Törkein loukkaus mitä sukulaiset ovat tehneet sinulle/ teille?

Näitähän riittää:

sisko valehteli isovanhemmille ja koko suvulle että asuu vain yksin isovanhemmilta saadussa omistusasunnossa (tai ottaisi suomalaisen miehen ei ulkomaalaista) asumaan kanssaan, tällä perusteella hän sai keploteltua itselleen yhden ilmaisen omistusasunnon isovanhemmilta. Meni pari kuukautta ja tällä välin sisko oli salaa hommannut asuntoon asumaan yhden ulkomaalaisen mamumiehen. Asiasta ei kerrottu, kuulimme siitä kiertoteitse. Tästä huolimatta yritimme hyväksyä tilanteen, vaikka sisko tekikin todella väärin valehdeltuaan isovanhemmille. Isoisä suuttui tästä kovasti ja uhkasi että menee asuntoon riehumaan yms. yms ei kumminkaan mennyt. Kaiken aikaa kumminkin tutustuimme siskon uuteen mieheen ja hyväksyimme hänet osaksi perhettä, koska riitely on mielestämme turhaa ja tyhmää. Sisko lupasi että tekee avioehdon, tosiasian kuulimme vasta pari vuotta sitten ettei sisko ollutkaan tehnyt avioehtoa vaan kun he myivät isovanhemmilta saadun asunnon puolet rahoista meni siskoni miehelle, vaikka sisko valehteli asiasta että heillä olisi ollut avioehto jne. Emme puuttuneet asiaan mitenkään, ihmettelimme vain ja edelleen tuntui että toiminta oli vähintäänkin väärin isovanhempia kohtaan, heille kun oli alusta pitäen luvattu ettei asuntoa laitettaisi kenenkään miehen nimiin.  Ja kaiken lisäksi sisko myös jaksoi aina vittuilla siitä että minä ja veljeni (siskojamme nuoremmat) asuimme "vielä" kotona, vaikka meille ei oltu annettu mitään ilmaista omistusasuntoa, toisin kuin tälle siskolle joka sai asunnon huijaamalla. Hän oli niin ylpeä teostaan. Olisin toivonut että asunto olisi annettu edes rehdille töitä tekevälle kunnolliselle veljelleni, mutta asioita ei voi jälkeenpäin muuttaa. Myöhemmin sisko alkoi käyttäytymään vielä omituisemmin, mm. vaihtoi uskontoa, jätti lapsensa vuodeksi ulkomaille, puhui pahaa kaikista tutuista ja sukulaisista, ei halunnut enää kristittyjä naisia ystävikseen ei edes entisiä ystäviään, tuli minulle kylään haukkumaan toista siskoania ja toiselle siskolleni varmaankin haukkui sitten minua, otti lemmikkejä joita hylkäsi jatkuvasti kun kyllästyi, alkoi raivota syyttä suotta, haukkui minua ja muita, meni vaatekaapilleni sanomaan mitä vaatteitani hän haluaisi itselleen, raivosi että 2e pastakastike on aivan liian kallista, kehui että hänen koko suurperheensä ruokkimiseen menee päivässä vain 5e vaikka hän kävi syömässä kebabbeja jotka maksoivat 6e kpl, oli kateellinen yms. 

