen nyt Ukrainan kriisin aikana), kielikurssit (koskaan ei ole liian vanha opiskelemaan kieliä!), jokin itse kiinnostava kädentaidon kurssi työväenopistolla tai vaikka paritanssi. Nämä nyt heitettyinä päällimmäisinä, mutta riippuu täysin siitä mistä olet kiinnostunut! Seuroihin ja yhdistyksiin voi myös liittyä, lähes kaikelle on olemassa jokin ry jonka kautta pääsee toimintaan mukaan.
Tämä. Ihminen jolla on "intohimo", on kiinnostava (ellei se intohimo ole juuri päinvastainen oman arvomaailman kanssa, mutta silloin sillä kiinnostavuudella ei joka tapauksessa olisi merkitystä). Intohimo voi kuulostaa sanana isolta, mutta se tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut jostain asiasta, aktiivinen, haluaa kehittyä siinä, on innostunut.
Jos elämän ainoa sisältö on käydä töissä, salilla/lenkillä, hakata Tinderiä ja istua meidän mammojen kanssa vauvapalstalla, niin en yhtään ihmettele, ettei naiset kiinnostu.
Mitäs jos se intohimo on just se sali/lenkkeily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on myös yli 50-vuotiaan naisen kohtalo. Ei kelpaa työ- eikä parisuhteeseen. Yksinäisyys on kuolettavaa ja pahinta on ajatella että tulen viettämään vanhuuteni täysin yksin. Jos sairastuu vakavasti, joutuu käymään kaiken läpi yksin.
Tämä on totta. Harrastan lukemista ja TV-sarjoja ja jotain yhteydenpitoa ystäviin etänä. Mutta kyllä se vaan yksinäistä on. Kunnollista kumppania on toivottu ja olen jopa pyytänyt iltarukouksessa.
Järkyttävää. Ei Jumala ole mikään parittaja.
Rukoile apua Ukrainan lapsille ennemmin. Kuinka itsekäs voitkaan olla.
Ei ehkä jumala, mutta seurakunta kyllä. Siitä vain tapahtumakalenteria selaamaan. Ja kyllä minun mielestä rakkauden löytämistä saa rukoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on myös yli 50-vuotiaan naisen kohtalo. Ei kelpaa työ- eikä parisuhteeseen. Yksinäisyys on kuolettavaa ja pahinta on ajatella että tulen viettämään vanhuuteni täysin yksin. Jos sairastuu vakavasti, joutuu käymään kaiken läpi yksin.
Samaa pelkään. Ja Just esim olin kavereiden kanssa tapaamisessa viime vkl ja otti aivoon kuunnella heidän kesälomasuunnitelmista ja varatuista mökeistä ja reissuista ym. kun kaikki kolme ovat parisuhteissa. Itsellä ei mitään 😞
Voihan sitä yksikseenkin tehdä lomasuunnitelmia, varata mökin tai lähteä reissuun. Ja kyllä, ymmärrän, että se olisi hauskempaa tehdä yhdessä jonkun toisen kanssa. Mutta jos sitä parisuhdetta ei nyt vain satu olemaan, niin eikö se ole parempi kuitenkin tehdä jotain vaikka yksinkin kuin olla tekemättä mitään ja vain kadehtia toisten suunnitelmia.
Minusta perheellisenä vaikuttaa, että sinkut puuhaa jatkuvasti kaikenlaista, mitä ei itse saa aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeehän se joskus kipeää mutta silläkin on suuri vaikutus miten itse päätät asian kokea. Olen ollut kuitenkin koko elämäni yksin ja toki se on jo luonnetta kovettanut. Eikä tässä enää tiedä osaisiko rakastaa tai olla rakastettu. Eikös tässä maassa ole muutenkin miehistä ylitarjontaa? Jotkut jäävät pakosta yksin.
Aina kun havahdun miettimään yksinäisyyttäni niin muistan, että tähänkin asti on selvitty. Ja selvitään myös huomenna. Uhriutuminen ja muiden syyttäminen on helppoa mutta se tekee mielestä heikon.
Huono elämä jos on yksin ilman kumppania. En muuta keksi, karua mutta totta.
Huono? No ei minusta, on tässä kaikkea hauskaakin ollut. Voisiko olla parempi? No toki ja monesta muustakin syystä kuin mahdollisen kumppanin olemassaolosta. Miksi haluat pakosta jättää oman onnesi toisen ihmisen varaan? Tuntuu, että me miehet on jotenkin aivopesty ajattelemaan näin.
