Anoppi "lainailee" omaisuuttani
Olen ihan ulalla anopin kanssa - en anoppi-hullu enkä provo, joiksi anopeista kirjoittavia täällä usein kutsutaan. Yritän tiivistää asiani, kommentoikaa vapaasti ja ehdottakaa, mitä minun pitäisi tehdä.
Minulla ja miehelläni on kaksi pientä lasta. Mieheni sisarella on kolme isompaa lasta. Asumme kaikki ulkomailla ja meidän perheemme viettää lomaa kesäisin 2,5 viikkoa anopin ja apen luona, sisaren perhe harvemmin, mutta anoppi käy heillä ulkomailla auttamassa pari kertaa vuodessa. Meillä on anopin ja apen talon yhteydessä oma kesäpaikka, jossa on selkeästi meidän makuuhuoneemme, vaatekaapit jne.
Olen vuosien mittaan ihmetellyt anopin epäreilua käytöstä ja joskus kirjoitellutkin näistä jutuista tänne. Hän on mm. ostanut kaikki vaatteet ja kengät miehen sisaren lapsille (meidän lapsillemme ei mitään), hän on valmistellut kaikki synttärit, ristäiset ym. miehen sisaren lapsille muttei ikinä ole tarjonnut miehelleni apua (vaan tulee meille juhliin ja saattaa ottaa ruokaa mukaansa jos ei jaksa kaikkea syödä), hän lentää ulkomaille hoitamaan sisaren lapsia muttei meidän, jne. Anoppi lähettää miehen siskon lapsille pari kertaa kuukaudessa kirjoja, vaatteita ja lehtiä, jopa marjoja, Suomesta, meidn lapsemme saavat synttäri- ja joululahjat mutteivät koskaan mitään muuta. Hän on ilmoittanut, ettei aio tulla käymään luonamme. Pointtini taitaa olla tässä selvä.
Anoppi on ajan kuluessa tehnyt outoja juttuja. Hän muun muassa myi kirpputorilla vauvanvaatteet, jotka mieheni sisar oli jättänyt minulle ja miehelleni katsottavaksi. En nähnyt niitä ikinä, vaikka asia oli selkeästi anopille kerrottu. Esikoisellamme on pähkinäallergia ja muistutamme anoppia asiasta aina vieraillessamme. Tästä huolimatta hän meni varta vasten, osti pähkinää lapsellemme, lapsi söi - ja arvatkaa vaan miten kävi. Anoppi myös osti apen kanssa meille häälahjaksi design -lampun - jonka he minulta tai mieheltä mitään kysymättä ripustivat kesäpaikan (heidän puolensa) kattoon :D anoppi myös myi kirpputorilla mieheni ostaman sohvan ja piti rahat itsellään (ja hankki kirpputorilta toisen, vanhan ja, noh, vanhanaikaisen sohvan). Hän harrastaa kirppareita ja esittelee aina tyttären lapsille ostamiaan vaatteita minulle (muttei tunnu tajuavan, miten outoa se minusta on, kun meidän lapsemme ovat myös hänen lapsenlapsiaan eikä heille tartu koskaan mitään mukaan, edes muodon vuoksi).
Olen ajan kuluessa huomannut hassuja asioita. Jos olen lukenut kirjaa ja jättänyt sen vahingossa jonnekin anopin puolelle (joka on myös yhteistä tilaa), niin hän korjaa kirjan pois ja se löytyy ajan kuluttua heidän kirjahyllystään. Vauvan vaipanvaihtopöydän pyyheliina (minun omani, selvästi erilainen kuin muut) siirtyi pikkuhiljaa heidän vessansa vieraspyyhkeeksi. Lasten muovinen uima-allas oli talvella muuttunut työkalujen suojaksi. Auton aurinkosuoja oli suojana linnunruoalle, jne. Tavaramme katoavat ja muuttavat käyttötarkoitustaan.
Nyt sitten kesälomalla minulla meni hermo. Olen useampana kesänä käyttänyt mieheni vanhoja juomalaseja kukkamaljakoina. Ne ovat olleet mediän puolellamme ja monta vuotta anopin käytettävissä, mutta kukaan ei niihin ole koskenut. No, minä otin ne käyttöön ja olen joka kesä kerännyt vieraiden tullessa niihin uudet kukat. Käytin laseja maljakoina tänä kesänä yhden viikonlopun (anoppi hoksasi, että siinähän ne taas ovat), lähdin vierailulle ja kun palasin, anoppi oli vienyt kaikki neljä maljakkoa tulopäivänäni ystävättärensä kesäkahvilaan "kun ne oli niin kivoja ne sinun kukat niissä laseissa". Kaikki 2,5 viikkoa meillä kävi vieraita, ja etsin vaikka mitä outoja ratkaisuja, minne kukat saisin upotettua. Päivää ennen kuin lähdimme, sanoin anopille, että toivon hänen hakevan lasit ja laittavan ne paikoilleen sinne mistä hän ne otti. Tämä on pieni asia, mutta miksi hitossa hänen piti toimia noin - olemme kesällä muutaman viikon Suomessa, hän voi käyttää niitä koko vuoden, mutta hän päätti viedä ne pois lupaa kysymättä juuri siksi ajaksi, kun minä olin paikalla.
