Koulumenestyksellä ei ole mitään väliä

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 10:15"]

Kertoisitko, mitä ne tiedonhankintataidot ovat ihan käytännössä? Muutama kunnon esimerkki opetuksen sisällöstä olisi kiva nähdä.

Olen kuullut muutamalta lapsensa arvosanoihin pettyneeltä vanhemmalta juuri tuon sinun ajatuksesi. Kun olen pyytänyt konkreettisia esimerkkejä, on jääty sille tasolle, että "miksi pitäisi opiskella jotain toista maailmansotaa, kun siitä voi hakea tietoa netistäkin". Onko sinulla tarjota jotakin pitemmälle ajateltua?

Ja tuosta sanallisesta arvioinnista sitten se käytännön puoli: jokaiselle numeroarvosanalle muodostuu hyvin nopeasti sanallinen vastine, jota käytetään rutiininomaisesti, koska muuhun ei ole aikaa (eikä tarvetta, koska sisältö on kuitenkin taas se sama). Tälle sanalliselle arviolle voidaan taas antaa järjestysnumero - ja hups, olllaanko taas numeroarvostelun äärellä, mitäs luulet?

[/quote]

tarkoitan sitä, että perusasiat (esim. historiassa kausaliteetit) on tietenkin hyvä osata, mutta niin, että tiedot on kytketty käytäntöön. Lasten erilaiset vahvuudet tulisi ottaa huomioon. Ja numeroarvostelu on todella huono esim kielissä: mitä se kertoo kielen eri osa-alueiden hallinnasta? Ei yhtään mitään.... Ja tiedonhaku puolestaan on sitä kriittistä ajattelua, joka pohjautuu faktatietoon ja omiin mielipiteisiin. Että ei esim. usko kaikkea tietona esitettyä, esim. tällä palstalla.

Ap ,on niin OIKEASSA.

Esim. Merkonomiksi opiskellut tyttö hakee kesätyöpaikkaa kaupasta mutta ei saa!Vaan sellanen tyttö saa paikan joka on luonteeltaan ja vahvuuksiltaan sopiva kaupantyöhön, eikä ole kaupallisen koulun papereita.

I'm sorry.

Kyllä lukio ainakin on ihan hyvää yleissivistystä.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:32"]

Perinteiset kokeet joutaisi myös unohtaa. Mitä se kertoo osaamisesta, jos jännittää kokeessa niin kovasti, että unohtaa kaiken? Ja jotkut osaavat kertoa paremmin kuin kirjoittaa. Miksi kirjallinen koe on muka ainoa ja paras tapa mitata osaamista?

[/quote]

No onhan niitä näyttökokeitakin. Pianokokeet, työnäytteet sun muut. 

Jos noin yleisesti ottaen ei jännityksen takia pysty koetta tekemään, niin kyllähän se kertoo ihmisestä ja hänen työkyvystään tosi paljon.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:32"]

Perinteiset kokeet joutaisi myös unohtaa. Mitä se kertoo osaamisesta, jos jännittää kokeessa niin kovasti, että unohtaa kaiken? Ja jotkut osaavat kertoa paremmin kuin kirjoittaa. Miksi kirjallinen koe on muka ainoa ja paras tapa mitata osaamista?

[/quote]

No onhan niitä näyttökokeitakin. Pianokokeet, työnäytteet sun muut. 

Jos noin yleisesti ottaen ei jännityksen takia pysty koetta tekemään, niin kyllähän se kertoo ihmisestä ja hänen työkyvystään tosi paljon.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:29"]

Mieleltään sairas narsistiopettaja voi käyttää numeroita myös kostovälineenä jos ei vaikka tykkää opettamastaan lapsesta. Sanallisesta palautteesta tuollainen on helpompi havaita.