Vai onko biologiaa? Kyllä useimpia miehiä eniten motivoi nainen. Harva mies on onnellinen sinkkuna, naiset näköjään ovat. En tosin ymmärrä miten voi olla onnellinen ilman läheisyyttä.
On toki biologiaa, en sitä voi kiistää. Ollaanhan mekin elukoita. En välttämättä kuvailisi itseäni onnelliseksi mutta en kuitenkaan onnettomaksi. Ei elämä ole aina pelkkää auringonpaistetta, ei edes parisuhteessa olevilla. Elämä on kuitenkin taistelu jolla on vaan sitten se yksi loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna on todella masentavaa ja yksinäistä. mieluiten olisin naisenkaa parisuhteessa jos nainen kiinnostuisi minusta ja hyväksyisi mun neurologiset ongelmat esim oppimisvaikeus.. sille en voi mitää.. mutta ei.. naiset haluaa vain fiksun koulutetun miehen
Useinkin ihmisillä synkkaa parhaiten melko lailla itseään muistuttavien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on myös yli 50-vuotiaan naisen kohtalo. Ei kelpaa työ- eikä parisuhteeseen. Yksinäisyys on kuolettavaa ja pahinta on ajatella että tulen viettämään vanhuuteni täysin yksin. Jos sairastuu vakavasti, joutuu käymään kaiken läpi yksin.
Tämä on totta. Harrastan lukemista ja TV-sarjoja ja jotain yhteydenpitoa ystäviin etänä. Mutta kyllä se vaan yksinäistä on. Kunnollista kumppania on toivottu ja olen jopa pyytänyt iltarukouksessa.
Järkyttävää. Ei Jumala ole mikään parittaja.
Rukoile apua Ukrainan lapsille ennemmin. Kuinka itsekäs voitkaan olla.
Onpa ilkeästi sanottu.
Kyllä jokainen uskovainen pyytää Jumalalta rukouksissaan ratkaisua omiin henkilökohtaisiin huoliin ja murheisiinsa. Sinäkin.
Ja olihan se Jumala parittaja, mikäli Raamattuun on uskominen (ja sinähän uskot, eikö niin?). Jumala loi miehen ja miehelle naisen vaimoksi.
Semmoinen parittaja hän oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on myös yli 50-vuotiaan naisen kohtalo. Ei kelpaa työ- eikä parisuhteeseen. Yksinäisyys on kuolettavaa ja pahinta on ajatella että tulen viettämään vanhuuteni täysin yksin. Jos sairastuu vakavasti, joutuu käymään kaiken läpi yksin.
Samaa pelkään. Ja Just esim olin kavereiden kanssa tapaamisessa viime vkl ja otti aivoon kuunnella heidän kesälomasuunnitelmista ja varatuista mökeistä ja reissuista ym. kun kaikki kolme ovat parisuhteissa. Itsellä ei mitään 😞
Voihan sitä yksikseenkin tehdä lomasuunnitelmia, varata mökin tai lähteä reissuun. Ja kyllä, ymmärrän, että se olisi hauskempaa tehdä yhdessä jonkun toisen kanssa. Mutta jos sitä parisuhdetta ei nyt vain satu olemaan, niin eikö se ole parempi kuitenkin tehdä jotain vaikka yksinkin kuin olla tekemättä mitään ja vain kadehtia toisten suunnitelmia.
Minusta perheellisenä vaikuttaa, että sinkut puuhaa jatkuvasti kaikenlaista, mitä ei itse saa aikaiseksi.
Sulla on seuraa ilman puuhailujakin. Näin naisena koen kaipaavani reissuun kaverin niinku suojelijaksi
Vierailija kirjoitti:
En voi tajuta tätä että miksi naiset aina sanoo mullekki olet kivan näkönen mies.. tai pitkä.. mutta valitettavasti et kiinnosta ja hyväksy se.. miten sen naisen sit saa? Pitääkö treenata itsensä adonikseksi ja kasvattaa itsetuntoa.
