Elämä on lapsen kanssa jatkuvaa jankutusta ja tappelua. Ensin jankataan koko päivä läksyistä, sitten niitä tehdään itku kurkussa keskiyöllä. AAmulla jankataan aamupalasta ja vaatteista

Miksei isä mene töihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta jankutus. ADHD-lasten kanssa pitää toimia eli tällä hetkellä isoin ongelma olet sinä, joka puhut, puhut ja puhut, vaikka lapsi ei sitä ymmärrä.

En oikein ymmärrä, mitä haluat, koska saat lapsen koska tahansa tutkimuksiin ykistyiselle. Älä nyt vaan väitä, että olette kaiken lisäksi köyhiäkin?

No mitä minä sitten teen? Jos heittäydyn mykäksi, tuo lapsi ei lähde kouluun eikä pese hampaitaan ja kulkee  loppueläm'nsä samassa yöpuvussa.. Kun kerran olet  niin fiksu niin mitä muuta  voin tehdä kuin jankuttaa samoista asioista päivä, kuukausi, vuosi toisensa jälkeen?  Että "syö, pue, mene"

 Ja kyllä, ollaan köyhiä. Mies on työtön ja minä työkyvyttömyyseläkkeellä.

Ap

Vaikuttaa siltä, että 11 vuotias on jo imenyt perheen tapakulttuurin; saamattomuuden.

Osallistutko noihin toimiin myös itse vai jankutatko vieressä/kauempana mitä lapsen pitäisi tehdä? Onko lapsi kännykällä silloin, kun aloitat jankuttamisen? Kaikki huomio on silloin kännykässä ja varmasti kaikki mitä sanot menee täysin ohitse. Lapsi tulee koulusta niin huudatko vain ”muista tehdä läksyt”? Vaikka voisit tehdä välipalan valmiiksi pöytään, ottaa kirjat esille ja istua lapsen kanssa yhdessä tekemään?

Ei siihen nyt mitkään lisädiagnoosit auta. Nyt on aika hyväksyä, että olet vastuussa lapsesi hyvinvoinnista. Otat kirjallisuutta kauniiseen käteen ja alat lukeen ja selvittään adhd-lasten kanssa toimimista. Lue, selvitä, katso videoita. Ootko tehnyt noita vai vaan raahannut joka kerta vaikean paikan tullen lääkäriin? Jos ei lääkkeet toimi, niin ei niitä tartte käyttää tai vaihda ees ne. Nyt pikkasen kompetenssia tähän asiaan ja alat itse selvitteleen.

Hanki teille toimintaterapiaa

Netti pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmannelta sektorilta tukea tai vaikka sukulaiselta lainaa ja yksityiseltä kuntoutusta?

Toki tavalla tai toisella lapselle täytyy myös tehdä selväksi, että kuraattori tai koulupsykologi tms ei ole oma valinta. Sinne on vaan mentävä jos aika on.

Ota siihen kuraattoriin uudelleen yhteyttä. Ja kyllä, koulukuraattorin tai -psykan kanssa se vaatii yhteydenpitoa, yksi tai kaksi yhteydenottoa ei ole tarpeeksi. Yhteydenpito on jatkuva prosessi myös.

Lastensuojelun kautta saa ilmaiseksi palvelut mitä tarvitaan.

Jos se asiakkuus jo on niin pitäisi sanoa että nykyinen tuki ei riitä ja tarvitaan enemmän on olemassa esim perhekuntoutus. Tälle suuri suositus. Oman nepsy-lapsen kanssa sen käynyt.

Tosi isoja ongelmia toiminnanohjauksessa. Vaikuttaa myös lievästi Aspergerilta? Onko testattu?

Toiminnanohjaus mättää.

Vierailija kirjoitti:

Tosi isoja ongelmia toiminnanohjauksessa. Vaikuttaa myös lievästi Aspergerilta? Onko testattu?

Kyllä. Toimintaterapiaa ja ehdotonta ohjausta ajanhallintaan. Ihan normaalia nepsylapsen sekoilua minusta.

Kumma miten juuri tällaisissa työttömyys/sairaseläke -perheissä myös lasten ongelmat korostuu.

Mun siskon lapsista yhdellä on adhd-diagnoosi ja toisella autismin piirteitä ilman diagnoosia ja kolmannella vakava fysiologinen sairaus. Molemmat vanhemmat ovat akateemisia, vaativissa töissä ja perheellä paljon harrastuksia ja sosiaalista elämää.

