Koulumenestyksellä ei ole mitään väliä

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:18"]

suurin osa koulussa opetettavista asioista on aivan turhia. Nippelitiedon ja ulkoa opiskelun sijaan lapsille pitäisi opettaa tiedonhankintataitoja ja omien vahvuuksien hyödyntämistä. Koko numeroarvostelu joutaisi lakkauttaa, se ei kerro lapsen osaamisesta yhtään mitään. Parempi olisi sanallinen palaute koko koulun ajan. Taitavat vain ne numerot olla tärkeämpiä vanhemmille, jotta pääsevät lapsillaan pätemään...

[/quote] kyllä ne numerot kertoo jotain ja viimeistään ylppärikirjoituksissa miten sitä koulua on käyty, no jos tyytyy aan papereihin niin mikäs siinä. Peruskoulun jälkeen voi mennä amikseen.

Kyllä numerot kertoo paljon. Ei tietty alakoulun opetuksessa, mutta jo yläasteella, jolloin kokeisiinkin vaaditaan enemmän ja lukiossa sitten vielä korostuu. Peruskoulussa opetetaan perusta, jonka päälle tapahtuu sitten se opiskelu. Ammattiopistossa ja lukiossa on jo paljon tiedonhankintaa, korkeakoulussa sitten jo vielä enemmän. Kuitenkin siihen tiedonhankintaan vaaditaan tiettyjä asioita mm. kielten opiskelu, äidinkielentaidot, yleissivistystä eri aiheista.

Ap on osittain oikeassa - tiedonhankintataidot ja omien vahvuuksinen tunteminen ja hyödyntäminen ovat tärkeitä. Koulun pitäisi keskittyä näihin. Silti kuitenkin on asioita, joita aina vain kuuluu oppia koulussa - osa klassikkojuttuja, osa sellaista mikä muuttuu ajan myötä. 

Erittäin tärkeänä - kun nyt omien lasten koulutaivalta aina lukionjälkeisiin opiskeluihin saakka olen seurannut - pidän sitä, että koulussa oppii tekemään töitä tavoitteiden eteen. Jossain vaiheessa se on kuitenkin edessä, ja mitä myöhemmin sen hoksaa ja oppii, sitä vaikeampaa se näyttää olevan.  

Valitettavasti jatko-opiskelupaikkaan haettaessa numeroilla on väliä. Huonoilla numeroilla ei pääse edes pääsykokeeseen. 

Lukiossa onkin kaikille sama loppukoe, peruskoulussa ei. 8-9 lk voisi olla numerot sanallisen arvioinnin rinnalla päättötodistusta varten. Ja todistusarvosanat ei kerro ihmisen älykkyydestä mitään tai ennusta hänen elämäänsä - minun miehen peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo alkoi kutosella, ja nyt pyörittää tuloksekkaasti omaa firmaa. Ihan amispohjalta vaan.

Mieleltään sairas narsistiopettaja voi käyttää numeroita myös kostovälineenä jos ei vaikka tykkää opettamastaan lapsesta. Sanallisesta palautteesta tuollainen on helpompi havaita.

Minä olin koulussa aktiivinen, en hälissyt tunneilla, tein kotitehtävät ajallaan ja sain kokeista 9 ja 10, osallistuin ryhmätehtäviin. Silti todistukseen tämä lehmä kirjoitti joka kerta korkeintaan 7. Sai myös raivokohtauksen kun oli ollut pitkällä sairauslomalla ja sijainen olikin laittanut todistukseen sen 10. Oli oikein rehtorilta mennyt vaatimaan minun numeroni pudottamista koska olin kuulemma ihan paska (suora lainaus tuo ihan paska siitä mitä satuin kuulemaan "puolivahingossa").

