Onko mielestäsi epäkohteliasta sanoa, ettei muista henkilöä, jonka on tavannut?

Ei sille mitään voi jos ei muista, voi olla joku terveydellinen syy mikä vaikuttaa muistiin. Minusta pitäisi sanoa jos ei muista varsinkin töissä koska esim joku tehtävä voi vaatia uudelleen perehdyttämisen.

Valehtelu olisi epäkohteliasta. Minkä sille voi jos ei muista?

Minulle on käynyt myös etätyöaikana näin. Tervehdin saman osaston henkilöä, jonka kanssa oltiin ennen koronaa usein saman kahvipöydän ääressä ja hän kysyi vaan että "Kuka sinä oikein olet ja mitä teet täällä?" Ei edes mitenkään kauniisti.

Hänen kollegansa kyllä muistivat minut ja näyttivät melkoisen noloilta.

Vedin herttaisimman hymyni naamalle ja selitin oikein ylitsevuotavan ystävällisesti, kuka olen, mutta mieleni teki vetää turpaan.

Onneksi yksi hänen työkavereistaan oli tilanteen tasalla ja kutsui kertomaan matkoistani korona-aikana, osoitti hienosti että tuntee minut.

Kysyjä itse ei edes pyytänyt tökeröä käytöstään anteeksi, mutta junteimmat yleensä eivät edes huomaa tällaisia seikkoja.

Kyllähän jokainen haluaa että hänet muistetaan mutta itse ei tarvitse kaikkia muistaa

Joillain voi olla huono kasvomuisti, sille ei voi mitään.

Ymmärrän tuon kasvomuistiasian, mutta edes kuullessaan nimeni hänellä ei herännyt mitään muistikuvaa. Ollaan kommunikoitu sisäisellä kanavalla ja hän on mm. pyytänyt minulta aineistoja yhteen projektiin. Nyt sitten ihan pihalla ja oikein teki numeron siitä. En tajua. ap

Ei. Työskentelen asiakaspalvelijana ja vähän väliä jotkut mummot ja papat kyselevät että olenko uusi täällä, vaikka olen palvellut heitä varmasti kymmeniä kertoja aiemmin. Lähinnä nämä tilanteet huvittavat.

Siihen on syynsä, että sanoo muka tuntemalleen/tietämälleen ihmiselle, että en tiedä kuka olet... Odotettavissa on, että tätä tulee lisää, siihen on syynsä ja kukaan ei voi mitään... 

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt myös etätyöaikana näin. Tervehdin saman osaston henkilöä, jonka kanssa oltiin ennen koronaa usein saman kahvipöydän ääressä ja hän kysyi vaan että "Kuka sinä oikein olet ja mitä teet täällä?" Ei edes mitenkään kauniisti.

Hänen kollegansa kyllä muistivat minut ja näyttivät melkoisen noloilta.

Vedin herttaisimman hymyni naamalle ja selitin oikein ylitsevuotavan ystävällisesti, kuka olen, mutta mieleni teki vetää turpaan.

Onneksi yksi hänen työkavereistaan oli tilanteen tasalla ja kutsui kertomaan matkoistani korona-aikana, osoitti hienosti että tuntee minut.

Kysyjä itse ei edes pyytänyt tökeröä käytöstään anteeksi, mutta junteimmat yleensä eivät edes huomaa tällaisia seikkoja.

Jotkut ovat tosi tökeröitä. Oliko kyse viisikymppisestä naishenkilöstä? Tunnen itse yhden joka laukoo todella epäkohteliaasti ''rehellisiä'' kommenttejaan, sivusta seuratessa haluaisin usein vajota maan alle kun nolottaa tulla yhdistetyksi häneen.

Halusi täten mitätöidä sinut ihmisenä. Olisin erittäin loukkaantunut. Mikset näpäyttänyt jotain takaisin. Varmasti muisti sinut, halusi vaan alentaa.

Minulle sattuu tuota lähes päivittäin. Seikkailen töiden parissa muutamalla eri toimistolla.

Aina tulee joku minulle esittäytymään, ettei ollakaan tavattu. nykyään vaan töksäytän, että ollaan me tavattu ja useamman kerrankin.

En ilmeisesti ole mieleenpainuva hlö.

En loukkaannu mutta itsekseni hämmästelen, kun ihmiset eivät yhtään katso ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuon kasvomuistiasian, mutta edes kuullessaan nimeni hänellä ei herännyt mitään muistikuvaa. Ollaan kommunikoitu sisäisellä kanavalla ja hän on mm. pyytänyt minulta aineistoja yhteen projektiin. Nyt sitten ihan pihalla ja oikein teki numeron siitä. En tajua. ap

Jotkut ihmiset vaan ovat niin mitättömiä ja valjuja, etteivät jää mieleen. Kuulut varmaankin siihen ihmisryhmään. ”Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään” tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt myös etätyöaikana näin. Tervehdin saman osaston henkilöä, jonka kanssa oltiin ennen koronaa usein saman kahvipöydän ääressä ja hän kysyi vaan että "Kuka sinä oikein olet ja mitä teet täällä?" Ei edes mitenkään kauniisti.

