Paskin työ mitä olet tehnyt?
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Ärrän kassa. Sinällään en tykkää, että mitäön työtä sanotaan paskaksi. Kaikki työ on arvokasta. Mutta se homma otti kyllä pannuun. Pari kuukautta tein ja sitten muihin hommiin.
Mä viihdyin yli 10v ärrällä :)
Vierailija kirjoitti:
Kassamyyjä. Kassamyyjän työ on yksitoikkoista, haasteetonta, hektistä, pakkotahtista ja henkisesti kuormittavaa. Kaupan alan työ on huonosti palkattua ja vuorolisät ovat huonot. Kaupan alan työ on epäsäännöllistä vuorotyötä ja työajat ovat epämiellyttävät.
Pahinta työssä ovat epäkohteliaat, epäystävälliset, ilkeät ja töykeät asiakkaat. Pahimpia marisijoita ovat iäkkäät asiakkaat ja etenkin iäkkäät naiset. Kassamyyjät joutuvat kuuntelemaan epäystävällistä, ilkeää ja töykeää puhetta, huutamista, kiroilua, haistattelua ja jopa uhkailua. Itsepalvelukassalla työ on mielekkäämpää, koska itsepalvelukassamyyjän ei tarvitse kuunnella asiakkaitten jankkausta ja valitusta tuntikausia.
Mikä näitä kauppojen asiakkaita oikein vaivaa? Miksi asiakas ei voi mennä kauppaan, kerätä ostoksia, siirtyä kassalle maksamaan ja poistua kotiinsa? Kauppa ei ole mikään mielenterveystoimisto, vaan mielenterveyspalvelut sijaitsevat terveydenhuollon puolella.
Miksi kaupan asiakkaan pitää ilkeillä, puhua töykeästi, huutaa, kitistä, marista, vinkua, valittaa, kiroilla ja haistatella työntekijöille? Myyjät pääsevät välillä varaston puolelle turvaan asiakkailta, mutta kassamyyjät eivät pääse mihinkään. Miksi asiakaspalvelijoita pidetään Suomessa ns. toisen luokan kansalaisina?
Kiitos, kirjoitit puolestani. Tuota samaa henkistä väkivaltaa se oli yksityisen lääkäriasemaketjun valtakunnallisessa ajanvarauksessa. Pahat puhelut oppi ennakoimaan sekä asiakkaan syntymävuoden että postinumeron perusteella.
Mainosten puhelinmyynti. Hyvänä kakkosena "asiakaspalvelu" eli vakuutustyrkytys mutta sain koulutuksen vain ajoneuvovakuutuksiin. Vastaa sitten siinä asiakkaille jotka haluavat tarjouksen kaikista vakuutuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Suuren, noin 600 asiakasta vetävän buffe-ravintolan tiskissä: aivan täyttä murhaa. Jokainen asiakas syö alkuruokaa kalat ja lihat, sitten sotkuisesti lihaa ja lohta ja kermaperunoita, sitten kaikenlaisia kiisseleitä ja suklaamoussea jälkkäriksi. Tarjoilijat kantaa ja kantaa ja kantaa tiskiä pöydälle. Syötöt ja syötät niitä koneeseen.
Toisessa päässä on ruuhka-aikaan toinen pinoamassa puhtaita pinoihin, ja niitä riittää.
Ruokailun jälkeen alkaa tulla niitä ruokavateja. Täys-idiootti ravintolapäällikkö tilasi semmoisia vateja, jotka painaa tyhjänä 2kg???! Niitä kymmeniä. Ranteet ja hartiat on tulessa.Kun tiskipenkki on vihdoin saatu tyhjäksi, aletaan pesemään sitä ruuantähteitä täynnä omevaa konetta, ja tiskipenkkiä ja limaista lattiaa. Tarjoilijat onkin jo lopettaneet ja vetää tilitys-kännejä salin puolella.