Mulla ei ole onneksi ollut. Olin tosi huono koulussa kun ei kiinnostanut, varsinkin yläasteella. Lopputodistuksen keskiarvo peruskoulusta 6,4. Kotipaikkakunnallani pääsin sillä onneksi lukioon, mutta ei sielläkään koulu kauheasti napannut, joten jotenkuten sekin tuli läpi kitkuteltua. Helpoimmilla mahdollisilla aineilla toki kuten lyhyt matematiikka, mahdollisimman vähän kieliä.

Mua ei nuorena opiskelu kiinnostanut joten lukion jälkeen menin tehtaaseen töihin. Lähempänä 30 vuoden ikää alkoi kuitenkin kiinnostaa joku siisti päivätyö, ja päätin lähteä opiskelemaan. Paskoilla papereillani pääsin yliopistoon siten, että tietojenkäsittelytieteessä johon hain, oli 15 opiskelijan kiintiö jotka pääsee suoraan pääsykokeella, riippumatta todistuksesta. Minä pääsin siinä, valmistuin ja olen ollut alan hommissa siitä asti. Ei ne onneksi aina pilaa siis mahdollisuuksia ne nuoruuden typeryyksissä hankitut huonot peruskoulu- tai lukiopaperit.

Perinteiset kokeet joutaisi myös unohtaa. Mitä se kertoo osaamisesta, jos jännittää kokeessa niin kovasti, että unohtaa kaiken? Ja jotkut osaavat kertoa paremmin kuin kirjoittaa. Miksi kirjallinen koe on muka ainoa ja paras tapa mitata osaamista?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:32"]

Mulla ei ole onneksi ollut. Olin tosi huono koulussa kun ei kiinnostanut, varsinkin yläasteella. Lopputodistuksen keskiarvo peruskoulusta 6,4. Kotipaikkakunnallani pääsin sillä onneksi lukioon, mutta ei sielläkään koulu kauheasti napannut, joten jotenkuten sekin tuli läpi kitkuteltua. Helpoimmilla mahdollisilla aineilla toki kuten lyhyt matematiikka, mahdollisimman vähän kieliä.

Mua ei nuorena opiskelu kiinnostanut joten lukion jälkeen menin tehtaaseen töihin. Lähempänä 30 vuoden ikää alkoi kuitenkin kiinnostaa joku siisti päivätyö, ja päätin lähteä opiskelemaan. Paskoilla papereillani pääsin yliopistoon siten, että tietojenkäsittelytieteessä johon hain, oli 15 opiskelijan kiintiö jotka pääsee suoraan pääsykokeella, riippumatta todistuksesta. Minä pääsin siinä, valmistuin ja olen ollut alan hommissa siitä asti. Ei ne onneksi aina pilaa siis mahdollisuuksia ne nuoruuden typeryyksissä hankitut huonot peruskoulu- tai lukiopaperit.

[/quote]

niinpä just. Miksi koulu ei kiinnosta? Koska se ei ole mielekästä, eikä siitämsaa mitään irti. 

Puhutaanko nyt elämämkoulussa menestymisestä?

Peruskoulussa voisi olla valtakunnallinen tasokoe lopuksi. Silloin havaittaisiin, että yhden koulun seiska on toisen ysi.

En ymmärrä, miksi sanallinen arviointi olisi parempi. Ihan sama, onko paperissa 8 vai "osaa tietoaineksen hyvin"

Peruskoulun päättötodistukseni keskiarvo oli 9.2, lukiosta sain suunnilleen samanlaisen todistuksen ja nyt olen töissä kansainvälisessä firmassa. Nautin työstäni (ja siitä, että meillä on kesäloma elokuussa) ja mietin, miksi kaikki aina ihastelevat sitä, miten kutosen todistuksella on päädytty menestyväksi yrittäjäksi. Ehkä me jo koulussa menestyneet emme tee numeroa siitä, että osasimme peruskoulusta asti sen, mitä pitikin.