Minä olin koulussa aktiivinen, en hälissyt tunneilla, tein kotitehtävät ajallaan ja sain kokeista 9 ja 10, osallistuin ryhmätehtäviin. Silti todistukseen tämä lehmä kirjoitti joka kerta korkeintaan 7. Sai myös raivokohtauksen kun oli ollut pitkällä sairauslomalla ja sijainen olikin laittanut todistukseen sen 10. Oli oikein rehtorilta mennyt vaatimaan minun numeroni pudottamista koska olin kuulemma ihan paska (suora lainaus tuo ihan paska siitä mitä satuin kuulemaan "puolivahingossa").

[/quote]

Mulla oli samanlainen opettaja englannissa lukiossa.. vähänkö akka v***i kun kirjoitin sitten tyylipuhtaan L:n yo-kokeissa ja kävin vielä ennen lukion loppua suorittamassa yhden Cambridgen yliopiston kielikokeenkin, siitäkin täydet pisteet. Muistin toki kertoa tämän opettajalle sitten lakkiaisissa. Ikinä mulle ei selvinnyt mitä pahaa olin hälle tehnyt.

Kummasti ne luokkakaverit joilla oli koulussa hyviä numeroita ovat nyt diplomi-insinöörejä, tohtoreita tms, aika moni tehnyt uraa ulkomailla. Osa kymmeniä vuosia.

Se toinen porukka paskoine numeroineen ja kovisasenteineen on sitten työttöminä, yksi on lähiöräkälässä tajoilemassa.

Mutta ei. Eihän NUMEROILLA mitään tee eivätkä ne mitään kerro. Hih!

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:32"]

Mulla ei ole onneksi ollut. Olin tosi huono koulussa kun ei kiinnostanut, varsinkin yläasteella. Lopputodistuksen keskiarvo peruskoulusta 6,4. Kotipaikkakunnallani pääsin sillä onneksi lukioon, mutta ei sielläkään koulu kauheasti napannut, joten jotenkuten sekin tuli läpi kitkuteltua. Helpoimmilla mahdollisilla aineilla toki kuten lyhyt matematiikka, mahdollisimman vähän kieliä.

Mua ei nuorena opiskelu kiinnostanut joten lukion jälkeen menin tehtaaseen töihin. Lähempänä 30 vuoden ikää alkoi kuitenkin kiinnostaa joku siisti päivätyö, ja päätin lähteä opiskelemaan. Paskoilla papereillani pääsin yliopistoon siten, että tietojenkäsittelytieteessä johon hain, oli 15 opiskelijan kiintiö jotka pääsee suoraan pääsykokeella, riippumatta todistuksesta. Minä pääsin siinä, valmistuin ja olen ollut alan hommissa siitä asti. Ei ne onneksi aina pilaa siis mahdollisuuksia ne nuoruuden typeryyksissä hankitut huonot peruskoulu- tai lukiopaperit.

[/quote]

Minäkin pääsin pääsykoekiintiössä. Paperit olivat matemaattisten aineiden osalta aivan paskat. Pidin yhden välivuoden, toisen olin AMK:ssa ja sitten pääsin Aaltoon (teknillinen), koska opiskelin lukion matematiikan ja kemian uudelleen.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:24"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:18"]

suurin osa koulussa opetettavista asioista on aivan turhia. Nippelitiedon ja ulkoa opiskelun sijaan lapsille pitäisi opettaa tiedonhankintataitoja ja omien vahvuuksien hyödyntämistä. Koko numeroarvostelu joutaisi lakkauttaa, se ei kerro lapsen osaamisesta yhtään mitään. Parempi olisi sanallinen palaute koko koulun ajan. Taitavat vain ne numerot olla tärkeämpiä vanhemmille, jotta pääsevät lapsillaan pätemään...

