Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat jotka lupailevat antavansa kaikkea, mutta eivät annakaan
12.03.2022 |
Jatkuvasti puhutaan kuinka he voisivat lahjoittaa lapsille sitä sun tätä, mutta eivät koskaan anna mitään muuta kuin jotain ihan täysin turhaa. Puhuvat että voisivat antaa lapselle esim polkupyörän, mutta sitten kun siitä tulee puhetta, niin eivät kuitenkaan ole aikeissakaan antaa. Ovat myös puhuneet että voisivat antaa ennakkoperintöä tietyn summan joka vuosi meille, mutta mitään ei ole koskaan saatu. Ja korostan että mitään ei olla pyydetty, paitsi tuosta polkupyörästä oli puhetta, kun itse ehdottivat sitä, mutta sitten se jotenkin jännästi unohtui.. Voisiko joku kertoa mikä idea tällaisessa ”lahjomisessa” on??
Kommentit (93)
Oma mummo esitteli aina tätivainaan tavaroita ja kertoi, että sitten kun isosiskoni ja minä olemme isompia, niin saamme ne. Aika ajoin siskoni esitteli kotonamme näitä tavaroita ja sanoi, että mummu antoi tämän hänelle ja mummo kielsi kertomasta sinulle. Eihän niillä tavaroilla rahallista tai edes käyttöarvoa ollut, mutta kyllähän tuollainen käytös loukkasi.
Lupasi meille vanhoja huonekaluja, mutta antoi sitten naapurille. Serkuille lupaili käkikelloa ja kulmakaappia, mutta sitten oli ihmeissään kun serkkujen isä kävi ne hakemassa.
Voisihan tuon ajatella siten, että ihmisellä olisi vahva antamisen halu, mutta kyllä kyse oli puhtaasti manipuloinnista. Halusi olla kiva, mutta oli luonteeltaan ilkeä ja halusi aiheuttaa pahaa mieltä, joten sanoi omat ilkeät mietteensä aina jonkun muun sanomina. Nämä kuviot ymmärtää vasta aikuisena ja toiset sukulaiset ei edes silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on narsistisia, ja haluaa, että palvot maata jalkojensa alla.
Kun ne ei ensin saa sinulta riittävästi palvontaa, jättävät lupaukset sikseen.
Olisit puhunut niille lapsesi kuullen, etta kiva kun ostatte sen pyörän 'pekalle'. Pekka sina pääset kohta ajamaan uudella pyörällä. Eikö olekin mukavia isovanhempia. Kerro pekka isoisälle, minkä värisen pyörän haluat, niin isoisä tuo sen sinulle.
Ohoh, vasta viidennessä viestissä narismin hokija heräsi.
Olet vain kade.
(Tää oli huono huumoria mutta yleensä se kade kortti tulee pian)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se lapsi, jolle aina luvattiin. Aina piti saada milloin mitäkin, mutta se päättyi aina samaan lauseeseen "voi kyllähän minä ostaisin, mutta kun on niin pieni tämä eläke". Mummo lupasi viedä esim. sirkukseen ja sitten kun sinne oltiin menossa, jäätiinkin teltan ulkopuolelle kuuntelemaan "kun on niin pieni eläke". Sepä oli hauskaa lapselle!
Turha varmaan mainita, että se eläke riitti kyllä matkusteluun ja muuhun. Hirveä mummo.
Siis hyi kamala!!! Vei sinut sirkusteltan ulkopuolelle ja kertoi että tuonne et nyt pääse, järkyttävää! Olen pahoillani puolestasi, mummosi kuulostaa kyllä jotenkin todella sairaalta ihmiseltä.
Jos jollain on pieni eläke, niin sitten asia on niin. Mitä se lupailu auttaa tilanteessa? Tai mikä idea siinä on? Voisiko joku tällainen lupaileva isovanhempi vastata?