No, sitten lähdimme metsäretkelle miehen, lasten ja anopin kanssa. Matkalla tuli vilu. Anoppi kaivoi repustaan itselleen lämpimämpää vaatetta - se oli minun (merkki)fleeceni, jota en ollut löytänyt kesäpaikan vaatekaapistani! Hän tallusteli ihan pokkana minun vaatteissani metsässä. Oli ihan että täh, en ole ikinä sitä hänelle antanut. Veikkaan, että hän on talvella tarvinnut kivan ja siistin fleecen, käynyt lainaamassa sitä minulta lupaa kysymättä ja unohtanut palauttaa. Minä kutsun kyllä tuota varastamiseksi.
tilannetta mutkistaa ensinnäkin tuo täysin hävyttömän epäreilu käytös lapsenlapsia kohtaan. Olen päässyt siitä jotenkin yli ajattelemalla, että niin kauan kun lapseni eivät sitä tajua, niin minun on parempi niellä se ja pitää suhteita yllä. Mutta aina siitä jokin asia muistuttaa. Lapset ovat pieniä vielä, joten haluan olla lomalla heidän kanssaan. En siis voi jäädä vain pois kesäpaikasta ja haluan olla heidän kanssaan. Miehelläni on ilmeisesti edellisen avovaimonsa kanssa ollut anopin kanssa konflikti ja välit poikki anoppiin, joten hän karttaa kaikkea konfrontaatiota. Kerroin lasiepisodin miehelleni, ja hän naureskeli, että anna nyt eläkeläisten harrastaa. Fleece-"lainailu" sai miehen selvästi vihaiseksi äidilleen, mutta hän ei sanonut siitä mitään. Koska takki on kallis, kysyin mieheltäni, koska saan sen takaisin. Mies kysyi, missä olin säilyttänyt sitä, ja lupasi pyytää sen äidiltään, mutta ei hän sitä koskaan pyytänyt.
Kauheaa, nyt tuli sitten pitkä viesti... Pahoittelut. Jos jaksoitte lukea, niin kertokaa, mitä itse tekisitte. Itse ajattelen niin, että olen lasten ja isovanhempien välien takia valmis joustamaan todella paljon, mutta jotenkin nyt on tullut minulle raja vastaan, koen olevani todella epäkunnioitettu ja minun ylitseni kävellään jatkuvasti. Mitä tekisitte jos olisitte minä?
Kommentit (122)
Tuo on normaalia suomalisen vanhemman naisen tyyliä kyykyttää nuorempaa nasta, hän tekeet tuota ihan vain siksi että pystyy.
Älä mene enää appivanhempien nurkkiin. Toivottavasti miehesi ymmrätää ongelman ja on kanssasi samaa mieltä.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 22:17"]
En kyllä keksi muuta ratkaisua kuin tavaroiden nimikointi ja oman puolen lukitseminen talveksi, ainakin kaappeihin lukot.
[/quote]
Minä keksi aika montakin. Tässä muutama:
Kysyt ihan suoraan anopilta, miksi hän näin tekee. (saat vastauksen: "sinähän lupasit" tai " ethän sinä kuitenkaan enää tarvitse sitä..." tai " mitä väliä nyt joillakin lehdillä..." . Tai hän suuttuu sinulla, ja sitähän sinä pelkäätkin. Kyllä SINÄ olet tässä näytelmässä se, jonka kuuluu suuttua.)
Pyydät muistisairauksiin erikoistuneen hoitajan kotikäynnille, kun anoppirukan pää on selvästi pehmenemässä. Ties vaikka dementiaa.
Nämä kaikki temput olen aikanani tehnyt, mutta minä olinkin se Häijy Miniä, joka piti puolensa eikä vain ruikuttanut keskustelupalstoilla. Jos tämä on provo ( mitä suuresti epäilemme) , toivomme vastaustemme olevan avuksi niille, joilla tämä tilanne on todellinen ja ajankohtainen.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 07:43"]
... Ensi kesänä ostan lukollisen kaapin. Mutta uskokaa pois, kyllä harmittaa! Tällainen järjestely voisi olla aivan ihana sekä lapsille että isovanhemmille, hitto että yksi mummukka pilaa kaiken. Ap
[/quote]
Miksi vasta ensi kesänä? Miksi et vaan reippaasti hae omia tavaroitasi pois anopilta mitään kyselemättä ja selittelemättä?
