Isovanhemmat jotka lupailevat antavansa kaikkea, mutta eivät annakaan

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat olivat paljon lasteni kanssa ja tukivat myös rahallisesti (vaikka en koskaan tukea pyytänyt, mutta yksinhuoltajana olin tietysti tiukilla). Kun isä menehtyi, tämä kaikki loppui. Sen lisäksi että minä ja lapset menetimme mitä ihanimman isän ja papan, loppui myös nuo "etuudet". Äiti käpertyi itseensä, eikä ole sen koommin halunnut olla meidän kanssa tekemisissä. Kuitenkin lupailee maat ja taivaat mm. että osallistuu lasten opiskelukuluihin, vaan eipä ole tukea näkynyt. Mitään en edelleenkään pyydä, mutta vituttaahan se, että lupailee kaikenlaista, eikä varmasti ole aikomustakaan mitään koskaan antaa. Olisi lupailematta, en ymmärrä miksi pitää puhua tuollaista sontaa. Vähävaraisuudesta ei ole kyse, sillä äitillä on varsin hyvä eläke, ja sai vielä ihan äskettäin täysin puskista perintöäkin.

Tuo kuulostaa kyllä masennukselta. Ei saa aikaiseksi, vaikka haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa tulla toimeen omillanne. Niin minäkin tein. Eipähän tuu pettymyksiä.

Tullaan toimeen omillamme, se ei ole pointti tässä. Emme ole siis koskaan saaneet isovanhemmilta mitään arvokkaampaa, vaikka ovat varsin varakkaita. Lahjat lapsillekin ovat aina olleet tyyliin Tokmannin tuikkukippoja.

Mutta sitten kun lupailevat kerrankin jotain järkevää ja vähän arvokkaampaa (polkupyörä), niin ei… Mikä pointti on lupailla tuollaista? Ja kun näitä on ollut muitakin vastaavia. Sanoisivat vaan että tuovat tuikkukippoja lahjaksi, koska se on kuitenkin totuus. T. Ap

Olen se lapsi, jolle aina luvattiin. Aina piti saada milloin mitäkin, mutta se päättyi aina samaan lauseeseen "voi kyllähän minä ostaisin, mutta kun on niin pieni tämä eläke". Mummo lupasi viedä esim. sirkukseen ja sitten kun sinne oltiin menossa, jäätiinkin teltan ulkopuolelle kuuntelemaan "kun on niin pieni eläke". Sepä oli hauskaa lapselle!

Turha varmaan mainita, että se eläke riitti kyllä matkusteluun ja muuhun. Hirveä mummo.

Vierailija kirjoitti:

Olen se lapsi, jolle aina luvattiin. Aina piti saada milloin mitäkin, mutta se päättyi aina samaan lauseeseen "voi kyllähän minä ostaisin, mutta kun on niin pieni tämä eläke". Mummo lupasi viedä esim. sirkukseen ja sitten kun sinne oltiin menossa, jäätiinkin teltan ulkopuolelle kuuntelemaan "kun on niin pieni eläke". Sepä oli hauskaa lapselle!

Turha varmaan mainita, että se eläke riitti kyllä matkusteluun ja muuhun. Hirveä mummo.

Siis hyi kamala!!! Vei sinut sirkusteltan ulkopuolelle ja kertoi että tuonne et nyt pääse, järkyttävää! Olen pahoillani puolestasi, mummosi kuulostaa kyllä jotenkin todella sairaalta ihmiseltä.

Jos jollain on pieni eläke, niin sitten asia on niin. Mitä se lupailu auttaa tilanteessa? Tai mikä idea siinä on? Voisiko joku tällainen lupaileva isovanhempi vastata?

Paljon on kaikkea mitä voi tehdä ilman rahaa. Kyllä varmasti moni lapsenlapsi mielummin tekisi isovanhempien kanssa retkiä, viettäisi muuten aikaa, kävisi kesäisin uimarannalla, talvella luistelemassa jne kuin että saavat vaan setelin kouraan silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia sanotaan indian givereiksi.