[/quote] kyllä ne numerot kertoo jotain ja viimeistään ylppärikirjoituksissa miten sitä koulua on käyty, no jos tyytyy aan papereihin niin mikäs siinä. Peruskoulun jälkeen voi mennä amikseen.
[/quote]
Meillä on paskoja lääkäreitä juuri tämän takia.... Ihmisläheiseen työhön mennään matikan osaamisella. Sosiaalisia taitoja ei muka tarvita. Moni 8 oppilas olisi parempi pomo kuin moni 10 oppilas. Koulu on tehty vain niille jotka oppivat pänttäämällä ja oppivat asiat lukemalla ulkoa. Peruskoulua on alettu muuttaa siksi että on huomattu ettei kaikille lapsille tämä opiskelutapa sovellu. Itse olin huono teoreettisissa aineissa kuten matikka, kemia, fysiikka koska niissä piti opetella kaikenlaista shaibaa ulkoa "tämmöiset lait vaan on keksitty ja vaikka näissä ei ole mitään järkeä niin näin vaan on päätetty että tämä laskukaava muodostuu, opettele ulkoa." -mielestäni se että pystyy jotain muistamaan ulkoa ei kerro mitään ihmisen älykkyydestä. Minun 4v lapsi ei osaa lukea mutta muistaa sanahahmot ulkoa joten voi lukea vaikka mitä, ei hän silti osaa lukea. Itse olin hyvä kaikissa aineissa missä sai käyttää luovuutta, jopa uskonto, yhteiskuntaoppi ja historia menivät kun tehtävät eivät olleet tasoa "lue ja opettele ulkoa." Vaan oli tarinankerrontaa, esitelmiä, yrityksen perustamista jne. Keskiarvo oli 8,5 - sitä tiputti juuri nämä matemaattiset teoria-aineet kun muuten oli 9-10 rivi.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 10:15"]

Kertoisitko, mitä ne tiedonhankintataidot ovat ihan käytännössä? Muutama kunnon esimerkki opetuksen sisällöstä olisi kiva nähdä.

Olen kuullut muutamalta lapsensa arvosanoihin pettyneeltä vanhemmalta juuri tuon sinun ajatuksesi. Kun olen pyytänyt konkreettisia esimerkkejä, on jääty sille tasolle, että "miksi pitäisi opiskella jotain toista maailmansotaa, kun siitä voi hakea tietoa netistäkin". Onko sinulla tarjota jotakin pitemmälle ajateltua?

Ja tuosta sanallisesta arvioinnista sitten se käytännön puoli: jokaiselle numeroarvosanalle muodostuu hyvin nopeasti sanallinen vastine, jota käytetään rutiininomaisesti, koska muuhun ei ole aikaa (eikä tarvetta, koska sisältö on kuitenkin taas se sama). Tälle sanalliselle arviolle voidaan taas antaa järjestysnumero - ja hups, olllaanko taas numeroarvostelun äärellä, mitäs luulet?

[/quote]

tarkoitan sitä, että perusasiat (esim. historiassa kausaliteetit) on tietenkin hyvä osata, mutta niin, että tiedot on kytketty käytäntöön. Lasten erilaiset vahvuudet tulisi ottaa huomioon. Ja numeroarvostelu on todella huono esim kielissä: mitä se kertoo kielen eri osa-alueiden hallinnasta? Ei yhtään mitään.... Ja tiedonhaku puolestaan on sitä kriittistä ajattelua, joka pohjautuu faktatietoon ja omiin mielipiteisiin. Että ei esim. usko kaikkea tietona esitettyä, esim. tällä palstalla.

[/quote]

Toisin sanoen et yhtään tiedä, mistä puhut.

Antaapa nyt tulla niitä konkreettisia esimerkkejä. Aloita vaikka siitä, kuinka kytket toisen maailmansodan käytäntöön. Ja jatka sitten siitä, kuinka otat yhtaikaa 30 neljätoistavuotiaan yksilölliset vahvuudet, heikkoudet ja motivaation huomioon niitä kytköksiä tehdessäsi.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 10:15"]

Kertoisitko, mitä ne tiedonhankintataidot ovat ihan käytännössä? Muutama kunnon esimerkki opetuksen sisällöstä olisi kiva nähdä.

Olen kuullut muutamalta lapsensa arvosanoihin pettyneeltä vanhemmalta juuri tuon sinun ajatuksesi. Kun olen pyytänyt konkreettisia esimerkkejä, on jääty sille tasolle, että "miksi pitäisi opiskella jotain toista maailmansotaa, kun siitä voi hakea tietoa netistäkin". Onko sinulla tarjota jotakin pitemmälle ajateltua?

