Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko katkera kun et saanut tyttö vauvaa?
12.03.2022 |
Tämä kysymys siis niille jotka ei enää ikänsä puolesta voi vauvaa saada.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Järjettömän surullinen ketju. Tässä maassa vingutaan lasikatoista, epätasa-arvosta työmarkkinoilla, palkkauksessa, naisten asemasta yhteiskunnasta...Katsokaapa te tyttöjen haukkujat peiliin. Siellä katsoo teitä suuri osa ongelmaa, ei ratkaisua.
Lue ketjun aloitus. Siinähän haukutaan sitä toista sukupuolta pitämällä tyttöä jotenkin parempana. Joten onko ihme, jos tulee vastauksia, jossa yritetään kumota idioottimainen aloitus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko viisikymppinen palstauliukko katkera kun ei saanut edes naista siihen tyttövauvan tekoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!
Se hankalakin tyttö voi olla fiksu, hyväntuulinen ja ennen kaikkea mielettömän rakas ja upea. Aatteles!
Mutta uskon kyllä siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu. Jokaiselle annetaan kykyjen ja sen mukaan mitä ansaitsee. Hankalat lapset syntyvät niille, jotka ovat kykeneviä handlaamaan ne ja rakastamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Ja toisin päin. Tämä vain minun elämänfilosofiaani :)
Valitettavasti tuo ei mene ihan niin. Esim. eräällä ystävälläni on hankala lapsi, jonka kanssa hän on ihan pulassa.
Näinpä. Moni nykyvanhempi on ihan pulassa lapsensa kanssa. Sääli lasta.
Näin on. Nämä "poikalapseni on upea, mahtava, fiksu ja filmaattinen (koska minä olen sen kasvattanut)" eivät pärjäisi hetkeäkään oikeiden haasteiden kanssa. Myönnän, että kommenttini on tökerö, mutta sattuneesta syystä näitä sekä hankalien lasten vanhempia tullut vastaan enemmän kuin tarpeeksi. Yleensä lasten hyvät puolet kuvitellaan omien tekojen tuloksiksi ja samalla ajatellaan, että voi kuinka huonoja vanhempia nuo hankalien lasten vanhemmat ovatkaan. Vaikka todellisuudessa sen luonnostaan rauhallisen lapsen kanssa ei oikeastaan tarvitse tehdä muuta kuin elää normaalia elämää ja hankalien lasten kanssa monet tekee enemmän kuin arvaisikaan.
Lapsenlapsikseni saan varmaan tyttöjä jo, onneksi minun ei tarvitse niitä synnyttää eikä kasvattaa.
Itse nautin ainoana kuningattarena pesässäni. Katkera en ole, mistä olisin ? Terveet, älykkäät, komeat pojat. Kiitollinen olen.
Sukupuolet päätettiin puolestani. Hyvin osuivat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!
Se hankalakin tyttö voi olla fiksu, hyväntuulinen ja ennen kaikkea mielettömän rakas ja upea. Aatteles!
Mutta uskon kyllä siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu. Jokaiselle annetaan kykyjen ja sen mukaan mitä ansaitsee. Hankalat lapset syntyvät niille, jotka ovat kykeneviä handlaamaan ne ja rakastamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Ja toisin päin. Tämä vain minun elämänfilosofiaani :)
Valitettavasti tuo ei mene ihan niin. Esim. eräällä ystävälläni on hankala lapsi, jonka kanssa hän on ihan pulassa.
Kyllä se pääsääntöisesti menee. Hankalien lasten kanssa ollaan yleensä pulassa. Ja ne hankalat asiat nimenomaan kerrotaan ystäville. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niiden asian kanssa lopulta pärjäisi. Esimerkiksi sinä et pärjäisi senkään vertaa. Pahoittelut kärjistetystä esimerkistä.
Mitä tuo on tarkoittavinaan? En minä mitenkään arvostele ystävääni, vaan hän on ihan itse tästä puhunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjettömän surullinen ketju. Tässä maassa vingutaan lasikatoista, epätasa-arvosta työmarkkinoilla, palkkauksessa, naisten asemasta yhteiskunnasta...Katsokaapa te tyttöjen haukkujat peiliin. Siellä katsoo teitä suuri osa ongelmaa, ei ratkaisua.
Lue ketjun aloitus. Siinähän haukutaan sitä toista sukupuolta pitämällä tyttöä jotenkin parempana. Joten onko ihme, jos tulee vastauksia, jossa yritetään kumota idioottimainen aloitus?