Käännös suomeksi:

Intialainen antaja on halventava amerikkalainen ilmaisu, jota käytetään kuvaamaan henkilöä, joka antaa "lahjan" ja haluaa sen myöhemmin takaisin tai joka odottaa jotain vastaavan arvoista vastineeksi esineestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä isovanhemmat lupaavat antaa ja myös oikeasti antavat. 🥰 Voisit ap keskustella asianomaisten kanssa siitä, että he valehtwlevat ja heidän käytöksensä loukkaa. Ei vanhemmuus tai isovanhemmuus oikeuta jatkuvaan valehteluun ja katteettomiin lupauksiin. Antaa huonon mallin myös lapsille.

Tiedän, että myös tällaisia isovanhempia on, jotka aidosti haluavat antaa ja auttaa.

Valitettavasti näiden meidän isovanhempien kanssa asiallinen keskustelu, jossa heitä kuitenkin kritisoitaisiin ei ole mahdollista. He loukkaantuvat verisesti, nälvivät takaisin tai kostavat jotenkin ja sitä saattaa kestää tosi pitkään. T. Ap

Okei, sanon nyt suoraan. Tuollainen käytös ei ole tervettä. Lakkaa alistumasta sille. Älä sokeudu sille, että vanhempien kosto olisi jotain normaalia tai ok. Se ei ole. Se on sairasta. Kannattaa miettiä, kuinka paljon ylipäätään on tekemisissä ko. hlöiden kanssa.

Joo eihän se olekaan normaalia. Muutaman kerran ovat tämän kuitenkin meille tehneet, kun olemme olleet eri mieltä heidän kanssaan jostain. Meidät on haukuttu koko suvulle ja ovat olleet niin loukkaantuneita, että eivät ole kyenneet edes mihinkään normaaliin kanssakäymiseen.

Olet oikeassa. Isovanhempien kosto ei ole millään tavalla normaalia. En voisi ikinä kuvitella tekeväni mitään sellaista omille lapsilleni tai jos joskus saisin lapsenlapsia, niin että pienille lapsille vielä kostaisin 😳 Minulle ei tule mieleen mitään tilannetta, jossa haluaisin tehdä jotain sellaista. Ihan hullu ajatus.

T. Ap

Mun lasten isovanhemmat on just tällaisia lupailijoita. Piti tehdä sitä ja tätä lasten kanssa mutta koskaan ei tehty mitään kuitenkaan. Ja lapset odotti. Odotti ja olivat innoissaan. Kauheita pettymyksiä tuli. Asia oli mulle vaikea. Kyse ei ollut mun vanhemmista, joille olisin voinut suoraan sanoa asiasta vaan miehen vanhemmista ja suhde oli jollain tapaa vaikea. Alisteinen. Muksut on jo aikuisia ja isovanhemmat oikeasti vanhoja. Aikuiset lapset osaavat suhtautua huumorilla näihin katteettomiin lupauksiin ja ymmärtävät enemmän. Saattavat jopa muistella jotain lapsuuden pettymyksiä ja naureskella niille nyt.

Eihän niillä lastenlapsien ennakkoperinnöillä taloutta paikata, kun lapsi saa ne käyttöönsä vasta kun täyttää 18v ja niitä valvovat viranomaiset. Lain mukaan lapsen elatusvelvollusuus on vanhemmilla.

Jos isovanhemmat ovat vanhoja, eivät he välttämättä edes muista, mitä tuli luvattua ja kenelle ja jos lapsia 2-3 niin lastenlapsia saattaa olla tuplamäärä.

Ja voihan olla, ettei edes ylimääräistä rahaa ole, kun huomioi suomalaisten eläkeläisten ostovoiman, kun keskim. naisten eläke on n. 1400€/kk brutto ja käteen jää reilun tonnin ja miehillä pari sataa enemmän ja jonkun polkupyörän osto tonnin eläkkeestä tekee ison loven.

