Törkein loukkaus mitä sukulaiset ovat tehneet sinulle/ teille?

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:43"]

Miniöistä ei kokemuksia. Ehdotan setää.

Autoin syöpää sairastavana ja erittäin heikossa kunnossa dementoitunutta tätiäni. Hän oli asunut mummon asunnossa mummon viimeisinä vuosina, koska hän halusi auttaa äitiään. Mummo kuoli ja asunto myytiin.

Menin auttamaan, mutta täti jätti yllättäen koko työn minulle.

Pakkasin 85-neliöisen asunnon kaikki tavarat muuttolaatikkoihin, nostin taulut seiniltä jne. Olin niin heikko, että jalkani tärisivät. Täti lähti kaupungille ostoksille tai kahville. Mummo oli ehtinyt vaarin kanssa kerätä asuntoon tavaraa yli 40 vuoden ajan. Tutkin tavarat ja lajittelin niistä osan hävitettäviin. Mummo oli keräillijä, joten rikkinäisiä kattiloita jne. riitti. 

Purin muuttokuorman hänen uudessa asunnossaan muuton jälkeen. Hänen kolme sisarustaan eivät halunneet mummon kodista mitään, joten täti piti lähes kaikki tavarat. 

Työ oli järjettömän raskasta. Minulta meni matkoihin julkisille tunnista puoleentoista, koska asuin kauempana. Hoidin tehtävän, koska täti ei enää käsittänyt, miten pitkä aikaa tavaroiden lajitteluun ja pakkaamiseen menee. 

Täti maksoi matkakuluni ja maksoi minulle muutosta.

Neljä sisarusta jakoi mummon asunnosta saatavat rahat. Jokainen heistä sai myynnistä kymmeniä tuhansia euroja. 

Setäni maksoi minulle satasen. :D 

[/quote]

Mä en ymmärtänyt mikä tässä oli törkeää? Täti maksoi sulle ja setäkin vielä maksoi sulle, joten missä se törkeys tapahtui?

Enoni käytti minua seksuaalisesti hyväksi ollessani 15 vuotias. Syyttäjä katsoi, että on minun etuni mukaista että syytettä ei nosteta. Koko suvulle kyllä kerrottiin, tädille, toiselle enolle, mummulleni.. Asiaa kauhisteltiin ääneen meille, mutta taputeltiin hyvin nopeasti piiloon ilmeisesti siksi koska ei mennyt oikeuteen.. Kun tämä eno joutui muusta syystä vankilaan, täti otti osan hänen tavaroistaan itselleen, mukaan lukien tämän SÄNGYN jolla teisi minun tulleen raiskatuksi. Hyi helvetti.

8 vuotta tästä kulunut, ja nykyään mummuni jopa puolustelee tätä ihmistä minulle (jäi myöhemmin kiinni huumausainerikoksista), kuinka hyvä yksinhuoltajaisä on lapsilleen jne. Tuo eno on diagnosoitu psykopaatti. Itse olen kärsinyt traumoistani jo kahdeksan vuotta ja vieläkään en ole yrityksistä huolimatta päässyt kunnolliseen terapiaan ja tuskin pääsenkään.. Tästä vakavasta masennuksesta, traumasta ja ahdistuksesta ja paniikista syytän myös sukulaisiani, joiden vuoksi tunnen itseni entistä häpäistymmäksi.. 

:( 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 08:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 08:25"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:31"]

Mä tein oppisopimuksella merkonomin tutkinnon. 25 kpl arvosanoja, muutama kakkonen ja loput kolmosia. Arvosteluasteikko 1-3. Tein raskasta puhelinmyyntityötä samalla. Ei kuulunut tärkeimmästä suunnasta onnitteluja..

[/quote]

Saman tyylinen täälläkin. 

Opiskelin vuosia sitten merkonomiksi, siskoni opiskeli korkeakoulussa. Tapasimme pitkästä aikaa sukulaisia, ja puhe totta kai kääntyi heti opiskeluihin. Siskon opinnoista kyseltiin ummet ja lammet, ihasteltiin ja päiviteltiin. Kun minulta kysyttiin, vastasin opiskelevani merkonomiksi ja saavani todella hyviä arvosanoja (yhtäkään alle kolmosen koetta ei ollut, oli silloin siis 1-3 arvosteluasteikko). 