Toinen siskoni pyysi minua itse mukaansa ulkomaille Välimerelle, kun en ollut koskaan vielä matkustanut. Tällä matkalla siskoni naureskeli korkokengilleni ja muutenkin aiheutti vaikka mitä raivokohtauksia myös syyttä. Esimerkiksi yksi vanha mummolta lainassa ollut matkalaukku oli siskoni mielestä yhtäkkiä erittäin tärkeä "mummolle" vaikka mummon kaapissa oli samanlaisia matkalaukkuja 10kpl. Sisko yritti syyllistää minua laukun rikkomisesta, kun vanha laukku hajosi lentokentältä tullessa yks kaks. Kaiken lisäksi siskolla oli tietysti itsellään täysin jääkaapin kokoinen uusi matkalaukku, jonka hän osti reissussa jollain 100 eurolla. Sisko meni ravintoloihin ja pyysi sieltä minua vanhempia (ikäeroa 40 vuotta) tulemaan iskemään minua ja sitten kun ne miehet toimivat noin niin sisko nauroi minulle, mutta oli myös kateellinen näiden miesten "huomiosta". Siskoni esitti köyhää ja minä jouduin useita kertoja maksamaan hänen lapsensa ruuat reissussa, vaikka asia ei ollut niin. Suomeen tullessa siskoni alkoi etsiä kaikkia afrikkalaisia miehiä joita lähetti kimppuuni rakkaiden "ystäviensä" kanssa, hän olisi ilmeisesti halunnut minulle kaikkea pahaa ja luuli että kiinnostuisin afrikkalaisista miehistä vain siksi koska olin nuori. Kun muutin asumaan muka "hienolle" alueelle se oli lähes viimeinen pala tälle siskolle joka sekosi asiasta täysin ja palkkasi taloa rikkomaan tyttöystävänsä, näin kaiken ovisilmästä. Sen jälkeen muutin prisman viereen ja myös se oli viimeinan piste tälle siskolle, joka oikein ratkesi kateudesta. En todellakaan tiennyt että joku Prisma sattui olemaan siskoni suosikkikauppa, itse kun en Prismassa kolmea kertaa enempää edes asioinut, pidän pienemmistä liikkeistä. Siskoni oli kateellinen minulle turhista asioista, vaikka esimerkiksi yllämainittu toinen sisko on saanut enemmän perintöä (asunnon muodossa) kuin minä ja muut. Siskoni eivät koskaan tukeneet minua millään lailla, olin aina se nuorempi ja tyhmempi koulukiusattu p*ska joka ei olisi hyvä missään eikä pärjäisi. Siskot tuntuivat aivan siltä kuin kantaisi suurta kiveä jota ei jaksaisi enää kantaa, heistä ei ollut minulle kannustajiksi eivätkä he kutsuneet koskaan minnekään jos ei mukaan lasketa jotain 1kerta vuodessa grillaaminen ja tuo "onnistunut" välimeren reissu, jonka jälkeen muutkaan sukulaiseni eivät enää uskaltaneet reissata siskon kanssa. Niinpä ajattelenkin nykyisin ettei minulla ole koskaan mitään siskoja edes ollut, on vain ollut tuollaisia "vierailevia tähtiä" aivan niin kuin koulukiusaajatkin olivat elämäni vierailevia "tähtiä". 

Jumalauta, että 73:lla oli sekavaa tekstiä. Mulla meni siskot sekaisin, taidan mennä nukkumaan

Vanhemmat maksaneet sisaruksen remontin ja remontoineet sen asuntoa ja auttaneet muutossa, itselleni ei vastaavaa ole tehty. Minulle ei tarjottu rahaa kun ostin oman kämpän, mutta kun sisarus muutti niin sitten kyllä maksettiin kun oli pakko tasapuolisuuden nimissä. Isovanhempi kun kuoli, niin muille tarjottiin hänen omaisuuttaan mutta minulta ei kertaakaan kysytty että mitä minä haluaisin muistoksi. Sisarus tienaa hyvin mutta esittää köyhää, valittelee aina miten kaikki maksaa vaikka ostaa kalliit puhelimet sun muut (eipä niiden hinnoista valita) vaikka tulot paremmat kuin vanhemmilla. Lypsää siten rahaa vanhemmilta ja varmaan muiltakin, kun esittävät niin heikosti pärjäävää ja läpihän se menee.

Keräilin säilyketölkkien avaajia, veljeni heitti tunkiolle.  Nyt just pohdin kuinka vähäpätöinen asia.  He olivat rakkaita minulle, enkä vieläkään ole toipunut perheen hajoamisesta.  Otin halpaa konjakkia ja aloin höpistä itsekseni.  Liikutuin yhdestä ketjusta tulin iloiseksi kiitos.