Vihdoin pääset pois ja kaadut puolikuolleena sänkyyn. Sama ralli huomenna, pari ylimääräistä kattausta viikonlopun kunniaksi.
Nevör forget ja nevör again.
Juu pitäis olla urheilijan kestävyys että ei kävis fyysisesti kohtuuttomaksi totesin mäkin aikanaan kun noita hommia tein.
Vierailija kirjoitti:
Taksinajo Helsingissä päivävuoroa 200 tuntia/kk. Tein neljä vuotta.
500 000km Helsingin ruuhkassa. Kyytien pituus usein luokkaa kilometri.
Odotat tunnin tolpalla ja sekä haet että viet asiakkaan paikkaan, jotka kummatkin näet siitä tolpalta. Ymmärrän kyllä että monilla on kävely vaikeaa, mutta mieti kuskin näkökulmasta.
Tunti tolpalla, kierrät korttelin, tolpalle, kierrät korttelin. Rahaa ei tule.
Pahinta on terveyden kärsiminen. 200 tuntia kuussa istut paikoillaan ja mässytät roskaruokaa.
Nykyään siinä ei ole edes sitäkään vapautta mitä ennen oli kun pyöritettiin käteistä ja ei ollut geepeeässiä ei valvontakameroita ei mitään. Kellään ei ollut mitään hajua sijainnistasi, eikä siitä paljonko rahaa tuli ja meni.
Nykyään se on ihan orwellia, kuski on totaalisen valvonnan alaisena koko ajan.
Mä muistan ikuisesti sen yhden kävelyreissun kun joku ulkkis kuski oli taksitolpalla. Oikaisin siitä tien yli hänen autonsa takaa enkä käyttänyt suojatietä. Kuski peruutti auliisti kieli pitkällä autonsa eteeni niin että jouduin kiertämään sen. Se varmaan luuli että olen tulossa kyytiin. Hiukan huvittaa vieläkin ajatella millaisen pettymyksen tuotin hänelle. En käytä takseja koskaan, ei yksinkertaisesti köyhänä ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kassamyyjä. Kassamyyjän työ on yksitoikkoista, haasteetonta, hektistä, pakkotahtista ja henkisesti kuormittavaa. Kaupan alan työ on huonosti palkattua ja vuorolisät ovat huonot. Kaupan alan työ on epäsäännöllistä vuorotyötä ja työajat ovat epämiellyttävät.
Pahinta työssä ovat epäkohteliaat, epäystävälliset, ilkeät ja töykeät asiakkaat. Pahimpia marisijoita ovat iäkkäät asiakkaat ja etenkin iäkkäät naiset. Kassamyyjät joutuvat kuuntelemaan epäystävällistä, ilkeää ja töykeää puhetta, huutamista, kiroilua, haistattelua ja jopa uhkailua. Itsepalvelukassalla työ on mielekkäämpää, koska itsepalvelukassamyyjän ei tarvitse kuunnella asiakkaitten jankkausta ja valitusta tuntikausia.
Mikä näitä kauppojen asiakkaita oikein vaivaa? Miksi asiakas ei voi mennä kauppaan, kerätä ostoksia, siirtyä kassalle maksamaan ja poistua kotiinsa? Kauppa ei ole mikään mielenterveystoimisto, vaan mielenterveyspalvelut sijaitsevat terveydenhuollon puolella.
Miksi kaupan asiakkaan pitää ilkeillä, puhua töykeästi, huutaa, kitistä, marista, vinkua, valittaa, kiroilla ja haistatella työntekijöille? Myyjät pääsevät välillä varaston puolelle turvaan asiakkailta, mutta kassamyyjät eivät pääse mihinkään. Miksi asiakaspalvelijoita pidetään Suomessa ns. toisen luokan kansalaisina?
Kiitos, kirjoitit puolestani. Tuota samaa henkistä väkivaltaa se oli yksityisen lääkäriasemaketjun valtakunnallisessa ajanvarauksessa. Pahat puhelut oppi ennakoimaan sekä asiakkaan syntymävuoden että postinumeron perusteella.