Ja tuosta sanallisesta arvioinnista sitten se käytännön puoli: jokaiselle numeroarvosanalle muodostuu hyvin nopeasti sanallinen vastine, jota käytetään rutiininomaisesti, koska muuhun ei ole aikaa (eikä tarvetta, koska sisältö on kuitenkin taas se sama). Tälle sanalliselle arviolle voidaan taas antaa järjestysnumero - ja hups, olllaanko taas numeroarvostelun äärellä, mitäs luulet?

[/quote]

tarkoitan sitä, että perusasiat (esim. historiassa kausaliteetit) on tietenkin hyvä osata, mutta niin, että tiedot on kytketty käytäntöön. Lasten erilaiset vahvuudet tulisi ottaa huomioon. Ja numeroarvostelu on todella huono esim kielissä: mitä se kertoo kielen eri osa-alueiden hallinnasta? Ei yhtään mitään.... Ja tiedonhaku puolestaan on sitä kriittistä ajattelua, joka pohjautuu faktatietoon ja omiin mielipiteisiin. Että ei esim. usko kaikkea tietona esitettyä, esim. tällä palstalla.

[/quote]

Toisin sanoen et yhtään tiedä, mistä puhut.

Antaapa nyt tulla niitä konkreettisia esimerkkejä. Aloita vaikka siitä, kuinka kytket toisen maailmansodan käytäntöön. Ja jatka sitten siitä, kuinka otat yhtaikaa 30 neljätoistavuotiaan yksilölliset vahvuudet, heikkoudet ja motivaation huomioon niitä kytköksiä tehdessäsi.

[/quote]

no vaikkapa niin, että pohditaan, kuinka toinen maailmansota näkyy mediassa viikon ajan, ja millaiseksi se on maailmamme ja ajattelumme muokannut (esim. kansalliset stereotypiat). Kehitellään ajatusleikkejä siitä, miten eläisimme nyt, jos lopputulos olisi ollut toinen. Oppilaat saavat itse valita tavan, jolla osaamistaan näyttävät, esim. essee, tutkielma, esitelmä, elokuva, peli, oppitunti.

Kuuntelin maanantaiaamuna Ajantasa-lähetystä, jossa keskusteltiin koulusta. Studiossa oli joku turkulainen naisopettaja, joka on kovasti arvostellut peruskoulua. Kaikki on väärin ja kaikki pitäisi uudistaa. Ongelma on vain siinä, että tämä arvostelija ja hänen hengenheimolaisensa eivät osaa kertoa yhtään kokreettista esimerkkiä, mitä koulussa sitten pitäisi tehdä. Ainut ajatus tuntui olevan, että pulpetit ei saa olla jonoissa ja oppilaiden pitää päästä huomattavasti enemmän ääneen. Molemmat kuitenkin toteutuvat jo nytkin, jos oppilasmäärä luokassa ei ole mahdottoman suuri ja jos luokassa ei ole useita erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Koko lähetyksen ajan odottelin, milloin päästään puhumaan konkreettisista ehdotuksista ja oppisisällöistä. Ei päästy koskaan!

Usein vaaditaan, että pitää opettaa tiedonhankintatapaoja. Sitä on opetettu jo vuosikausia. Mutta juuri ne, jotka erityisesti hyötyisivä siitä, ovat täysin "jossakin muualla". Ei ole kovinkaan kestävä argumentti, että ei koulussa tarvitse opiskella vaikkapa toisen maailmansodan tapahtumia, koska kaikki löytyy netistä. Kyllä löytyy, jos tietää, mitä etsii. Ilman perustietojen ja -taitojen hallintaa netistä ei ole kovinkaan paljon apua. Usein vaaditaan myöskin yrittäjyyden opetusta, mutta sitäkin on ollut tarjolla jo vuosikausia. Monessa lukiossa se on erittäin suosittu kurssi.