Elämä sujuu hyvin, adhd kävi vuoden mukautettua opetusta, nyt taas omassa luokassa tukitoimilla. Panostettu lasten harrastuksiin heidän kykyjen ja kiinnostuksen mukaan. Erityisesti adhd:lle joukkuelaji tuonut paljon apua, ja varmasti suuri syy dille, että opiskelu alkaa sujua normaalisti. Autistilla omat harrastuukset, joista varmasti tulee hakemaan uran ja ammatin, koska jo nuorena huomattava lahjakkuus. Tärkeää, että perhe myös tekee yhdessä ja kontakteja muihin perheisiin. Pysyy pää kunnossa.

Olin samanlainen lapsi, tosin vanhemmat oli aamut aina töissä joten yleensä jäin sitten kotiin vaan.

Omalla kohdallani käytös johtui enemmän masennuksesta, osasin kyllä kellon ja tiesin tasan tarkkaan mitä pitäisi tehdä, mutta en vain jaksanut.

Minua kiusattiin koulussa ja olin aina yksin, en halunnut mennä yksin nurkkaan töllisteltäväksi kuin joku sirkuseläin.

Tilanne ratkesi, kun jouduin palaveriin ja yksi erityisopettaja totesi, että epäilee minulla olevan jotain oppimisvaikeuksia.

Otin tämän valtavana loukkauksena ja uskoin opettajan pitävän minua kehitysvammaisena ja tästä suuttuneena alkoi koulunkäynti maistua ja numerot nousta.

Aiemmin sain nelosia ja vitosia, mutta kun tajusin että aikuiset pitävät minua typeränä, halusin tehdä parannuksen ja ottaa koulun vakavasti.

Voisiko lapsi olla ahdistunut omista haasteistaan ja mahdollisesti kokenut kiusaamista?

Yrittäkää jutella lapsen kanssa lempeästi, siellä voi olla taustalla jotain mistä ette tiedä ja venkoilee ihan muista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Osallistutko noihin toimiin myös itse vai jankutatko vieressä/kauempana mitä lapsen pitäisi tehdä? Onko lapsi kännykällä silloin, kun aloitat jankuttamisen? Kaikki huomio on silloin kännykässä ja varmasti kaikki mitä sanot menee täysin ohitse. Lapsi tulee koulusta niin huudatko vain ”muista tehdä läksyt”? Vaikka voisit tehdä välipalan valmiiksi pöytään, ottaa kirjat esille ja istua lapsen kanssa yhdessä tekemään?

Ei hän voi, koska hänellä on lukihäiriö ja selkä kipeä. Makaa sohvalla ja patistaa lasta. Lapsella tietysti kännykkä käytössä ilman rajoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastikko te luulette, että erityislapsenne saavat joskus aikuisena töitä ja asuvat yksin?

ADHD ei estä opiskelua tai itsenäistymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osallistutko noihin toimiin myös itse vai jankutatko vieressä/kauempana mitä lapsen pitäisi tehdä? Onko lapsi kännykällä silloin, kun aloitat jankuttamisen? Kaikki huomio on silloin kännykässä ja varmasti kaikki mitä sanot menee täysin ohitse. Lapsi tulee koulusta niin huudatko vain ”muista tehdä läksyt”? Vaikka voisit tehdä välipalan valmiiksi pöytään, ottaa kirjat esille ja istua lapsen kanssa yhdessä tekemään?

Ei hän voi, koska hänellä on lukihäiriö ja selkä kipeä. Makaa sohvalla ja patistaa lasta. Lapsella tietysti kännykkä käytössä ilman rajoituksia.

Mikä diagnoosi sinulla itselläsi on?

- ohis

Vierailija kirjoitti:

Kumma miten juuri tällaisissa työttömyys/sairaseläke -perheissä myös lasten ongelmat korostuu.

Mun siskon lapsista yhdellä on adhd-diagnoosi ja toisella autismin piirteitä ilman diagnoosia ja kolmannella vakava fysiologinen sairaus. Molemmat vanhemmat ovat akateemisia, vaativissa töissä ja perheellä paljon harrastuksia ja sosiaalista elämää.

Elämä sujuu hyvin, adhd kävi vuoden mukautettua opetusta, nyt taas omassa luokassa tukitoimilla. Panostettu lasten harrastuksiin heidän kykyjen ja kiinnostuksen mukaan. Erityisesti adhd:lle joukkuelaji tuonut paljon apua, ja varmasti suuri syy dille, että opiskelu alkaa sujua normaalisti. Autistilla omat harrastuukset, joista varmasti tulee hakemaan uran ja ammatin, koska jo nuorena huomattava lahjakkuus. Tärkeää, että perhe myös tekee yhdessä ja kontakteja muihin perheisiin. Pysyy pää kunnossa.