Anteeksi tyhmä kysymys, mutta miten se syntymävuosi ja postinumero ennakoi pzkamaista asiakaspuhelua? Kysyn iham uteliaisuuttani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kassamyyjä. Kassamyyjän työ on yksitoikkoista, haasteetonta, hektistä, pakkotahtista ja henkisesti kuormittavaa. Kaupan alan työ on huonosti palkattua ja vuorolisät ovat huonot. Kaupan alan työ on epäsäännöllistä vuorotyötä ja työajat ovat epämiellyttävät.
Pahinta työssä ovat epäkohteliaat, epäystävälliset, ilkeät ja töykeät asiakkaat. Pahimpia marisijoita ovat iäkkäät asiakkaat ja etenkin iäkkäät naiset. Kassamyyjät joutuvat kuuntelemaan epäystävällistä, ilkeää ja töykeää puhetta, huutamista, kiroilua, haistattelua ja jopa uhkailua. Itsepalvelukassalla työ on mielekkäämpää, koska itsepalvelukassamyyjän ei tarvitse kuunnella asiakkaitten jankkausta ja valitusta tuntikausia.
Mikä näitä kauppojen asiakkaita oikein vaivaa? Miksi asiakas ei voi mennä kauppaan, kerätä ostoksia, siirtyä kassalle maksamaan ja poistua kotiinsa? Kauppa ei ole mikään mielenterveystoimisto, vaan mielenterveyspalvelut sijaitsevat terveydenhuollon puolella.
Miksi kaupan asiakkaan pitää ilkeillä, puhua töykeästi, huutaa, kitistä, marista, vinkua, valittaa, kiroilla ja haistatella työntekijöille? Myyjät pääsevät välillä varaston puolelle turvaan asiakkailta, mutta kassamyyjät eivät pääse mihinkään. Miksi asiakaspalvelijoita pidetään Suomessa ns. toisen luokan kansalaisina?
Kiitos, kirjoitit puolestani. Tuota samaa henkistä väkivaltaa se oli yksityisen lääkäriasemaketjun valtakunnallisessa ajanvarauksessa. Pahat puhelut oppi ennakoimaan sekä asiakkaan syntymävuoden että postinumeron perusteella.
Anteeksi tyhmä kysymys, mutta miten se syntymävuosi ja postinumero ennakoi pzkamaista asiakaspuhelua? Kysyn iham uteliaisuuttani.
Ei se ole tyhmä kysymys. Me nähtiin vanhojen asiakkaiden tiedot jo puhelimen soidessa. Hoidat kymmeniä puheluita päivässä, satoja viikossa, toistatuhatta kuukaudessa, niin tietyt ilmiöt alkavat korostua. Tietyn ikäiset ihmiset ja tietyiltä postinumeroalueilta soittavat kiukuttelevat paljon todennäköisemmin kuin toiset ja yhdistelmänä lähes pomminvarmasti. Kaikkien ex-kollegoiden kanssa sama havainto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kassamyyjä. Kassamyyjän työ on yksitoikkoista, haasteetonta, hektistä, pakkotahtista ja henkisesti kuormittavaa. Kaupan alan työ on huonosti palkattua ja vuorolisät ovat huonot. Kaupan alan työ on epäsäännöllistä vuorotyötä ja työajat ovat epämiellyttävät.
Pahinta työssä ovat epäkohteliaat, epäystävälliset, ilkeät ja töykeät asiakkaat. Pahimpia marisijoita ovat iäkkäät asiakkaat ja etenkin iäkkäät naiset. Kassamyyjät joutuvat kuuntelemaan epäystävällistä, ilkeää ja töykeää puhetta, huutamista, kiroilua, haistattelua ja jopa uhkailua. Itsepalvelukassalla työ on mielekkäämpää, koska itsepalvelukassamyyjän ei tarvitse kuunnella asiakkaitten jankkausta ja valitusta tuntikausia.
