Isovanhemmat jotka lupailevat antavansa kaikkea, mutta eivät annakaan

Miksi vanhukset tekevät tätä? Onko joku trauma omasta lapsuudesta? Olisi haluttu jotain mutta ei ollut rahaa eikä ketään edes lupaamassa mitään. Vai oikeesti persoonallisuushäiriö?

Miten näihin tulisi suhtautua, ohittaa puheet ja vaihtaa aihetta vai sanoa että lähdetäänpäs heti kauppaan ja muistuttaa jatkuvasti että lupasitpas ostaa pyörän?

Meillä ainakin mummo (miehen äiti) itse kysyi minulta kahden kesken, tarvitsisiko koululainen vaikka uudet talvivaatteet. He voisivat käydä yhdessä ostoksilla ja mummo ostaisi hänelle takin, housut, kengät ja mitä muuta oheistuotetta tarvitseekaan. Hän halusi auttaa lapsiperheen tohinassa ja ruuhkavuosissa. Tiesin, ettei reissu todennäköisesti ikinä toteudu, joten en luvannut lapselle mitään. Eikä se toteutunutkaan, ostin ajoissa itse lapselle tarvittavat tarvikkeet. Kävimme jouluna mummolassa kylässä, ja mummo kertoi ostaneensa mieheni siskon lapsille talvivaatteet, koska haluaa auttaa heidän perhettään.

Tässä yksi esimerkki. Eli lapseni ei missään vaiheessa ruinannut ostosreissuja, eikä hän ruinaa mitään muutakaan. Lupaukset, jotka petetään, tehdään nimenomaan meidän vanhempien kanssa. Otan lapsia hoitoon kesällä kun olette töissä, ostan sitä ja tätä, vien lapset sinne tai tänne jne. Ei toteudu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhukset tekevät tätä? Onko joku trauma omasta lapsuudesta? Olisi haluttu jotain mutta ei ollut rahaa eikä ketään edes lupaamassa mitään. Vai oikeesti persoonallisuushäiriö?

Miten näihin tulisi suhtautua, ohittaa puheet ja vaihtaa aihetta vai sanoa että lähdetäänpäs heti kauppaan ja muistuttaa jatkuvasti että lupasitpas ostaa pyörän?

Miksi nykyajan vanhemmat eivät opeta lapselle käytöstapoja, se jatkuva pyytäminen ja tavaran ruinaaminen on rumaa käytöstä lapsella?

Jos isovanhemmat, kummit ja muut haluavat hankkia lahjoja, niin he osaavat tehdä sen ilman pyytämättä.

Nykyään ei kukaan halua edes lapsen kummiksi, kun lapsi ja hänen vanhempansa esittävät jatkuvasti kalliita hankintoja, mitä pitäisi ostaa. Ystävän kummilapsi oli pyytänyt kummiltaan 18v synttärilahjaksi autokortti rahana, vaikka ystävä pienituloinen.

Minä sain 50 metriä etumatkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhukset tekevät tätä? Onko joku trauma omasta lapsuudesta? Olisi haluttu jotain mutta ei ollut rahaa eikä ketään edes lupaamassa mitään. Vai oikeesti persoonallisuushäiriö?

Miten näihin tulisi suhtautua, ohittaa puheet ja vaihtaa aihetta vai sanoa että lähdetäänpäs heti kauppaan ja muistuttaa jatkuvasti että lupasitpas ostaa pyörän?

Miksi nykyajan vanhemmat eivät opeta lapselle käytöstapoja, se jatkuva pyytäminen ja tavaran ruinaaminen on rumaa käytöstä lapsella?

Jos isovanhemmat, kummit ja muut haluavat hankkia lahjoja, niin he osaavat tehdä sen ilman pyytämättä.

Nykyään ei kukaan halua edes lapsen kummiksi, kun lapsi ja hänen vanhempansa esittävät jatkuvasti kalliita hankintoja, mitä pitäisi ostaa. Ystävän kummilapsi oli pyytänyt kummiltaan 18v synttärilahjaksi autokortti rahana, vaikka ystävä pienituloinen.

Eihän tässä nyt lapset ole mitään ruinanneet vaan isovanhempi itse lupaillut kaikenlaista. Ja muutenkin kyse on aika eri asiasta, lapsille on luonnollista haluta kaikkea ja joo, ruinaaminen on huonotapaista mutta kyse nyt on kuitenkin lapsista. Mutta jatkuva lupaaminen ja lupausten rikkominen aikuiselta ihmiseltä on tahallista tai tahatonta kiusaamista, joka kohdistuu tässä tapauksessa lapsiin, se on oikeasti jotenkin todella outoa.

