Saat aikakoneen tunniksi käyttöön. Minne matkustaisit?

Tapaisin mieheni jo aiemmin!

60-luvulle Iso-Britanniaan, Tolkienin juttusille. Kyselisin hänen innostaan suomenkieltä kohtaan, sekä erityisesti haltiakielistä. Ei olisi tunti tarpeeksi, mutta jotain ehtisi silti.

Menisin takaisin 15.4.1995 ja selvittäisin asiat ensirakkauteni kanssa. Kadun, että erosin hänestä ja rakastan häntä vieläkin. Olisin välttänyt avioliiton narsistin kanssa. Ensirakkauteni kuoli viime vuonna, joten mahdollisuudet sovittaa asiat ovat menneet. Rakas, onnea matkaan....

Menisin teini-ikääni, ennen sitä kaikkein pahinta myrskyä sisälläni. Potkaisisin itseäni persuuksille, antaisin pari kunnon litsaria ja käskisin kunnioittamaan vanhempiani, vaikka kuinka vituttaisi ja koko maailma tuntuisi olevan vastaan. Kadun niin paljon kaikkea mitä sanoin vanhemmilleni, kun itselläni oli paha olla. En uskalla pyytää heiltä anteeksi, koska pelkään heidän tulevan surulliseksi kun muistavat tuon kaiken, sitä en tahdo. Mutta samalla tunnen syyllisyyttä siitä, etten vieläkään ole saanut pyydettyä anteeksi, koska tiedän katuvani kovasti koko loppu elämäni, jos en saa pyydettyä heiltä anteeksi ja he kuolevat ennen sitä.

Jos nää lotot jätetään huomioimatta, vaan ihan vaan mitä haluaisi katsella, niin eiköhän väitetyn Jeesuksen vikan vuorokauden tapahtumissa olisi nähtävää. Ps. Saisiko ottaa videota?

Tsekkaisin viimeisimmän loton jättipotin numeron, kirjottaisin ylös ja matkaisin ajassa sen verran taaksepäin että ehtisin laittamaan rivin sen viikon arvontaan. Tässä menisi muutamia minuutteja

Sitten menisin moikkaamaan mun isoäitiä ennen kuolemaansa kun teini-ikäisenä en hänen arvoaan ymmärtänyt mielestäni tarpeeksi. Tässä menisi vaikkapa puoli tuntia.

Välissä pariksi minuutiksi katsomaan dinoja ja vielä paikan päälle alkuräjähdykseen (jos voisin olettaa että minulle ei kävisi kuinkaan).

Sitten nopea piipahdus tämänhetkisen Saksan tienoille estämään Hitlerin vanhempia harrastamasta seksiä silloin kun hänet "aiheuttanut" siittiön ja munasolun kohtaaminen tapahtui.

En muista äkkiseltään kuka keksi ydinenergian mutta tätä henkilöä voisin mennä häiritsemään ratkaisevalla kekimishetkellä myös.

Tässä olisikin kiireinen tunti, mutta sen aikana tulisi tehtyä useampia kivoja juttuja sekä muille että itselle. Toivottavasti koneessa on tekniikka kunnossa!

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 17:40"]

Maki Kolehmaisen ja kumppaneiden  kanssa ehtis tunnissa tuohon lähibaariin siiderille, kokeilisin vampata Makin sänkyyni tuossa ajasa.

[/quote]

Tää on kyllä ihan absoluuttisesti sellainen juttu mihin aikakonetta ei saa missään tapauksessa käyttää!

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 19:58"]

Tsekkaisin viimeisimmän loton jättipotin numeron, kirjottaisin ylös ja matkaisin ajassa sen verran taaksepäin että ehtisin laittamaan rivin sen viikon arvontaan. Tässä menisi muutamia minuutteja

Sitten menisin moikkaamaan mun isoäitiä ennen kuolemaansa kun teini-ikäisenä en hänen arvoaan ymmärtänyt mielestäni tarpeeksi. Tässä menisi vaikkapa puoli tuntia.

Välissä pariksi minuutiksi katsomaan dinoja ja vielä paikan päälle alkuräjähdykseen (jos voisin olettaa että minulle ei kävisi kuinkaan).

Sitten nopea piipahdus tämänhetkisen Saksan tienoille estämään Hitlerin vanhempia harrastamasta seksiä silloin kun hänet "aiheuttanut" siittiön ja munasolun kohtaaminen tapahtui.

En muista äkkiseltään kuka keksi ydinenergian mutta tätä henkilöä voisin mennä häiritsemään ratkaisevalla kekimishetkellä myös.