Sukulaiset sitten nihkeästi tähän: "No... Onhan sekin juu tärkeä ammatti" ja puheenaiheen vaihto. Että kiitos arvostuksesta.

En viitsi nykyään enää mennä näitä sukulaisia moikkaamaan. Nykyään opiskelen itse korkeakoulututkintoa, mutta vielä vähemmän kiinnostaa mennä sitä sanomaan. Jos ei kelpaa kuin tietyn asteen opiskelijana, niin en halua olla tekemisissä noin pikkusieluisten ihmisten kanssa.

Miehen sukulaiset sen sijaan onnittelivat lämpimästi, kun valmistuin hyvin arvosanoin merkonomiksi.

[/quote]

Kuka hitto kailottaa oiskeluista kysyttäessä, miten hyviä arvosanoja saa...? :-DDD Olisikohan vähän syytä ylimielisyydessäsikin .-D

[/quote]

Ai ylimielinen kun kertoo ahkeroivansa koulutuksensa eteen niin, että saa kiitettäviä? Johan on mielenkiintoiseksi mennyt.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 09:21"]Enoni käytti minua seksuaalisesti hyväksi ollessani 15 vuotias. Syyttäjä katsoi, että on minun etuni mukaista että syytettä ei nosteta. Koko suvulle kyllä kerrottiin, tädille, toiselle enolle, mummulleni.. Asiaa kauhisteltiin ääneen meille, mutta taputeltiin hyvin nopeasti piiloon ilmeisesti siksi koska ei mennyt oikeuteen.. Kun tämä eno joutui muusta syystä vankilaan, täti otti osan hänen tavaroistaan itselleen, mukaan lukien tämän SÄNGYN jolla teisi minun tulleen raiskatuksi. Hyi helvetti.

8 vuotta tästä kulunut, ja nykyään mummuni jopa puolustelee tätä ihmistä minulle (jäi myöhemmin kiinni huumausainerikoksista), kuinka hyvä yksinhuoltajaisä on lapsilleen jne. Tuo eno on diagnosoitu psykopaatti. Itse olen kärsinyt traumoistani jo kahdeksan vuotta ja vieläkään en ole yrityksistä huolimatta päässyt kunnolliseen terapiaan ja tuskin pääsenkään.. Tästä vakavasta masennuksesta, traumasta ja ahdistuksesta ja paniikista syytän myös sukulaisiani, joiden vuoksi tunnen itseni entistä häpäistymmäksi.. 

:( 
[/quote]

Halaus sinulle <3 älä syytä tapahtuneesta itseäsi ja yritä jaksaa vastia apua. Kerää välittäviä ihmisiä ynpärillesi, karta niitä jotka tekevät sinulle pahan olon. Muista ettei hyväksikäyttö määrittele sinua ihmisenä.
T. N26, hyväksikäytetty 5-vuotiaana

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 08:34"]

Synnyttämään mennessäni vanhemmat tarjoutui hakeen mun kissan, ettei sille tuu pitkä yksinolo kun ollaan sairaalassa. Olivat antaneet sen pois, koska "teillähän on nyt lapsi niin ette te voi kissaa pitää." Pitkän tappelun jälkeen sain kissan takaisin.

[/quote]

Olisin tehnyt rikosilmoituksen. Lemmikki (kornia kyllä) lasketaan omaisuudeksi tai toisen omaisuuden myyminen/pois antaminen ei ole ihan laillista.

44, järkyttävää! Meillä ei sen kummempaa, kuin että käly ja miehensä pyysivät kummiksi tyttärelleen tälläistä pariskuntaa jotka olleet yhdessä muutaman kuukauden. Kyllä hävetti ja suretti ristiäisissä, ollaan tunnettu sen reilu 10 vuotta ja tämä ventovieras ihminen oli siellä sitten kunniatehtävässä. Päivänselvää varmaan, että kaveruus on ollut kanssamme vain yksipuolista. No tulipahan ainakin selväksi tälläin kiertokautta ketä arvostavat ja ketä haluavat lähipiiriinsä. Aluksi järkytyimme, nyt kun aikaa kulunut jo lähinnä säälittää. Kukin tyylillään, tyylejä vain on monia... 