Seuraavan kerran kun lupaavat ostaa jotain, niin sitten pitää vaan vastata, että "kiva, mennäänkin ostamaan samantien". Sillä voi mitata tuon lupauksen pitävyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku lupailija isovanhempi vastata tähän? Mikä idea tällaisessa on?

En ole isovanhempi, mutta ainakin mun veljen lapset mankuu jatkuvasti isovanhemmilla, kummeiltä ja minulta mitä ihmeellisimpiä tavaroita ostettavaksi, milloin polkupyörää, lumilautaa, pelejä jne. Ja tunnustan, että saan loppumaan, saatan sanoa jostakin tonnin ostoksesta, joo, joo, jotta saan hetken rauhan ja jankkauksen loppumaan ja keskustelun muualle.

Jos vanhemmat opettaisivat edes alkeellisimmat käytöstavat lapsille, tälläistä tilannetta ei edes syntyisi, vaan vanhemmat puuttuisi keskusteluun ja lopettaisin lapsensa mankumisen ja tilausten jakelun muille, kuin omille vanhemmilleen.

Meillä on kolme teini-ikäistä ja ap. kaltaista ongelmaa ei ole, koska lapset ovat pienestä pitäen ymmärtäneet, ettei isovanhemmilla, kummeiltä ja muilta pyydetä ostamaan mitään. Jos joku kysyy lahjatoiveita, sekin pitäisi ymmärtää, ettei toivelista ole sama kuin tilauslista. Ja lahjan antaja itse päättää, antaako vai ei.

Eikä lapset ole joutuneet pettymään, vaan lahjat ovat olleet iloisia yllätyksiä.

Miksi et itse voi sanoa niille veljesi lapsille että tuo on huonoa käytöstä? Myötäilet ja hymistelet vaan, olet melkein yhtä kädetön kuin veljesi siis. En ymmärrä tätä että tumput suorana odotetaan että vanhemmat komentaisi ja sitten valitetaan selän takana, varsinkin kun kyse on ilmeisen tutuista lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat olivat paljon lasteni kanssa ja tukivat myös rahallisesti (vaikka en koskaan tukea pyytänyt, mutta yksinhuoltajana olin tietysti tiukilla). Kun isä menehtyi, tämä kaikki loppui. Sen lisäksi että minä ja lapset menetimme mitä ihanimman isän ja papan, loppui myös nuo "etuudet". Äiti käpertyi itseensä, eikä ole sen koommin halunnut olla meidän kanssa tekemisissä. Kuitenkin lupailee maat ja taivaat mm. että osallistuu lasten opiskelukuluihin, vaan eipä ole tukea näkynyt. Mitään en edelleenkään pyydä, mutta vituttaahan se, että lupailee kaikenlaista, eikä varmasti ole aikomustakaan mitään koskaan antaa. Olisi lupailematta, en ymmärrä miksi pitää puhua tuollaista sontaa. Vähävaraisuudesta ei ole kyse, sillä äitillä on varsin hyvä eläke, ja sai vielä ihan äskettäin täysin puskista perintöäkin.

Etkö sinä saanut isäsi perintöä?

Tuttua niin tuttua. Isovanhemmat hyvin toimeentulevia ja lupailevat aina kaikkea. Viimeksi oikein tytön kuullen sanoi " no mummo maksaa sen" No kun tuli aika kysyin, maksatko. Sanoo " en minä saat itse maksaa" No niin kiitos tästäkin!

Vierailija kirjoitti:

Narratiivi nukkuu vielä.

Narratiivi on:

kertova esitys jostain asiasta, selostus, kertomus

jonkun t. jonkin arvoja ja tarkoitusperiä heijasteleva ja tukeva esittämisen muoto

Vierailija kirjoitti:

Gaslighting

Tarkoittaa:

Psykologit käyttävät termiä "kaasuvalo" viittaamaan tietyntyyppiseen manipulaatioon, jossa manipulaattori yrittää saada jonkun muun (tai ihmisryhmän) kyseenalaistamaan omaa todellisuuttaan, muistiaan tai havaintojaan

Vierailija kirjoitti:

Eihän niillä lastenlapsien ennakkoperinnöillä taloutta paikata, kun lapsi saa ne käyttöönsä vasta kun täyttää 18v ja niitä valvovat viranomaiset. Lain mukaan lapsen elatusvelvollusuus on vanhemmilla.

Jos isovanhemmat ovat vanhoja, eivät he välttämättä edes muista, mitä tuli luvattua ja kenelle ja jos lapsia 2-3 niin lastenlapsia saattaa olla tuplamäärä.

