Oletko katkera kun et saanut tyttö vauvaa?

Monella tytöllä on munat nykyisin, että ei syitä katkeruuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!

Se hankalakin tyttö voi olla fiksu, hyväntuulinen ja ennen kaikkea mielettömän rakas ja upea. Aatteles!

Mutta uskon kyllä siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu. Jokaiselle annetaan kykyjen ja sen mukaan mitä ansaitsee. Hankalat lapset syntyvät niille, jotka ovat kykeneviä handlaamaan ne ja rakastamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Ja toisin päin. Tämä vain minun elämänfilosofiaani :)

Valitettavasti tuo ei mene ihan niin. Esim. eräällä ystävälläni on hankala lapsi, jonka kanssa hän on ihan pulassa. 

Kyllä se pääsääntöisesti menee. Hankalien lasten kanssa ollaan yleensä pulassa. Ja ne hankalat asiat nimenomaan kerrotaan ystäville. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niiden asian kanssa lopulta pärjäisi. Esimerkiksi sinä et pärjäisi senkään vertaa. Pahoittelut kärjistetystä esimerkistä.

Mitä tuo on tarkoittavinaan? En minä mitenkään arvostele ystävääni, vaan hän on ihan itse tästä puhunut. 

Voit lukea sen asenteellisen kommenttisi siitä poikalapsestasi ja miettiä sitten uudelleen :) 

Mikä oli mun asiaton kommentti poikalapsestani? En ole tietääkseni kirjoittanut sellaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!

Se hankalakin tyttö voi olla fiksu, hyväntuulinen ja ennen kaikkea mielettömän rakas ja upea. Aatteles!

Mutta uskon kyllä siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu. Jokaiselle annetaan kykyjen ja sen mukaan mitä ansaitsee. Hankalat lapset syntyvät niille, jotka ovat kykeneviä handlaamaan ne ja rakastamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Ja toisin päin. Tämä vain minun elämänfilosofiaani :)

Valitettavasti tuo ei mene ihan niin. Esim. eräällä ystävälläni on hankala lapsi, jonka kanssa hän on ihan pulassa. 

Näinpä. Moni nykyvanhempi on ihan pulassa lapsensa kanssa. Sääli lasta.

Onpa kumma kommentti. Ei mun ystäväni ole mitenkään kädetön, vaan lapsi on haastava. En nyt tiedä, miten nykyaika liittyy tähän.

Nuo haastavat lapset tuntuvat tulevan usein niille kädettömille vanhemmille. Toiset osaavat, toiset eivät.

Se on juuri toisin päin. Jos siis puhutaan lasten haasteista eikä vaikka siitä, että perheessä on alkoholismia, laiminlyöntiä tms. 

Usein autistiset vanhemmat saa autistisille lapsia, adhd-vamhemmat adhd-lapsia. Eli soppa on valmis, kun vanhemmilla ja lapsilla ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjettömän surullinen ketju. Tässä maassa vingutaan lasikatoista, epätasa-arvosta työmarkkinoilla, palkkauksessa, naisten asemasta yhteiskunnasta...Katsokaapa te tyttöjen haukkujat peiliin. Siellä katsoo teitä suuri osa ongelmaa, ei ratkaisua. 

Lue ketjun aloitus. Siinähän haukutaan sitä toista sukupuolta pitämällä tyttöä jotenkin parempana. Joten onko ihme, jos tulee vastauksia, jossa yritetään kumota idioottimainen aloitus?

Täh? Miten ihmeessä voit edes rivien välistä lukea haukkumista? Siinähän kysytään, että oletko katkera, kun et saanut tyttövauvaa? Oletuksena tuskin on tyttövauvojen paremmuus vaan ihan vaan se seikka, että äitien ehkä oletetaan haluavan enemmän omaa sukupuolta oleva lapsi. Itselläni tämä menee samaan kategoriaan kuin vaikkapa "oletko katkera, kun et omista omakotitaloa?" tms

En ikinä itse haluaisi omakotitaloa riesakseni, joten kysymys on outo. Miksei yhtä hyvin kysytä vaikka että oletko katkera, kun et asu Pöytyällä?

Miksi pitäisi olla katkera siitä, jos ei ole saanut tyttövauvaa? Itse en halunnut ainuttakaan, joten oletan, että jos olisin halunnut, ei sukupuolella olisi ollut väliä.

Nimenomaan! Tätä juuri tarkoitin. Yhtä hyvin olisi voitu kysyä vaikka Pöytyästä. Siksi en ymmärräkään rivien välistä lukemista, kun siellä ylipäänsä ole mitään. 