Peruskoulun päättötodistus kertoo vain sen, miten hyvämuistinen on, kuinka hyvin osaa ilmaista osaamisensa kirjallisesti, istua paikallaan nätisti ja puhua silloin, kun annetaan lupa. Luovuudesta, kriittisestä ajattelusta ja oma-aloitteisuudesta se ei kerro mitään. Juuri näitä taitoja yrittäjä tarvitsee. Työntekijänä pärjää sillä, että tekee mitä sanotaan.

Itselleni kaikki koulut peruskoulun jälkeen ovat olleet vain "muodollisen uskottavuuden hankkimista". Se että papereissa lukee inssi, dippainissi ja sähköarska ei todellakaan kerro siitä mitä oikeasti osaan ja miksi työnantajani maksaa minulle hyvin - se pohja millä edelleen pärjään työelämässä hankittiin HARRASTUSTEN kautta (rakentelemalla sähkölaitteita/elektroniikkaa/tietoliikennetekniikkaa yms), koulut ovat olleet vain puhdasta bullshit-pakkopullaa (erityisesti lukio) joilla hankittu juuri se uskottavuusleima että kehtaa hakea hommia. 

Joudun muuten keskeyttämään kesälomani huomenissa, koska "asiakas kaukana" vaatii nimenomaan minut paikalle ja reissu alkaa lauantaina. Asiakkaan näkökulmasta asiaan liittyy mm se, että "kunnioitan ja tunnen" heidän kulttuuriansa. Tämä "tuntemus" ei todellakaan ole koskaan hankittu minkään koulun penkillä (ei edes yleissivistävän lukion), vaan ihan itse opetellen - ensimmäislle matkalla kohteeseen matkaoppaista ja pintapuolisesti historian opuksista luettuna ja sen jälkeen paikan päällä "ylimääräistä aikaa" viettäen (paluulennot ovat la/su huomattavasti halvempia kuin perjantaisin ja paluuta odotellessa kandee käydä "haistelemassa"...)

Mielestäni arvosanat kertovat osaamisestä sekä ahkeruudesta/viitseliäisyydestä. Kyllä opiskelija, joka saa huonoja arvosanoja voi olla ns. luonnostaan lahjakas, mutta saada silti huonoja arvosanoja, koska ei vaivaudu tunnille tms. Ja samoin toisinpäin. Mielestäni koulun tehtävä on kuitenkin paitsi kunkin oppiaineen sisällön opettaminen myös yleisten elämäntapojen opettaminen. Varmasti suurimmalle osalle ihmisista esim. ajoissa sovittuna aikana paikalla oleminen on opittu ensimmäisellä luokalla, kun tajuttiin, että koulusta ei sovi myöhästyä.

Toisaalta ymmärrän sen argumentoinnin, että "nuorempana ei koulu kiinnostanut". Toisaalta taas pidän ongelmallisena sitä, että yleensä tähän liitetään jonkinlainen väite siitä, että korkeakouluissa ei tulisi huomioida lukion arvosanoja niin paljoa (toki alakohtaista vaihtelua). Mielestäni tämä kuitenkin on epäreilua niitä kohtaan, jotka tekivät kouluhommansa kunnolla, ilmestyivät tunnille ja lukivat, mutta he eivät saisi tästä työstän juuri kiitosta, jos lukion papereita ei huomioitasi pääsykoeprosessissa.

Pidän 15-vuotta täyttänyttä kuitenkin sen verran isona jo, että siinä iässä täytyy jo ymmärtää, että teoilla on seuraukset. Tai siis useimmissa tapauksissa, että tekemättä jättämiselle on seuraukset. Jos et mene kouluun/et lue > Et saa hyviä arvosanoja > Et saa jatkokoulutuspaikkaa > Et saa todennäköisesti haluamaasi työpaikkaa. Olkoon kuinka lapsellinen, niin tämä ei mielestäni ole niin vaikea ketju ymmärtää, ettei peruskoulun käynyt tämän hiffaisi.