Ja voihan olla, ettei edes ylimääräistä rahaa ole, kun huomioi suomalaisten eläkeläisten ostovoiman, kun keskim. naisten eläke on n. 1400€/kk brutto ja käteen jää reilun tonnin ja miehillä pari sataa enemmän ja jonkun polkupyörän osto tonnin eläkkeestä tekee ison loven.

Meillä isovanhemmat eivät auta taloudellisesti, eikä sitä haluta, vaan mieluimmin kannustetaan käyttämään itseensä ja ostamaan ulkopuolisia palveluita, jotka helpottavat heidän arkea ja elämää viimeiset elinvuotensa saisivat elää ihmisarvoista elämää.

Suhtaudun kielteisesti siihen, että vanhukset joutuvat elättämään pienistä eläkkeistä aikuisia lapsiaan, kun yhteiskunta tukee lapsiperheitä ja sen lisäksi pitäisi vielä isovanhemmat auttaa.

Ja niitä polkupyöriä saa edullisesti käytettynä.

Ei kukaan muukaan niitä luvattuja asioita *tarvitse*. Kyse onkin lupauksista ja niiden rikkomisesta. Kyllä se on rumaa, kun Seppo 70 v höpöttää, miten ostetaan lapsille ja myöhemmin lapsenlapsille sitä sun tätä ja mennään sinne sun tänne, vaikka oikeasti ei mitään tapahdu. Mä en enää edes kuuntele mun vanhempien höpinöitä ja käskenyt lastenkin ne ohittaa. Eniten jäin kaipaamaan vanhempieni lupaavia reissuja ja muuta ajanvietettä, johon ei koskaan ollutkaan aikaa.

Tää taitaa olla ikävä kyllä aika yleistä.

Mun isä oli ”lupailija” jo mun ollessa lapsi.

Voi jos kaikki lupaukset olis toteutuneet!

Lupasi että lähdetään rantalomalle, otetaan koira, voin muuttaa hänen kanssa kun äidistäni erosi, hän maksaa mun ajokortin jne.

Mikään noista ei edennyt lupausta pidemmälle, ei edes suunnitteluasteelle.

Lupauksethan jatkui mun lasten kohdalla.

Lapset on jo oppineet kokemuksesta ja mun kertomuksista että turha odottaa mitään, toteutuu jos toteutuu, mutta mitenkään ei kannata tukeutua siihen ajatukseen että lupaaja auttaisi lupaamassaan asiassa.

Käytännössähän tuo on sitä, että luottamus petetään jatkuvasti.

Itse olen oppinut tästä ainakin sen, että itse teen lupauksia harkiten. En lupaa mitään mitä en ehkä voikaan toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän niillä lastenlapsien ennakkoperinnöillä taloutta paikata, kun lapsi saa ne käyttöönsä vasta kun täyttää 18v ja niitä valvovat viranomaiset. Lain mukaan lapsen elatusvelvollusuus on vanhemmilla.

Jos isovanhemmat ovat vanhoja, eivät he välttämättä edes muista, mitä tuli luvattua ja kenelle ja jos lapsia 2-3 niin lastenlapsia saattaa olla tuplamäärä.

Ja voihan olla, ettei edes ylimääräistä rahaa ole, kun huomioi suomalaisten eläkeläisten ostovoiman, kun keskim. naisten eläke on n. 1400€/kk brutto ja käteen jää reilun tonnin ja miehillä pari sataa enemmän ja jonkun polkupyörän osto tonnin eläkkeestä tekee ison loven.

Meillä isovanhemmat eivät auta taloudellisesti, eikä sitä haluta, vaan mieluimmin kannustetaan käyttämään itseensä ja ostamaan ulkopuolisia palveluita, jotka helpottavat heidän arkea ja elämää viimeiset elinvuotensa saisivat elää ihmisarvoista elämää.

Suhtaudun kielteisesti siihen, että vanhukset joutuvat elättämään pienistä eläkkeistä aikuisia lapsiaan, kun yhteiskunta tukee lapsiperheitä ja sen lisäksi pitäisi vielä isovanhemmat auttaa.

Ja niitä polkupyöriä saa edullisesti käytettynä.

Luetun ymmärtäminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on narsistisia, ja haluaa, että palvot maata jalkojensa alla.

Kun ne ei ensin saa sinulta riittävästi palvontaa, jättävät lupaukset sikseen.

Olisit puhunut niille lapsesi kuullen, etta kiva kun ostatte sen pyörän 'pekalle'. Pekka sina pääset kohta ajamaan uudella pyörällä. Eikö olekin mukavia isovanhempia. Kerro pekka isoisälle, minkä värisen pyörän haluat, niin isoisä tuo sen sinulle.

