Olen käyttänyt Ozempic-laihdutuslääkettä nyt puoli vuotta. Jatkokokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pistospäivä keskellä viikkoa ja mahavaivoja seuraavana päivänä. Haittaako jos siirtää pistoksen perjantai-iltaan ja istuskelee mieluummin kotivessassaan? Olen huolellinen ruokaa syödessäni ja purressani enkä hotki. En myöskään käytä ksylitolia kymmentä purkkapalaa enempää vuorokaudessa.

Voi siirtää enintään kolmen vuorokauden rajoissa. Lukee Ozempicin pakkauslehdessä.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin myönnän syöväni aina ja kokoajan ihan liikaa siihen nähden mitä teen, mikä olisi tarve. 

Opeteltu tapa hallita ahdistusta? Alan itkemään, kun väsyn, harmittaa, tulee takapakkia, vastoinkäymisiä, kun tulee oikea nälän tunne.

Rankaiseeko ihminen itseään laihdutuskuureilla, nälällä?

Nälkä ja nälkäkiukku, vihan takanahan on aina pelko.

Onkohan mua pidetty vauvana nälässä? Tai/ja sitten tuputettu lapsena ruokaa, syötetty väkisin; *hyvä ruoka parempi mieli* - lohdutettu ruualla, makeisilla? Ei ole ollut normaalia ruokailutottumusta?

Ja kaava toistuu ja toistuu aikuisena kera alkoholin?

Löytyisköhän tästä tutkimusta?

Eikö näissä laihdutusohjelmissa aina käydä terapeuttikeskusteluja ja sieltä löytyy traumatausta? Kyse onkin psyykkisestä oireesta?

Masennuslääke ahmimiseen, syömishäiriöön?  Kuka on kokeillut ja mitä?  (mirtazapin lisää ruokahalua, se ei siis hyvä)

Kay sokerirasituskokeessa, siellahan selviaisi miksi noin kay.

Tuo laihdutusohjelmien klassikkojuttu traumatausta ei ole niin yleistä kuin laihdutusohjelmat antavat ymmärtää. Enemmän Suomessa on kyse siitä, että on vuosikymmeniä pakotettu lapset syömään aikuisten täyttämät lautaset tyhjiksi.

Lapsellekin luontainen näläntunne katoaa tuolla tavalla. Osalla tulee ainaista riitaa syömisestä ja ruokailua ei ajatella edes miellyttävänä tapahtumana, jossa syödään jotta jaksaisi.

Jos on lapsena saanut mielleyhtymän syömisen ja konfliktin sekä rangaistuksen välille niin siitä on helppoa jatkaa aikuisena käyttämällä syömistä ja juomista itserangaistuksen muotona kun ei ole enää vanhempia laittamassa aikuista ihmistä nurkkaan häpeämään.

Kannattaisi ihan itselleen rehellisesti käydä vaikka kirjoittamalla läpi nämä asiat ja oppia uusia tapoja käsitellä konflikteja. Eihän se ole hyvinvointia edistävää jos aikuinen ihminen rankaisee itseään fyysisellä tuskalla kuten on joutunut lapsena rangaistuksi.

Minullakin on tuota pakkosyöttämistaustaa ja muistan ne monet itkut, jotka salaa itkin kipeän vatsan vuoksi. Minua pidettiin hävyttömästä kun sanoin, että en voi syödä enempää ja sattuu. Kaikilla aikuisilla ei järki riitä ymmärtämään sitä, ettei lapsi voi määräänsä enempää osoittaa kiitollisuuttaan ruoan riittämisestä.

Ozempic is not a weight-loss drug. It is a medicine for adults with type 2 diabetes that, along with diet and exercise, may improve blood sugar.

Miten ootte muuttaneet elintapoja lääkkeen kans?

Jos kyseistä lääkettä määrätään yksistään painonpudotukseen, eikä 2-tyypin diabeteksen hoitoon, niin siitä kannattaa ottaa yhteyttä terveysviranomaisiin tai omaan lääkäriin, jos hän on toiminut väärin.

