Miksi vanhempia ei yleisesti varoiteta alle 3v ikäeroista

Se etuhan tuossa on kun tekee pienellä ikäerolla, että aika jolloin kotona on alle kouluikäisiä jää selkeästi lyhyemmäksi kuin vaikkapa neljän vuoden ikäerolla. Lisäksi se vanhempi lapsi ei ehdi tottua ainoan lapsen onnelliseen asemaan liikaa.

Olin itse 10 v ainoa lapsi ja voin kertoa, että pikkuveli ei ollut iloinen yllätys.

Kuitenkin olen huomannut, että usein se menee niin, että ne henkilöt, joilla itsellään on sisaruksia pienellä ikäerolla, myös itse hankkivat lapsensa pienellä ikäerolla, kun kuulemma se on niin kivaa, Kun on seuraa sisaruksista.

Neuvolassa voitaisiin sanoa suoraan että tehkää vaan se yksi, niin pääsee helpolla.

Ei se hakkaaminen ole ikäerosta kiinni. Pieni ikäero on rankkaa, mutta omasta mielestäni kaikki rysäytetään kerralla, kuin että ollaan vuositolkulla putkeen väsyneitä. Omilla lapsilla on ikäeroa 1v ja 8kk ja olin tosi väsynyt, koska suoritin äitiyttä. Harmittaa etten osannut paremmin, mutta olen yrittänyt paikata jotain jälkeenpäin.

Kristiina xx kirjoitti:

Kuitenkin olen huomannut, että usein se menee niin, että ne henkilöt, joilla itsellään on sisaruksia pienellä ikäerolla, myös itse hankkivat lapsensa pienellä ikäerolla, kun kuulemma se on niin kivaa, Kun on seuraa sisaruksista.

Mä olin iltatähti, kymmenkunta vuotta nuorempi kuin muut sisaret, ja tein lapset reilun 1,5 vuoden ikäerolla että mun kohdalla ei kyllä päde. Eikä lapset hakanneet toisiaan, ovat olleet aina toistensa parhaat kaverit.

No pikemminkin vanhempia pitäisi varoittaa tekemästä lapsia, kun ne saattaa olla sitten jatkuvasti tukkanuottasilla. Ei riipu ikäerosta, vanhempikin sisar voi hakata vauvaa jos on mustasukkainen. 

Meillä lapsilla ikäero 1v 10kk ja just hyvä ❤️ Ovat nyt 12 ja 14 ja viihtyvät yhdessä pelaten yms.

Ei se vanhempi lapsi hakkaa vauvaa, jos taapero on normaali ja hyvin kasvatettu.

Mitä te sitten oikein ajattelette monikkoperheistä?! Onko nekin lapset sitten tyystin pilalla?!

Kristiina xx kirjoitti:

Vauva-aika on ihanaa aikaa ja siitä pitäisi nauttia.

Vauva aika voi olla ja toivottavasti on enempi sellaista aikaa, josta voi nauttia ja iloita e. sitä ihanaa aikaa. Mutta vauva aika voi olla myös hyvin raskasta ja eritavoin vaikeaakin aikaa. Yhtään sen enempää pelottelematta tai maalaamatta kaikkein ikävimpiä kauhukuvia, niin toivoisin ymmärrettävän, että ei vauva tai yleisemmin lapsen kanssa eläminen  ole läheskään aina mutkatonta. Lapsen tulo peheeseen voi yllättäen mullistaa arkea tavoin, jota ei ennnen lapsen tuloa osannut aatellakaan. 

Esimerkkinä hyvin nuori lapsi saattaa tarvita hyvin eritavoin huomiota öiseen aikaan. - Siinä kun osa lapsi heräilee muutaman kerran yössä suunnilleen joka yö samoihin aikoihn jatkaakseen pian uniaan tyytyväisenä kun ovat esimerkiksi saaneet imettyä ruokaa. Niin vastaavasti toiset lapset saattavat huutaa kolikkia monta tuntia yönaikana, jolloin ei nuku sen paremmin kukaan muukaan. Ruokaa eivät ainakaan suoraa tissisti saa otetuksi syystä tai toisesta.  Edellsienä päivänä toisen vanhemman työpaikalta on tullut irtisanomispäätös  ja vuokrankorotuksesta ilmoitus.

Uskovainen mies

Minä ainakin sanon sitä joka paikassa, täällä ja muuallakin keskusteluissa, että älkää ihmiset sitä virhettä tehkö.

Mulla itselläni esikoisen ollessa n. 1v. tuli mieleen että jos tekisi toisen, mutta onneksi tajusin olla tekemättä, ja pian näinkin miten kavereiden kävi kahden vaippapyllyn kanssa, jotka oli aina eri kehitysvaiheessa ja mustasukkaisuus aiheutti vaikka ja mitä. Mulla on myös kaksoset, ja niiden kanssa on ollut paljon helpompaa, varsinkin kun olivat ihan pieniä, kun ei tullut mustasukkaisuutta, molemmat oli vauvoja ja sai samat jutut. 