Voi Hlvtti, minkälaisia ihmisiä ja sukulaisia meillä on. $€£#¤

Mulle alkaa tulla yleinen ihmisinho, kun luen näitä tapauksia. Alkaa ällöttää kulkea missään, missä on ihmisiä, kun rupeaa ajattelemaan mitä pahaa he (me?) kaikki ovat sanoneet tai tehneet...

Niitä on paljon, mutta en ole koskaan niistä katkeroitunut, niin en muista yhtään yksittäistä. Mutta tuleehan noita varmaan vielä

49, kyllä tuossa omassakin "tapauksessamme" vaikka kyse ei ole mistään seks hyväksikäytöstä yms  oli ajatus että mitä pahaa olemme näille ihmisille tehneet, muuta kuin auttaneet että pitää kieroilla ja eristää. Tähän väliin kaikki sanonnat oikeista ystävistä jne mutta päivänselvää varmaan että tässä tapauksessamme välit viilenivät. Kaikkien kanssa ei vain todellakaan kemiat natsaa, ja ainakin sen opimme, että jatkossa ei turhaan edes käytä sekuntiakaan aikaa tälläisiin ihmisiin -- sukulaisiinkaan joiden kanssa ystävyys ei ole vastavuoroista. Eli pahasta kokemuksesta oppimiseen. 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 08:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 08:25"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:31"]

Mä tein oppisopimuksella merkonomin tutkinnon. 25 kpl arvosanoja, muutama kakkonen ja loput kolmosia. Arvosteluasteikko 1-3. Tein raskasta puhelinmyyntityötä samalla. Ei kuulunut tärkeimmästä suunnasta onnitteluja..

[/quote]

Saman tyylinen täälläkin. 

Opiskelin vuosia sitten merkonomiksi, siskoni opiskeli korkeakoulussa. Tapasimme pitkästä aikaa sukulaisia, ja puhe totta kai kääntyi heti opiskeluihin. Siskon opinnoista kyseltiin ummet ja lammet, ihasteltiin ja päiviteltiin. Kun minulta kysyttiin, vastasin opiskelevani merkonomiksi ja saavani todella hyviä arvosanoja (yhtäkään alle kolmosen koetta ei ollut, oli silloin siis 1-3 arvosteluasteikko). 

Sukulaiset sitten nihkeästi tähän: "No... Onhan sekin juu tärkeä ammatti" ja puheenaiheen vaihto. Että kiitos arvostuksesta.

En viitsi nykyään enää mennä näitä sukulaisia moikkaamaan. Nykyään opiskelen itse korkeakoulututkintoa, mutta vielä vähemmän kiinnostaa mennä sitä sanomaan. Jos ei kelpaa kuin tietyn asteen opiskelijana, niin en halua olla tekemisissä noin pikkusieluisten ihmisten kanssa.

Miehen sukulaiset sen sijaan onnittelivat lämpimästi, kun valmistuin hyvin arvosanoin merkonomiksi.

[/quote]

Kuka hitto kailottaa oiskeluista kysyttäessä, miten hyviä arvosanoja saa...? :-DDD Olisikohan vähän syytä ylimielisyydessäsikin .-D

[/quote]

Ai ylimielinen kun kertoo ahkeroivansa koulutuksensa eteen niin, että saa kiitettäviä? Johan on mielenkiintoiseksi mennyt.

[/quote]

Ja miinustajan on oikein hyviä ja kertovat, että mitä helvetin ylimielistä on lauseessa:

"Opiskelen merkonomiksi, tosin hyvin on mennyt ja kaikista kokeista on tullut kiitettäviä"

Eli ei saa olla ylpeä saavutuksistaan? Niinkö?

Kerroin äidilleni mikä tulee vauvan nimeksi. Kommentoi lapseni nimeä "Niko on venäläisen nimi", ei oikeasti ole tuollainen, eikä pahalla varmasti tarkoittanut, mutta kyllä se kirpasi.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 09:46"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 08:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 08:25"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:31"]

Mä tein oppisopimuksella merkonomin tutkinnon. 25 kpl arvosanoja, muutama kakkonen ja loput kolmosia. Arvosteluasteikko 1-3. Tein raskasta puhelinmyyntityötä samalla. Ei kuulunut tärkeimmästä suunnasta onnitteluja..

[/quote]

Saman tyylinen täälläkin. 

