Lue keskustelun säännöt.
Anoppi "lainailee" omaisuuttani
13.08.2015 |
Olen ihan ulalla anopin kanssa - en anoppi-hullu enkä provo, joiksi anopeista kirjoittavia täällä usein kutsutaan. Yritän tiivistää asiani, kommentoikaa vapaasti ja ehdottakaa, mitä minun pitäisi tehdä.
Minulla ja miehelläni on kaksi pientä lasta. Mieheni sisarella on kolme isompaa lasta. Asumme kaikki ulkomailla ja meidän perheemme viettää lomaa kesäisin 2,5 viikkoa anopin ja apen luona, sisaren perhe harvemmin, mutta anoppi käy heillä ulkomailla auttamassa pari kertaa vuodessa. Meillä on anopin ja apen talon yhteydessä oma kesäpaikka, jossa on selkeästi meidän makuuhuoneemme, vaatekaapit jne.
Olen vuosien mittaan ihmetellyt anopin epäreilua käytöstä ja joskus kirjoitellutkin näistä jutuista tänne. Hän on mm. ostanut kaikki vaatteet ja kengät miehen sisaren lapsille (meidän lapsillemme ei mitään), hän on valmistellut kaikki synttärit, ristäiset ym. miehen sisaren lapsille muttei ikinä ole tarjonnut miehelleni apua (vaan tulee meille juhliin ja saattaa ottaa ruokaa mukaansa jos ei jaksa kaikkea syödä), hän lentää ulkomaille hoitamaan sisaren lapsia muttei meidän, jne. Anoppi lähettää miehen siskon lapsille pari kertaa kuukaudessa kirjoja, vaatteita ja lehtiä, jopa marjoja, Suomesta, meidn lapsemme saavat synttäri- ja joululahjat mutteivät koskaan mitään muuta. Hän on ilmoittanut, ettei aio tulla käymään luonamme. Pointtini taitaa olla tässä selvä.
Anoppi on ajan kuluessa tehnyt outoja juttuja. Hän muun muassa myi kirpputorilla vauvanvaatteet, jotka mieheni sisar oli jättänyt minulle ja miehelleni katsottavaksi. En nähnyt niitä ikinä, vaikka asia oli selkeästi anopille kerrottu. Esikoisellamme on pähkinäallergia ja muistutamme anoppia asiasta aina vieraillessamme. Tästä huolimatta hän meni varta vasten, osti pähkinää lapsellemme, lapsi söi - ja arvatkaa vaan miten kävi. Anoppi myös osti apen kanssa meille häälahjaksi design -lampun - jonka he minulta tai mieheltä mitään kysymättä ripustivat kesäpaikan (heidän puolensa) kattoon :D anoppi myös myi kirpputorilla mieheni ostaman sohvan ja piti rahat itsellään (ja hankki kirpputorilta toisen, vanhan ja, noh, vanhanaikaisen sohvan). Hän harrastaa kirppareita ja esittelee aina tyttären lapsille ostamiaan vaatteita minulle (muttei tunnu tajuavan, miten outoa se minusta on, kun meidän lapsemme ovat myös hänen lapsenlapsiaan eikä heille tartu koskaan mitään mukaan, edes muodon vuoksi).
Olen ajan kuluessa huomannut hassuja asioita. Jos olen lukenut kirjaa ja jättänyt sen vahingossa jonnekin anopin puolelle (joka on myös yhteistä tilaa), niin hän korjaa kirjan pois ja se löytyy ajan kuluttua heidän kirjahyllystään. Vauvan vaipanvaihtopöydän pyyheliina (minun omani, selvästi erilainen kuin muut) siirtyi pikkuhiljaa heidän vessansa vieraspyyhkeeksi. Lasten muovinen uima-allas oli talvella muuttunut työkalujen suojaksi. Auton aurinkosuoja oli suojana linnunruoalle, jne. Tavaramme katoavat ja muuttavat käyttötarkoitustaan.