Mikä näitä kauppojen asiakkaita oikein vaivaa? Miksi asiakas ei voi mennä kauppaan, kerätä ostoksia, siirtyä kassalle maksamaan ja poistua kotiinsa? Kauppa ei ole mikään mielenterveystoimisto, vaan mielenterveyspalvelut sijaitsevat terveydenhuollon puolella.
Miksi kaupan asiakkaan pitää ilkeillä, puhua töykeästi, huutaa, kitistä, marista, vinkua, valittaa, kiroilla ja haistatella työntekijöille? Myyjät pääsevät välillä varaston puolelle turvaan asiakkailta, mutta kassamyyjät eivät pääse mihinkään. Miksi asiakaspalvelijoita pidetään Suomessa ns. toisen luokan kansalaisina?
Kiitos, kirjoitit puolestani. Tuota samaa henkistä väkivaltaa se oli yksityisen lääkäriasemaketjun valtakunnallisessa ajanvarauksessa. Pahat puhelut oppi ennakoimaan sekä asiakkaan syntymävuoden että postinumeron perusteella.
Anteeksi tyhmä kysymys, mutta miten se syntymävuosi ja postinumero ennakoi pzkamaista asiakaspuhelua? Kysyn iham uteliaisuuttani.
Ei se ole tyhmä kysymys. Me nähtiin vanhojen asiakkaiden tiedot jo puhelimen soidessa. Hoidat kymmeniä puheluita päivässä, satoja viikossa, toistatuhatta kuukaudessa, niin tietyt ilmiöt alkavat korostua. Tietyn ikäiset ihmiset ja tietyiltä postinumeroalueilta soittavat kiukuttelevat paljon todennäköisemmin kuin toiset ja yhdistelmänä lähes pomminvarmasti. Kaikkien ex-kollegoiden kanssa sama havainto.
Vähän sama kokemus asiasta, työkkärissä.
Menin työkkäriin määräaikaiseksi töihin ja naivina ajattelin, ettei ihmisestä voi tehdä päätelmiä sillä perusteella, missä päin kaupunkia hän asuu.
Vähänpä tiesin ja väärässä olin! Turku on aika iso kaupunki ja todellakin jotkut lähiöt han yliedustettuna, sukupolvi seuraa toistaan.
Puhumattakaan jos osoitteena on Paasmaja: sieltä ei seuraa mitään hyvää ja matka jatkuu vain alaspäin.
En olis uskonut, että näin on, mutta kyllä tää on totuus.
Onko lisää karmaisevia kokemuksia? Oma duuni tässä ahistaa kovasti.
kamalin työpaikka ikinä säätiön ylläpitämässä vanhustenhoitolaitoksessa.
jokaista liikettä ja kasvonilmettä kommentoitiin ja analysoitiin tiiminvetäjän toimesta. Täysin aiheetta, koska nämä kaikenlaiset ilmeet ja eleet joita tiiminvetäjä kuvitteli näkevänsä, olivat ihan oikeasti kyseisen henkilön omia tulkintoja ja mielikuvitusta, ei mitään muuta.
pidemmän päälle käy vaan todella raskaaksi kun täysin normaalisti töihin tullessasi saat kuulla kuinka "näen että silmistäsi paistaa pakokauhu" tai normaalisti hengittäessäsi saa yhtäkkiä kuulla kommentointia siitä että "töissä ei saa huokailla, miksi sinä huokailet".. että mitä???
siihen vielä lisänä se, että itsestäänselviä asioita ohjeistettiin koko ajan koska oletusarvo oli ilmeisesti se että ilman neuvomista ja käskyttämistä kukaan ei osaa, kykene eikä halua tehdä yhtään mitään.
Konditoria ph7 samankaltainen kokemus, kun toisellakin aloittajalla. Omistaja vähät välittää työntekijöiden oikeuksista. Nimitti tiskaria mutakuonoksi, joka sai lopputilin syystä että ei suostunut olemaan joka päivä ylitöissä, sillä hänellä oli lapsi.