Meillä isovanhemmat eivät auta taloudellisesti, eikä sitä haluta, vaan mieluimmin kannustetaan käyttämään itseensä ja ostamaan ulkopuolisia palveluita, jotka helpottavat heidän arkea ja elämää viimeiset elinvuotensa saisivat elää ihmisarvoista elämää.

Suhtaudun kielteisesti siihen, että vanhukset joutuvat elättämään pienistä eläkkeistä aikuisia lapsiaan, kun yhteiskunta tukee lapsiperheitä ja sen lisäksi pitäisi vielä isovanhemmat auttaa.

Ja niitä polkupyöriä saa edullisesti käytettynä.

Voisiko joku lupailija isovanhempi vastata tähän? Mikä idea tällaisessa on?

Ala tehdä samoin, lupaile, että ensi kesänä voitas käydä siellä ja siellä, voisin vaikka syksyllä ostaa sen ja sen.

Jos sitten kysyvät, että nytkö lähdetään, niin sano, että voi me käytiin jo, oli kyllä kiva reissu. Ja syksyllä kun kysyvät, että nytkö ostat niin sano, että ja katotaanpa ensi syksynä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän niillä lastenlapsien ennakkoperinnöillä taloutta paikata, kun lapsi saa ne käyttöönsä vasta kun täyttää 18v ja niitä valvovat viranomaiset. Lain mukaan lapsen elatusvelvollusuus on vanhemmilla.

Jos isovanhemmat ovat vanhoja, eivät he välttämättä edes muista, mitä tuli luvattua ja kenelle ja jos lapsia 2-3 niin lastenlapsia saattaa olla tuplamäärä.

Ja voihan olla, ettei edes ylimääräistä rahaa ole, kun huomioi suomalaisten eläkeläisten ostovoiman, kun keskim. naisten eläke on n. 1400€/kk brutto ja käteen jää reilun tonnin ja miehillä pari sataa enemmän ja jonkun polkupyörän osto tonnin eläkkeestä tekee ison loven.

Meillä isovanhemmat eivät auta taloudellisesti, eikä sitä haluta, vaan mieluimmin kannustetaan käyttämään itseensä ja ostamaan ulkopuolisia palveluita, jotka helpottavat heidän arkea ja elämää viimeiset elinvuotensa saisivat elää ihmisarvoista elämää.

Suhtaudun kielteisesti siihen, että vanhukset joutuvat elättämään pienistä eläkkeistä aikuisia lapsiaan, kun yhteiskunta tukee lapsiperheitä ja sen lisäksi pitäisi vielä isovanhemmat auttaa.

Ja niitä polkupyöriä saa edullisesti käytettynä.

Edelleenkään tämä ei ollut se pointti. Saadaan kyllä ostettua lapsellemme polkupyörä vaikka uutenakin. Eikä isovanhemmat ole tukeneet meitä koskaan rahallisesti, eikä siten sellaista osata mitenkään edes odottaa, joten tämä kirjoituksesi ei koske meidän perhettä millään tavalla. Vaikka tiedän että heillä ei ole huono eläke ja omaisuuttakin on vaikka kuinka paljon, joten siitäkään ei ole kysymys että yhtäkkiä olisi rahat loppu, eikä olekaan rahaa hankkia sitä pyörää.

Se on vaan aika kiusallista, että ensin luvataan ja sitten kun kysytään asiasta kun se on ajankohtainen, että mites kun te halusitte sen polkupyörän antaa, niin ollaan ihan hölmistyineitä. Toisekseen isovanhemmilla ei ole Alzheimeria tai vastaavaa, se ei ole selitys käytökselle tässä tapauksessa. Toinen on yhä työelämässä, että eivät ole mitään ihan ikäloppuja höperöitä vanhuksia.

