Kummilapseni äiti tyrmistytti minut sanomalla, että ei tarvitse olla missään tekemisissä, ellei muulloin viitsi muistaa kuin

Unohtaisin tuollaiset idiootit.

Miten lapsen äiti edes voi hallita lapsensa ja hänen kumminsa suhdetta?

Sä varmaan parhaiten sun ystävän tunnet, jos se on jo lähtökohtaisesti k-pää (tuskin olisit suostunut kummiksi, jos näin olisi)- voi miettiä kuinka paljon haluat paskaa niskaan.



Jos ystävyytenne on kuitenkin joskus ollut vahvalla pohjalla, ota härkää sarvista ja naista päästä, ja sano, että nyt nyt rouva, eipäs pilata hyvää ystävyyttä sekoilulla, vaan puhutaan asiat halki.



Jos ei muu auta, niin juota ystäväsi känniin ja pakota tilittämään sulle kaikki. Joku sitä nyt vaivaa.

tottakai teillä on voinut olla tiukkaa. Kaikilla joskus on. Voisitte selittää sen lapsen vanhemmille eikä vain esiintyä niinkuin tavaralla voisi korvata kaiken.

haluavat - itse pidän yhteyttä sen verran kuin jaksan ja ehdin.

Tietysti eri asia on, jos sinä asut Helsingissä ja kummilapsesi Inarissa.

Otan asian puheeksi. Vaikka kyllä hieman ketuttaa itseänikin moinen käytös. Minusta se on epäreilua. Mutta eihän se sillä parane, että selän takana ihmettelee, pitää ottaa asia puheeksi.



Ja lapsi on 6-vuotias jo. Tähän asti on mennyt hyvin. Tiedän kyllä, että en ole ollut hirveästi läsnä lapsen arjessa eli ehkä tämä äiti on siihen pettynyt. Kaikki merkkipäivät olen kyllä muistanut. On kai sekin parempi kuin ei mitään?



ap

Ap, ota itteäs niskasta kii, ja tee jotain kummilapsesi kanssa! Mitä vain, leiki vähän tai vie leffaan. Ei tuommoiset kummit mielestäni ole ok, jotka vain lahjan sendaavat merkkipäivinä.. Itellä oli just sellaset kummit, eikä se lahja korvannut yhdessäoloa.



Itsellä on 2 kummilasta, ja enempää ei tule sen vuoksi, etten ehtisi sitten viettää aikaa kaikkien kanssa riittävästi. Käyn kummilapsieni luona vähintään kerran kuussa, mutta yleensä lähes joka viikko. Lapset arvostavat leikkikaveria ja läsnäoloa enemmän kuin materiaa.

Rakennamme taloa ja käymme töissä. En mitenkään pysty joka viikko näkemään kaikkia kummilapsiani. En, vaikka haluaisinkin.



Mutta näköjään monen mielestä olen kelvoton kummi ja minun pitäisi ryhdistäytyä. Ehkä niin teenkin, mutta en silti kohtuuttomuuksiin lähde. Minun tärkeysjärjestyksessäni on ekana omat lapset ja arjen läsnäolo heidän kanssaan.



ap

Ei mitään muuta. Kuinka moni on sitten hoitanut tän puolen kuntoon?

Mä en ole mikään kummilasteni ilmainen lapsenpiika kuukausittain. Mulla on omatkin lapset, joita hoitaa sekä työt. Muistanut ole aina jouluna ja synttäreillä, joskus nimipäivänäkin. Jos se ei kelpaa niin ihmettelen suuresti. Kylässä käyn silloin tällöin, ja meillekin päin saa tulla.

mielestäni muutama riittää,

juuri sen takia että kerkiää heitä katsomaan ja kuulemaan... =)

viedä kummilapseni Linnanmäelle. Olin ihan innoissani silloin asiasta. Vanhemmat vastasivat, että et sä pärjää tämän kanssa kuitenkaan. Hieman lannistuin ja ajattelin, että ei sitten.



Eli olen itsekin tullut tyrmätyksi, kun olen ehdottanut yhteistä aikaa lapsen kanssa.



ap

Minun on ollut kovin vaikea kieltäytyä. Se on kuitenkin mielestäni kunnia.



ap

kummin tehtävä on olla luotettava, välittävä aikuinen ja läheinen lapsen elämässä. Jos et ole siihen valmis, älä ota kummilasta. Lahjoilla se ei hoidu. Ilmaista lapsenvahtia ei tarvita, mutta hyvä kummi voisi ottaa kummilapsenkin joskus mukaan siihen arkeen jota viettää omienkin lastensa kanssa. Ihan vaikka sen arvokasvatuksen vuoksi.

