Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä on lapsen kanssa jatkuvaa jankutusta ja tappelua. Ensin jankataan koko päivä läksyistä, sitten niitä tehdään itku kurkussa keskiyöllä. AAmulla jankataan aamupalasta ja vaatteista
10.03.2022 |
Kunnes lähtee kouluun tyhjin vatsoin. Ei tunne kelloa, ei hahmota aikaa yhtään ja vakiovastaus on "Kohta. Älä jankuta". Ja sitten itkee kun ei ehdi tehdä läksyjä, ei ehdi syödä aamupalaa. Koulussa ei uskalla sanoa opettajalle vastaan, mutta menee pulpetin alle istumaan ja kieltäytyy tulemasta pois. Pienluokka, onneksi!
Kerroin koululääkärille, että mulla hajoaa pää. Samoin miehellä joka on uhannut pistää lapsen hullujenhuoneelle tai lastekotiin. Meillä kävi sosiaalihuollon perhetyöntekijä, joka ei saanut tytösta sen parempaa otetta. Koulukuraattorilla kävi juttelemassa kerran ja kieltäytyi menemästä toiste.
Epäilen, että tytöllä on uhmakkuushäiriö mutta mitään ei suostuta enää tutkimaan kun on adhd ja lääkitys siihen. Koululääkäri viimeeksi vain isonsi annosta mistä ei ollut paskan vertaa hyötyä. Tuntuu, että äitinä ylitseni kävellään. Toki olen iloinen kun sai edes yhden diagnoosin ja pääsi pienluokkaan mutta siinäkö kaikki? Että kun on adhd niin kaikki sen piikkiin? Että yhden per""en pillerin pitäisi korjata kaikki?
Kommentit (95)
Kuulostaa pikemmin autismin kirjolta kuin adhdlta. Adhd lääkkeen pitäisi auttaa toiminnan ohjaukseen, tai sitten on väärä lääke. Medikinet toimii tosi hyvin toiminnan ohjauksen ongelmiin. Koska sitähän nuo on.
mutta jos syy ongelmiin on osin autismi, ei se adhd lääke auta siihen kuin vähän jos sitäkään.
Onko teillä kokeiltu kuvallisia ohjeita arjen tukena ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei nro 69, lue sinäkin PDA:sta. Kuulostaa hyvin tutulta. Minä olen saanut suht sama kuuloisesta tilanteesta asiat muuttumaan valtavan paljon paremmiksi ja helpommiksi PDA-ystävällisellä "low demand parentingilla". Ero on kuin yöllä ja päivällä, tosin aikaa meni ennenkuin muutoksen huomasi.
Niin tämähän on autismin kirjon häiriö . Kuulostaa muulta kuin adhdlta. Ne voi linkittyä yhteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei nro 69, lue sinäkin PDA:sta. Kuulostaa hyvin tutulta. Minä olen saanut suht sama kuuloisesta tilanteesta asiat muuttumaan valtavan paljon paremmiksi ja helpommiksi PDA-ystävällisellä "low demand parentingilla". Ero on kuin yöllä ja päivällä, tosin aikaa meni ennenkuin muutoksen huomasi.
Niin tämähän on autismin kirjon häiriö . Kuulostaa muulta kuin adhdlta. Ne voi linkittyä yhteen
Kyllä. Jos yleisesti suositeltavat keinot ei tunnu toimivan lainkaan (esim. ne kuvakortit jne.), on syytä epäillä PDAta. Aika usein kai PDA-piirteistöä on ADHD+autismin kirjo henkilöillä.
Tota se on 18 vuotta ja jos on diagnoosi niin saattaa olla loppuikä ettei ole kykeneväinen itsenäiseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Tota se on 18 vuotta ja jos on diagnoosi niin saattaa olla loppuikä ettei ole kykeneväinen itsenäiseen elämään.
Täällä taas joku kuntoutuksen uimamaisteri kommentoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin samaa 11 v tytöllä. Ei ole mitään diagnooseja. Pidän tätä esimurkkuiän hankaluuksina.
Pehmeät keinot ei meillä onnistu, koska isä on ankara. Hän karjuu ja hoputtaa ja tyttö nimittelee häntä takaisin. Hauskoja aamuja, huoh.