Tässä ei ollut kyse siitä että miksi isovanhemmat eivät voi kustantaa lapsen polkupyörää, vaan miksi ensin lupaavat ja sitten eivät annakaan. Mikä siinä on ideana? En ymmärrä? T.Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä isovanhemmat lupaavat antaa ja myös oikeasti antavat. 🥰 Voisit ap keskustella asianomaisten kanssa siitä, että he valehtwlevat ja heidän käytöksensä loukkaa. Ei vanhemmuus tai isovanhemmuus oikeuta jatkuvaan valehteluun ja katteettomiin lupauksiin. Antaa huonon mallin myös lapsille.

Tiedän, että myös tällaisia isovanhempia on, jotka aidosti haluavat antaa ja auttaa.

Valitettavasti näiden meidän isovanhempien kanssa asiallinen keskustelu, jossa heitä kuitenkin kritisoitaisiin ei ole mahdollista. He loukkaantuvat verisesti, nälvivät takaisin tai kostavat jotenkin ja sitä saattaa kestää tosi pitkään. T. Ap

Okei, sanon nyt suoraan. Tuollainen käytös ei ole tervettä. Lakkaa alistumasta sille. Älä sokeudu sille, että vanhempien kosto olisi jotain normaalia tai ok. Se ei ole. Se on sairasta. Kannattaa miettiä, kuinka paljon ylipäätään on tekemisissä ko. hlöiden kanssa.

Joo eihän se olekaan normaalia. Muutaman kerran ovat tämän kuitenkin meille tehneet, kun olemme olleet eri mieltä heidän kanssaan jostain. Meidät on haukuttu koko suvulle ja ovat olleet niin loukkaantuneita, että eivät ole kyenneet edes mihinkään normaaliin kanssakäymiseen.

Olet oikeassa. Isovanhempien kosto ei ole millään tavalla normaalia. En voisi ikinä kuvitella tekeväni mitään sellaista omille lapsilleni tai jos joskus saisin lapsenlapsia, niin että pienille lapsille vielä kostaisin 😳 Minulle ei tule mieleen mitään tilannetta, jossa haluaisin tehdä jotain sellaista. Ihan hullu ajatus.

T. Ap

"Meidät on haukuttu koko suvulle ja ovat olleet niin loukkaantuneita, että eivät ole kyenneet edes mihinkään normaaliin kanssakäymiseen."

Ja edelleen olet tekemisissä heidän kanssa ja odotat polkupyöriä lahjaksi? 😳 Laitatko myös neuloja varpaiden kynsien alle ja potkit seinään?

Vierailija kirjoitti:

Eihän niillä lastenlapsien ennakkoperinnöillä taloutta paikata, kun lapsi saa ne käyttöönsä vasta kun täyttää 18v ja niitä valvovat viranomaiset. Lain mukaan lapsen elatusvelvollusuus on vanhemmilla.

Jos isovanhemmat ovat vanhoja, eivät he välttämättä edes muista, mitä tuli luvattua ja kenelle ja jos lapsia 2-3 niin lastenlapsia saattaa olla tuplamäärä.

Ja voihan olla, ettei edes ylimääräistä rahaa ole, kun huomioi suomalaisten eläkeläisten ostovoiman, kun keskim. naisten eläke on n. 1400€/kk brutto ja käteen jää reilun tonnin ja miehillä pari sataa enemmän ja jonkun polkupyörän osto tonnin eläkkeestä tekee ison loven.

Meillä isovanhemmat eivät auta taloudellisesti, eikä sitä haluta, vaan mieluimmin kannustetaan käyttämään itseensä ja ostamaan ulkopuolisia palveluita, jotka helpottavat heidän arkea ja elämää viimeiset elinvuotensa saisivat elää ihmisarvoista elämää.

Suhtaudun kielteisesti siihen, että vanhukset joutuvat elättämään pienistä eläkkeistä aikuisia lapsiaan, kun yhteiskunta tukee lapsiperheitä ja sen lisäksi pitäisi vielä isovanhemmat auttaa.

Ja niitä polkupyöriä saa edullisesti käytettynä.