Onhan se kauheaa kun ihmiset kuvittelee että on hyvä juttu kaksivuotiaan alkaa isosiskoksi/isoveljeksi yhdessä yössä kun hän haluaisi itse vielä olla perheen vauva ja huomion kohde. Siinä kärsii sitten sekä vauva että esikoinen, vanhemmista puhumattakaan.

Kyllä ekan lapsen synnyttyä jälkitarkastuksessa tämä oli yksi aihe, että vauva tarvitsee kasvurauhaa ja hoitoa pitkään eli kannattaa jättää lähemmäs kolmekin vuotta väliä seuraavaan

No ei meillä oo ollut tollasta, ikäeroa karvan yli 2v. Esikoinen ei esim oo ikinä edes yrittänyt hakata tai satuttaa vauvaa, meitä vanhempia kohtaan kyllä protestoi aluksi. Onhan tässä työtä mutta ei tää silti niin raskasta ole kuin mitä itsekin pelkäsin etukäteen. Nyt kun kuopus on 1v ja esikoinen 3v niin alkaakin olla jo helpompaa. Esikoinen ei enää tarvi jatkuvaa vahtimista, osaa leikkiä itsenäisestikin, nukkuu hyvin jne. Alkaa olla myös hetkiä, että pitävät hauskaa keskenään vaikkei yhteiseksi leikiksi vielä oikein voi sanoa <3

Meillä ikäero 2 v 4 kk ja aivan paras ikäero on ollut.

Tuohan on aivan yksilöllistä, että onko rankkaa ja miten rankkaa, ja lasten keskinäiset välit ei riipu sukupuolesta tai ikäerosta.

Tuttavapiirissä on vaikka kuinka paljon 1-2 vuoden ikäerolla lapsia saaneita äitejä ja isejä, eikä nämä ole kokeneet sitä erityisen rankaksi.

Sisarusten väleistä ei tosiaan voi ennustaa, itselläni on monta sisarusta ja useamman kanssa läheiset välit. Esim. minä (tyttö) ja veljeni ollaan synnytty 1v 10kk ikäerolla ja oltu aina läheisiä, samoin minä ja veli 3v 5kk ikäerolla. Ollaan kasvettu yhteen, eikä se yhteys ole koskaan katkennut. Hengaillaan säännöllisesti yhdessä, voidaan mennä bileisiin yhdessä, soitellaan tuntikausien puheluita jne. 

Minulla on myös 19 vuotta nuorempi veli ja 17 vuotta nuorempi sisko, joiden kanssa on tosi läheiset välit. Ei se ole ikäerosta tai sukupuolesta kiinni, kuinka läheisiä sisaruksista tulee. 

Meillä olisin kyllä jaksanut hoitaa omat 2 lasta, mutta samassa rappukäytävässä asui yh-äiti joka antoi lapsensa soittaa meidän ovikelloa aamusta iltaan. Hänen lapsensa sai myös mennä pihalle silloin kun halusi. Hänen lapsensa oli 6 - vuotias. Jos lähdin omien lasten kanssa leikkipuistoon niin tämä naapurin lapsi tuli väkisin mukaan kiukuttelemaan, koska hän sai vapaasti liikkua. Meillä ei myöskään tullut 4-vuotiaan päiväunista mitään. Naapurin lapsi soitti myös välillä meidän summeria, koska hänen äitinsä ei jaksanut tulla avaamaan ovea, heillä oli asunnon ulkoovi auki rappukäytävään ja välillä avain ovessa rappykäytävän puolella.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä juuri tuo n. kaksi vuotta on muodostunut jonkinlaiseksi ihanneikäeroksi. Perusteluina on mm. että kun ikäero on pieni niin lapsista tulee toisilleen läheiset. Pitäisi kuitenkin ajatella myls vanhempien jaksamista. Kun tulee uudelleen raskaaksi esikoisen ollessa vasta hieman yli vuoden, ei ole oikeasti käsitystä siitä, millaista elämä on esim uhmaikäisen, jo motorisesti erittäin taitavan taaperon kanssa kun siihen tulee vastasyntynyt. Voi olla, että raskausaikana voi huonosti ja saa vielä huonosti nukkuvan vauvan. Siinä ei paljon naurata kun on univelkaa ja kaksi pientä hoidettavana. Mustasukkaisuus voi myös oll erittäin pahaa ja vauvaa pitää vahtia ihan koko ajan, ettei esikoinen satuta häntä. Eräs ystäväni kommentoi, että ei muista kuopuksen vauvavuodesta mitään kun oli koko ajan niin väsynyt. Ikäero tasan kaksi vuotta.

Meillä ikäero on reilu kolme vuotta ja hyvät kaverukset lapset ovat toisilleen.