Tässä olisikin kiireinen tunti, mutta sen aikana tulisi tehtyä useampia kivoja juttuja sekä muille että itselle. Toivottavasti koneessa on tekniikka kunnossa!

[/quote]

Hiilienergiahan on niin paljon parempi ratkaisu.. :D

Ilman ydinvoiman (fissio) keksimistä tuskin olisimme kehittämässä fuusioreaktoria.

Menisin ehdottomasti vain tulevaisuuteen. Vaikka kuukauden päähän jotta saisin ne pirun lotto/eurojackpotit yms :D ..ja muutaman vuoden päähän, tarkistamaan mikä tilanne onko mies, lasta, perhettä. ..jotta voisin vaikuttaa nykyiseen tilanteeseeni. Jos menisin menneisyyteen, en olisi enää sama ihminen kuin nyt. Kuin elokuvasta Perhosvaikutus, pikkujututkin voi muuttaa kaiken..

Mietin monia mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Päädyin kuitenkin palaamaan tunniksi johonkin lapsuuden onnelliseen päivään. Saisin tavata vielä kerran äidin ja monta muuta läheistä, joita ei enää ole.

Takaisin lapsuuteen ennenkuin äitini kuoli.

Pääsykoepäivään kumittamaan yhden raksin pois monivalinnasta. 

13 vuotta taaksepäin aamuyöhön, kun harrastin seksiä yhden nokiainsinöörin kanssa ilman suojaa. Antaisin miehelle kumin. Sain herpeksen.

Varmaan matkustaisin lukion tokaluokkavuodelle. Olin pahasti ihastunut Virpiin ja useasti katsemme kohtasi käytävillä.. Ja ainakin silloin kuvittelin myös hänen puolelta pientä ihastusta. Kuitenkaan kumpikaan ei uskaltautunut kahdenkeskiseen jutteluun. Olin vaan niin sairaan ujo silloin. Matkustaisin hetkeen, jolloin häntä näin viimeisen kerran ja menisin juttelemaan..ennekuin hän lopetti opiskelut ko. lukiossa kesken..

Ai kamala kun itkettää tämä ketju :( itse menisin siihen aikaan kun aloin lihoa tunnesyömisen kautta ja estäisin tämän, hankkisin terapeutin apua tai ihan mitä vain

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 19:53"]

Menisin teini-ikääni, ennen sitä kaikkein pahinta myrskyä sisälläni. Potkaisisin itseäni persuuksille, antaisin pari kunnon litsaria ja käskisin kunnioittamaan vanhempiani, vaikka kuinka vituttaisi ja koko maailma tuntuisi olevan vastaan. Kadun niin paljon kaikkea mitä sanoin vanhemmilleni, kun itselläni oli paha olla. En uskalla pyytää heiltä anteeksi, koska pelkään heidän tulevan surulliseksi kun muistavat tuon kaiken, sitä en tahdo. Mutta samalla tunnen syyllisyyttä siitä, etten vieläkään ole saanut pyydettyä anteeksi, koska tiedän katuvani kovasti koko loppu elämäni, jos en saa pyydettyä heiltä anteeksi ja he kuolevat ennen sitä.

[/quote]

Anteeksipyyntö ei tee heitä surullisiksi, vaan ilahtuneiksi. Luuletko, etteivät he muista niitä aikoja muutenkin? Saattaa olla, että hekin haluaisivat selvittää jotakin sen aikaisia asioita, mutta eivät uskalla. He rakastavat sinua. Ole siis rohkea ja pyydä heiltä anteeksi heti, kun voit! Järkevä teko, johon ei aikakonetta tarvita.

Tilanteisiin, joissa isän isän äiti ja isä ovat siitetyt 1850 +/- 3v.  ja joissa isien nimet kuulisin (siis itse aktia en tahtois nähdä) Kummankaan isästä ei tietoa.

Toukokuun vikaan päivään kaksivuotta sitten. En lähtiskään baariin vaan kertoisin miehelle kuinka rakastan ja pakottaisin puhuun asiat halki. Haettais apua ennenkun mitään pahaa ehtis tapahtua. Pidettäis perhe kasassa. Jos aikaa jäisi, kävisin viel yhdessä lapsuuden joulussa missä olis kaikki rakkaat ja eläimet. Ne kyllä hyviä muistoja, tosin kun tuo yö joka oli lopun alkua avioliitolle.

Hommaisin Hitlerin jollain konstilla ajoissa sinne taidekouluun.

Puoli tuntia taaksepäin, söisin viimisen pariisinmunkin ennen vaimoa. Nyt se ehti.