Täh? Miten ihmeessä voit edes rivien välistä lukea haukkumista? Siinähän kysytään, että oletko katkera, kun et saanut tyttövauvaa? Oletuksena tuskin on tyttövauvojen paremmuus vaan ihan vaan se seikka, että äitien ehkä oletetaan haluavan enemmän omaa sukupuolta oleva lapsi. Itselläni tämä menee samaan kategoriaan kuin vaikkapa "oletko katkera, kun et omista omakotitaloa?" tms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!
Se hankalakin tyttö voi olla fiksu, hyväntuulinen ja ennen kaikkea mielettömän rakas ja upea. Aatteles!
Mutta uskon kyllä siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu. Jokaiselle annetaan kykyjen ja sen mukaan mitä ansaitsee. Hankalat lapset syntyvät niille, jotka ovat kykeneviä handlaamaan ne ja rakastamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Ja toisin päin. Tämä vain minun elämänfilosofiaani :)
Valitettavasti tuo ei mene ihan niin. Esim. eräällä ystävälläni on hankala lapsi, jonka kanssa hän on ihan pulassa.
Näinpä. Moni nykyvanhempi on ihan pulassa lapsensa kanssa. Sääli lasta.
Onpa kumma kommentti. Ei mun ystäväni ole mitenkään kädetön, vaan lapsi on haastava. En nyt tiedä, miten nykyaika liittyy tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikinpuolin rumat perheet haluavat tyttöjä, joille rakennetaan ulkoisilla asioilla se ”näyttävyys”. 😁
Siiliksi kynittyjen polvihousupoikain vanhempina kukaan ei rumiluksia ihastelisi, siitäkö johtunee? 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!
Se hankalakin tyttö voi olla fiksu, hyväntuulinen ja ennen kaikkea mielettömän rakas ja upea. Aatteles!
Mutta uskon kyllä siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu. Jokaiselle annetaan kykyjen ja sen mukaan mitä ansaitsee. Hankalat lapset syntyvät niille, jotka ovat kykeneviä handlaamaan ne ja rakastamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Ja toisin päin. Tämä vain minun elämänfilosofiaani :)
Valitettavasti tuo ei mene ihan niin. Esim. eräällä ystävälläni on hankala lapsi, jonka kanssa hän on ihan pulassa.
Näinpä. Moni nykyvanhempi on ihan pulassa lapsensa kanssa. Sääli lasta.
Onpa kumma kommentti. Ei mun ystäväni ole mitenkään kädetön, vaan lapsi on haastava. En nyt tiedä, miten nykyaika liittyy tähän.
Nuo haastavat lapset tuntuvat tulevan usein niille kädettömille vanhemmille. Toiset osaavat, toiset eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytöt tykkää yleensä enemmän isästään. Jos minä saisin lapsia, eipä haittaisi yhtään jos poika tulisi.
Minua säälittää pelkkien tyttöjen perheet.
Selkä vääränä saa kantaa menkkarättejä ja aina on joku jollakin dieetillä, josta ei paskankaan hyötyä. Jaloissa liikavarpaat, kun isoihin koipiin on työnnetty koon 35 Tuhkimokenkä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!
Se hankalakin tyttö voi olla fiksu, hyväntuulinen ja ennen kaikkea mielettömän rakas ja upea. Aatteles!
Mutta uskon kyllä siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu. Jokaiselle annetaan kykyjen ja sen mukaan mitä ansaitsee. Hankalat lapset syntyvät niille, jotka ovat kykeneviä handlaamaan ne ja rakastamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Ja toisin päin. Tämä vain minun elämänfilosofiaani :)
Valitettavasti tuo ei mene ihan niin. Esim. eräällä ystävälläni on hankala lapsi, jonka kanssa hän on ihan pulassa.
Näinpä. Moni nykyvanhempi on ihan pulassa lapsensa kanssa. Sääli lasta.
Onpa kumma kommentti. Ei mun ystäväni ole mitenkään kädetön, vaan lapsi on haastava. En nyt tiedä, miten nykyaika liittyy tähän.
Nuo haastavat lapset tuntuvat tulevan usein niille kädettömille vanhemmille. Toiset osaavat, toiset eivät.
Et näe itse tuossa lausunnossasi mitään outoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjettömän surullinen ketju. Tässä maassa vingutaan lasikatoista, epätasa-arvosta työmarkkinoilla, palkkauksessa, naisten asemasta yhteiskunnasta...Katsokaapa te tyttöjen haukkujat peiliin. Siellä katsoo teitä suuri osa ongelmaa, ei ratkaisua.
Lue ketjun aloitus. Siinähän haukutaan sitä toista sukupuolta pitämällä tyttöä jotenkin parempana. Joten onko ihme, jos tulee vastauksia, jossa yritetään kumota idioottimainen aloitus?