Paljon on kaikkea mitä voi tehdä ilman rahaa. Kyllä varmasti moni lapsenlapsi mielummin tekisi isovanhempien kanssa retkiä, viettäisi muuten aikaa, kävisi kesäisin uimarannalla, talvella luistelemassa jne kuin että saavat vaan setelin kouraan silloin tällöin.
Olen vela mutta tuo sirkusjuttu sai sappeni kiehumaan. Jos tuon olisin kuullut, olisin mennyt kyseisen lapsen kanssa sirkukseen, maksanut viulut hattaroineen ja jättänyt törkeän mummin ulos. Noin ei ihmisiä kohdella.
Omat vanhempani auttoivat lapsen hoidossa kun olin opiskeleva yh ja olen kyllä kiitollinen heille siitä, he vaan eivät koskaan ymmärtäneet sitä mitä tarkoittaa että rahaa ei ole, siis todellakaan ole.
Lapseni ollessa noin 2-vuotias hän sai erään viikonloppuvierailun aikana allergisia oireita ja isovanhempien reaktio siihen oli varata välittömästi aika yksityislääkärille, elettiin sitä aikaa 90-luvulla että kunnalliselle olisi päässyt myös ilman ongelmia. Isovanhemmat sanoivat maksavansa tuon varaamansa yksityislääkärin vastaanoton. Minä vein lapsen lääkäriin, tehtiin allergiatestit, otetiin labrat ja muut tutkimukset, lasku piti maksaa vastaanotolla ja summa oli suunnilleen meidän kuukauden käyttörahan suuruinen ja sai haukkomaan henkeä, mutta onneksi vanhemmat olivat luvanneet sen maksaa.. No, kuinka kävikään? äiti tuumasi että riittihän sinun rahat siihen laskuun ihan hyvin kun sait sen maksettua.
Sen laskun seurauksena talous oli kuralla kuukausia, olisin ymmärtänyt jos kyse olisi ollut hätätapauksesta, mutta tuossa oli kyse vain isovanhempien ylireagoinnista. Asia olisi hoitunut ilmaiseksi kunnallisella. Ylpeys ei antanut periksi alkaa ruinaamaan kun asenne oli tuollainen ja itse lupasivat maksaa ja vaativat viemään lapsen yksityiselle, olisin olettanut heidän ymmärryksen riittävän siihen ettei minulla todellakaan ollut varaa. Vanhemmilla ei siis ole rahasta puutetta, ei ollut silloin, ei ole vielä tänäkään päivänä, eikä vieläkään ymmärrystä mitä todellinen rahattomuus ja kädestä suuhun eläminen tarkoittaa. Monesti tuon tapauksenkin jälkeen ovat sanoneet, voidaan kyllä maksaa, ei ole tapahtunut ja olen osannut myös asennoitua niin että se on pelkkää puhetta.
Sopivia vastauksia:
- Huippujuttu, käyn sitten hakemassa meille leipomosta lempileivoksiasi!
-Ai kun kiva, minä voin sitten kiitokseksi tarjota sinulle illallisen ravintolassa!
- Oi kuinka mahtavaa, voin sitten vastapalvelukseksi tulla pesemään ikkunasi kevään tullessa!
- Ihana ajatus, voidaan sen jälkeen tehdä vaikka yhteinen teatterireissu, minä maksan!
Jne.
Tyhjän lupailijat ovat yleensä itse tosi tarkkoja siitä, mitä heille luvataan, koska ovat ahneita ja saitoja. Pidät vain huolen siitä, että lupaat reilun, mutta ei liian suuren vastapalveluksen. Sekös jää tyhjän lupailijaa harmittamaan, kun ei luvattua vastapalvelusta tulekaan koska oman lupauksen pitäminen merkitsisi, että a) joutuu maksamaan jotain b) menettää lupauksella saavutetun henkisen yliotteen c) tuottaa jollekin iloa, jota ei myöhemmin voikaan ottaa takaisin. Lupaamalla vastapalveluksen heijastat siis kaiken takaisin tyhjän lupailijaan, minkä kyllä näet hänen katseestaan sillä hetkellä, kun lupaat hänelle vastapalveluksen, sillä hän luultavasti ymmärtää sinun näkevän hänen valheensa läpi.