- sisko haukkui aiheetta rikolliseksi ja oli aivan sekaisin ja sekosi myös uskontoon ja kuvittelee olevansa parempi ihminen kuin ei uskovaiset

- sisko alkoi ihannoida natseja ja mm. kuvittelee että natsit rakastaisivat hänen uutta uskontoaan, vaikka asia ei ole niin

- sisko sai enemmän mm. ennakkoperintönä yhden ylimääräisen asunnon ja tästä huolimatta sisko on ollut kovin kateellinen turhista raha-asioista vaikka hän sai kumminkin enemmän kuin muut. Esittää aina köyhää tästä huolimatta

- sisko kuunteli entisen ystäväni aiheettomia haukkumisia, ko. "ystävä" kulkee kaupungilla juoruten kaikkien ihmisten asiat ja myös keksii valheita ja mustamaalaa kaikkia ihmisiä mm. lisäilee ystävikseen samassa koulussa yli 10 vuotta sitten olleita ihmisiä haukkumista varten. Siskoni päätti että kaikki mitä näin käyttäytyvä ihminen sanoo on 100% totta koska hän haluaa uskoa kaiken

- sisko kävi kaupungilla ystävänsä kanssa ja leikki ettei tunnistanut/huomannut minua, kyseessä yli kolmikymppinen ihminen. Oli liikaa vaadittu että edes tervehtisi! vaikka olimme silloin väleissä

- Lähetin kuvia ja pidin turhaan siskooni yhteyttä, ainoa hänen yhteydenpitonsa oli tähän tyyliin "huonoa kuuluu ja sataa jatkuvasti!" ja kirjoitti tämmöistä silloin kun aurinko paistoi yleensä ei vaivautunut vastaamaan mitään ja tuntui että kirjoitin seinien kanssa

- sisko valehteli kaikille että esitän vain jotain ja en ole sitä mitä olen, eli olen kai sitten juopponarkkari horo tai mitälie hän kuvittelee. En halua edes tietää, saa jatkaa harhamaailmoissaan elämistä ihan rauhassa ei kiinnosta sukulainen joka ei tue toisia ja elää harhamaailmoissa

- haukkunut vieraiden ihmisten ulkonäköä minulle, ollut ristiriitainen mielistellyt toisia ja sitten tullut minulle haukkumaan heitä

Mun epäonnistunut elämä tuntuu olevan yleinen naurunaihe kotipaikkakunnallani. Kun olin nuori, minua kiusattiin koulussa, ja serkkuni joita oli useita samassa koulussa katselivat vain muualle. Eivätkä olleet tuntevinaan. Nyt nuo samat serkut ja heidän vanhempansa löytävät jotain kummaa hupia vammaisen lapsen syntymisestä ja kasvatusongelmista. Heidän mielestään minä olen aina pitänyt itseäni heitä parempana? Ja tämä on heidän tilaisuutensa pistää asioita tasan? En pitänyt itseäni heitä parempana, mutta onhan se selvä etten halunnut olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka katsoivat vierestä kun minua haukuttiin, eristettiin, ja jopa hakattiin.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:34"]Isällä meni uusi nainen ja hänen poikansa meidän omien lasten edelle. Nainen siis narsisti ja mielenterveysongelmainen, eli ei yllätä. Pitää isää niin tossun alla ja itsemurhauhkaukset laulaa jos vähääkään tulee eripuraa. En oo nyt puoleen vuoteen ollu juurikaan tekemisissä kun selvis, että tää nainen keksii musta ja mun sukulaisista valheita ja isä uskoo ne, mun sanoilla ei oo merkitystä. Onnea heidän uusperheelle :) t. Entinen isin tyttö..
[/quote]

Narsisti.
Tuskin

Erittäin empaattinen naistuttavani kävi säännöllisin välein eroni jälkeen kyselemässä kuulumisiani. Myöhemmin kävi ilmi että hänen tarkoituksensa ei ollutkaan minun lohduttamiseni vaan hankkia aineistoa heidän rouvakerhon  "asioiden kauhistelutapaamisiin".