Isä vie autolla töihin mennessään tytön kouluun. Hän uhkaa kantaa yöpuku päällä autoon ja viedä koulun pihalle, jos ei meinaa pukea. Ei ole vielä tarvinnut niin tehdä.
Onko lapsi myös autisti. ADHD ja autismi ovat yllättävän usein kumpikin samalla henkilöllä.
Tuo teidän päivä vaan kuulostaa niin tavalliselta päivältä autismiperheessä.
Ei hahmota aikaa koska ei kykene siihen, eikä saa mitään tehtyä koska siirtymät ja aloittamiset vaikeita. Ei uskalla sanoa opettajalle, koska puhuminen pelottaa. Hakee turvallista paikkaa pulpetin alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin samaa 11 v tytöllä. Ei ole mitään diagnooseja. Pidän tätä esimurkkuiän hankaluuksina.
Pehmeät keinot ei meillä onnistu, koska isä on ankara. Hän karjuu ja hoputtaa ja tyttö nimittelee häntä takaisin. Hauskoja aamuja, huoh.
Isä vie autolla töihin mennessään tytön kouluun. Hän uhkaa kantaa yöpuku päällä autoon ja viedä koulun pihalle, jos ei meinaa pukea. Ei ole vielä tarvinnut niin tehdä.
No karjuminen on kyllä väärin, oli lapsen ongelma mikä tahansa. Jos on PDA, niin tuollaisella saa tuhottua lapsen mielenterveyden ja toimintakyvyn todella pahasti.
Oma oivallus nyt 16-vuotiaan nuoren menneistä vuosista:
Ohjeistin, jankutin, ja tein valmiiksi ihan liikaa. Kelkka on vaikeaa kääntää jos on helikopteroinut ja vienyt lapsen omatoimisuuden pienestä saakka. Se että olette kotona on varmasti vaikuttanut tähän. Minulla syy on omassa henkilökohtaisessa kärsimättömyydessäni.
Omatoimisuus ja huolellisuus lisääntyy iän myötä kyllä, kun tulee halu päättää ja tehdä itsenäisesti. Nyt aluksi voisit vähentää turhaa ohjeistamista. Ovesta mennään aamulla ulos vaikka yöpuvussa ja tukka kampaamatta klo 8:40, jotta ehditään kouluun. Koulumatkalle otetaan sitten banaani tai näkkäri jos aamupala ei maistunut. Suuhun pastilli jos hampaat jäi pesemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumma miten juuri tällaisissa työttömyys/sairaseläke -perheissä myös lasten ongelmat korostuu.
Mun siskon lapsista yhdellä on adhd-diagnoosi ja toisella autismin piirteitä ilman diagnoosia ja kolmannella vakava fysiologinen sairaus. Molemmat vanhemmat ovat akateemisia, vaativissa töissä ja perheellä paljon harrastuksia ja sosiaalista elämää.
Elämä sujuu hyvin, adhd kävi vuoden mukautettua opetusta, nyt taas omassa luokassa tukitoimilla. Panostettu lasten harrastuksiin heidän kykyjen ja kiinnostuksen mukaan. Erityisesti adhd:lle joukkuelaji tuonut paljon apua, ja varmasti suuri syy dille, että opiskelu alkaa sujua normaalisti. Autistilla omat harrastuukset, joista varmasti tulee hakemaan uran ja ammatin, koska jo nuorena huomattava lahjakkuus. Tärkeää, että perhe myös tekee yhdessä ja kontakteja muihin perheisiin. Pysyy pää kunnossa.
Tämä voi olla sekä kannustava että lannistava esimerkki. Hienoa että perheellä on ilmeisesti toimeentulo, sosiaaliset suhteet ja perhesuhteet kunnossa, jaksavat tehdä yhdessä, siinä on lapsillakin monta murhetta vähemmän. Toisaalta joku voi olla vähävarainen ja yksinäinen ja silti pitäisi jaksaa erityislapsen kanssa. Tietoa kyllä saa tukitoimista mutta ymmärtääkö niitä tai edes koko sairautta? Netistäkin pitää osata suodattaa lukemaansa ja kuinka monella on rahaa hankkia yksityisiä lääkäripalveluita tai harrastuksia? Puhumattakaan lääkäreiden tai sosiaalityöntekijöiden asenteellisuudesta.