Lapselle voit sanoa ihan suoraan, että X:llä on tosi ikävä tapa lupailla asioita mutta ei sitten teekään niin, joten ei kannata liikaa innostua ja otetaanpa vaikka sen sijaan jäätelöt tässä ja nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä palstaa lukiessa syntyy vahva vaikutelma, että suurin osa vihaa omia vanhempiaan. Ovatkohan ne ajatelleet, että sama vihaaminen jatkuu seuraavassa sukupolvessa?
Joidenkin ihmisten vahvat vaikutelmat ovat sitä tasoa, että lähtökohtaisesti niiden voi olettaa olevan harhaisia.
Toki epäonnistunutta vanhenevaa ihmistä lohduttaa haave, että omat lapsetkin taatusti epäonnistuvat. Tämä kertookin kaiken hänen sielunelämänsä tilasta.
Tämä! Kuka toivoo omalle lapselleen epäonnea? Minkälainen ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sopivia vastauksia:
- Huippujuttu, käyn sitten hakemassa meille leipomosta lempileivoksiasi!
-Ai kun kiva, minä voin sitten kiitokseksi tarjota sinulle illallisen ravintolassa!
- Oi kuinka mahtavaa, voin sitten vastapalvelukseksi tulla pesemään ikkunasi kevään tullessa!
- Ihana ajatus, voidaan sen jälkeen tehdä vaikka yhteinen teatterireissu, minä maksan!
Jne.Tyhjän lupailijat ovat yleensä itse tosi tarkkoja siitä, mitä heille luvataan, koska ovat ahneita ja saitoja. Pidät vain huolen siitä, että lupaat reilun, mutta ei liian suuren vastapalveluksen. Sekös jää tyhjän lupailijaa harmittamaan, kun ei luvattua vastapalvelusta tulekaan koska oman lupauksen pitäminen merkitsisi, että a) joutuu maksamaan jotain b) menettää lupauksella saavutetun henkisen yliotteen c) tuottaa jollekin iloa, jota ei myöhemmin voikaan ottaa takaisin. Lupaamalla vastapalveluksen heijastat siis kaiken takaisin tyhjän lupailijaan, minkä kyllä näet hänen katseestaan sillä hetkellä, kun lupaat hänelle vastapalveluksen, sillä hän luultavasti ymmärtää sinun näkevän hänen valheensa läpi.
Lapselle voit sanoa ihan suoraan, että X:llä on tosi ikävä tapa lupailla asioita mutta ei sitten teekään niin, joten ei kannata liikaa innostua ja otetaanpa vaikka sen sijaan jäätelöt tässä ja nyt.
Tämä on hyvä. Tämän voisin ottaa käyttöön meillä. Meillä toiset isovanhemmat ovat lupailleet meille vaikka mitä ihan kesämökistä lähtien, mutta eipä olla koskaan saatu juuri muuta kuin jotain roskaa, mitä ei haluta tai olla pyydetty. Kaiken lisäksi tekevät vielä hirveän numeron näistä täysin yhdentekevistä ja turhista lahjoista, meidän pitäisi vaan olla niistä niin tosi kiitollisia. Kerran antoivat isommille lapsille rahaa 20e syntymäpäivänä ja siitäkin piti lasten kertoa että mihin sen laittavat! Ja tosiaan ovat itse varakkaita, omistavat monta sijoitusasuntoa, on hyvät eläkkeet, rahaa jatkuvasti matkustella ja tehdä itse vaikka mitä.
Toiset isovanhemmat ovat köyhiä, eivät omista mitään. Silti laittavat vähästään lastenlasten tilille 50e rahaa aina jouluna ja syntymäpäivänä, vaikka olen sanonut että vähempikin riittäisi jos jotain haluavat antaa.
On muuten jännä, että näillä lupailijoilla on aina myös alkoholiongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muuten jännä, että näillä lupailijoilla on aina myös alkoholiongelma.