Tästähän ei nyt ole lainkaan kyse. Nämä lupailijat lupaavat asioita, joita ei ole pyydetty. Aloite lähtee sieltä isovanhempien suusta. Ja lapset ovat ne kärsivät tässä. Hehän joutuvat pettymään. Vaikka sanoisisit, ettei sitä luvattua jätskireissua ole tulossa niin lapselle on silti pettymys. Olisihan se kiva lähteä mummin kanssa jätskille. Ja tavallaan katteettomat lupaukset alleviivaavat sitä, ettei isovanhemmat vietä aikaa lasten kanssa.

Omat vanhempani tekivät tuota meille, kun olimme lapsia.. tyyliin näin: kun opit sanomaan R kirjaimet ostan sinulle paljon hedelmiä, vaikka sängyn täyteen. Ei tullut ikinä mitään.

Luvattiin monet kerrat, että käydään mummon luona; eipä käyty.

Ja paljon muuta luvattiin, mutta sen oppi ettei ne sanat merkinneet mitään.

Olen nyt itse yli 50 vuotias ja jotenkin vanhempien mielessä nämä tyhjät lupaukset ovat muuttuneet oikeiksi asioiksi.. he muistelevat nyt vanhuksina antaneensa meille lapsille kaiken?

En kyllä usko itse muistavani asioita näin väärin?? Mummon luona kävivät serkut, joista tulikin läheisiä kun olivat yhdessä paljon, mutta me jäimme vieraiksi.

Polkupyörää en vanhemmiltani saanut, joten sellaisen sitten itse hankin jostain huutokaupasta.

Aikuisena en luottanut kummankaan sanomisiin yhtään ja hyvä niin.

Muutama joulu sitten isäni laittoi 70€ joululahjarahaa, viestissä luki: raha on sinulle ja perheellesi sekä siskollesi ja hänen perheelle eli tuo raha jaettiin 11 hengen kesken. Tämä on ainoa joululahja minkä olen isältäni saanut aikuisiässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa tulla toimeen omillanne. Niin minäkin tein. Eipähän tuu pettymyksiä.

Tullaan toimeen omillamme, se ei ole pointti tässä. Emme ole siis koskaan saaneet isovanhemmilta mitään arvokkaampaa, vaikka ovat varsin varakkaita. Lahjat lapsillekin ovat aina olleet tyyliin Tokmannin tuikkukippoja.

Mutta sitten kun lupailevat kerrankin jotain järkevää ja vähän arvokkaampaa (polkupyörä), niin ei… Mikä pointti on lupailla tuollaista? Ja kun näitä on ollut muitakin vastaavia. Sanoisivat vaan että tuovat tuikkukippoja lahjaksi, koska se on kuitenkin totuus. T. Ap

Mikä tässä on ongelma ja mistä lapsesi pettyy?

Jos lapsesi tarvitsee polkupyörän, te ostatte sen ja jos lapsi kertoo isovanhempien luvanneet, sanotte sen maksaminen kuuluu vanhemmille ja isovanhempien käyttävät rahansa omiin tarpeisiin.

Ja näin annetaan malli ja esimerkki myös lapselle ja rahan arvo, jokainen joutuu itse maksamaan oman ostoksensa, eikä käydä isovanhempien tai naapurin kukkarolle ja tehdä hankintoja muiden kustannuksella.

Ja sitä kutsutaan vastuun kantamiseksi omasta elämästään, eikä olettaa muiden maksavan ja elättävän.

Ja ehkä nyt on polkupyörä, seuraava toive voi olla jo auto, seuraavaksi kämppä jne. Ja joku muu maksaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen se lapsi, jolle aina luvattiin. Aina piti saada milloin mitäkin, mutta se päättyi aina samaan lauseeseen "voi kyllähän minä ostaisin, mutta kun on niin pieni tämä eläke". Mummo lupasi viedä esim. sirkukseen ja sitten kun sinne oltiin menossa, jäätiinkin teltan ulkopuolelle kuuntelemaan "kun on niin pieni eläke". Sepä oli hauskaa lapselle!

Turha varmaan mainita, että se eläke riitti kyllä matkusteluun ja muuhun. Hirveä mummo.