Ei kun käydä vaikka sinkkutapahtumissa, "ihan vain huvin vuoksi". Rupattelet vain oikein monien ihmisten kanssa ja jonain päivänä huomaat, että naamasi miellyttää kummasti keskustelukumppaniasi ja toisin päin myös. Yllätys yllätys, ihmiset kokevat kauniina kasvot, jotka muistuttavat hivenen heidän omia kasvojaan.
Kuulin miehestä, vajaa 5o joka kuulemma saa naisia tinderissä ha muutenkin. Sillä ei oo EES omaa kuvaa sielä! Ei tosin etsi mitään haudanvakavaa, enkä tiedä minkä tason naisia.
Ei ole erityisen komea mutta ihan varoissaan. Kumma juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastatko mitään? Yleensä seuran etsinnässä on ongelma juurikin se, että kun epätoivoisesti hakemalla hakee, niin ei löydä. Sitten kun tekee jotain mistä itse pitää ja on innostunut, niin yhtäkkiä muutkin ihmiset sinut huomaavat. Osittain kyse on itsevarmuudesta, mutta joka tapauksessa voi miettiä kumpi on parempi;
a) laittaa kaikki energia seuran etsintään
b) laittaa kaikki energia kivoihin harrastuksiin ja itsensä kehittämiseen?A vaihtoehto takaa vain sen, että jos ei nappaa, katkeroituu eikä jää mitään käteen. B vaihtoehto takaa että todennäköisesti nautit omastakin seurasta enemmän, koska oikeasti murehtimisen ja vellomisen sijaan TEET jotain kivaa. Itse tykkään olla itsekseen ja moni harrastus on siksi semmosia mitä teen yksin, mutta pidän suuresti vapaaehtoistyöstä joka "valitettavasti" on aina sosiaalista. Vaikka keskityn niissä muiden auttamiseen ja ylipäätään "maailman parantamiseen", niin aina siinä löytää uusia tuttavia, joista osasta tulee jopa kavereita tai läheisiä ystäviä. Syynä se, että valmiiksi on jotain syvällisempää yhteistä, kuten arvomaailma.
Sosiaalisia harrastuksia joita suosittelen kokeilemaan; vapaaehtoistuminen vaikka Suomen Punaiselle Ristille (ajankohtainen nyt Ukrainan kriisin aikana), kielikurssit (koskaan ei ole liian vanha opiskelemaan kieliä!), jokin itse kiinnostava kädentaidon kurssi työväenopistolla tai vaikka paritanssi. Nämä nyt heitettyinä päällimmäisinä, mutta riippuu täysin siitä mistä olet kiinnostunut! Seuroihin ja yhdistyksiin voi myös liittyä, lähes kaikelle on olemassa jokin ry jonka kautta pääsee toimintaan mukaan.
Tämä. Ihminen jolla on "intohimo", on kiinnostava (ellei se intohimo ole juuri päinvastainen oman arvomaailman kanssa, mutta silloin sillä kiinnostavuudella ei joka tapauksessa olisi merkitystä). Intohimo voi kuulostaa sanana isolta, mutta se tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut jostain asiasta, aktiivinen, haluaa kehittyä siinä, on innostunut.
Jos elämän ainoa sisältö on käydä töissä, salilla/lenkillä, hakata Tinderiä ja istua meidän mammojen kanssa vauvapalstalla, niin en yhtään ihmettele, ettei naiset kiinnostu.
Mitäs jos se intohimo on just se sali/lenkkeily.
Silloin pitää löytää joko samanlainen nainen tai nainen, joka arvostaa samaa asiaa, vaikka omat harrastukset olisivat erilaisia. Ei se poikkea millään tavalla muista intohimoista.
Minun intohimoni on matkailu, tai oli ennen koronaa ja ennen kuin tulin tuskallisen tietoiseksi siitä, että en voi mitenkään perustella viittä-kuutta ulkomaanmatkaa/vuosi koronan jälkeenkään ekologisista syistä. Siksi minulle oli tärkeää, että myös puolisoni rakasti matkustamista. Hänen suuremmat intohimonsa ovat kuitenkin musiikki ja moottoripyöräily. Kumpaakaan en itse harrastanut (siis en soittanut mitään instrumenttia, kuten hän), mutta hän sai minun innostumaan niistäkin.
Tietenkin tahtoo ihastua ja kokea ensihuuman. Se voi kestää kolmekin vuotta, eli kolme vuotta upeaa aikaa. Kuka nyt sellaista ei tahtoisi kokea?