Varmasti alkoholistit harrastavat tällaista, mutta anoppi oli raivoraitis ja silti oli tällainen lupailija. Luonnevikainen tosin.
Kyllä tällaiset ihmiset sopisi pistää jotenkin ruotuun. Asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä. Voi kyseenalaistaa lupauksia. ”Mites kun se edellinenkin lupaus on vielä toteutumatta?” Tietty nämä luonnevikaiset yrittävät aina muuttaa totuutta heille sopivaksi…Mutta silti ei pidä alistua siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti haluaa antaa mulle turhia ja kalliita juttuja, mutta vain hänen aloitteestaan. Jos ehdotan jotain järkevää tai tarpeellista, hän suuttuu. En ota häneltä vastaan mitään, koska en saa haluamiani juttuja, mutta jos otan jotain vastaan, saan kuulla siitä ikuisesti. Eikä mitään hänen ostamaa saa ikinä antaa pois. Todella raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti haluaa antaa mulle turhia ja kalliita juttuja, mutta vain hänen aloitteestaan. Jos ehdotan jotain järkevää tai tarpeellista, hän suuttuu. En ota häneltä vastaan mitään, koska en saa haluamiani juttuja, mutta jos otan jotain vastaan, saan kuulla siitä ikuisesti. Eikä mitään hänen ostamaa saa ikinä antaa pois. Todella raskasta.
Tämä on kans jännä. Miksi ei voi koskaan antaa mitään toivottua? Olemme saaneet lahjaksi liput mummon lempiteatteriesitykseen, hänen lempikirjailijansa kirjoittamia teoksia jne jne… Jos jotain pyytää, niin mummo tietää aina paremmin mitä oikeasti tarvitaan 😂 Ja aina kauhea numero niistä lahjoista… Onko vähän narsistista tuokin..MINUN antama lahja, MINÄ tiedän mistä kaikki tykkää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani auttoivat lapsen hoidossa kun olin opiskeleva yh ja olen kyllä kiitollinen heille siitä, he vaan eivät koskaan ymmärtäneet sitä mitä tarkoittaa että rahaa ei ole, siis todellakaan ole.
Lapseni ollessa noin 2-vuotias hän sai erään viikonloppuvierailun aikana allergisia oireita ja isovanhempien reaktio siihen oli varata välittömästi aika yksityislääkärille, elettiin sitä aikaa 90-luvulla että kunnalliselle olisi päässyt myös ilman ongelmia. Isovanhemmat sanoivat maksavansa tuon varaamansa yksityislääkärin vastaanoton. Minä vein lapsen lääkäriin, tehtiin allergiatestit, otetiin labrat ja muut tutkimukset, lasku piti maksaa vastaanotolla ja summa oli suunnilleen meidän kuukauden käyttörahan suuruinen ja sai haukkomaan henkeä, mutta onneksi vanhemmat olivat luvanneet sen maksaa.. No, kuinka kävikään? äiti tuumasi että riittihän sinun rahat siihen laskuun ihan hyvin kun sait sen maksettua.
Sen laskun seurauksena talous oli kuralla kuukausia, olisin ymmärtänyt jos kyse olisi ollut hätätapauksesta, mutta tuossa oli kyse vain isovanhempien ylireagoinnista. Asia olisi hoitunut ilmaiseksi kunnallisella. Ylpeys ei antanut periksi alkaa ruinaamaan kun asenne oli tuollainen ja itse lupasivat maksaa ja vaativat viemään lapsen yksityiselle, olisin olettanut heidän ymmärryksen riittävän siihen ettei minulla todellakaan ollut varaa. Vanhemmilla ei siis ole rahasta puutetta, ei ollut silloin, ei ole vielä tänäkään päivänä, eikä vieläkään ymmärrystä mitä todellinen rahattomuus ja kädestä suuhun eläminen tarkoittaa. Monesti tuon tapauksenkin jälkeen ovat sanoneet, voidaan kyllä maksaa, ei ole tapahtunut ja olen osannut myös asennoitua niin että se on pelkkää puhetta.