Miksi sinä vaan siirrät asioita eteenpäin etkä toimi? Niin, sinähän et halua riitaa ... tiedäthän, että kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, ja ne ei-kiltit mihin haluavat.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 07:43"]
... Ensi kesänä ostan lukollisen kaapin. Mutta uskokaa pois, kyllä harmittaa! Tällainen järjestely voisi olla aivan ihana sekä lapsille että isovanhemmille, hitto että yksi mummukka pilaa kaiken. Ap
[/quote]
Miksi vasta ensi kesänä? Miksi et vaan reippaasti hae omia tavaroitasi pois anopilta mitään kyselemättä ja selittelemättä?
Miksi sinä vaan siirrät asioita eteenpäin etkä toimi? Niin, sinähän et halua riitaa ... tiedäthän, että kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, ja ne ei-kiltit mihin haluavat.
[/quote]
no kun me asutaan täällä ulkomailla koko vuosi. Ap
Onpa ärsyttävä eukko sen perusteella, mitä kerrot.
En todellakaan menisi anopin "naapuriin", hankkisin oman kesäpaikan. Ja huolehtisin tarkasti, että kaikki tavarani muuttaisivat myös. Ja unohtaisin sitten koko eukon olemassaolon vailla minkäänlaisia omantunnon tuskia..
Miksi anopin puoli on yhteinen ja miksi ihmeessä unohtelet sinne tavaroitasi?
Ap tässä. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, koska kesäpaikka on mieheni. Anoppi ja appi asuvat siellä pysyvästi mieheni "vuokralaisina", eli miehen vanhemmat elävät unelmatalossaan lähes ilmaiseksi. Mieheni on näin halunnut heitä auttaa eläkepäivinä ja mekin kesällä tykkäämme olla siellä. Itse pidän paikasta todella paljon ja ennen muuta siellä ovat lasteni juuret. Siksi tämä paketti on sellainen, ettei tästä noin vaan kävellä pois.
Paljon anopista kertoo mm. se, että hän ei koskaan kiitä minua mistään. Teen joka vuosi heille valokuvakirjan lastemme vuodesta ja kerran tein kirjan talon vuodesta, johon kuvasin puutarhaa, talvimaisemia, vieraita, kaikkia hänen lapsenlapsiaan jne., ja hän kiitti miestäni, joka puolestaan oli täysin ymmällään, koska lahja oli yksin minulta (vain minun nimeni kortissa) enkä minä siitä ollut hänelle maininnut. Anopilla on kyllä meiliosoitteeni ja puhelinnumeroni. Teen kirjan lapsistamme varmaan taas ensi jouluksi, mutta lähinnä huvittaa, kun kukaan ei osaa kiittää...
Jos otan mukaani sisustuslehtiä, siis itselleni lomalukemiseksi, niin samana iltana anoppi on jo vienyt ne jonnekin ennenkuin ehdin lukea. Kerran löysin kasan lehtiäni anoppini kirpparipöydästä ;)
jep, jos joku minut tästä tunnistaa, niin siitä vaan :)
Ymmärrän molempia. Anopilla ei selvästi ole kaikki muumit kanootissa ja sinä olet sen takia hänelle ynseä. Anoppi ei halua olla kanssasi tekemisissä, siitä taas kärsii lapsenne. Muumeja ei saa kanoottiin takaisin, joten koita kestää!
Kuulostaapa tosi kurjalta ja epäreilulta :(
Olisiko tosiaan mitenkään mahdollista saada oveen lukkoa? Tai huoneeseen jotain lukollista kaappia, johon saisi vaatteet ja muuta tavaraa talteen..
Lampusta sanoisin ihan pokkana vaan, että toi voitais laittaa meille kotiin (ulkomaille) xxxx johonkin huoneeseen. Tai sitten vaan ottaisin sen kaikesta hiljaisuudessa pois. Samoin muutoinkin alkaisin varmaan toimimaan osittain samoin. Jos hän on röyhkeä, niin vähän saat olla kyllä sinäkin :)
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 18:07"]
Miksi anopin puoli on yhteinen ja miksi ihmeessä unohtelet sinne tavaroitasi?