Nyt sitten kesälomalla minulla meni hermo. Olen useampana kesänä käyttänyt mieheni vanhoja juomalaseja kukkamaljakoina. Ne ovat olleet mediän puolellamme ja monta vuotta anopin käytettävissä, mutta kukaan ei niihin ole koskenut. No, minä otin ne käyttöön ja olen joka kesä kerännyt vieraiden tullessa niihin uudet kukat. Käytin laseja maljakoina tänä kesänä yhden viikonlopun (anoppi hoksasi, että siinähän ne taas ovat), lähdin vierailulle ja kun palasin, anoppi oli vienyt kaikki neljä maljakkoa tulopäivänäni ystävättärensä kesäkahvilaan "kun ne oli niin kivoja ne sinun kukat niissä laseissa". Kaikki 2,5 viikkoa meillä kävi vieraita, ja etsin vaikka mitä outoja ratkaisuja, minne kukat saisin upotettua. Päivää ennen kuin lähdimme, sanoin anopille, että toivon hänen hakevan lasit ja laittavan ne paikoilleen sinne mistä hän ne otti. Tämä on pieni asia, mutta miksi hitossa hänen piti toimia noin - olemme kesällä muutaman viikon Suomessa, hän voi käyttää niitä koko vuoden, mutta hän päätti viedä ne pois lupaa kysymättä juuri siksi ajaksi, kun minä olin paikalla.
No, sitten lähdimme metsäretkelle miehen, lasten ja anopin kanssa. Matkalla tuli vilu. Anoppi kaivoi repustaan itselleen lämpimämpää vaatetta - se oli minun (merkki)fleeceni, jota en ollut löytänyt kesäpaikan vaatekaapistani! Hän tallusteli ihan pokkana minun vaatteissani metsässä. Oli ihan että täh, en ole ikinä sitä hänelle antanut. Veikkaan, että hän on talvella tarvinnut kivan ja siistin fleecen, käynyt lainaamassa sitä minulta lupaa kysymättä ja unohtanut palauttaa. Minä kutsun kyllä tuota varastamiseksi.
tilannetta mutkistaa ensinnäkin tuo täysin hävyttömän epäreilu käytös lapsenlapsia kohtaan. Olen päässyt siitä jotenkin yli ajattelemalla, että niin kauan kun lapseni eivät sitä tajua, niin minun on parempi niellä se ja pitää suhteita yllä. Mutta aina siitä jokin asia muistuttaa. Lapset ovat pieniä vielä, joten haluan olla lomalla heidän kanssaan. En siis voi jäädä vain pois kesäpaikasta ja haluan olla heidän kanssaan. Miehelläni on ilmeisesti edellisen avovaimonsa kanssa ollut anopin kanssa konflikti ja välit poikki anoppiin, joten hän karttaa kaikkea konfrontaatiota. Kerroin lasiepisodin miehelleni, ja hän naureskeli, että anna nyt eläkeläisten harrastaa. Fleece-"lainailu" sai miehen selvästi vihaiseksi äidilleen, mutta hän ei sanonut siitä mitään. Koska takki on kallis, kysyin mieheltäni, koska saan sen takaisin. Mies kysyi, missä olin säilyttänyt sitä, ja lupasi pyytää sen äidiltään, mutta ei hän sitä koskaan pyytänyt.
Kauheaa, nyt tuli sitten pitkä viesti... Pahoittelut. Jos jaksoitte lukea, niin kertokaa, mitä itse tekisitte. Itse ajattelen niin, että olen lasten ja isovanhempien välien takia valmis joustamaan todella paljon, mutta jotenkin nyt on tullut minulle raja vastaan, koen olevani todella epäkunnioitettu ja minun ylitseni kävellään jatkuvasti. Mitä tekisitte jos olisitte minä?
Kommentit (122)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat tvarat voi aina hakea pois, eikö niin. Eikä vain ihmetellä kuinka ne on taas anopilla.
Anopille ei tarvitse tehdä mitään eritysiaskarteluja.
Anopin tytär saa huomiota, saatko sinä huomiota omalta äidiltäsi?
Ihme akka. Kuvitteleeko hän, että et huomaa, mitä hän tekee etkä muista omia tavaroitasi? Tehkää pelisäännöt selviksi, koska tapansa tuosta tuskin kohentuvat itsestään. Lastenlasten osalta: sitä niittää, mitä kylvää. Oma äitini suosi sisareni lapsia ja nyt ruikuttaa, kun he eivät edes kylässä käy ja ovat sotkeutuneet huumeisiin yms. Meidän lapsiimme välit sitten ovat puolestaan etäiset, kun heistä ei ole tykätty ja tämä on myös selvästi osoitettu.
Kurjalta kuulostaa :( Mutta oletko siis koskaan maininnut tai kysynyt anopilta tästä suoraan? Mitä hän vastasi? Entä appisi, millainen hän on?
