Oletko katkera kun et saanut tyttö vauvaa?
Tämä kysymys siis niille jotka ei enää ikänsä puolesta voi vauvaa saada.
Kommentit (95)
Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!
Entä jos lapsen sukupuoli onkin joku muu kuin poika tai tyttö? Tai ei ole sukupuolta ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Entä jos lapsen sukupuoli onkin joku muu kuin poika tai tyttö? Tai ei ole sukupuolta ollenkaan?
Kamalaa, että jotkut vanhemmat syöttävät lapselleen tällaista.
Gender disappointment on asia mistä Suomessa ei saa puhua ääneen. Kyllä minä halusin tyttären, minkäs sille voi. Tyttäriä sainkin eikä se tarkoita enttenkö olisi rakastunut poikia ihan yhtä lailla. Tietysti olisin. Pitää olla vähän yksinkertainen jos ei ymmärrä että ne ovat kaksi eri asiaa.
Minulla on kaksi tyttöä ja bonuspoika sekä bonustyttö. Ihanin on poika, mun mies.
Empä oo. Toivoin lasta ja sain yhden pojan. Kenties olisin katkera jos en ollenkaan olisi saanut vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
En. Mielummin poika. Tytöt on kieroja kitisijöitä.
Aihe vapaa ei petä koskaan! Tulin vaan katsomaan, että monesko viesti sisältää tyttöjen haukkumista eikä tarvinnut montaa viestiä lukea.
Vierailija kirjoitti:
En. Mielummin poika. Tytöt on kieroja kitisijöitä.
Jos olet itse tyttöpuolinen, olet itsekin kiero kitisijä, ja jos olet poikasi isä, tämähän tarkoittaa että vaimosi on kiero kitisijä.
En. Olen itse se tyttölapsi jonka joku sai, tosin keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Tosi katkera. Naapurissa 10-14-vuotiaat tyttölapset huutaa, raivoaa, kiljuu ja huo `rittelee äitiään koko ajan.
Todella katkera olen. Haluaisin samanlaista.Se on hetki vain, kun puette ne hörhelöön. Kymmenen vuoden päästä teille haistatellaan.
Mietin vaan, että pitäisikö sinun poistua välillä kotoa? Tai sitten toisin päin. Pitäisikö kysyä, onko naapurissa kaikki ok, kun koko ajan kuuluu huutoa, kiljumista ja haukkumista. Eihän siinä kukaan töihin tai kouluun ehdi, saatikka nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Tytöthän ovat usein kauheita itsekeskeisiä draamailijoita. Ja kun vanhemmat vielä jostain syystä jumaloivat sitä prinsessaansa niin lyövät vain lisää vettä myllyyn.
Minulle elämä soi esikoiseksi ihanan pienen pojan. Kaikki onnittelivat. Toinen lapseni oli tyttö, ja onnittelujen lisäksi sain yllättäen useammalta äidiltä tuollaisia kommentteja, kuin sinun kirjoittamasi. ”Onnea vaan matkaan, tytöt osaa olla paljon hankalampia draamaprinsessoja kuin pojat”. Kaikilla näillä äideillä on itsellään vain poikia. En keksi tällaisille kommenteille muuta syytä kuin katkeruuden ja kateuden, koska tämä tyttölapsi, kuten muutkin tuntemani tyttölapset, ovat aivan yhtä ihania kuin pojat.
En ole. Mulla on kaksi kouluikäistä poikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!
Se hankalakin tyttö voi olla fiksu, hyväntuulinen ja ennen kaikkea mielettömän rakas ja upea. Aatteles!
Mutta uskon kyllä siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu. Jokaiselle annetaan kykyjen ja sen mukaan mitä ansaitsee. Hankalat lapset syntyvät niille, jotka ovat kykeneviä handlaamaan ne ja rakastamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Ja toisin päin. Tämä vain minun elämänfilosofiaani :)
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mielummin poika. Tytöt on kieroja kitisijöitä.
Ja pojat odottavat palvelua äidiltä ja siskoilta
Meillä ei tarjoilla palvelua ja poitsu osaa paljon kuten isänsäkin. Myös isäni oli siskoista huolimatta kasvatettu tekemään. Palvelu on monesti riippumatonta sukupuolesta,kuka passaa poikaansa ja kuka tytärtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytöthän ovat usein kauheita itsekeskeisiä draamailijoita. Ja kun vanhemmat vielä jostain syystä jumaloivat sitä prinsessaansa niin lyövät vain lisää vettä myllyyn.
Minulle elämä soi esikoiseksi ihanan pienen pojan. Kaikki onnittelivat. Toinen lapseni oli tyttö, ja onnittelujen lisäksi sain yllättäen useammalta äidiltä tuollaisia kommentteja, kuin sinun kirjoittamasi. ”Onnea vaan matkaan, tytöt osaa olla paljon hankalampia draamaprinsessoja kuin pojat”. Kaikilla näillä äideillä on itsellään vain poikia. En keksi tällaisille kommenteille muuta syytä kuin katkeruuden ja kateuden, koska tämä tyttölapsi, kuten muutkin tuntemani tyttölapset, ovat aivan yhtä ihania kuin pojat.
Näinhän se on. Osa piilottaa katkeruutensa ja kateutensa tuollaisiin viesteihin, näkeehän sen tästä ketjustakin. Osa ystävistäni pikkupäissään myöntäneetkin asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!
Se hankalakin tyttö voi olla fiksu, hyväntuulinen ja ennen kaikkea mielettömän rakas ja upea. Aatteles!
Mutta uskon kyllä siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu. Jokaiselle annetaan kykyjen ja sen mukaan mitä ansaitsee. Hankalat lapset syntyvät niille, jotka ovat kykeneviä handlaamaan ne ja rakastamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Ja toisin päin. Tämä vain minun elämänfilosofiaani :)
Valitettavasti tuo ei mene ihan niin. Esim. eräällä ystävälläni on hankala lapsi, jonka kanssa hän on ihan pulassa.
Järjettömän surullinen ketju. Tässä maassa vingutaan lasikatoista, epätasa-arvosta työmarkkinoilla, palkkauksessa, naisten asemasta yhteiskunnasta...Katsokaapa te tyttöjen haukkujat peiliin. Siellä katsoo teitä suuri osa ongelmaa, ei ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!
Se hankalakin tyttö voi olla fiksu, hyväntuulinen ja ennen kaikkea mielettömän rakas ja upea. Aatteles!
Mutta uskon kyllä siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu. Jokaiselle annetaan kykyjen ja sen mukaan mitä ansaitsee. Hankalat lapset syntyvät niille, jotka ovat kykeneviä handlaamaan ne ja rakastamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Ja toisin päin. Tämä vain minun elämänfilosofiaani :)
Valitettavasti tuo ei mene ihan niin. Esim. eräällä ystävälläni on hankala lapsi, jonka kanssa hän on ihan pulassa.
Näinpä. Moni nykyvanhempi on ihan pulassa lapsensa kanssa. Sääli lasta.
En ole katkera, ja lisäksi osaan yhdyssanat. 😂 Sain kaksi poikavauvaa.
Minulla on komeita ja älykkäitä poikia. En kaipaa tyttöjä.