Hänen kollegansa kyllä muistivat minut ja näyttivät melkoisen noloilta.

Vedin herttaisimman hymyni naamalle ja selitin oikein ylitsevuotavan ystävällisesti, kuka olen, mutta mieleni teki vetää turpaan.

Onneksi yksi hänen työkavereistaan oli tilanteen tasalla ja kutsui kertomaan matkoistani korona-aikana, osoitti hienosti että tuntee minut.

Kysyjä itse ei edes pyytänyt tökeröä käytöstään anteeksi, mutta junteimmat yleensä eivät edes huomaa tällaisia seikkoja.

Jotkut ovat tosi tökeröitä. Oliko kyse viisikymppisestä naishenkilöstä? Tunnen itse yhden joka laukoo todella epäkohteliaasti ''rehellisiä'' kommenttejaan, sivusta seuratessa haluaisin usein vajota maan alle kun nolottaa tulla yhdistetyksi häneen.

Meillä nuoret eivät opi edes omien projektiensa kaikkia tyyppejä muistamaan, ollaan niin täynnä omaa erinomaisuutta, ettei jakseta keskittyä muihin lainkaan. Olen joutunut muistuttamaan monia kovin sanoin asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt myös etätyöaikana näin. Tervehdin saman osaston henkilöä, jonka kanssa oltiin ennen koronaa usein saman kahvipöydän ääressä ja hän kysyi vaan että "Kuka sinä oikein olet ja mitä teet täällä?" Ei edes mitenkään kauniisti.

Hänen kollegansa kyllä muistivat minut ja näyttivät melkoisen noloilta.

Vedin herttaisimman hymyni naamalle ja selitin oikein ylitsevuotavan ystävällisesti, kuka olen, mutta mieleni teki vetää turpaan.

Onneksi yksi hänen työkavereistaan oli tilanteen tasalla ja kutsui kertomaan matkoistani korona-aikana, osoitti hienosti että tuntee minut.

Kysyjä itse ei edes pyytänyt tökeröä käytöstään anteeksi, mutta junteimmat yleensä eivät edes huomaa tällaisia seikkoja.

Jotkut ovat tosi tökeröitä. Oliko kyse viisikymppisestä naishenkilöstä? Tunnen itse yhden joka laukoo todella epäkohteliaasti ''rehellisiä'' kommenttejaan, sivusta seuratessa haluaisin usein vajota maan alle kun nolottaa tulla yhdistetyksi häneen.

Meillä nuoret eivät opi edes omien projektiensa kaikkia tyyppejä muistamaan, ollaan niin täynnä omaa erinomaisuutta, ettei jakseta keskittyä muihin lainkaan. Olen joutunut muistuttamaan monia kovin sanoin asiasta.

Meillä sama, ”parhaat” hoitaneet samaa prokkista jo pari vuotta, edelleen kyselevät, että kuka se ja se taas olikaan. Irtisanon kohta nuo älykääpiöt.

Töksäytä seuraavan kerran teams palaverissa jotain tyyliin 'hel.vetin idi.ootit ettekö nyt tajua'. Lupaan sinulle, että sen jälkeen kaikki muistaa sinut.

Kyllä vahingossakin voi olla epäkohtelias. Varmasti vahinko, itselle on käynyt valitettavasti joskus samoin ettei muista ollenkaan itseä tervehtinyttä henkilöä, minkä yrittää sitten paniikkiratkaisuna parhaansa mukaan salata ja kenties kysellä sellaisia kysymyksiä, joista toisen henkilöllisyys voisi selvitä. On tavallista että ihmiset yrittävät peitellä unohdustaan toisen (ja omien) kasvojen suojelemiseksi. Se valitettavasti yleensä vaan johtaa vielä syvempään kuoppaan kuten monissa komediasarjoissa osuvasti aihetta kuvataan :D

Parasta tuollaisessa tilanteessa olisi vetää toinen sivummalle (jos ei kertakaikkiaan tule mieleen) ja kohteliaasti kertoa tilanne pahoittelujen kera, vielä vaikka vähän omalle hajamielisyydelle naurahtaen että on varsinainen saha-aivo nimien kanssa, tai sanoa että kasvojen tunnistaminen on etätyöaikana vaikeaa (kuten onkin). Näin potentiaalisesti tökeröstä tilanteesta, kuten tuo ap:n kuvaama esimerkiksi, tulee helpompi kaikille osapuolille ja mahdollisesti laittaa sen tutustumisen uudelleen käyntiin. Tuo sun tilanne Ap kuulostaa kyllä aika tökeröltä noin muutenkin, jos kaveri ei edes pahoitellut