[/quote]
Talo on jaettu niin, että ainoa keittiö ja olohuone ovat "anopin puolta" jayhteisiä silloin, kun olemme lomalla. Meillä on makuuhuoneet alhaalla. Unohtelen tavaroita sinne, jos esim. luen olohuoneessa. Minusta tämä koko järjestelmä on peestä, mutta mies on aikoinaan rakennuttanut sen näin, ennen minua.
Varmaan alkaisin tekemään anopille ihan samaa. Verhot kävisin ottamassa ja virittäisin auton tuulilasinsuojaksi, matot vaikka auton alle ja anopin vaatteista askartelisin jonkun hienon taideteoksen pihaan. Ja jos anoppi ottaa vaatteitasi käyttöön jostain repusta kaivamalla, olisin vain napannut sen hänen kädestään ja laittanut päälleni kiitellen että tajusi ottaa MINULLE MINUN OMAN pusakan mukaan ja hymyillyt oikein aurinkoisesti.
Lamppu lähtisi yksinkertaisesti mukaan sieltä katosta, lapsille ottaisin vaikka anopin koruja ja ilmottaisin että tämähän näyttää kivalta lapsella, lapsihan voi sen pitääkin itsellään.
Mutta, minä olenkin kusipää joka ei ole tottunut siihen että joku kävelisi ylitseni. Niin pitkään kun minulle ei olle kusipäitä, olen mukava koska oletan että muutkin haluaa heille oltavan mukavia kuten itse haluan että minulle ollaan.
Tiukka puhuttelu miehesi johdolla. Jo tänään! Eihän tuollaisesta mitään tule, sietämätön eukko. Ja lopetat lahjojen tekemisen tähän paikkaan, tee ne omalle perheellesi.
Sano suoraan sille. Jos ei tajua miten tollo on ollut, niin välit poikki.
Tytär ja miniä on aina eri asioita. Voi olla ettei anoppi halua/uskalla tulla hoitamaan lapsia ne tai ostaa heille vaatteita, koska ei tunne mieltymyksiäsi toisin kuin oman tyttärensä. Varsinkin jos miehelläsikin on huonot välit äitiinsä.
Mitä jos puhuisit anopillesi suoraan ja samantien kun huomaat että hän vie tavaroitasi? Ei kai mikään tavara palaudu jos et heti pyydä. Jatkossa lukolliset kaapit vois toimia.
Huh, mikä kiusanhenki. Eihän anopilla ole salakavalasti alkanut tulla muistin kanssa ongelmia? Anoppi saattaa ihmetellä, miksi hänen fleece on sinun kaapissa, ja miksi sinä olet käyttänyt vieraspyyhettä vauvalle.. jne.
Ehdotan, että lopetatte "yhteisellä" kesänviettopaikalla käymisen ja vaikka vuokraatte jostain muualta pariksi viikoksi mökin omaan käyttöön (olisiko jollain muulla tutulla mökkiä jota voisitte vuokrata?). Voisitte olla esim. puolet ajastanne Suomessa anopin seurassa ja puolet omissa oloissanne.
Harkitsisin sinuna myös vakavasti, että näyttäisit kirjoittamasi tekstin ja saamasi vastaukset anopille, jotta anoppikin näkisi, miten typerästi on toiminut.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:59"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:12"]
Oletteko lomalla omien vanhempiesi luona vai koko ajan anopin alakerrassa? Miksi kukaan muu ei asetu tueksesi, vanhempasi, ystäväsi? Eivätkö he usko sinua vai mistä johtuu, että ajaudut aina kynnysmatoksi?
[/quote]
Olemme lomalla myös vanhempieni luona, pidän heidät vain poissa tästä keskustelusta, koska he eivät tähän yhteyteen kuulu. Ystäväni pitävät anoppia ihan kahjona ;) mutta kinä olen se, jonka pitää tästä selvitä lasten kanssa. Ja mieheni, en halua rikkoa perhettäni tällaisen takia. En minä ajaudu aina kynnysmatoksi, ainoastaan kesäpaikassa ja anopin kanssa. Siksi olen ihan ulalla, yleensä pystyn vetämään rajat helposti, mutta nyt yritän punnita lasten asemaa suhteessa isovanhempiin, miten paljon vaarannan sitä - ja mieheni mahdollisuuksia viettää aikaa omassa kesäpaikassaan.
[/quote]
Sinä et vaaranna lasten suhdetta isovanhempiin. Anoppi tekee sen itse. Täällä on jo mainittu että lapsesi eivät todellakaan tule olemaan tyytyväisiä siitä että jossain välissä paljastuu että mummo on julma äidille ja kaikki vain antaa sen tapahtua. Lue tämä ketju uudelleen, ajatuksella. Luulen että ole hieman liian lähellä ongelmaa tunnistaaksesi mikä meitä täällä eniten huolestuttaa.