Minua on pienestä pitäen sanottu haukkumasanalla, vähän vastaava kuin toope. Minä en saa kuulemma valittaa siitä, kun se on hellittelynimi. Kun murrosiässä usein suutuin siitä, naurettiin. Toisaalta totuin siihen niin, että aloin vastata ja sitten naurettiin "kato kyllä X tietää nimensä". Isäni on ollut siis koko ikäni koulukiusaajan tasoinen nimittelijä, äiti ja vanhin veli etunenässä. Keskimmänen veli, joka näki, että minua kiusataan myös eri tavoin nimittelemällä koulussa, ei ole koskaan sitä käyttänyt. Koko juttu lähti siitä, kun pakenin kiusaajiani (Ala-asteella oli myös fyysistä kiusaamista) vastakynnetyn pellon yli ja oli satanut vettä. Vanhin veli oli tullut aiemmin koulusta ja katsoi ikkunasta sanoen "Roope toope tulee mutapeltoa pitkin". Tästä se jäi ikuiseen käyttöön. Roope ei ole oikea nimeni, olen nainen, mutta se rimmasi tuohon tyyliin. 

Se, että minua kiusattiin, johtui siitä, että perheeni oli ja on yhä jossain määrin aika erikoinen ja näkyvä. Ei siis oikeastaan mistään itsestäni johtuvasta systä. 

Olen koko ikäni vihannut sitä nimittelyä, mutta jos menen sanomaan isälle, että se on törkeää ja loukkaavaa, tulen saamaan kaikkien vihat niskoilleni, koska isä tarkoittaa vain hyvää. Ei tarkoita. Isä on ajattelematon ja lapsellinen kiusaaja. 

Mummoni huusi PIKKUveljeni lakkiaisissa että oon kauhea lutka kun juuri muutin poikakaverin kanssa yhteen. Ei kuulema hänen pikkutyttönsä tekisi moista..

Ex anoppi tuli kylään ja alkoi multa kysymättä paistaa lättyjä mun keittiössä tyttärelleni. Kyseli, missä on sitä ja missä on tätä. "pitäähän mummin kullan saada lettuja!"

Samainen anoppi tuli aina vara-avaimella sisälle, etukäteen ilmoittamatta. Pyysin avaimen aika pian takaisin.

No onneks ei tarvii enää olla tekemisissä.

Kun aikoinaan valmistuin insinööriksi, niin se oli tätini mielestä niin hieno ammatti että minulla ei varmaan ole mitään mahdollisuuksia saada koulutusta vastaavaa työtä.

Lapsen käytös muuttui ja alkoi haukkua järjestelmällisesti kelvottomaksi.Sitä en siihen mennessä ollut, mutta nyt hyvää vauhtia menossa.Mikään ei satuta niin kuin aikuisen lapsen turha halpamaisuus.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:31"]

Mä tein oppisopimuksella merkonomin tutkinnon. 25 kpl arvosanoja, muutama kakkonen ja loput kolmosia. Arvosteluasteikko 1-3. Tein raskasta puhelinmyyntityötä samalla. Ei kuulunut tärkeimmästä suunnasta onnitteluja..

[/quote]

Saman tyylinen täälläkin. 

Opiskelin vuosia sitten merkonomiksi, siskoni opiskeli korkeakoulussa. Tapasimme pitkästä aikaa sukulaisia, ja puhe totta kai kääntyi heti opiskeluihin. Siskon opinnoista kyseltiin ummet ja lammet, ihasteltiin ja päiviteltiin. Kun minulta kysyttiin, vastasin opiskelevani merkonomiksi ja saavani todella hyviä arvosanoja (yhtäkään alle kolmosen koetta ei ollut, oli silloin siis 1-3 arvosteluasteikko). 

Sukulaiset sitten nihkeästi tähän: "No... Onhan sekin juu tärkeä ammatti" ja puheenaiheen vaihto. Että kiitos arvostuksesta.

En viitsi nykyään enää mennä näitä sukulaisia moikkaamaan. Nykyään opiskelen itse korkeakoulututkintoa, mutta vielä vähemmän kiinnostaa mennä sitä sanomaan. Jos ei kelpaa kuin tietyn asteen opiskelijana, niin en halua olla tekemisissä noin pikkusieluisten ihmisten kanssa.