Sitäkö se on? Ovatko oikeasti narsistisia?

Todennäköisesti. Kyllä ainakin toisia ihmisiä väheksytään.

Huvitti aikoinaan, kun anoppi, joka oli antanut itsestään kaikkivaltiaan kuvan lapsukaisille, kysyi tytöltäni (5 v.) "mitäs *Maija* haluaisi mummilta joululahjaksi".

*Maija*, joka uskoi mummin taikasauvaan, sirkutti: "oman huoneen ja sinne kaikki tavarat". Kerrankin ihana mummi nappasi suunsa kiinni.

*Maija* sai kyllä oman huoneen aikanaan, mutta vasta koulutyttönä, jolloin me vanhemmat pystyimme sen hänelle rakentamaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain 50 metriä etumatkaa

Toivottavasti käytit sen viisaasti siihen, mihin se oli tarkoitettukin.

Tätä palstaa lukiessa syntyy vahva vaikutelma, että suurin osa vihaa omia vanhempiaan. Ovatkohan ne ajatelleet, että sama vihaaminen jatkuu seuraavassa sukupolvessa?

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa lukiessa syntyy vahva vaikutelma, että suurin osa vihaa omia vanhempiaan. Ovatkohan ne ajatelleet, että sama vihaaminen jatkuu seuraavassa sukupolvessa?

Miksi jatkuisi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli paljon samaa, ja kyseessä vieläpä lasten ainoat isovanhemmat. Luvatuista asioista ehkä 1/3 toteutuu, eli jotain kuitenkin. Kysyivät meiltä toivomuksia lasten lahjoista, mutta kuitenkin totesivat etteivät osta mitä pyydetään, vaan päättävät itse. Jäi tosi tyhmä olo tapaamisten jälkeen. Lapsille luvattiin retkiä, ja kun sitten muistutin, mummo meni naama norsun veellä lasten kanssa käymään jossain ja valitti jälkeen päin, miten kauhean raskasta oli. Pyrin itse yliopistoon kun lapset oli pieniä ja mummo lupasi auttaa hoitamalla lapsia, se tuntui todella ihanalta siinä kohdassa! Hän ei tullut yhtään kertaa, pyrin kaksi vuotta eli toisena vasta pääsin. Tässä kohdassa alkoi silmät avautua ihan kunnolla näiden "lupausten" kanssa.

Hoitolupauksia petettiin paljon. Lisäksi mummo lupasi tyttärelleni korvareiät tämän ollessa ihan pieni, meidän vanhempien yli siis. Tätä hän ei tietenkään saanut toteutettua, ihan hyvä niin, ettei tarvinnut puuttua asiaan kummemmin.

Ratkaisu on, ettei tosiaan odota enää mitään. Se, ettei odota itselleen tärkeältä ihmiseltä enää mitään, tuntuu myös todella pahalta ja tulee johtamaan jonkinlaiseen etääntymiseen. Itsellä kesti surutyö parisen vuotta, niin voimakkaasti se vaikutti. En tiedä edelleenkään mikä oli syynä lupausten pettämiseen, ehkä narsistiset piirteet tai tunne pakko-isovanhemmuudesta. Halusivat näyttää olevansa osallistuvia isovanhempia vaikkei rahkeita tai halua oikeasti ollut. Siksi kulissilupaukset. Mummo toivoo edelleen paljon kuvia, vaikkei osallistu lastenlastensa elämään juuri mitenkään. Näitä kuvia hän kertoo näyttävänsä muille ihmisille. En ole enää lähettänyt kuviakaan synttäreiltä ja juhlista, jos ei vaivaudu paikalle niin olkoon ilman.

Vielä se, että narsismi on jatkumo. Ei tarvitse olla pure narcissist, vaan voi olla narsistisia piirteitä. Ja niitä on monella, kun itse häiriökin on suht yleinen.

Näin. Ja vanhemmiten oireilu pahenee jos ei ole ottanut lievetäkseen. Nykymaailmassa keskinäistä kanssakäymistä on niin vähän, että yhteisökään ei pysty laittamaan pahimmille ylilyönneille hintaa. Ennen maailmassa naapurit ja sukulaiset olisivat tienneet tasan tarkkaan tyhjänpuhujan metkut ja sanoneet pari valittua sanaa sekaan, ja vaatineet ostamaan sen pyörän jos olisivat olleet kuulemassa kun se luvattiin. Kun tällaiset jää muhimaan omiin mehuihinsa, käytös voimistuu koko ajan, ja sitä nopeammin jos mukana on alkoholi.