Tuo selitys ei päde koska lihavuus on nyt räjähtänyt, muuten se ois ollu aina.[/quote]

Mitä osaa ohjelmasta et ymmärtänyt!

Ei siinä puhuttu että KAIKKI lihavat! Että KAIKILTA lihavilta puuttuu...EI siinä niin sanottu!

Siinä oli myös LAIHA ihminen jolta tämä hormoni puuttui.

MEillä on koko suku naispuolisia ja seuraavassa polvessa miespuolisia joilta tämä hormoni puuttuu.

Sillä on jokin hieno nimi, en muista mikä.

ÄLÄ yleistä JO ET tiedä!

Ps näit kerran mustan joutsenen, siis kaikki joutsenet ovat mustia, niinkö.

Vierailija kirjoitti:

Miten ootte muuttaneet elintapoja lääkkeen kans?

Ihan Finelin sivuilta luin ravitsemussuositukset ja tein sinne ruokapäiväkirjan. Sehän näyttää, missä vaiheessa on saanut tarpeeksi esimerkiksi suolaa ja siten oppii syömään järkevämmin.

Proteiinia ihminen tarvii ravitsemusterapeutin mukaan vähintään gramman per painokilo. Jos liikkuu niin sitten jopa kaksi grammaa per painokilo. Kun tuohon lisää sen lusikallisen kasvirasvaa ja vajaan kourallisen pähkinöitä hyvien rasvojen vuoksi.

Itse katsoin ihan Sydänliiton laskurista ihannepainoiseni tarviman kalorimäärän ja pyrin pysyttelemään niissä kaloreissa. Nyt se ei ole vaikeaa kun kerran kone toimii kuten normaalisti pitäisikin. Tunnen nälkää mutta tulen myös nopeasti kylläiseksi. Jos syömisnopeus on ongelma niin kannattaa aloittaa niistä kasviksista. Itse laitan itselleni jo edellisenä iltana seuraavan päivän kasvisannoksen konkreettisesti valmiiksi ja syön ne seuraavana päivänä muistuipa tai sitten ei.

Bmi 31, taidan käydä pyytämässä reseptin. Kuulostaa toimivalta!

kirjoitti:

Tuo laihdutusohjelmien klassikkojuttu traumatausta ei ole niin yleistä kuin laihdutusohjelmat antavat ymmärtää. Enemmän Suomessa on kyse siitä, että on vuosikymmeniä pakotettu lapset syömään aikuisten täyttämät lautaset tyhjiksi.

Lapsellekin luontainen näläntunne katoaa tuolla tavalla. Osalla tulee ainaista riitaa syömisestä ja ruokailua ei ajatella edes miellyttävänä tapahtumana, jossa syödään jotta jaksaisi.

Jos on lapsena saanut mielleyhtymän syömisen ja konfliktin sekä rangaistuksen välille niin siitä on helppoa jatkaa aikuisena käyttämällä syömistä ja juomista itserangaistuksen muotona kun ei ole enää vanhempia laittamassa aikuista ihmistä nurkkaan häpeämään.

Kannattaisi ihan itselleen rehellisesti käydä vaikka kirjoittamalla läpi nämä asiat ja oppia uusia tapoja käsitellä konflikteja. Eihän se ole hyvinvointia edistävää jos aikuinen ihminen rankaisee itseään fyysisellä tuskalla kuten on joutunut lapsena rangaistuksi.

Minullakin on tuota pakkosyöttämistaustaa ja muistan ne monet itkut, jotka salaa itkin kipeän vatsan vuoksi. Minua pidettiin hävyttömästä kun sanoin, että en voi syödä enempää ja sattuu. Kaikilla aikuisilla ei järki riitä ymmärtämään sitä, ettei lapsi voi määräänsä enempää osoittaa kiitollisuuttaan ruoan riittämisestä.