Siis hyi kamala!!! Vei sinut sirkusteltan ulkopuolelle ja kertoi että tuonne et nyt pääse, järkyttävää! Olen pahoillani puolestasi, mummosi kuulostaa kyllä jotenkin todella sairaalta ihmiseltä.

Jos jollain on pieni eläke, niin sitten asia on niin. Mitä se lupailu auttaa tilanteessa? Tai mikä idea siinä on? Voisiko joku tällainen lupaileva isovanhempi vastata?

Paljon on kaikkea mitä voi tehdä ilman rahaa. Kyllä varmasti moni lapsenlapsi mielummin tekisi isovanhempien kanssa retkiä, viettäisi muuten aikaa, kävisi kesäisin uimarannalla, talvella luistelemassa jne kuin että saavat vaan setelin kouraan silloin tällöin.

Minun isoäitini ei ollut mitenkään varakas, mutta oli meidän lastenlasten kanssa paljon. Opetti hoitamaan kukkapenkkejä, neulomaan ja ompelemaan ja löysi aina kirjahyllystään luettavaa, auttoi läksyissä sen minkä osasi. Yhden kerran vei reissuun, Lappiin patikoimaan (oletan että vanhempani maksoivat lennot, ajokorttiahan mummolla ei ollut). Mummolla oli paha reuma, muistan hyvin että serkkuni kanssa juostiin edellä ja mummo käveli hitaasti perässä. Lämpimät muistot mummosta❤️

Narsistinen loukkaantuu yliherkästi.

Lyttää muita ja pitää itseään ylivertaisena ja arvokkaampana verrattuna uhriinsa.

Asioista saa puhua niiden oikeilla nimillä.

Tossahan isovanhemmat haukkuivat koko suvulle ap:n. Sairastaaaaa!!!!

Meillä oli paljon samaa, ja kyseessä vieläpä lasten ainoat isovanhemmat. Luvatuista asioista ehkä 1/3 toteutuu, eli jotain kuitenkin. Kysyivät meiltä toivomuksia lasten lahjoista, mutta kuitenkin totesivat etteivät osta mitä pyydetään, vaan päättävät itse. Jäi tosi tyhmä olo tapaamisten jälkeen. Lapsille luvattiin retkiä, ja kun sitten muistutin, mummo meni naama norsun veellä lasten kanssa käymään jossain ja valitti jälkeen päin, miten kauhean raskasta oli. Pyrin itse yliopistoon kun lapset oli pieniä ja mummo lupasi auttaa hoitamalla lapsia, se tuntui todella ihanalta siinä kohdassa! Hän ei tullut yhtään kertaa, pyrin kaksi vuotta eli toisena vasta pääsin. Tässä kohdassa alkoi silmät avautua ihan kunnolla näiden "lupausten" kanssa.

Hoitolupauksia petettiin paljon. Lisäksi mummo lupasi tyttärelleni korvareiät tämän ollessa ihan pieni, meidän vanhempien yli siis. Tätä hän ei tietenkään saanut toteutettua, ihan hyvä niin, ettei tarvinnut puuttua asiaan kummemmin.

Ratkaisu on, ettei tosiaan odota enää mitään. Se, ettei odota itselleen tärkeältä ihmiseltä enää mitään, tuntuu myös todella pahalta ja tulee johtamaan jonkinlaiseen etääntymiseen. Itsellä kesti surutyö parisen vuotta, niin voimakkaasti se vaikutti. En tiedä edelleenkään mikä oli syynä lupausten pettämiseen, ehkä narsistiset piirteet tai tunne pakko-isovanhemmuudesta. Halusivat näyttää olevansa osallistuvia isovanhempia vaikkei rahkeita tai halua oikeasti ollut. Siksi kulissilupaukset. Mummo toivoo edelleen paljon kuvia, vaikkei osallistu lastenlastensa elämään juuri mitenkään. Näitä kuvia hän kertoo näyttävänsä muille ihmisille. En ole enää lähettänyt kuviakaan synttäreiltä ja juhlista, jos ei vaivaudu paikalle niin olkoon ilman.