Itse olen alisuoriutuja monestakin syystä mutta ymmärryksessä ei ainakaan vielä ole mitään vikaa. Kyllä oikeasti pistää vihaksi kun kerrotaan itsestäänselvyyksiä tyyliin ymmärrät kai että puolison pitää käydä töissä että te saatte rahaa. Meillä on omat rahat, ei puolisoni tarvitse minua elättää. Tai kun kerroin että voisin vaikka mennä yliopistoon kun olen sairauslomalla niin sanotaan että haaveita saa ja pitääkin olla vaikka ne eivät aina toteudu. Ongelmani siis osin sosiaalisissa suhteissa enkä lääkäriksi ajatellutkaan lukea.
Taidan itsekin selvittää mistä noita kuvakortteja saa. Meillä oli lapsella alakoulussa piirretty muistilappu (tai iso paperi) missä oli sekä aamu- että iltatoimet. Katsottiin sitten yhdessä että kaikki on tehty. Tarkemmin ajatellen se taisi auttaa enemmän minua kuin häntä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma miten juuri tällaisissa työttömyys/sairaseläke -perheissä myös lasten ongelmat korostuu.
Mun siskon lapsista yhdellä on adhd-diagnoosi ja toisella autismin piirteitä ilman diagnoosia ja kolmannella vakava fysiologinen sairaus. Molemmat vanhemmat ovat akateemisia, vaativissa töissä ja perheellä paljon harrastuksia ja sosiaalista elämää.
Elämä sujuu hyvin, adhd kävi vuoden mukautettua opetusta, nyt taas omassa luokassa tukitoimilla. Panostettu lasten harrastuksiin heidän kykyjen ja kiinnostuksen mukaan. Erityisesti adhd:lle joukkuelaji tuonut paljon apua, ja varmasti suuri syy dille, että opiskelu alkaa sujua normaalisti. Autistilla omat harrastuukset, joista varmasti tulee hakemaan uran ja ammatin, koska jo nuorena huomattava lahjakkuus. Tärkeää, että perhe myös tekee yhdessä ja kontakteja muihin perheisiin. Pysyy pää kunnossa.
Tämä voi olla s
Erinomaisen hyvä pointti kätkettynä rivien väliin:
aikuisen pitää keskittyä omien ongelmiensa ja haasteidensa ratkaisemiseen. Samalla voi ratketa monta lapsenkin ongelmaa. Happinaamari ensin omalle naamalle, vasta sitten lapsen. Aikuisen pitää olla toimintakuntoinen koska vastuu on aina viimekädessä hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lasu, lapsi johonkin perhekotiin, ei tuota jaksa
Kasvatus!!!!!!!! Kunnelkaa ihteenne: tuo ykski antaa ruutuaikaa 2 h arkena vaikkei erityislapsi sais olla ruuduilla YHTÄÄN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilannetta pahentaa selkäni. Liikkuminen on vaikeaa, kivut ovat kovat ja pelkään oikeasti joutuvani jonain päivänä hankkimaan rollaattorin. Eikä se auta että nilkutan aamusta iltaan lapsen kannoilla paasaamassa. Raskaushan oli se musta lottopotti, joka tuhosi selkäni lopullisesti. Yhtenä päivänä jalat vaan meni alta. Lääkärit eivät vuosiin ottaneet vakavasti "kun olet niin nuori". Ja kun lopulta otettiin magneettikuvat ym niin hups!
Välillä mietin millä ihmeellä sain Kelan päästämään minut eläkkeelle. Vaikka mitähän iloa siitäkin oli, kun joudun olemaan yksi kävelevä kalenteri tuolle lapselle. Tunnen itseni omaishoitajaksi. Ja satavuotiaaksi.
Ap
Lisäksi olet kuluerä yhteiskunnalle. Samoin lapsesi. Kyllä nyppii kustantaa teidän kaltaisten mitätöntä elämää.
Alue: Aihe vapaa
Hei nro 69, lue sinäkin PDA:sta. Kuulostaa hyvin tutulta. Minä olen saanut suht sama kuuloisesta tilanteesta asiat muuttumaan valtavan paljon paremmiksi ja helpommiksi PDA-ystävällisellä "low demand parentingilla". Ero on kuin yöllä ja päivällä, tosin aikaa meni ennenkuin muutoksen huomasi.