Niinkuin joku täällä ehdottikin, jos en kehtaisi ottaa asiaa puheeksi, hakisin yhtä röyhkeästi tavarani takaisin ja laittaisin lukkojen taakse...
Asia kerralla:
Miksi sinä et pidä "omaa puoltanne" lukittuna? Älä keksi mitään selityksiä vaan hanki sinne lukollinen kaappi, johon anoppi ei pääse.
Tai pääsee kyllä, mutta sitten se on jo enemmän kuin pelkkää varkautta. Minä nimittäin laitoin anoppilukot - terveisiä teille, jotka tunnistattel. Osa piti, osa ei. Hän oli yhden lukon irrottanut niin hankalasta paikasta, että en olisi uskonut jos joku ei olisi nähnyt.
Toinen asia: miksi sinä et ihan suoraan kysy anopilta, miksi tyttären lapset saavat kaikkea, mutta pojan lapset eivät? Tai itse asiassa se olisi ehkä miehesi asia kysyä.
Kolmanneksi kysy anopilta ihan suoraan, miksi hän ei enää erota omia ja toisten tavaroita. Onko hän ollut aiemmin samanlainen "lainailija" vai onko se uusi tapa? Siinä tapauksessa voi viitata dementiaan, onko hänellä muitakin oireita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän selittää paljon, sillä miehesi ja hänen sisarensa roolit perheessä ovat aivan erilaiset. Miehesi on se, joka auttaa vanhempiaan, sisko se, joka tarvitsee apua. Lukkojen puuttuminen ja tavaroiden "unohtelu" on tosin sellaisia asioita ,joihin sinä - siis VAIN sinä - voit vaikuttaa. Kuvakirjat ym. ovat sellaisia, joita voit tehdä, kun ne ovat lähinnä sinua ja lapsia ajatellen hyvä idea.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 18:10"]
Ap tässä. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, koska kesäpaikka on mieheni. Anoppi ja appi asuvat siellä pysyvästi mieheni "vuokralaisina", eli miehen vanhemmat elävät unelmatalossaan lähes ilmaiseksi. Mieheni on näin halunnut heitä auttaa eläkepäivinä ja mekin kesällä tykkäämme olla siellä.[/quote]
Siis ap ja mies asuvat ulkomailla. Heillä on anopin ja appiukon talon yhteydessä kesäpaikka. Yllättäen tämä talo onkin ap:n miehen, jossa appi ja anoppi ovat ilmaisina talonmiehinä. Lisäksi he joutuvat siivoamaan kaikki miniänsä jäljet, tämä kun unohtelee tavaroita pitkin taloa.
Ap ei käy Suomessa kovin usein, mutta tekee silti valokuvakirjan talon vuodesta.
Ap:n käly käy myös tuossa talossa kesällä, vaikka se on hänen veljensä.
Ap on katkera, kun kälyn perhe saa enemmän appivanhempien aikaa kuin hänen perheensä, vaikka he kaikesta päätellen ovat appivanhempien luona aika paljon, tuskin niitä kuvia virtuaalisesti otetaan.
Jotenkin tuntuu siltä, että tässä kuviossa on pari irtonaista palikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei muutu ellei miehesi selvästi asetu puolellesi. On hänen asia laittaa äitinsä ruotuun.
Ehkä anoppisi meinaa näin: Vaikka paikka on miehesi, niin anopille se on kuitenkin koti.. sä menet hänen reviirilleen pariksi viikoksi vuodessa ja jätät kamojasi pitkin poikin.
Toi fleecen lainaaminen on sun vinkkelistä naurettavaa. Ihana ja KALLIS fleece lojuu käyttämättömänä, miksei voisi lainata.
Eniten tässä ärsyttää se,ettet saa suutasi auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista!
Lukollinen kaappi on hyvä idea, sen hankin heti seuraavalla lomalla! Yleensä lomat ovat olleet minulle stressaavia siksi, että joudun moneen kertaan tarkoistamaan, ettei mitään ole jäänyt jälkeen. Kaikki voi nimittäin kadota. Varsinkin pienten lastan kansa se on ollut stressaavaa.
