Milloin lemmikkieläimistä tuli "tuntematonta ihmistäkin arvokkaampia"?
Todella usein törmää nykyään ajatusmalliin, että monien mielestä oma lemmikki on tärkeämpi kuin joku tuntematon ihminen. Jos pitäisi valita, antaisiko vaikka paikan väestönsuojassa omalle lemmikille (jos lemmikkejä saisi ottaa mukaan) vai tuntemattomalle lapselle, moni valitsisi sen oman lemmikin. Tai jos palavasta talosta voisi pelastaa vain naapurin mummon tai kissansa, niin moni jättäisi mummon taloon ja poistuisi talosta kissa kainalossa. Oma lemmikki nähdään vierasta ihmistä arvokkaampana. Jos oma lemmikki eläisi 10 vuotta, sitä pidetään arvokkaampana kuin tuntemattoman vauvan elämää, vaikka vauvasta kasvaisi aikanaan yhteiskunnalle veronmaksaja ja yhteisön jäsen.
Missä vaiheessa meno on muuttunut tällaiseksi?
Kommentit (301)
Ylipäätään tässä keskustelussakin olevat viestit jotka asettaa eläimen samalle, tai jopa korkeammalle korokkeelle periaatteellisella tasolla kuin ihmisen hengen kertoo karua kieltään nykymenosta. Tuo yhteisöllisyyden rappeutuminen on hyvä huomio ja pätee tähän lankaan, vaikkei se yhteisöllisyyskään ole se kaikkein keskeisin moraalinen kulmakivi.
Ihmisen henki on eläintä kalliimpi, koska toisin kuin eläin, ihminen on tietoinen ja tiedostava olento joka kykenee asioihin, mihin mikään muu luomakunnan luoma ei kykene.
On totta, että ihminen voi olla julmempi, kauheampi ja sadistisempi kuin mikään toinen luomakunnan olento. Ihminen on kuitenkin myös ainoa luomakunnan olento, joka kykenee pyyteettömästi ja täysin epäitsekkäästi tuntemaan empatiaa ja antamaan apua toisille olennoille. Te lemmikin etusijalle asettavat ajattelette kyynisesti, että ihminen on kykenevä pahaan pahansuopuuttaan, mutta eläin ei. Ihminen on myös kykenevä hyvään täysin vastikeetta ja tämä on se lähtöolettama, josta pitäisi pitää kiinni.
Lemmikistä on enemmän iloia kuin siitä tuntemattomasta ihmisestä.
No kyllähän oma lapsikin on itselle rakkaampi kuin ventovieras lapsi, vaikka sen tietää, että omille vanhemmilleen lapsi voi olla ihan yhtä rakas.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihminen on yhtään arvokkaampi kuin muut eläinlajit?
Ihmisten pitäisi kantaa kylttiä mukanaan ja siinä lukisi "pelastakaa eläimet ennen minua".
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään tässä keskustelussakin olevat viestit jotka asettaa eläimen samalle, tai jopa korkeammalle korokkeelle periaatteellisella tasolla kuin ihmisen hengen kertoo karua kieltään nykymenosta. Tuo yhteisöllisyyden rappeutuminen on hyvä huomio ja pätee tähän lankaan, vaikkei se yhteisöllisyyskään ole se kaikkein keskeisin moraalinen kulmakivi.
Ihmisen henki on eläintä kalliimpi, koska toisin kuin eläin, ihminen on tietoinen ja tiedostava olento joka kykenee asioihin, mihin mikään muu luomakunnan luoma ei kykene.
On totta, että ihminen voi olla julmempi, kauheampi ja sadistisempi kuin mikään toinen luomakunnan olento. Ihminen on kuitenkin myös ainoa luomakunnan olento, joka kykenee pyyteettömästi ja täysin epäitsekkäästi tuntemaan empatiaa ja antamaan apua toisille olennoille. Te lemmikin etusijalle asettavat ajattelette kyynisesti, että ihminen on kykenevä pahaan pahansuopuuttaan, mutta eläin ei. Ihminen on myös kykenevä hyvään täysin vastikeetta ja tämä on se lähtöolettama, josta pitäisi pitää kiinni.
No tuskinpa ne luonnon eläimet laskelmoivat, että nyt kun autan toista, niin siitä ehkä on jonain päivänä myöhemmin hyötyä...
Juuri nyt, tämän ketjun luettuani, lemmikistäni tuli tuntematonta ihmistäkin arvokkaampi.
Minusta tässä nyt sekoitetaan kaksi asiaa. Se, minkälaisia tunteita minulla on esim. omaa lemmikkiäni tai omaa aviomiestäni kohtaan, ei kerro mitään siitä, minkä arvoisia he objektiivisesti ovat. Vaikka tuskin mitään varsinaista objektiivista arvoa on olemassakaan, ellei ole olemassa Jumalaa joka sen määrittelee.
Pelastaisitko ennemmin parhaan ystäväsi vai tuntemattoman, jos olisi pakko valita? Niin.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihminen on yhtään arvokkaampi kuin muut eläinlajit?
Niinpä. Liekö jonkinlaista hyvesignalointia tai opittua käyttäytymistä. Monessa mielessä ihminen vähemmän tällä pallolla ansaitsee elää kuin muut lajit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihminen on yhtään arvokkaampi kuin muut eläinlajit?