Tuota mustasukkaisuutta minä pelkään. Meillä tulossa ikäeroa lapsille vain 1v 4kk ja juurikin siksi, että (isin mielestä) lapsista on toisilleen seuraa. Hänellä ja siskollaan on ikäeroa 1,5 vuotta ja olivat seuraksi toisilleen, mutta vastaavasti niin oli minulla veljelläkin seuraa toisistamme, vaikka ikäeroa melkein 4 vuotta. Molemmat läheisiä edelleen (siis miehelle siskonsa ja minulle veljeni).

Mutta sitten se raskaus. No, minähän voin huonosti raskausaikana, oli pahoinvointia rv16 saakka, insuliinihoitoinen (raskaus-)diabetes samoilta viikoilta eteenpäin, supistuksia ja liitoskipuja rv 17 alkaen päivittäin, raudanpuutosta, joka todettiin vasta kuukausia myöhemmin (koska ekassa neuvolassa hemoglobiini oli niin hyvä, että olettivat sen olevan edelleen hyvä...) ja siitä johtuva jatkuva heikotus ja huono olo ja bonuksena vielä jatkuva väsymys, kun imetän edelleen esikoista, joka herätti pitkään 1-3 yössä ja joka saattaa edelleen herätä vähintään kerran yössä. Eikä olla muuten päästy vieläkään yöimetyksistä eroon ja ikää on 1v 3kk. Jättää syömättä tasan silloin, kun isi on se, joka reagoi yömölinöihin, mutta arvatkaa reagoiko usein kun ei ajoissa kuule ja jos kuulee, ei nouse, kun on töitä?

Lisätään vielä tähän se, että mies ei ymmärrä, miten rankkaa minulla minulla on, kun eka raskaus meni jotakuinkin hyvin - varmaan ihan vain siksi, että silloin sai levätä aina kun tarvitsi, mutta nyt ei oikeastaan koskaan. Aina mentävä jonkun muun tahdissa ja oma kroppa huutaa hoosiannaa, kiloja tullut 20kg ja lapsikin oli jo rv34 liian iso (yli 3kg), että varmaan joutuu vielä käynnistykseen tai sektioon ihan reippaasti ennen laskettua aikaa.

Joo-o. Kyllä minäkin ap:ta komppaan, että vähän isompi ikäero voi olla vanhempien (tai ainakin äidin) jaksamisen kannalta ihan hyvä asia, koska oma jaksaminen on koetuksella eikä se toinen ole vielä tullut edes ulos. Ja varmaan miehen kanssa erotaan pian (juuri tuon takia, että apua ei saa vaikka tarvitsee ja jättää esikoisen hoitamatta, vaikka halusi välttämättä toisen...), että sitten on hoidettava molemmat muksut yksinään. Taapero ja vauva. Aijaijai. Joskus sitä miettii, eikö olis voinut olla vähän vähemmän hedelmällinen, ettei olisi tärpännyt heti kun ajateltiin, että saa tulla kun on tullakseen...

Jos minä oman kokemuksen perusteella sanoisin niin 2v on ollut juuri hyvä ikäero. Lapset ovat toisilleen läheisiä, vauva-aika ja varhaislapsuus meni hyvin.

Minulle ja veljellä on 2,5v ikäeroa eikä ole ikinä tultu toimeen.

Joten lapsi syntyy persoonana, ja perhe muodostuu yksilöistä. Ei ole mitään ikäeroa, joka saisi ihmiset automaattisesti viihtymään yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä olisin kyllä jaksanut hoitaa omat 2 lasta, mutta samassa rappukäytävässä asui yh-äiti joka antoi lapsensa soittaa meidän ovikelloa aamusta iltaan. Hänen lapsensa sai myös mennä pihalle silloin kun halusi. Hänen lapsensa oli 6 - vuotias. Jos lähdin omien lasten kanssa leikkipuistoon niin tämä naapurin lapsi tuli väkisin mukaan kiukuttelemaan, koska hän sai vapaasti liikkua. Meillä ei myöskään tullut 4-vuotiaan päiväunista mitään. Naapurin lapsi soitti myös välillä meidän summeria, koska hänen äitinsä ei jaksanut tulla avaamaan ovea, heillä oli asunnon ulkoovi auki rappukäytävään ja välillä avain ovessa rappykäytävän puolella.

Välillä tuo yh-äiti nukkui korvatulpat päässä, lapsi lähti asunnosta, löi oven kiinni ja jäi ulkopuolelle, kun ei ollutkaan avainta.

Äitiyden raskaaksi tekee juuri nuo rajattomien lasten äidit.

Meillä on erikoinen ja sitten syntyi kaksoset tasan kahden vuoden kuluttua. En kokenut ollenkaan raskaaksi. Ovat hyvät kaverit nyt koko porukka. Ei ole ikinä käynyt heillä aika pitkäksi.