Miehen sukulaiset sen sijaan onnittelivat lämpimästi, kun valmistuin hyvin arvosanoin merkonomiksi.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 07:40"]

Kun aikoinaan valmistuin insinööriksi, niin se oli tätini mielestä niin hieno ammatti että minulla ei varmaan ole mitään mahdollisuuksia saada koulutusta vastaavaa työtä.

[/quote]

No eikö teillä ole aika nihkeä työtilanne?

Synnyttämään mennessäni vanhemmat tarjoutui hakeen mun kissan, ettei sille tuu pitkä yksinolo kun ollaan sairaalassa. Olivat antaneet sen pois, koska "teillähän on nyt lapsi niin ette te voi kissaa pitää." Pitkän tappelun jälkeen sain kissan takaisin.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 08:25"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:31"]

Mä tein oppisopimuksella merkonomin tutkinnon. 25 kpl arvosanoja, muutama kakkonen ja loput kolmosia. Arvosteluasteikko 1-3. Tein raskasta puhelinmyyntityötä samalla. Ei kuulunut tärkeimmästä suunnasta onnitteluja..

[/quote]

Saman tyylinen täälläkin. 

Opiskelin vuosia sitten merkonomiksi, siskoni opiskeli korkeakoulussa. Tapasimme pitkästä aikaa sukulaisia, ja puhe totta kai kääntyi heti opiskeluihin. Siskon opinnoista kyseltiin ummet ja lammet, ihasteltiin ja päiviteltiin. Kun minulta kysyttiin, vastasin opiskelevani merkonomiksi ja saavani todella hyviä arvosanoja (yhtäkään alle kolmosen koetta ei ollut, oli silloin siis 1-3 arvosteluasteikko). 

Sukulaiset sitten nihkeästi tähän: "No... Onhan sekin juu tärkeä ammatti" ja puheenaiheen vaihto. Että kiitos arvostuksesta.

En viitsi nykyään enää mennä näitä sukulaisia moikkaamaan. Nykyään opiskelen itse korkeakoulututkintoa, mutta vielä vähemmän kiinnostaa mennä sitä sanomaan. Jos ei kelpaa kuin tietyn asteen opiskelijana, niin en halua olla tekemisissä noin pikkusieluisten ihmisten kanssa.

Miehen sukulaiset sen sijaan onnittelivat lämpimästi, kun valmistuin hyvin arvosanoin merkonomiksi.

[/quote]

Kuka hitto kailottaa oiskeluista kysyttäessä, miten hyviä arvosanoja saa...? :-DDD Olisikohan vähän syytä ylimielisyydessäsikin .-D

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 08:34"]

Synnyttämään mennessäni vanhemmat tarjoutui hakeen mun kissan, ettei sille tuu pitkä yksinolo kun ollaan sairaalassa. Olivat antaneet sen pois, koska "teillähän on nyt lapsi niin ette te voi kissaa pitää." Pitkän tappelun jälkeen sain kissan takaisin.

[/quote]

Tämä oli eka, joka sai suuttumaan!!!!!!!

Minulla oli vakava fyysinen sairaus. Siskoni sanoi minulle: toivottavasti kuolet pian, niin voidaan sitten myydä sun asunto ja mulle voidaan ostaa niillä rahoilla flyygeli.

t. vanhapiika

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 08:41"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 08:34"]

Synnyttämään mennessäni vanhemmat tarjoutui hakeen mun kissan, ettei sille tuu pitkä yksinolo kun ollaan sairaalassa. Olivat antaneet sen pois, koska "teillähän on nyt lapsi niin ette te voi kissaa pitää." Pitkän tappelun jälkeen sain kissan takaisin.

[/quote]

Tämä oli eka, joka sai suuttumaan!!!!!!!
[/quote]
Onneksi olivat antaneet sukulaiselle niin sain lopulta facebookin kautta selville missä kissa on, kun sukulainen laittoi siitä noin kuukauden päästä kuvan ja alkoi kiitellä että kiitos, kun annoitte meille, kun lapsi on toivonut kissaa. Äiti oli siis meidän nimissä sitä tarjonnut.