Opiskelin vuosia sitten merkonomiksi, siskoni opiskeli korkeakoulussa. Tapasimme pitkästä aikaa sukulaisia, ja puhe totta kai kääntyi heti opiskeluihin. Siskon opinnoista kyseltiin ummet ja lammet, ihasteltiin ja päiviteltiin. Kun minulta kysyttiin, vastasin opiskelevani merkonomiksi ja saavani todella hyviä arvosanoja (yhtäkään alle kolmosen koetta ei ollut, oli silloin siis 1-3 arvosteluasteikko). 

Sukulaiset sitten nihkeästi tähän: "No... Onhan sekin juu tärkeä ammatti" ja puheenaiheen vaihto. Että kiitos arvostuksesta.

En viitsi nykyään enää mennä näitä sukulaisia moikkaamaan. Nykyään opiskelen itse korkeakoulututkintoa, mutta vielä vähemmän kiinnostaa mennä sitä sanomaan. Jos ei kelpaa kuin tietyn asteen opiskelijana, niin en halua olla tekemisissä noin pikkusieluisten ihmisten kanssa.

Miehen sukulaiset sen sijaan onnittelivat lämpimästi, kun valmistuin hyvin arvosanoin merkonomiksi.

[/quote]

Kuka hitto kailottaa oiskeluista kysyttäessä, miten hyviä arvosanoja saa...? :-DDD Olisikohan vähän syytä ylimielisyydessäsikin .-D

[/quote]

Ai ylimielinen kun kertoo ahkeroivansa koulutuksensa eteen niin, että saa kiitettäviä? Johan on mielenkiintoiseksi mennyt.

[/quote]

Ja miinustajan on oikein hyviä ja kertovat, että mitä helvetin ylimielistä on lauseessa:

"Opiskelen merkonomiksi, tosin hyvin on mennyt ja kaikista kokeista on tullut kiitettäviä"

Eli ei saa olla ylpeä saavutuksistaan? Niinkö?
[/quote] En ole koskaan kuullut näissä keskusteluissa kenenkään mainitsevan arvosanoista mitään. Ei kai ole tapana. Ei sillä, että se olisi mitenkään väärin. Ettet vain itse kokisi alemmuutta koulutuksestasi ja siksi vielä perustelemassa arvosanoin opintojesi arvoa? Ole vain ylpeä omista saavutuksistasi, äläkä välitä muista. Älä ota altavastaajan asemaa.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:26"]

Sisko kusetti minulta satoja euroja. Ei olla missään tekemisissä enää.

[/quote]

Aika surullista, jos mokoma "kusetus" katkaisee välit omaan siskoon. Omituisia sisarussuhteita joillakin. Itselläni on hyvät välit sisaruksiini, eikä niitä todellekaan katkaise mitkään rahariidat muutamasta sadasta eurosta. Välillä on toki ollut ja on edelleen jotain riitaa, joka on unohtunut jo seuraavana päivänä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 09:46"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 09:30"] [quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 08:37"] [quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 08:25"] [quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:31"] Mä tein oppisopimuksella merkonomin tutkinnon. 25 kpl arvosanoja, muutama kakkonen ja loput kolmosia. Arvosteluasteikko 1-3. Tein raskasta puhelinmyyntityötä samalla. Ei kuulunut tärkeimmästä suunnasta onnitteluja.. [/quote] Saman tyylinen täälläkin.  Opiskelin vuosia sitten merkonomiksi, siskoni opiskeli korkeakoulussa. Tapasimme pitkästä aikaa sukulaisia, ja puhe totta kai kääntyi heti opiskeluihin. Siskon opinnoista kyseltiin ummet ja lammet, ihasteltiin ja päiviteltiin. Kun minulta kysyttiin, vastasin opiskelevani merkonomiksi ja saavani todella hyviä arvosanoja (yhtäkään alle kolmosen koetta ei ollut, oli silloin siis 1-3 arvosteluasteikko).  Sukulaiset sitten nihkeästi tähän: "No... Onhan sekin juu tärkeä ammatti" ja puheenaiheen vaihto. Että kiitos arvostuksesta. En viitsi nykyään enää mennä näitä sukulaisia moikkaamaan. Nykyään opiskelen itse korkeakoulututkintoa, mutta vielä vähemmän kiinnostaa mennä sitä sanomaan. Jos ei kelpaa kuin tietyn asteen opiskelijana, niin en halua olla tekemisissä noin pikkusieluisten ihmisten kanssa. Miehen sukulaiset sen sijaan onnittelivat lämpimästi, kun valmistuin hyvin arvosanoin merkonomiksi. [/quote] Kuka hitto kailottaa oiskeluista kysyttäessä, miten hyviä arvosanoja saa...? :-DDD Olisikohan vähän syytä ylimielisyydessäsikin .-D [/quote] Ai ylimielinen kun kertoo ahkeroivansa koulutuksensa eteen niin, että saa kiitettäviä? Johan on mielenkiintoiseksi mennyt. [/quote] Ja miinustajan on oikein hyviä ja kertovat, että mitä helvetin ylimielistä on lauseessa: "Opiskelen merkonomiksi, tosin hyvin on mennyt ja kaikista kokeista on tullut kiitettäviä" Eli ei saa olla ylpeä saavutuksistaan? Niinkö? [/quote] En ole koskaan kuullut näissä keskusteluissa kenenkään mainitsevan arvosanoista mitään. Ei kai ole tapana. Ei sillä, että se olisi mitenkään väärin. Ettet vain itse kokisi alemmuutta koulutuksestasi ja siksi vielä perustelemassa arvosanoin opintojesi arvoa? Ole vain ylpeä omista saavutuksistasi, äläkä välitä muista. Älä ota altavastaajan asemaa.