Tietysti ongelmat korostuu. Näissä perheissä ei ole vanhemmuuteen sellaista kykyä mikä pitäisi olla, vanhempien omat voimavarat ja osaaminen on vähäistä.

Eli teillä on ongelmainen lapsi, josta isä on pessyt kätensä ja äiti ei tee muuta kuin käskyttää ja näyttää, että ei pidä lapsestaan. Joo. En ihmettele ettei sitä lasta huvita totella. Ihan ensiksi teidän vanhempien pitäis muuttaa omaa asennetta. Lapsi ei todellakaan tottele, jos kokee muutenkin olevansa vanhemmille vain rasite ja joku kotona asuva ylimääräinen riesa. Se on paheneva kierre. Saako se lapsi ikinä vaan olla ilman, että joku vaatii jotain?

Lisäksi: Jos läksyt on tekemättä niin se lapsi ne seuraukset koulussa kärsii. Jos ei syö niin sitten on nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Kumma miten juuri tällaisissa työttömyys/sairaseläke -perheissä myös lasten ongelmat korostuu.

Mun siskon lapsista yhdellä on adhd-diagnoosi ja toisella autismin piirteitä ilman diagnoosia ja kolmannella vakava fysiologinen sairaus. Molemmat vanhemmat ovat akateemisia, vaativissa töissä ja perheellä paljon harrastuksia ja sosiaalista elämää.

Elämä sujuu hyvin, adhd kävi vuoden mukautettua opetusta, nyt taas omassa luokassa tukitoimilla. Panostettu lasten harrastuksiin heidän kykyjen ja kiinnostuksen mukaan. Erityisesti adhd:lle joukkuelaji tuonut paljon apua, ja varmasti suuri syy dille, että opiskelu alkaa sujua normaalisti. Autistilla omat harrastuukset, joista varmasti tulee hakemaan uran ja ammatin, koska jo nuorena huomattava lahjakkuus. Tärkeää, että perhe myös tekee yhdessä ja kontakteja muihin perheisiin. Pysyy pää kunnossa.

Onko vanhemmat hammaslääkäreitä.

Positiivisen kautta. Hellitä ja keskity tekemään kivoja asioita lapsen kanssa. Halaa ja ota kainaloon. Kun yhteys palaa, vähitellen aloitat tarkemmat rutiinit, jotka kirjoitat ylös. Vaikka jääkaapin oveen. Pidät niistä kiinni. Palkitsee positiivisesti onnistumisen, edes hymyllä ja sanallisesti. Katkaise siis ensin negatiivisuuden kierre. 11-vuotias on vielä ihan lapsi, ja saattaa samalla kamppailla aikuistumisen pelkoa vastaan. Heittäytyy siis ihan vauvaksi.

Heti ensimmäisenä tuli mieleen adhd kun aloitin lukemisen, näemmä se olikin diagnosoitu. Onko lapsella kokeiltu vain yhdenlaista lääkitystä? Metyylifenidaatti (Concerta) ei toimi kaikilla, mutta myös atomoksetiini (Strattera) ja lisdeksamfetamiini (Elvanse) ovat kouluiässä vaihtoehtoja. Ainakin Stratteraan vaihtamista kannattaa ehdottaa, jos Concerta ei vaikuta auttavan.

Entä saako lapsi psykologin apua tai toimintaterapiaa? Tuossa ei auta jatkuva patistelu vaan arjenhallintaan kohdistetut täsmätoimet (joita opeteltaisiin siellä toimintaterapiassa), esim. kalenteri tai kellottaminen. Viestissä 33 olikin jo hyviä vinkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sillä väliä, käykö hän koulua? Eläkkeelle kuitenkin joutuu heti, jopa 16-vuotiaana. Teidän vanhempien luokse jää asumaan.

Adhd ei ole työkyvytön.

Jos 11v ei tunnista aikaa, on hänellä muutakin pulmaa ADHD:n lisäksi.

Ajanhallinnan ongelmat ovat täysin eri asia kuin kyvyttömyys tunnistaa aikaa tai kelloa. Tuota on myös adhd-aikuisilla, johtaa taipumukseen myöhästellä ym.