Olen samaa mieltä siitä, että tytär ja miniä ova eri asia. Mutta oikeasti, anoppi ei ole ikinä kysynyt, voisko hän auttaa jotenkin. Ei koskaan. En tarvitsisi paljon, mutta joskus olen kaivannut esim. jotain kirpparilta ja olisin siitä voinut maksaakin, mutta kun ei. Mieheni ei kehtaa pyytää mitään. Kerran menetin hermot, kun taas piti kutsua minun vanhempani hoitamaan lastamme, olin menossa ultraan ja sanoin miehelle, että jos hänenvanhempansa eivät tule, niin minä menen yksin. Silloin mies pyysi apua.
iso ongelma on se, että anoppi on sellainen ihminen, joka suuttuu, jos hänen virehitään osoitellaan tai jos puhutaan suoraan. Mies kertoi joskus suhteemme alussa (heh, hiprakassa), että hänen exänsä oli ollut suorapuheinen nainen. Jotain oli tapahtunut anopin kanssa, ja anoppi oli soitellut sisarilleen ja ystävilleen matkien exää tosi inohttavasti. Tuolloin mies oli laittanut välit äitiinsä poikki. Tätä taustaa vasten hän on täysin kykenemätön ottamaan asioita esille, hän sanoo vain, että ihan sama mitä tekevät, kunhan ovat elossa ja tärkeintä on, että lasten välit isovanhempiin ovat lämpimät.
no, pitää varmaan lopettaa lahjojen tekeminen ja jättää kaikki yheydenpito miehelle. Ärsyttää, kun mueshän tässä voisi olla suoraselkäinen, mutta hän ei enää uskalla.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 18:20"]Tiukka puhuttelu miehesi johdolla. Jo tänään! Eihän tuollaisesta mitään tule, sietämätön eukko. Ja lopetat lahjojen tekemisen tähän paikkaan, tee ne omalle perheellesi.
[/quote]
Ei vaan jatka kirjojen tekemistä ja käyttäydy aikuismaisesti kuten nytkin. Se on vain muutama viikko vuodesta. Tai vietä siellä vähemmän aikaa.
Luultavasti et voi anopille mitään. Voit sanoa asiallisesti asioita. Mutta se ei välttämättä auta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 18:20"]Tiukka puhuttelu miehesi johdolla. Jo tänään! Eihän tuollaisesta mitään tule, sietämätön eukko. Ja lopetat lahjojen tekemisen tähän paikkaan, tee ne omalle perheellesi. [/quote] Ei vaan jatka kirjojen tekemistä ja käyttäydy aikuismaisesti kuten nytkin. Se on vain muutama viikko vuodesta. Tai vietä siellä vähemmän aikaa. Luultavasti et voi anopille mitään. Voit sanoa asiallisesti asioita. Mutta se ei välttämättä auta
[/quote]
Minusta tuntuu, että ottaen miehen ja anopin sekä miehen exän historian sekä anopin luonteen ja konfliktinratkaisun kyvyt (eli niiden puutteen) huomioon, niin ei tähän ole mitään suoraa ratkaisua. Mies ei uskalla tehdä mitään, koska hän rakastaa kesäpaikkaa ja haluaa olla väleissä vanhempiensa kanssa. Ja minua ketuttaa, mutta ilman miestä ole kyllä pinteessä. Olen yrittänyt käyttäytyä aikuismaisesti - en hyväksy anopin käytöstä, mutta en myöskään reagoi mitenkään, nyt vaan on mitta täynnä. Mutta on kyllä niin, että ei tälle mitään voi. Miehen ja anopin välien pitäisi olla sellaiset, että he pystyisivät puhumaan suoraan ja loukkantumatta. Mutta niin ei ole.
Ja mitä vittua tää meille kuuluu? Kasva aikuiseksi ja hoida omat ongelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, anoppisi pitää sinua kilpailijanaan, tuohon ei tule muutosta. Miehesi exä vaikuttaa myös hänen takaraivossaan, valtataistelu jatkuu vaikka miniä vaihtuu.
Estä kommervenkit, kaappeihin lukot ja sanot selkeästi ja rauhallisesti "en yhtään pidä siitä, että sinä lainaat vaatteitani, älä tee sitä enää". Tai mitä tahansa. Suhtaudu kuin dementikkoon. Miehesi ei ala selvittämään asiaa, hänellä ei ole keinoja. Sinulla on. Katso silmiin ja sano rauhallisesti suoraan miten sinun kanssasi tullaan toimeen. Jos alkaa huutoitkuraivarit niin poistut paikalta ja sanot, että "palataan asiaan kun anoppi rauhoittuu".