Enpä ollut kovinkaan otettu, kun minut pyydettiin kummiksi. Siskoni selitti, että pyysi kummiksi, koska ajatteli sen olevan kohteliasta omaakin sukua kohtaan. Yhden lapsuuden ystävän miehineen hän otti kummiksi, koska oli luvannut sen lapsena. Toinen ystävä puolisoineen taisi tulla miehen puolelta. Sitten miehen puolelta tuli veli puolisoineen ja täysin kohteliaisuussyistä pyydettiin minut seitsemänneksi.



Siis jos on lapsella seitsemän kummia, niin en yhtään ihmettele, jos silloin ei viitsi yhteyttä pitääkään: ei sitä osaa kummina arvostaakaan, koska ei ole pyydetty siksi, että olisi jotenkin erityisen hyvä ystävä.



Siskonpoikaani pidän yhteyttä, mutta en siksi, että olisin kummi. Minulle riittää se, että hän on siskon poika. Hän on jo aikuinen ja opiskelijaelämässä mukana.

Tulipa vaan mieleen kummiudesta. Mulla on silti ihan hyvät välit mun kummilapsiin ja heidän vanhempiinsa. Mä en ahdistuisin hirveesti jos multa vaadittaisiin jotain sellaista mitä en halua tai pysty tarjoamaan. Ei mun ole mikään pakko ottaa kummilapsia mun arkipäiviin mukaan jos en itse halua, ei siis mikään pakko! eikä kenenkään muunkaan. Toki se on ihan kiva juttu jos itse tykkää.

Kiva, että täällä on muitakin kuin yli-ihmisiä, jotka ovat sataa mukana omien lasten kanssa sekä kummilasten kanssa, ovat sekä koti- että uraäitejä ja muutenkin täydellisiä.



ap

kuinka moni näistä moralisoijista itse olisi se täydellinen kummi ;). kyllä elämä opettaa ja itse kummina ja toisaalta kummilasten äitinä ymmärrän erittäin hyvin sen, että jokaisella ihmisellä on omassa elämässä aika paljon tekemistä (työ, siivous, lastenhoito jne.) eli ei sitä aikaa kummilapsille juurikaan jää, vaikka haluaisi. meillä onneksi tilanne vastavuoroisesti niin, että muistetaan puhelinsoitoilla ja kyläilyillä lähinnä juhlapäivinä ja harvakseltaan muuten. kukaan (en minä itse myöskään) ei odota, että kummi, jolla itsellään on perhe ja paljon hommia, viettäisi vielä aikaa kummilasten kanssa jotenkin erityisesti. elämä nyt vain on sellaista. jos haluaa täydellisen kummin, on hyvä tehdä se jo pyyntövaiheessa selväksi ja silloin on hyvä olla myös OMAKOHTAISTA kokemusta siitä, miten sellainen kummi ollaan. muuten pyytää helposti liikoja...

Vierailija:

Ap, ota itteäs niskasta kii, ja tee jotain kummilapsesi kanssa!

Tietysti pitää pitää yllä suhteita jos haluaa että murrosikää lähestyvällä olisi kummista sellainen " luottoaikuinen" , mutta suhde tuskin tuskin on tuhoontuomittu jos ei kuusivuotiasta ehdi muistaa juuri sinä vuonna kuin merkkipäivinä...

Mutta kyllähän se aika yleisesti siihen menee, että synttärinä ja jouluna muistetaan. Joten olet ap aivan normaali kummi. Unohda sen miettiminen.



Mutta ole sen sijaan huolissasi ystävästäsi. Jos toiselle sanoo noin ikävästi, kuin ystäväsi sinulle, niin siinä täytyy olla taustalla jotain. Ei pitkää ystävyyttä kannata katkaista yhden sanomisen vuoksi. Mieluummin se kannattaa selvittää.



Kysele ystäväsi kuulumisia. Onko hänellä pieniä lapsia? Onkohan hän väsynyt? Hän on joka tapauksessa odottanut kummiuden tuovan jotain erityistä joko lapselleen tai ehkä pikemminkin ystävyyteenne. Ehkä hän on odottanut, että näkisitte useammin nyt kun kummius yhdistää teidän perheitänne. Ehkä hän pitää sinua erityisen rakkaana ystävänään ja nyt jokin ikävä tapaus purkautuu sinulle ja pettymyksen ilmauksena.