En tiedä, miten muuten kuin normaalilla koulunkäynnillä voi tukea oppilaan vahvuuksia. Pitääkö yhteiskunnan nekin luetella. Eikö nuoret osaa tehdä itse minkäänlaisia johtopäätöksiä? Luulisi, että jos joku on matikassa tai kielissä täysi tumpelo, niin ei hän edes lähde sellaisille aloille pyrkimään, missä niitä vaaditaan. Mikä on vanhempien vastuu? Eikö kotona keskustella koulusta ja tulevaisuudensuunnitelmista? Ei kai sitten.

Kaikenkaikkiaan ihmettelen, että nykyään pitäisi vaan kaikki hommat hoitaa digitaalisesti. Ei tietokone ja netti ole eikä saa olla isäntä, vaan renki, työkalu. Aivotutkijat sanovat, että aivot kehittyvät juurikin käsillä tekemällä, siis kirjoittamalla kynällä paperille, tekemällä käsin erilaisia käsitöitä. Jo nyt on nähtävissä, että monet lapset ovat motorisesti yllättävän kömpelöitä. Motoriikka ei kehity pelkästään nettiä näpelöimällä.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 10:15"]

Kertoisitko, mitä ne tiedonhankintataidot ovat ihan käytännössä? Muutama kunnon esimerkki opetuksen sisällöstä olisi kiva nähdä.

Olen kuullut muutamalta lapsensa arvosanoihin pettyneeltä vanhemmalta juuri tuon sinun ajatuksesi. Kun olen pyytänyt konkreettisia esimerkkejä, on jääty sille tasolle, että "miksi pitäisi opiskella jotain toista maailmansotaa, kun siitä voi hakea tietoa netistäkin". Onko sinulla tarjota jotakin pitemmälle ajateltua?

Ja tuosta sanallisesta arvioinnista sitten se käytännön puoli: jokaiselle numeroarvosanalle muodostuu hyvin nopeasti sanallinen vastine, jota käytetään rutiininomaisesti, koska muuhun ei ole aikaa (eikä tarvetta, koska sisältö on kuitenkin taas se sama). Tälle sanalliselle arviolle voidaan taas antaa järjestysnumero - ja hups, olllaanko taas numeroarvostelun äärellä, mitäs luulet?

[/quote]

tarkoitan sitä, että perusasiat (esim. historiassa kausaliteetit) on tietenkin hyvä osata, mutta niin, että tiedot on kytketty käytäntöön. Lasten erilaiset vahvuudet tulisi ottaa huomioon. Ja numeroarvostelu on todella huono esim kielissä: mitä se kertoo kielen eri osa-alueiden hallinnasta? Ei yhtään mitään.... Ja tiedonhaku puolestaan on sitä kriittistä ajattelua, joka pohjautuu faktatietoon ja omiin mielipiteisiin. Että ei esim. usko kaikkea tietona esitettyä, esim. tällä palstalla.

[/quote]

Toisin sanoen et yhtään tiedä, mistä puhut.

Antaapa nyt tulla niitä konkreettisia esimerkkejä. Aloita vaikka siitä, kuinka kytket toisen maailmansodan käytäntöön. Ja jatka sitten siitä, kuinka otat yhtaikaa 30 neljätoistavuotiaan yksilölliset vahvuudet, heikkoudet ja motivaation huomioon niitä kytköksiä tehdessäsi.

[/quote]

no vaikkapa niin, että pohditaan, kuinka toinen maailmansota näkyy mediassa viikon ajan, ja millaiseksi se on maailmamme ja ajattelumme muokannut (esim. kansalliset stereotypiat). Kehitellään ajatusleikkejä siitä, miten eläisimme nyt, jos lopputulos olisi ollut toinen. Oppilaat saavat itse valita tavan, jolla osaamistaan näyttävät, esim. essee, tutkielma, esitelmä, elokuva, peli, oppitunti.