Täh? Miten ihmeessä voit edes rivien välistä lukea haukkumista? Siinähän kysytään, että oletko katkera, kun et saanut tyttövauvaa? Oletuksena tuskin on tyttövauvojen paremmuus vaan ihan vaan se seikka, että äitien ehkä oletetaan haluavan enemmän omaa sukupuolta oleva lapsi. Itselläni tämä menee samaan kategoriaan kuin vaikkapa "oletko katkera, kun et omista omakotitaloa?" tms
En ikinä itse haluaisi omakotitaloa riesakseni, joten kysymys on outo. Miksei yhtä hyvin kysytä vaikka että oletko katkera, kun et asu Pöytyällä?
Miksi pitäisi olla katkera siitä, jos ei ole saanut tyttövauvaa? Itse en halunnut ainuttakaan, joten oletan, että jos olisin halunnut, ei sukupuolella olisi ollut väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katkera. Olen huojentunut loppuelämäni. Ymmärrät sen sinä päivänä, kun lapsesi saapuu murrosikään.
Minulla on jo kaksi bonustyttöä. Eipä se mitään niin ihmeellistä ja ihanaa ole. Eivät ole myöskään kiinnostuneita ns tyttöjen jutuista vaan urheilevat ja pelaavat pleikkaria. Ei olisi väliä tulisiko tyttö vai poika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!
Se hankalakin tyttö voi olla fiksu, hyväntuulinen ja ennen kaikkea mielettömän rakas ja upea. Aatteles!
Mutta uskon kyllä siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu. Jokaiselle annetaan kykyjen ja sen mukaan mitä ansaitsee. Hankalat lapset syntyvät niille, jotka ovat kykeneviä handlaamaan ne ja rakastamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Ja toisin päin. Tämä vain minun elämänfilosofiaani :)
Valitettavasti tuo ei mene ihan niin. Esim. eräällä ystävälläni on hankala lapsi, jonka kanssa hän on ihan pulassa.
Näinpä. Moni nykyvanhempi on ihan pulassa lapsensa kanssa. Sääli lasta.
Onpa kumma kommentti. Ei mun ystäväni ole mitenkään kädetön, vaan lapsi on haastava. En nyt tiedä, miten nykyaika liittyy tähän.
Nuo haastavat lapset tuntuvat tulevan usein niille kädettömille vanhemmille. Toiset osaavat, toiset eivät.
Se on juuri toisin päin. Jos siis puhutaan lasten haasteista eikä vaikka siitä, että perheessä on alkoholismia, laiminlyöntiä tms.
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää pelkkien tyttöjen perheet.
Selkä vääränä saa kantaa menkkarättejä ja aina on joku jollakin dieetillä, josta ei paskankaan hyötyä. Jaloissa liikavarpaat, kun isoihin koipiin on työnnetty koon 35 Tuhkimokenkä ;)
Tytöillä on kyllä nykyään isot jalat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin haluavani tyttölasta, sain pojan. Nyt kun kuuntelen jo kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja heidän ongelmiaan tyttöjensä kanssa niin en voi olla kuin kiitollinen ja helpottunut omasta fiksusta, mutkattomasta, hyväntuulisesta ja mielettömän rakkaasta upeasta pojastani!
Se hankalakin tyttö voi olla fiksu, hyväntuulinen ja ennen kaikkea mielettömän rakas ja upea. Aatteles!
Mutta uskon kyllä siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu. Jokaiselle annetaan kykyjen ja sen mukaan mitä ansaitsee. Hankalat lapset syntyvät niille, jotka ovat kykeneviä handlaamaan ne ja rakastamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Ja toisin päin. Tämä vain minun elämänfilosofiaani :)
Valitettavasti tuo ei mene ihan niin. Esim. eräällä ystävälläni on hankala lapsi, jonka kanssa hän on ihan pulassa.
Kyllä se pääsääntöisesti menee. Hankalien lasten kanssa ollaan yleensä pulassa. Ja ne hankalat asiat nimenomaan kerrotaan ystäville. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niiden asian kanssa lopulta pärjäisi. Esimerkiksi sinä et pärjäisi senkään vertaa. Pahoittelut kärjistetystä esimerkistä.
Mitä tuo on tarkoittavinaan? En minä mitenkään arvostele ystävääni, vaan hän on ihan itse tästä puhunut.
Voit lukea sen asenteellisen kommenttisi siitä poikalapsestasi ja miettiä sitten uudelleen :)
Pojat nyt kuitenkin jatkaa sukua ja monasti kaivattu isien työn jatkaja.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se pääsääntöisesti menee. Hankalien lasten kanssa ollaan yleensä pulassa. Ja ne hankalat asiat nimenomaan kerrotaan ystäville. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niiden asian kanssa lopulta pärjäisi. Esimerkiksi sinä et pärjäisi senkään vertaa. Pahoittelut kärjistetystä esimerkistä.