Ihmisten pitäisi kantaa kylttiä mukanaan ja siinä lukisi "pelastakaa eläimet ennen minua".
Kyllä muut osaavat toimia niin ilman sitä kylttiäkin
Eri
Tää on vaikea. Olen tosi empaattinen ihminen ja myötäelän paljon jopa sellaisten kanssa, joita en ole koskaan edes tavannut. Autan mielelläni ihmisiä. Jos huomaan jonkun tarvitsevan apua, olen kyllä aina auttamassa.
Silti, kissani ja tätä nykyä myös koirani ovat minulle perheenjäseniä ja korvaamattoman tärkeitä. Kissat ovat olleet läsnä purisemassa ja lohduttamassa silloinkin, kun kukaan ihminen ei ollut. Ne ovat minulle ystäviä.
Ei kai tällaiseen ole yhtä vastausta ennen kuin tilanne olisi oikeasti konkreettisesti kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Juuri nyt, tämän ketjun luettuani, lemmikistäni tuli tuntematonta ihmistäkin arvokkaampi.
Jos sun moraalinen kompassi heilahti toiseen suuntaan pelkästään tässä keskustelussa esitettyjen (asiallisten) mielipiteiden vuoksi niin ei se todellisuudessa koskaan liikahtanutkaan alkuperäisestä asennostaan.
Ts. yksittäisen tuiki tuntemattoman ihmisen mielipiteen vuoksi ei vahva moraalinen pohja järky enkä usko, että olisit ennen tämän lukemistakaan valinnut toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä aiheellisesti voisi kysyä, miksi ihmisen pitäisi olla jotenkin itsestään selvästi arvokkaampi kuin muut eläimet.
Varmaan siksi, että toisin kuin sun lemmikkisi, sun naapurisi todennäköisesti maksaa veroja ja on sillä tavalla arvokkaampi yhteiskunnan jäsenenä kuin vaikka koira. Siksi on järkevämpää yhteiskunnalta pelastaa sun naapurisi kuin sun koirasi.
Kyllä minulla ainakin hätätilanteessa se rakkaus omaa lemmikkiä kohtaan menee sellaisen ajatuksen edelle , että on joku vieras veroja maksava mummo joka pitäisi pelastaa koska raha.
Jos ihan oman hyvinvointini kannalta mietin ap:n kysymystä, niin tähän ikään mennessä olen huomannut, että ihmiset pettävät, jättävät, puukottavat selkään, valehtelevat ja yleensäkin tuottavat pelkästään pettymyksiä. Lemmikkieläimet taas antavat sellaista rakkautta, uskollisuutta ja lojaaliutta johon ihminen ei pysty koskaan. Eli totta kai lemmikkieläin on mulle tärkeämpi missä tahansa tilanteessa. Eläimiin voi luottaa, ihmisiin ei koskaan.
Ihminen on siitä huvittava olento, että se on itse keksinyt itselleen erilaisia jumaluuksia, jotka ovat kuulemma puolestaan luoneet ihmisen "omaksi kuvakseen" ja muuta maailmaa ja elämää hallitsemaan. Sillä onkin sitten kätevää perustella se, miksi ihmisen henki on tärkeämpi kuin vaikka lehmän. Harmi vaan, ettei minkäänlaisen jumaluuden olemassaolosta ole pystytty viimeiseen noin 7000 vuoteen esittämään yhtään varteenotettavaa todistetta.
Halusitte tai ette, me ihmisetkin olemme vain eläimiä. Ihan samalla tavalla me kuolemme, mätänemme ja katoamme kuin kaikki muutkin elävät olennot. Ja kyllä, jos minun pitäisi valita, pelastanko palavasta talosta rakkaat kissani vai jonkun naapurin niin totta helvetissä yrittäisin pelastaa kissani.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olen ajatellut noin aina.
N57
Olet sosiopaatti. Mullakin on rakas koira, mutta ihmiselämä menee aina sen edelle!
Oma perheenjäsen vai ällönaapuri? Miten äärettömän vaikea päätös!
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on siitä huvittava olento, että se on itse keksinyt itselleen erilaisia jumaluuksia, jotka ovat kuulemma puolestaan luoneet ihmisen "omaksi kuvakseen" ja muuta maailmaa ja elämää hallitsemaan. Sillä onkin sitten kätevää perustella se, miksi ihmisen henki on tärkeämpi kuin vaikka lehmän. Harmi vaan, ettei minkäänlaisen jumaluuden olemassaolosta ole pystytty viimeiseen noin 7000 vuoteen esittämään yhtään varteenotettavaa todistetta.
Halusitte tai ette, me ihmisetkin olemme vain eläimiä. Ihan samalla tavalla me kuolemme, mätänemme ja katoamme kuin kaikki muutkin elävät olennot. Ja kyllä, jos minun pitäisi valita, pelastanko palavasta talosta rakkaat kissani vai jonkun naapurin niin totta helvetissä yrittäisin pelastaa kissani.
Joka minun talooni tulee yksikin, joka väittää ihmistä eläimeksi saa hän syödä lattialta niin kuin muutkin eläimet.
Kunpa se muiden ihmisten pahuus jäisikin pelkän vastaansanomisen tasolle!