[/quote]

Mistä ne oppilaat osaisivat  tuon kaiken päätellä, jolleivät olisi ennen "esseetä, tutkielmaa, esitelmää, elokuvaa, peliä, oppituntia (?) ja ajatusleikkejä" lukeneet tarpeeksi perusteellista, kohtalaisen neutraalia ja yleisesti hyväksyttyä selostusta toisesta maailmansodasta ja siihen johtaneista syistä?

Jonkinlainen yleissivistävä pohja pitää ihmisellä olla että hän pystyy sitä tietoa etsimään. Mun mielestä ei ole oleellista muistaa kaikkea ulkoa, faktat voi aina tarkistaa, mutta pitää tietää mistä kaikesta voi tietää. Ainakin sellaiset yleisluontoiset suuret linjat on hyvä olla hallussa aiheesta kuin aiheesta, ja sitten oman kiinnostuksen ja tarpeen mukaan niitä tietoja voi sitten elämänsä aika täydentää ja tarkentaa.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 10:15"]

Kertoisitko, mitä ne tiedonhankintataidot ovat ihan käytännössä? Muutama kunnon esimerkki opetuksen sisällöstä olisi kiva nähdä.

Olen kuullut muutamalta lapsensa arvosanoihin pettyneeltä vanhemmalta juuri tuon sinun ajatuksesi. Kun olen pyytänyt konkreettisia esimerkkejä, on jääty sille tasolle, että "miksi pitäisi opiskella jotain toista maailmansotaa, kun siitä voi hakea tietoa netistäkin". Onko sinulla tarjota jotakin pitemmälle ajateltua?

Ja tuosta sanallisesta arvioinnista sitten se käytännön puoli: jokaiselle numeroarvosanalle muodostuu hyvin nopeasti sanallinen vastine, jota käytetään rutiininomaisesti, koska muuhun ei ole aikaa (eikä tarvetta, koska sisältö on kuitenkin taas se sama). Tälle sanalliselle arviolle voidaan taas antaa järjestysnumero - ja hups, olllaanko taas numeroarvostelun äärellä, mitäs luulet?

[/quote]

tarkoitan sitä, että perusasiat (esim. historiassa kausaliteetit) on tietenkin hyvä osata, mutta niin, että tiedot on kytketty käytäntöön. Lasten erilaiset vahvuudet tulisi ottaa huomioon. Ja numeroarvostelu on todella huono esim kielissä: mitä se kertoo kielen eri osa-alueiden hallinnasta? Ei yhtään mitään.... Ja tiedonhaku puolestaan on sitä kriittistä ajattelua, joka pohjautuu faktatietoon ja omiin mielipiteisiin. Että ei esim. usko kaikkea tietona esitettyä, esim. tällä palstalla.

[/quote]

Toisin sanoen et yhtään tiedä, mistä puhut.

Antaapa nyt tulla niitä konkreettisia esimerkkejä. Aloita vaikka siitä, kuinka kytket toisen maailmansodan käytäntöön. Ja jatka sitten siitä, kuinka otat yhtaikaa 30 neljätoistavuotiaan yksilölliset vahvuudet, heikkoudet ja motivaation huomioon niitä kytköksiä tehdessäsi.

[/quote]

no vaikkapa niin, että pohditaan, kuinka toinen maailmansota näkyy mediassa viikon ajan, ja millaiseksi se on maailmamme ja ajattelumme muokannut (esim. kansalliset stereotypiat). Kehitellään ajatusleikkejä siitä, miten eläisimme nyt, jos lopputulos olisi ollut toinen. Oppilaat saavat itse valita tavan, jolla osaamistaan näyttävät, esim. essee, tutkielma, esitelmä, elokuva, peli, oppitunti.

[/quote]

Mistä ne oppilaat osaisivat  tuon kaiken päätellä, jolleivät olisi ennen "esseetä, tutkielmaa, esitelmää, elokuvaa, peliä, oppituntia (?) ja ajatusleikkejä" lukeneet tarpeeksi perusteellista, kohtalaisen neutraalia ja yleisesti hyväksyttyä selostusta toisesta maailmansodasta ja siihen johtaneista syistä?