[/quote]

Ihan sama mikä koulutus on kyseessä, sen voi suorittaa joko hyvin tai rimaa hipoen. Kummasta mahtaisit itse olla ylpeämpi?

Jos teet kovasti työtä koulun eteen, luet kokeisiin ahkerasti, teet ylimääräisiäkin tehtäviä nopeuttaaksesi etenemistäsi, ja tämä sitten näkyy hyvänä koulumenestyksenä, niin millä ihmeen logiikalla tuosta aiheutuva ylpeys on A) Ylimielisyyttä ja B) Alemmuuskompleksia?

Avaapa nyt hieman asiaa.

Olemme lestadiolaisia mutta emme jaksa käydä kaikissa tapahtumissa missä pitäisi joten siskoni pitää meitä sen perusteella kakkosluokan kansalaisina. Puhuu meistä selän takana muille sukulaisille ja muutkkin ovat alkaneet käyttäytyä viileän etäisesti ja serkut karttavat meidän lapsiamme. Ärsyttää tosi paljon ja varsinkin kun ei-vl veljeni perhettä pidetään suvussa kuin kukkaa kämmenellä. Me vain olemme huonompia kun emme ole kontrollissa vaikka elämme oikeasti paljon rehellisemmin kuin moni arvostetuista vl-sukulaisista.
tämän voi varmaan ymmärtää vain vl:t.

Anoppi sanoi mun odottaessani kolmattani että olen jo niin vanha synnyttäjä (34v.) että aika varmasti saan vammaisen lapsen kuten ex-miniänsä. Aina vittuili kaikesta, siitä etten käytä alkoholia, enkävoi olla tupakan savuisessa huoneessa (enkä anna lastenikaan olla), kun harrastan joogaa ja olin siihen aikaan kasvissyöjä. Sen jälkeen kuullut muita kautta kaikenlaista, mutten jaksa välittää. 

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:37"]Sain lahjaksi Fedor Dovstojevskin Idiootin ;D Yritän edelleen miettiä nasevaa vastalahjaa.
[/quote En muista kirjailijaa oli joku japanilainen nimi. Mutta on olemassa kirja nimeltä "Verraton hölmö". Tai sitten Irwin Welshin "Paska".

Väkivaltaisuus josta traumapwräinen stressihäiriö... ja kuinka suku painosti painamaan villasella ettei vaan väkivallantekijän ura mene. Ja tämän perhe elämä. No aika hajonneeltahan se näyttää kuitenkin tuon perhe elämä. Kulissiliitto. Aiheuttanut terveyteni murenemisen, sillä paljon p askaa jauehetaan selän takana, koska kukaan ei halua syyttä ns. menestyjää - vaikka tämän käytös kulissien takana henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Niinhän perhemurhaajistakin sanotaan, että kun se oi niin mukava mies..

Sisarukset ovat h e l v e ti s tä. Ainakin jos ovat ns esikoisia.