Vielä se, että narsismi on jatkumo. Ei tarvitse olla pure narcissist, vaan voi olla narsistisia piirteitä. Ja niitä on monella, kun itse häiriökin on suht yleinen.

Vierailija kirjoitti:

Eihän niillä lastenlapsien ennakkoperinnöillä taloutta paikata, kun lapsi saa ne käyttöönsä vasta kun täyttää 18v ja niitä valvovat viranomaiset. Lain mukaan lapsen elatusvelvollusuus on vanhemmilla.

Jos isovanhemmat ovat vanhoja, eivät he välttämättä edes muista, mitä tuli luvattua ja kenelle ja jos lapsia 2-3 niin lastenlapsia saattaa olla tuplamäärä.

Ja voihan olla, ettei edes ylimääräistä rahaa ole, kun huomioi suomalaisten eläkeläisten ostovoiman, kun keskim. naisten eläke on n. 1400€/kk brutto ja käteen jää reilun tonnin ja miehillä pari sataa enemmän ja jonkun polkupyörän osto tonnin eläkkeestä tekee ison loven.

Meillä isovanhemmat eivät auta taloudellisesti, eikä sitä haluta, vaan mieluimmin kannustetaan käyttämään itseensä ja ostamaan ulkopuolisia palveluita, jotka helpottavat heidän arkea ja elämää viimeiset elinvuotensa saisivat elää ihmisarvoista elämää.

Suhtaudun kielteisesti siihen, että vanhukset joutuvat elättämään pienistä eläkkeistä aikuisia lapsiaan, kun yhteiskunta tukee lapsiperheitä ja sen lisäksi pitäisi vielä isovanhemmat auttaa.

Ja niitä polkupyöriä saa edullisesti käytettynä.

Mikä on tämä ihmeellinen oletus, että lasten isovanhemmat on jotain pienituloisia ja vaivaisia eläkeläisiä? Minun lasten isovanhemmista ensimmäinen on juuri jäämässä eläkkeelle erittäin hyvätuloisista töistä, muut on vielä työelämässä ja ihan hyvätuloisia. Ei mekään mitään isoja rahoja tai kalliita lahjoja heiltä ole saatu eikä todellakaan olla odotettukaan, varakkaalta isoisältä saadut lahjarahat on talletettu lasten tileille. Toisaalta kaikkein eniten apua sekä taloudellisesti että muuten ollaan saatu siltä kaikkein pienituloisimmalta, ei se auttamisen halu ole rahasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku lupailija isovanhempi vastata tähän? Mikä idea tällaisessa on?

En ole isovanhempi, mutta ainakin mun veljen lapset mankuu jatkuvasti isovanhemmilla, kummeiltä ja minulta mitä ihmeellisimpiä tavaroita ostettavaksi, milloin polkupyörää, lumilautaa, pelejä jne. Ja tunnustan, että saan loppumaan, saatan sanoa jostakin tonnin ostoksesta, joo, joo, jotta saan hetken rauhan ja jankkauksen loppumaan ja keskustelun muualle.

Jos vanhemmat opettaisivat edes alkeellisimmat käytöstavat lapsille, tälläistä tilannetta ei edes syntyisi, vaan vanhemmat puuttuisi keskusteluun ja lopettaisin lapsensa mankumisen ja tilausten jakelun muille, kuin omille vanhemmilleen.

Meillä on kolme teini-ikäistä ja ap. kaltaista ongelmaa ei ole, koska lapset ovat pienestä pitäen ymmärtäneet, ettei isovanhemmilla, kummeiltä ja muilta pyydetä ostamaan mitään. Jos joku kysyy lahjatoiveita, sekin pitäisi ymmärtää, ettei toivelista ole sama kuin tilauslista. Ja lahjan antaja itse päättää, antaako vai ei.

Eikä lapset ole joutuneet pettymään, vaan lahjat ovat olleet iloisia yllätyksiä.