[/quote]

onko se pakko lukea?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:59"]

Itselleni kaikki koulut peruskoulun jälkeen ovat olleet vain "muodollisen uskottavuuden hankkimista". Se että papereissa lukee inssi, dippainissi ja sähköarska ei todellakaan kerro siitä mitä oikeasti osaan ja miksi työnantajani maksaa minulle hyvin 

[/quote]

Tässähän ei ole muuta ongelmaa kuin se, että sähköala on sen verran reguloitu, että ilman sähköarskan pätevyyttä et saa edes omassa seinässä olevaa omaa pistorasiaa omilla käsilläsi vaihtaa.

Eikä rajoitu sähköalaan.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 10:15"]

Kertoisitko, mitä ne tiedonhankintataidot ovat ihan käytännössä? Muutama kunnon esimerkki opetuksen sisällöstä olisi kiva nähdä.

Olen kuullut muutamalta lapsensa arvosanoihin pettyneeltä vanhemmalta juuri tuon sinun ajatuksesi. Kun olen pyytänyt konkreettisia esimerkkejä, on jääty sille tasolle, että "miksi pitäisi opiskella jotain toista maailmansotaa, kun siitä voi hakea tietoa netistäkin". Onko sinulla tarjota jotakin pitemmälle ajateltua?

Ja tuosta sanallisesta arvioinnista sitten se käytännön puoli: jokaiselle numeroarvosanalle muodostuu hyvin nopeasti sanallinen vastine, jota käytetään rutiininomaisesti, koska muuhun ei ole aikaa (eikä tarvetta, koska sisältö on kuitenkin taas se sama). Tälle sanalliselle arviolle voidaan taas antaa järjestysnumero - ja hups, olllaanko taas numeroarvostelun äärellä, mitäs luulet?

[/quote]

tarkoitan sitä, että perusasiat (esim. historiassa kausaliteetit) on tietenkin hyvä osata, mutta niin, että tiedot on kytketty käytäntöön. Lasten erilaiset vahvuudet tulisi ottaa huomioon. Ja numeroarvostelu on todella huono esim kielissä: mitä se kertoo kielen eri osa-alueiden hallinnasta? Ei yhtään mitään.... Ja tiedonhaku puolestaan on sitä kriittistä ajattelua, joka pohjautuu faktatietoon ja omiin mielipiteisiin. Että ei esim. usko kaikkea tietona esitettyä, esim. tällä palstalla.

[/quote]

Toisin sanoen et yhtään tiedä, mistä puhut.

Antaapa nyt tulla niitä konkreettisia esimerkkejä. Aloita vaikka siitä, kuinka kytket toisen maailmansodan käytäntöön. Ja jatka sitten siitä, kuinka otat yhtaikaa 30 neljätoistavuotiaan yksilölliset vahvuudet, heikkoudet ja motivaation huomioon niitä kytköksiä tehdessäsi.

[/quote]

no vaikkapa niin, että pohditaan, kuinka toinen maailmansota näkyy mediassa viikon ajan, ja millaiseksi se on maailmamme ja ajattelumme muokannut (esim. kansalliset stereotypiat). Kehitellään ajatusleikkejä siitä, miten eläisimme nyt, jos lopputulos olisi ollut toinen. Oppilaat saavat itse valita tavan, jolla osaamistaan näyttävät, esim. essee, tutkielma, esitelmä, elokuva, peli, oppitunti.

[/quote]

Mistä ne oppilaat osaisivat  tuon kaiken päätellä, jolleivät olisi ennen "esseetä, tutkielmaa, esitelmää, elokuvaa, peliä, oppituntia (?) ja ajatusleikkejä" lukeneet tarpeeksi perusteellista, kohtalaisen neutraalia ja yleisesti hyväksyttyä selostusta toisesta maailmansodasta ja siihen johtaneista syistä?

[/quote]

onko se pakko lukea?