Onhan sekin lapselle traumaattista, kun pakotetaan syömään, eli kyllä todellakin on kyse nimenomaan traumasta siinäkin tapauksessa, kun lasta pakkosyötetään!

Kyseessä on diabeteslääke jota SokeritautiEt tarvitsevat. Lihavat varastivat

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on diabeteslääke jota SokeritautiEt tarvitsevat. Lihavat varastivat

Miten niin varastivat?

Lääkärithän sitä alkoivat suositella pahasti ylipainoisille.

Koska on parempi ja yhteiskunnalle halvempi hoitaa se vakava ylipaino pois.

Kuin että hoitaa terveyskeskuksissa ja sairaalassa lihavuudesta koituvia sairauksia kuten esim:

Rasvamaksa, tuki-ja liikuntaelin vaivat, verenpaine, sydänongelmat, diabetes2, ja muut vastaavat.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on diabeteslääke jota SokeritautiEt tarvitsevat. Lihavat varastivat

Se on reseptilääke.

Sen saa vain, jos lääkäri katsoo sen olevan ko. henkilölle tarpeellinen ja kirjoittaa resptin.

Ehdottomasti hyvä keino laihtua. Muuten tosiaan uhkaa nuo elintasosairaudet. Ka kuka muuten hoitaa nuo reilusti ylipainoiset työhön kykenemättömät. Kun ei oo valtiolla rahaa hoitopaikkoihin eikä hoitajiin. Kevyttä mummoa helpompi hoitaa kuin sairaalloisen lihavaa keski-ikäistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin myönnän ssyöväni aina ja kokoajan ihan liikaa siihen nähden mitä teen, mikä olisi tarve. 

Opeteltu tapa hallita ahdistusta? Alan itkemään, kun väsyn, harmittaa, tulee takapakkia, vastoinkäymisiä, kun tulee oikea nälän tunne.

Rankaiseeko ihminen itseään laihdutuskuureilla, nälällä?

Nälkä ja nälkäkiukku, vihan takanahan on aina pelko.

Onkohan mua pidetty vauvana nälässä? Tai/ja sitten tuputettu lapsena ruokaa, syötetty väkisin; *hyvä ruoka parempi mieli* - lohdutettu ruualla, makeisilla? Ei ole ollut normaalia ruokailutottumusta?

Ja kaava toistuu ja toistuu aikuisena kera alkoholin?

Löytyisköhän tästä tutkimusta?

Eikö näissä laihdutusohjelmissa aina käydä terapeuttikeskusteluja ja sieltä löytyy traumatausta? Kyse onkin psyykkisestä oireesta?

Masennuslääke ahmimiseen, syömishäiriöön?  Kuka on kokeillut ja mitä?  (mirtazapin lisää ruokahalua, se ei siis hyvä)

Syömisestä saa dopamiinia kuten juomisestakin, esim adhd saa aikan sen, että sitä dopamiinia yrittää saada mistä vain, eikä pitkän tähtäimen suunnitelmat pidä.

Hei onko kellään lopettamisesta ? Kertoa ? Kokemuksia?

Minäkin haluaisin tietää, onko joku lopettanut lääkkeen käytön ja lähtikö paino uudelleen nousuun? Kasvoiko ruokahalu, pystyykö mielihaluja vastaan taistelemaan? Nyt lääkkeen saatavuudessa on vaikeuksia ainakin 6/23 loppuun asti ja mahdollisesti saatavuushäiriöt jatkuvat senkin jälkeen. Miten olette pärjänneet, kun lääkkeeseen on tullut saatavuuskatkoksen vuoksi pakollinen stoppi?

No eipä sitää kaikki diabeetikotkaan korvausta saa. Riippuu ihan arvoista, jäi pari pykälää alle jonkun arvon niin itse pitää maksaa. Ja nyt alkoi ällöttävöt pahoinvoinnit, kananmuna röytäysyjä ja oksentelua.