Anoppi "lainailee" omaisuuttani

Olen ihan ulalla anopin kanssa - en anoppi-hullu enkä provo, joiksi anopeista kirjoittavia täällä usein kutsutaan. Yritän tiivistää asiani, kommentoikaa vapaasti ja ehdottakaa, mitä minun pitäisi tehdä.

Minulla ja miehelläni on kaksi pientä lasta. Mieheni sisarella on kolme isompaa lasta. Asumme kaikki ulkomailla ja meidän perheemme viettää lomaa kesäisin 2,5 viikkoa anopin ja apen luona, sisaren perhe harvemmin, mutta anoppi käy heillä ulkomailla auttamassa pari kertaa vuodessa. Meillä on anopin ja apen talon yhteydessä oma kesäpaikka, jossa on selkeästi meidän makuuhuoneemme, vaatekaapit jne. 

Olen vuosien mittaan ihmetellyt anopin epäreilua käytöstä ja joskus kirjoitellutkin näistä jutuista tänne. Hän on mm. ostanut kaikki vaatteet ja kengät miehen sisaren lapsille (meidän lapsillemme ei mitään), hän on valmistellut kaikki synttärit, ristäiset ym. miehen sisaren lapsille muttei ikinä ole tarjonnut miehelleni apua (vaan tulee meille juhliin ja saattaa ottaa ruokaa mukaansa jos ei jaksa kaikkea syödä), hän lentää ulkomaille hoitamaan sisaren lapsia muttei meidän, jne. Anoppi lähettää miehen siskon lapsille pari kertaa kuukaudessa kirjoja, vaatteita ja lehtiä, jopa marjoja, Suomesta, meidn lapsemme saavat synttäri- ja joululahjat mutteivät koskaan mitään muuta. Hän on ilmoittanut, ettei aio tulla käymään luonamme. Pointtini taitaa olla tässä selvä.

Anoppi on ajan kuluessa tehnyt outoja juttuja. Hän muun muassa myi kirpputorilla vauvanvaatteet, jotka mieheni sisar oli jättänyt minulle ja miehelleni katsottavaksi. En nähnyt niitä ikinä, vaikka asia oli selkeästi anopille kerrottu. Esikoisellamme on pähkinäallergia ja muistutamme anoppia asiasta aina vieraillessamme. Tästä huolimatta hän meni varta vasten, osti pähkinää lapsellemme, lapsi söi - ja arvatkaa vaan miten kävi. Anoppi myös osti apen kanssa meille häälahjaksi design -lampun - jonka he minulta tai mieheltä mitään kysymättä ripustivat kesäpaikan (heidän puolensa) kattoon :D anoppi myös myi kirpputorilla mieheni ostaman sohvan ja piti rahat itsellään (ja hankki kirpputorilta toisen, vanhan ja, noh, vanhanaikaisen sohvan). Hän harrastaa kirppareita ja esittelee aina tyttären lapsille ostamiaan vaatteita minulle (muttei tunnu tajuavan, miten outoa se minusta on, kun meidän lapsemme ovat myös hänen lapsenlapsiaan eikä heille tartu koskaan mitään mukaan, edes muodon vuoksi).

Olen ajan kuluessa huomannut hassuja asioita. Jos olen lukenut kirjaa ja jättänyt sen vahingossa jonnekin anopin puolelle (joka on myös yhteistä tilaa), niin hän korjaa kirjan pois ja se löytyy ajan kuluttua heidän kirjahyllystään. Vauvan vaipanvaihtopöydän pyyheliina (minun omani, selvästi erilainen kuin muut) siirtyi pikkuhiljaa heidän vessansa vieraspyyhkeeksi. Lasten muovinen uima-allas oli talvella muuttunut työkalujen suojaksi. Auton aurinkosuoja oli suojana linnunruoalle, jne. Tavaramme katoavat ja muuttavat käyttötarkoitustaan.

Nyt sitten kesälomalla minulla meni hermo. Olen useampana kesänä käyttänyt mieheni vanhoja juomalaseja kukkamaljakoina. Ne ovat olleet mediän puolellamme ja monta vuotta anopin käytettävissä, mutta kukaan ei niihin ole koskenut. No, minä otin ne käyttöön ja olen joka kesä kerännyt vieraiden tullessa niihin uudet kukat. Käytin laseja maljakoina tänä kesänä yhden viikonlopun (anoppi hoksasi, että siinähän ne taas ovat), lähdin vierailulle ja kun palasin, anoppi oli vienyt kaikki neljä maljakkoa tulopäivänäni ystävättärensä kesäkahvilaan "kun ne oli niin kivoja ne sinun kukat niissä laseissa". Kaikki 2,5 viikkoa meillä kävi vieraita, ja etsin vaikka mitä outoja ratkaisuja, minne kukat saisin upotettua. Päivää ennen kuin lähdimme, sanoin anopille, että toivon hänen hakevan lasit ja laittavan ne paikoilleen sinne mistä hän ne otti. Tämä on pieni asia, mutta miksi hitossa hänen piti toimia noin - olemme kesällä muutaman viikon Suomessa, hän voi käyttää niitä koko vuoden, mutta hän päätti viedä ne pois lupaa kysymättä juuri siksi ajaksi, kun minä olin paikalla.

No, sitten lähdimme metsäretkelle miehen, lasten ja anopin kanssa. Matkalla tuli vilu. Anoppi kaivoi repustaan itselleen lämpimämpää vaatetta - se oli minun (merkki)fleeceni, jota en ollut löytänyt kesäpaikan vaatekaapistani! Hän tallusteli ihan pokkana minun vaatteissani metsässä. Oli ihan että täh, en ole ikinä sitä hänelle antanut. Veikkaan, että hän on talvella tarvinnut kivan ja siistin fleecen, käynyt lainaamassa sitä minulta lupaa kysymättä ja unohtanut palauttaa. Minä kutsun kyllä tuota varastamiseksi.

tilannetta mutkistaa ensinnäkin tuo täysin hävyttömän epäreilu käytös lapsenlapsia kohtaan. Olen päässyt siitä jotenkin yli ajattelemalla, että niin kauan kun lapseni eivät sitä tajua, niin minun on parempi niellä se ja pitää suhteita yllä. Mutta aina siitä jokin asia muistuttaa.  Lapset ovat pieniä vielä, joten haluan olla lomalla heidän kanssaan. En siis voi jäädä vain pois kesäpaikasta ja haluan olla heidän kanssaan. Miehelläni on ilmeisesti edellisen avovaimonsa kanssa ollut anopin kanssa konflikti ja välit poikki anoppiin, joten hän karttaa kaikkea konfrontaatiota. Kerroin lasiepisodin miehelleni, ja hän naureskeli, että anna nyt eläkeläisten harrastaa. Fleece-"lainailu" sai miehen selvästi vihaiseksi äidilleen, mutta hän ei sanonut siitä mitään. Koska takki on kallis, kysyin mieheltäni, koska saan sen takaisin. Mies kysyi, missä olin säilyttänyt sitä, ja lupasi pyytää sen äidiltään, mutta ei hän sitä koskaan pyytänyt. 

Kauheaa, nyt tuli sitten pitkä viesti... Pahoittelut. Jos jaksoitte lukea, niin kertokaa, mitä itse tekisitte. Itse ajattelen niin, että olen lasten ja isovanhempien välien takia valmis joustamaan todella paljon, mutta jotenkin nyt on tullut minulle raja vastaan, koen olevani todella epäkunnioitettu ja minun ylitseni kävellään jatkuvasti. Mitä tekisitte jos olisitte minä?