[/quote]

Pahasti jälkeenjääneille ja huonosti motivoituneille toki voi lukea ääneen tai esittää nukketeatterina.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:40"]

Tässähän ei ole muuta ongelmaa kuin se, että sähköala on sen verran reguloitu, että ilman sähköarskan pätevyyttä et saa edes omassa seinässä olevaa omaa pistorasiaa omilla käsilläsi vaihtaa.

Eikä rajoitu sähköalaan.

[/quote]

...sähkö(työ)turvallisuuslaissa sanotan mm sellaistakin, että saa SP2:n (eli alle 1kV asennusluvat, käytännössä OK-taloihin ja pieniiin rivareihin) kun tekee alan töitä kuuden vuoden ajan ja suorittaa Sähköturvallisuus 2-tentin. Tämä onnistuu kevyesti ilman päivääkään varsinaisia sähköalan opintoja jos vaan on terävät hoksottimet ja käynyt peruskoulun.

Voit olla sähkövoimatekniikasta väitellyt, mutta jos et omaa tarpeeksi TYÖMAILLA tai labroissa hankitua (pätevän henkilön valvomaa) työkokemusta, et tee mitään asennuksia. Siihen ei auta koulun penkeillä istuminen, voi kyllä avittaa mutta raaka käsien likaaminen on ehdoton edellytys.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:11"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:40"]

Tässähän ei ole muuta ongelmaa kuin se, että sähköala on sen verran reguloitu, että ilman sähköarskan pätevyyttä et saa edes omassa seinässä olevaa omaa pistorasiaa omilla käsilläsi vaihtaa.

Eikä rajoitu sähköalaan.

[/quote]

...sähkö(työ)turvallisuuslaissa sanotan mm sellaistakin, että saa SP2:n (eli alle 1kV asennusluvat, käytännössä OK-taloihin ja pieniiin rivareihin) kun tekee alan töitä kuuden vuoden ajan ja suorittaa Sähköturvallisuus 2-tentin. Tämä onnistuu kevyesti ilman päivääkään varsinaisia sähköalan opintoja jos vaan on terävät hoksottimet ja käynyt peruskoulun.

Voit olla sähkövoimatekniikasta väitellyt, mutta jos et omaa tarpeeksi TYÖMAILLA tai labroissa hankitua (pätevän henkilön valvomaa) työkokemusta, et tee mitään asennuksia. Siihen ei auta koulun penkeillä istuminen, voi kyllä avittaa mutta raaka käsien likaaminen on ehdoton edellytys.

 
[/quote]

Linkkaatko työpaikkailmoituksen missä haetaan kuudeksi vuodeksi epäpätevää harjoittelijaa ja tietenkin niin että saa sentään normaalin palkan? Olen aidosti halukas hakemaan.

On toki totta, että numerot usein kertovat jotakin ahkeruudesta ja toki jotain älykkyydestä sekä yleissivistyksestä. Mutta loppujen lopuksi ei ne määritä ketään ihmisenä, kenenkään loppuelämää ja kaikkea ei oikeasti tarvitse, mitä koulussa opiskellaan. . Tiedän myös ihmisiä, joilta ei ole koskaan kysytty yo-kirjoitusten arvosanoja ja he ovat pärjänneet hyvin elämässä.

Toki joillekin linjoille vaaditaan hyvät arvosanat ja yleissivistyksestä ei ole mitään haittaakaan. Mutta huono koulumenestys ei tee ihmisestä epäonnistunutta, vaan hän voi olla hyvä jossakin muussa asiassa ja pärjätä siinä loistavasti. Osa haluaa kohdistaa kiinnostuksensa johonkin muihin juttuihin ja osa suuntautua sellaiselle alalle, jota ei peruskoulussa/lukiossa opi. Kaikki ei myöskään vaadi itseltään niin paljoa ja heille itselleen voi riittää ns. matala koulutus. Sekin on ihan fine.

T: Useita stipendejä (mm. pari kertaa luokan paras keskiarvo) saanut Helsingin "eliitti"lukiolainen