Miksi vanhempia ei yleisesti varoiteta alle 3v ikäeroista

Minulla on 9v vanhempi täysveli sekä 8v nuorempi siskopuoli, johon en ole koskaan luonut tiivistä suhdetta, kun hän on asunut muualla ja minusta olisi parempi että lapset hankittaisiin pienellä ikäerolla, just 1,5-2,5 vuoden välein.

Mun mummi sai nuorena kolme lasta reilun vuoden välein JA hän sanoi, että se oli rankkaa, mutta oli se parempi niin kuin että olisi ollut usean vuoden ikäero.

Tämän palstan toistuvia opetuksia. - Lapsia voi saada pääsääntöisesti aina ja vain jonkun tai joidenkin toisen mielestä väärään ja virheelliseen aikaan. Joten jos saa mahdollisuuden saada lapsen, niin parasta on jos tai kun tietää itse onko valmis ja halukas tuolla hetkellä lapsen tuloon.  Koska kukaan muu ei voi sitä puolestasi päättää ja valita. Toiveita voi toki esittää mutta itse se on päätetttvä ja valittava. - Samalla huomattava, että se voi olla viimenen kerta kun tämä mahdollisuus tulee mutta voi olla, että samaan kysymykseen joutuu ja tai saa vastata vielä monta kertaa. 

Uskovainen mies   

Vauva-aika on ihanaa aikaa ja siitä pitäisi nauttia.

Jostain syystä juuri tuo n. kaksi vuotta on muodostunut jonkinlaiseksi ihanneikäeroksi. Perusteluina on mm. että kun ikäero on pieni niin lapsista tulee toisilleen läheiset. Pitäisi kuitenkin ajatella myls vanhempien jaksamista. Kun tulee uudelleen raskaaksi esikoisen ollessa vasta hieman yli vuoden, ei ole oikeasti käsitystä siitä, millaista elämä on esim uhmaikäisen, jo motorisesti erittäin taitavan taaperon kanssa kun siihen tulee vastasyntynyt. Voi olla, että raskausaikana voi huonosti ja saa vielä huonosti nukkuvan vauvan. Siinä ei paljon naurata kun on univelkaa ja kaksi pientä hoidettavana. Mustasukkaisuus voi myös oll erittäin pahaa ja vauvaa pitää vahtia ihan koko ajan, ettei esikoinen satuta häntä. Eräs ystäväni kommentoi, että ei muista kuopuksen vauvavuodesta mitään kun oli koko ajan niin väsynyt. Ikäero tasan kaksi vuotta.

Meillä ikäero on reilu kolme vuotta ja hyvät kaverukset lapset ovat toisilleen.

Eikä se pienikään ikäero ole tae kaveruudesta.

Kristiina xx kirjoitti:

Minulla on 9v vanhempi täysveli sekä 8v nuorempi siskopuoli, johon en ole koskaan luonut tiivistä suhdetta, kun hän on asunut muualla ja minusta olisi parempi että lapset hankittaisiin pienellä ikäerolla, just 1,5-2,5 vuoden välein.

Mun mummi sai nuorena kolme lasta reilun vuoden välein JA hän sanoi, että se oli rankkaa, mutta oli se parempi niin kuin että olisi ollut usean vuoden ikäero.

Jännä että ihmiset neuvoo toisiaan tekemään jotain jonka itse kokivat raskaaksi ihan vain siksi koska se nyt vain on parempi. Höpö höpö ole yhtään sen parempi. Vaikka ikäeroa olisi 10kk niin se ei takaa hyviä sisarusvälejä. Vauva-ajan ja pikkulapsiajan ei tarvitse olla rankkaa ja kamalaa. Kun tekee lapset siten että jokaiselle on aikaa ja voimia niin siitä nauttii vanhemmat ja lapset.

Kannattaisi ehkä hakea apua tai hankkia taapero hoitoon. Ei tuo ole ihan tervettä, jos hakka toista.

Koska korostetaan niin paljon sitä, miten Mila-Eemeli 1,5 v ja Risto-Minea 3 v ovat läheisiä, kun ovat pienellä ikäerolla. En tajua itse tuota sisaruuden korostamista: pieni ikäero tai sisaruus ylipäätään ei ole mikään tae siitä, että sisarukset tulevat hyvin juttuun. Tiedän monia sisaruksia, jotka eivät lapsena ja/tai aikuisena voineet sietää toisiaan.

Kyllä ne sisarukset tulevat hiemankin isommalla ikäerolla juttuun, jos ovat samanhenkisiä. Sen sijaan aivan äärilaidan persoonilla voi olla hyvinkin haastavaa, vaikka olisi miten pieni ikäero.

Tähän vaikuttaa enemmän lasten luonteet. Meillä kävi tuuri ja lapset ovat parhaat kaverukset, mutta tutuilla kävi juuri päinvastoin. Ja molemmisss tapauksissa ikäeroa sen vajaat kaksi vuotta.

Jos ikäero kasvaa isommaksi, vanhemmat huomaa kuinka p*rseestä se vauva-aika oli ja lapsi jää yhteen. Samaan putkeen toinen, niin ei ehdi huomaamaan.