Vierailija kirjoitti:

En ole katkera, mutta välillä, joissakin tilanteissa, käy jonkinlainen surunhäivähdys siitä, etten koe joitakin asioita joita voisi kokea vain sen tyttären kanssa ja äitinä.

Vastasin, vaikka voisinkin vielä saada lapsen, mutta en vain sitä saa, koska mies.

Koska mies mitä? Jäikö viestisi kesken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!

Se hankalakin tyttö voi olla fiksu, hyväntuulinen ja ennen kaikkea mielettömän rakas ja upea. Aatteles!

Mutta uskon kyllä siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu. Jokaiselle annetaan kykyjen ja sen mukaan mitä ansaitsee. Hankalat lapset syntyvät niille, jotka ovat kykeneviä handlaamaan ne ja rakastamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Ja toisin päin. Tämä vain minun elämänfilosofiaani :)

Valitettavasti tuo ei mene ihan niin. Esim. eräällä ystävälläni on hankala lapsi, jonka kanssa hän on ihan pulassa. 

Näinpä. Moni nykyvanhempi on ihan pulassa lapsensa kanssa. Sääli lasta.

Onpa kumma kommentti. Ei mun ystäväni ole mitenkään kädetön, vaan lapsi on haastava. En nyt tiedä, miten nykyaika liittyy tähän.

Nuo haastavat lapset tuntuvat tulevan usein niille kädettömille vanhemmille. Toiset osaavat, toiset eivät.

Se on juuri toisin päin. Jos siis puhutaan lasten haasteista eikä vaikka siitä, että perheessä on alkoholismia, laiminlyöntiä tms. 

Usein autistiset vanhemmat saa autistisille lapsia, adhd-vamhemmat adhd-lapsia. Eli soppa on valmis, kun vanhemmilla ja lapsilla ongelmia.

Kyllä. Ja usein juuri he handlaavat homman parhaiten haasteista huolimatta. Ne, joilla itsellään ei ole esimerkiksi adhd:ta ja lapsella on eivät edes ymmärrä mistä on kyse. Lasta ei osata tukea, nähdä vaan puutteet ja viat ja kuvitellaan, että kyse on asenteesta. Pahimmillaan haukutaan lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!

Se hankalakin tyttö voi olla fiksu, hyväntuulinen ja ennen kaikkea mielettömän rakas ja upea. Aatteles!

Mutta uskon kyllä siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu. Jokaiselle annetaan kykyjen ja sen mukaan mitä ansaitsee. Hankalat lapset syntyvät niille, jotka ovat kykeneviä handlaamaan ne ja rakastamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Ja toisin päin. Tämä vain minun elämänfilosofiaani :)

Valitettavasti tuo ei mene ihan niin. Esim. eräällä ystävälläni on hankala lapsi, jonka kanssa hän on ihan pulassa. 

Kyllä se pääsääntöisesti menee. Hankalien lasten kanssa ollaan yleensä pulassa. Ja ne hankalat asiat nimenomaan kerrotaan ystäville. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niiden asian kanssa lopulta pärjäisi. Esimerkiksi sinä et pärjäisi senkään vertaa. Pahoittelut kärjistetystä esimerkistä.

Mitä tuo on tarkoittavinaan? En minä mitenkään arvostele ystävääni, vaan hän on ihan itse tästä puhunut. 

Voit lukea sen asenteellisen kommenttisi siitä poikalapsestasi ja miettiä sitten uudelleen :) 

Mikä oli mun asiaton kommentti poikalapsestani? En ole tietääkseni kirjoittanut sellaista. 

Asenteellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!

Se hankalakin tyttö voi olla fiksu, hyväntuulinen ja ennen kaikkea mielettömän rakas ja upea. Aatteles!

Mutta uskon kyllä siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu. Jokaiselle annetaan kykyjen ja sen mukaan mitä ansaitsee. Hankalat lapset syntyvät niille, jotka ovat kykeneviä handlaamaan ne ja rakastamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Ja toisin päin. Tämä vain minun elämänfilosofiaani :)

Valitettavasti tuo ei mene ihan niin. Esim. eräällä ystävälläni on hankala lapsi, jonka kanssa hän on ihan pulassa. 

Kyllä se pääsääntöisesti menee. Hankalien lasten kanssa ollaan yleensä pulassa. Ja ne hankalat asiat nimenomaan kerrotaan ystäville. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niiden asian kanssa lopulta pärjäisi. Esimerkiksi sinä et pärjäisi senkään vertaa. Pahoittelut kärjistetystä esimerkistä.

Mitä tuo on tarkoittavinaan? En minä mitenkään arvostele ystävääni, vaan hän on ihan itse tästä puhunut. 

Voit lukea sen asenteellisen kommenttisi siitä poikalapsestasi ja miettiä sitten uudelleen :) 

Mikä oli mun asiaton kommentti poikalapsestani? En ole tietääkseni kirjoittanut sellaista. 