Kouluun toki tulisi ottaa myös minun mielestäni ns. nykyajan aineita, kuten tiedonetsintää, mutta jos arvosanoja ei olisi, miten oppilaat laitettaisiin paremmuusjärjestykseen? Se paremmuusjärjestys, kun kuitenkin on pakollinen esim. jatkokoulutukseen valitsemisen takia. Myös koulutuksen kehittäminen vaatii oppilaiden arvostelua, koska jos ajatellaan, että olisi vain suullista palautettava, ei olisi ainakin suurimmaksi osaksi objektiivista lähdettä, josta nähtäisiin miten koulutusta yleisesti muutettaisiin/kehitettäisiin. Mielestäni numerot motivoivat myös koululaista/opiskelijaa itseään, koska on vain luonnollista, että jokainen haluaa yltää parhaaseen tulokseen.

Kysymys onkin siitä, mitä taitoja ja tietoja koulussa opetetaan ja siten myös arvioidaan? Millaista osaamista yhteiskunta lapsilta vaatii? Lukutaidon oppimisen jälkeen kaikki tieto on napin painalluksen päässä, siitä pitäisi vain oppia seulomaan se olennainen... 

Kertoisitko, mitä ne tiedonhankintataidot ovat ihan käytännössä? Muutama kunnon esimerkki opetuksen sisällöstä olisi kiva nähdä.

Olen kuullut muutamalta lapsensa arvosanoihin pettyneeltä vanhemmalta juuri tuon sinun ajatuksesi. Kun olen pyytänyt konkreettisia esimerkkejä, on jääty sille tasolle, että "miksi pitäisi opiskella jotain toista maailmansotaa, kun siitä voi hakea tietoa netistäkin". Onko sinulla tarjota jotakin pitemmälle ajateltua?

Ja tuosta sanallisesta arvioinnista sitten se käytännön puoli: jokaiselle numeroarvosanalle muodostuu hyvin nopeasti sanallinen vastine, jota käytetään rutiininomaisesti, koska muuhun ei ole aikaa (eikä tarvetta, koska sisältö on kuitenkin taas se sama). Tälle sanalliselle arviolle voidaan taas antaa järjestysnumero - ja hups, olllaanko taas numeroarvostelun äärellä, mitäs luulet?

Kateellisuutta ilmassa?

Miks puhutte jostain tiedonhankintataidoista?Kyllä 90-luvullakin piti tietoa etsiä esitelmiin kirjastoista,sitten kun netti yleistyi niin sieltäkin pystyi yrittämään.Onko tiedonhankinta teistä googlen käyttöä?Tiedonhankintaa on useissa oppiaineissa ollut jo ainakin sen 20vee.

"Koulumenestyksellä ei ole väliä"
Riippuu varmaan siitä mihin tähtää. Jos haluaa esim. lääkikseen matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa pitäs pärjätä hyvin. Omalla kohdalla koulumenestyksellä ei oo ollu merkitystä - yksi AMK-tutkinto suoritettu ja toisen tutkinnon opiskelut alkaa nyt syksyllä. Enemmän on ollu merkitystä asenteella ja pääsykokeisiin panostamisella. Haaveissa on joskus vielä jatkaa opintoja yliopiston puolella, mutta siihen saattaa vierähtää tovi. Lukion päättötodistuksen ka 7.26 ja yo-todistus c:tä.

T:N25

Ongelmana on se, että halutaan oppia tiedonhankinnasta, mutta ei haluta sitä "vanhanajan koulun" antamaa tietoperustaa, jonka avulla analysoida uuden tiedon totuusarvoa ja käytettävyyttä. Tietdonhankintaa ei ole se, että osaa googlata, vaan se, että ymmärtää uuden tiedon relevanttiuden juuri siinä omassa ongelmassa. Ja se taas on vaikeaa, jos ei ole mitään omaa tietoperustaa.