Jos ensimmäisen saamiseen ei olisi mennyt niin kauan, olisin odottanut useamman vuoden seuraavaa, mutta ei ollut iän puolesta varaa odotella lapsen kasvua ja siihen päälle vielä mahdollista yritysaikaa. Jos ensimmäisen kanssa olisi ollut raskaampaa, olisimme luultavasti jääneet yksilapsisiksi.

Kyse ei ollut siitä, että ei tiedettäisi vaan pitkästä yritysajasta ja iästä ja asiasta puhuttiin kyllä paljon ennen kuin toista alettiin yrittää.

No kyllähän siitä on sanottu, että alle 2,5 vuoden ikäerolla ei tulisi tehdä lapsia.

---

Sisarusten ikäeron pitäisi olla vähintään kaksi ja puoli vuotta – Liian lyhyet synnytysvälit lisäävät nykyisin terveysriskejä, sanoo professori

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005534617.html

Tutkimusprofessori suosittelee: älkää tehkö lapsia alle kahden vuoden ikäerolla

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/11/tutkimusprofessori-varoittaa-a…

Jos sinä et osaa kasvattaa lastasi, niin ei se tarkoita etteikö muut osaisi.

Meillä on tasan vuoden ikäerolla ja ei mitään ongelmaa ollut. Ainakaan mustasukkaisuuden suhteen, ei 1v sellaista vielä ymmärrä. Ihan pahinta olisi ollut uhmis ja vauva samaan aikaan. Tai kun just pääset siitä vaippasirkuksesta, aloitat alusta taas vauvan kanssa. 2 lasta yhteen putkeen meni jotenkin helpommin, myöskään töistä ei tarvinnut olla niin pitkään pois. Mutta en silti julista täällä, että tehkää kaikki ne lapset vuoden ikäerolla, se on paras. Koska ei se kaikille ole. Ja onhan tää nyt paljon kivempi kun esikoinen on nelosella, nuorempikin on jo kolmosella. Eikä ekalla. Kun isompi pärjää jo yksinkin, pärjää kohta jo pienempikin. Ei tarvitse vuosikausia sumplia lastenhoito kuvioita ja kesälomia jne.

Perheet ja lapset ovat erilaisia. Lapsillani 2 v ikäeroa ja eivät eivät todellakaan hakkaa toisiaan. Mielestäni heillä on nyt enemmän seuraa toisistaan kun ikäero on pieni. Asioita ei voi yleistää.

Kannattaisi joo tosiaan vähän käyttää omaa päätä eikä mennä laput silmillä koska "useimmat muutkin".

Meillä on kolme lasta parin vuoden ikäeroilla eivätkä kohtele toisiaan väkivaltaisesti. Välillä lastenhoitaminen on aika raskasta, mutta siitä palautuu kuitenkin hyvin. Ei ole uupumusta. Ovat läheisiä keskenään, se kai se tavoitelluin asia on pienellä ikäerolla. 

Itselläni on kaksi sisarusta. Toisen kanssa pieni ikäero ja olemme hyvin läheisiä. Vanhempien jaksamisessa ei myöskään mitään ongelmaa. Kolmas meistä on iltatähti isolla ikäerolla ja olemme etäisiä. Iltatähti meistä on tavallaan väliinputoaja kaikessa eivätkä vanhempamme hänen varhaislapsuuttaan jaksaneet enää, vastuuta kun oli muutenkin. Hänellä on persoonallisuushäiriö ja aina vain pahenevia päihdeongelmia. 

Itse en tekisi ainakaan yhtä lasta isommalla ikäerolla kuin muita sisaruksia. Siihen liittyy riskejä myös vaikka toki usein kaikki meneekin ihan ok.

Ei se kaikille ole yhtä raskasta, kannattaa ap muistaa neuvoessa. Joillekin just hyvä ratkaisu.

Minun lapsilla on 1,5 vuotta ikäeroa. Mielestäni selvisin hyvin kuopuksen vauva-ajasta taaperoa samalla kotona hoitaen. Ilman tukiverkkoja. Nyt kun ovat pieniä koululaisia, elämä on jo mukavan helppoa. Molemmilla on samantasoiset mielenkiinnon kohteet (HopLop, huvipuistolaitteet, pelit, piirretyt, leikit, ulkoilut yms yhdessä vietetty aika.) Leikkivät keskenään. Välillä nahistelevat, mutta se kuuluu asiaan. En kadu yhtään pientä ikäeroa.

Pieni ikäero on hyvä asia. Edesmennyt äitini sanoi, että oli raskasta, kun sisarillani oli vain 11kk ikäeroa. Kuitenkin kun kasvoivat niin ovat olleet kuin paita ja peppu. Kouluikäisinä jo tukivat toisiaan ja ovat hyvät kaverit vielä 60v. Minä taas olen jäänyt sisarussarjasta yksin kun olen heitä yli 10v nuorempi.

No jos ei rahkeet riitä, niin pitääkin tehdä lapset isommalla ikäerolla.