Luonne erot pistävät toiset kärsimään enemmän. Sinä olet kuin sisareni jolle ylpeys on niin tärkeä että ei voi näyttää loukkaantumista ja kihistään itsekseen kiukkua kun tilanteen voisi hoitaa välittömästi
avaamalla suunsa.
Minä olisin tuossa tilanteessa sanonut että nyt kaivat kuvetta ja maksat kun tämän järjestitkin. Jos olisit sisarukseni ja olisin kuullut sinulle noin käyneen niin sittenkin olisin pistänyt vanhemmat maksamaan sinulle koko summan, korkojen kera. Vääryyksiä ei voiteta vaikenemalla. Joo, olen varmasti vanhemmilleni mul-kun lapsen maineessa, ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti haluaa antaa mulle turhia ja kalliita juttuja, mutta vain hänen aloitteestaan. Jos ehdotan jotain järkevää tai tarpeellista, hän suuttuu. En ota häneltä vastaan mitään, koska en saa haluamiani juttuja, mutta jos otan jotain vastaan, saan kuulla siitä ikuisesti. Eikä mitään hänen ostamaa saa ikinä antaa pois. Todella raskasta.
Ei kun myyntiin kaikki ja osta mitä haluat. Jos kyselee missä tavarat on niin meni tukkii, on korjauksessa, on lainassa, on mökillä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti haluaa antaa mulle turhia ja kalliita juttuja, mutta vain hänen aloitteestaan. Jos ehdotan jotain järkevää tai tarpeellista, hän suuttuu. En ota häneltä vastaan mitään, koska en saa haluamiani juttuja, mutta jos otan jotain vastaan, saan kuulla siitä ikuisesti. Eikä mitään hänen ostamaa saa ikinä antaa pois. Todella raskasta.
Tämä on kans jännä. Miksi ei voi koskaan antaa mitään toivottua? Olemme saaneet lahjaksi liput mummon lempiteatteriesitykseen, hänen lempikirjailijansa kirjoittamia teoksia jne jne… Jos jotain pyytää, niin mummo tietää aina paremmin mitä oikeasti tarvitaan 😂 Ja aina kauhea numero niistä lahjoista… Onko vähän narsistista tuokin..MINUN antama lahja, MINÄ tiedän mistä kaikki tykkää..
Meillä yksi antaja halusi sisustaa oman makunsa mukaan, oli valinnut jo tavarat ja sanoi että olen löytänyt teille sopivan. Ihan täyttä hallintaa, haluaa vain sanella miten toisten tulee elää.
Se on kyl jännä että tällaiset ihmiset porskuttavat vaan elämässä eteenpäin, eivätkä koe minkälaista tarvetta muuttaa toimintaansa. Olen samaa mieltä, että ei pitäisi antaa vaan olla, vaan sanoa suorat sanat. Mutta kun kaikille ei vaan voi. Se ei auta mitään, päinvastoin vaan pahentaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia sanotaan indian givereiksi.
Eikä sanota.
Ap: miksi olet hankkinut lapsia jos sulla itelläs ei ole varaa elättää heitä?
Ennakkoperinnön vaatiminen vanhemmiltasi on todella törkeää käytöstä.
Opettele vinkuiita budjetoimaan ja ennakoimaan ja tulemaan toimeen omillasi. Eli: kasvata omia tulojasi tai lopeta väninä. Sun vanhemmat eivät ole velvollisia auttamaan sua taloudellisesti. Ite olet oman soppasi keittänyt.
Alue: Aihe vapaa
Joidenkin ihmisten vahvat vaikutelmat ovat sitä tasoa, että lähtökohtaisesti niiden voi olettaa olevan harhaisia.
Toki epäonnistunutta vanhenevaa ihmistä lohduttaa haave, että omat lapsetkin taatusti epäonnistuvat. Tämä kertookin kaiken hänen sielunelämänsä tilasta.