Minä suhtauduin anoppiini kuin puhveliin. Hän ei pitänyt siitä yhtään mutta on oppinut kunnioittamaan jämäkkää vastustajaa. Olen reilu mutta perkeleen peloton, ja tiedän miten haluan elää, mitkä ovat rajat. Onnea sinulle!
Mä lähtisin vähän kerran selvittämään tilannetta. Esim kysyisin anopilta, mitähän tykkää valokuvakansiosta. Ja ihan suoraan kysyisin, että teenkö uuden taas jouluna. Sittenhän selviää. Voithan sä kysyä jos anoppi kirpparilta haluaisi etsiä jotain tiettyä sun lapsille, lupaat vielä maksaa. Jos kaikkeen tulee ynseitä vastauksia, niin ehkä sitten kannattaa vähän ottaa etäisyyttä.
Huh, mikä anoppi... Joo, kuten edelliset ovat sanoneet, kaappeihin lukot ja haette vaan kylmästi ne omat tavaranne. Ihmettelen kuitenkin, mikset ole saanut suutasi auki sillä hetkellä, kun anoppi kärähtää lainailusta? Miksei metsäretkellä voinut sanoa ihmetellen "Hei, mitä mun fleece tekee sun repussa?", tai kirpparilla "Nuo sun kaupittelemat lehdet on kyllä mun omaisuutta" ja otat sillä sekunnilla tavarat takaisin itsellesi. Mä olen sen verran suorapuheinen, että tollainen meininki lakkaisi alkutekijöihinsä - onhan tuo käytös yksiselitteisesti törkeää ja on ihme, jos ei anoppi itse tajua. Älä vaivaa päätäsi sillä, suututatko anopin, koska hän on tuottanut sinulle vähintään yhtä paljon mielipahaa. Suu auki vaan ensi kerralla kun tota tapahtuu! Näytä, ettei sun silmille hypitä.
Perehdy muistisairauksiin. Vai onko anoppi aina ollut tasan yhtä törkeä? Voi silti olla muistisairautta - usein hankalat tyypit pääsevät tosi pahaksi, koska oireet peittyvät yleisen kusipäisyyden alle. Mutta siitä seuraa helposti se, että vanheneva mölli on vielä paljon keinottomampi kuin mitä uskoisi.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 19:08"]Ja mitä vittua tää meille kuuluu? Kasva aikuiseksi ja hoida omat ongelmasi.
[/quote]
Et tiedä miten AV toimii?
On kyllä monimutkaista ja voin vaan kuvitella ärsytyksesi. Ymmärrän, että lasten takia sitä haluaisi säilyttää välit. Olisiko anoppi niin laskelmoiva, että osaisi käyttää juuri tätä hyväkseen ja jatkaa rauhassa piilovittuiluaan? Olen ollut itse vähän samantyyppisessä tilanteessa, ainoa vaan että "riitapukarini" oli lapseni isä. Hän veti sellaista valtapeliä että huhheijaa, kun tiesi etten voisi lapseltani isää riistää. Onneksi loppujen lopuksi tulin järkiini ja tajusin, että kyllä hän riisti ihan itse itsensä lapseltaan ja haistatin vitut.
Inhoan tuollaisia ääliöitä, jotka kuvittelevat voivansa pompotella toisia miten lystää. Olen itse sietänyt sellaista liikaa ja nykyään laitan kyllä samantien kovan kovaa vasten sille,joka meinaa yrittää, oli sitten kuinka tärkeä ihminen kenelle tahansa.
Ps. Olisit siellä metsässä heti vinkannut, että kappas, rouvalla on minun vaatteitani ;)
No ehkä ei kannata kallista fleeceä pitää vuodesta 49,5 vkoa kaapissa ja 2,5 vkoa käytössä. Ei se laukussa paljoa tilaa vie, kuljeta mukana. Mitä lahjoihin tulee, niin tyttären tuntee paremmin, niin uskaltaa ostella juttuja lapsenlapsille. Usein perheessä äiti on se, jolla tarkempi maku vaatteiden ja lelujen suhteen, ja koska ei tunne sinua, niin ei uskalla ostella eikä ehkä tulla kotiinne sinne ulkomaille, koska vaatisi pidempää oleskelua nurkissanne. Mitä pähkinäallergian tajuamattomuuteen tulee, niin sivistymätöntähän tuo oli. Mutta ehkä anoppisi ei ole mikään välkyin tapaus, joten eihän asia silloin teidän perheestänne johtunut.