Asenteellinen. 

En ole kirjoittanut sellaisiakaan. Luulet nyt jonkun toisen kommenttia mun kommentiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!

Se hankalakin tyttö voi olla fiksu, hyväntuulinen ja ennen kaikkea mielettömän rakas ja upea. Aatteles!

Mutta uskon kyllä siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu. Jokaiselle annetaan kykyjen ja sen mukaan mitä ansaitsee. Hankalat lapset syntyvät niille, jotka ovat kykeneviä handlaamaan ne ja rakastamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Ja toisin päin. Tämä vain minun elämänfilosofiaani :)

Valitettavasti tuo ei mene ihan niin. Esim. eräällä ystävälläni on hankala lapsi, jonka kanssa hän on ihan pulassa. 

Näinpä. Moni nykyvanhempi on ihan pulassa lapsensa kanssa. Sääli lasta.

Onpa kumma kommentti. Ei mun ystäväni ole mitenkään kädetön, vaan lapsi on haastava. En nyt tiedä, miten nykyaika liittyy tähän.

Nuo haastavat lapset tuntuvat tulevan usein niille kädettömille vanhemmille. Toiset osaavat, toiset eivät.

Se on juuri toisin päin. Jos siis puhutaan lasten haasteista eikä vaikka siitä, että perheessä on alkoholismia, laiminlyöntiä tms. 

Usein autistiset vanhemmat saa autistisille lapsia, adhd-vamhemmat adhd-lapsia. Eli soppa on valmis, kun vanhemmilla ja lapsilla ongelmia.

Kyllä. Ja usein juuri he handlaavat homman parhaiten haasteista huolimatta. Ne, joilla itsellään ei ole esimerkiksi adhd:ta ja lapsella on eivät edes ymmärrä mistä on kyse. Lasta ei osata tukea, nähdä vaan puutteet ja viat ja kuvitellaan, että kyse on asenteesta. Pahimmillaan haukutaan lapsi. 

No se on vähän niin ja näin. Itse joudun tukemaan adhd-miestäni adhd-lapsen kasvattamisessa. Muuten olisi vain kiukuttelua puolin ja toisin. Jotkut ehkä handlaavat erityisvanhemmuuden paremmin.

Vierailija kirjoitti:

En ole katkera. Olen huojentunut loppuelämäni. Ymmärrät sen sinä päivänä, kun lapsesi saapuu murrosikään.

Minä en ymmärrä. Minulla on murrosiässä oleva tyttö. Todella paljon haasteita. Päivääkään en ole katunut. Itse asiassa rehellisesti sanottuna koen hänen kanssaan suurempaa yhteenkuuluvuutta kuin isompien poikieni. 

Vierailija kirjoitti:

En ole kirjoittanut sellaisiakaan. Luulet nyt jonkun toisen kommenttia mun kommentiksi.

Toki voi olla. Kun lainaa suoraan toisen tekstiä niin oletan, että keskustelu jatkuu saman kirjoittajan kanssa. 

En, enkä ymmärrä miksi olisin. Jos olisin saanut tyttöjä, niin en olisi myöskään katkera etten saanut poikia.

Vierailija kirjoitti:

No se on vähän niin ja näin. Itse joudun tukemaan adhd-miestäni adhd-lapsen kasvattamisessa. Muuten olisi vain kiukuttelua puolin ja toisin. Jotkut ehkä handlaavat erityisvanhemmuuden paremmin.

Toki se riippuu tilanteesta. Mutta sanoit itsekin jo avainsanan, tukemisen. Nostan hattua, Todella moni "tavallinen" ei jaksa ja tilanne kärjistyy vaan siihen, ettei edes yritetä ymmärtää niitä haasteita. Olipa kyseessä sitten puoliso tai lapsi. Sinä selkeästi yrität, koska tuet. Sinänsä se kiukuttelu on vanhemmuudessa aika pientä. Moni adhd, add, asperger tms on kokenut valtavasti negatiivista asennetta jo pelkästään omilta vanhemmiltaan. He eivät kykene, eivät pysty handlaamaan. 

Et olisi ansainnut lainkaan lapsia.

En ole katkera. Olemme vela. Miksi ihmiset tekevät lapsia tällaiseen maailmaan ? Sota tulee Suomeenkin. Elintaso, mt-ongelmat, huumeet, netti(peli)riippuvuus, turvattomuus ja väkivalta. Kiusaaminen, ulkomailta elintasopakolaisia... ym.ym. Ei ainakaan minun lapseni joudu veronmaksajaksi. Sota kohta Suomessa. Mutta tehdään lapsia kuin viimeistä päivää.