Surkeaa johtajuutta. Palkka huonompi kuin tes määrää ja kun asiasta kysyy, saa päin naamaa huutoa siitä kuinka paska työntekijä olet ja kuinka olet ollut vain paskoissa paikoissa töissä (ei pidä paikkaansa).
Nuorten työntekijöiden hyväksikäyttöä. Työntekijät niin vahvasti narsisitin alistamia, etteivät uskalla vaatia omia oikeuksiaan.
Menimme töiden jälkeen aina tietyllä porukalla juttelemaan, sillä työpaikalla on parempi tunnistaa ketkä ovat pomon perseennuolijoita ja kenen kanssa voi jutella siitä, miten epäoikeudenmukainen työpaikka on. Terapian tarpeessa siinä oli, kun työsuhde loppui. Jotain kertoo myös se, että työkaveri ei uskaltanut esimiehelle edes ilmoittaa ottavansa lopputilin. Tämä kertoo jotakin siitä asemasta, mihin narsistinen esimies alamaisensa.
Erään ison ICT-firman hommat. Toimitusjohtaja ei tervehdi työntekijöitä, esihenkilö epäili kaikkia alaisia, töitä lyötiin lisää ja ketään ei kiinnostanut kun pyysi apua ja irtisanomisprosessi sössittiin
Näitähän on opettavaista lukea. Lisää voi laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Erään ison ICT-firman hommat. Toimitusjohtaja ei tervehdi työntekijöitä, esihenkilö epäili kaikkia alaisia, töitä lyötiin lisää ja ketään ei kiinnostanut kun pyysi apua ja irtisanomisprosessi sössittiin
Mikähän ala on tuo ICT ala? Ikinä kuullut. Kiitos ja anteeksi.
Ainakin sananmukaisesti oli isoin paska kun olin sirkuksessa kärräämässä elefantin paskoja kouluaikaan. Sain palkaksi kaksi vapaalippua sinne sirkukseen. Olihan se hyvä palkka kun sain vietyä silloisen tyttöystävän sirkukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään ison ICT-firman hommat. Toimitusjohtaja ei tervehdi työntekijöitä, esihenkilö epäili kaikkia alaisia, töitä lyötiin lisää ja ketään ei kiinnostanut kun pyysi apua ja irtisanomisprosessi sössittiin
Mikähän ala on tuo ICT ala? Ikinä kuullut. Kiitos ja anteeksi.
Esim
Operaattorit
Lounasravintolassa keittiöapulaisena oli kyllä selvästi paskin.
Postin lajittelussa. Karsea työilmapiiri, määräaikaisten työsoppareiden ketjutusta surutta useille työntekijöille vaikka tarve oli selkeästi jatkuva, sairaan aikaiset aamut. BurnOutin partaalla kun vaihdoin työtä puolen vuoden jälkeen.
Ei ole ollut yhtään paskaa duunia.
Terveisiä vaan, se on minä täällä taas.
Huomauttaisin vielä, että tarjoilijoiden pitäisi toki normaalin järjen mukaan raapia ne ruuantähteet pois niiltä käytetyiltä lautasilta, mutta sitähän ne ei tee, koska silloin se oma roskis siellä salin puolella saattaisi tulla täyteen, ja sen voisi joutua vaihtamaan.
Kaikkein laiskimmat ja yleensä siten myös juopoimmat tarjoilijat jättää vaan sekalaisen huojuvan tornin siihen pöydälle ja lähtee röökille.
Kukaan muusta henkilökunnasta ei tule koskaan auttamaan. Päinvastoin, huudetaan että miksi ei ole puhtaita vateja-lautasia-kulhoja-jumalauta.
Ja kun yöllä viimeiseksi jääneenä on saanut vihdoin kaiken siivottua, ja myös ne 300kg painavat ruuanjätteitä täynnä olevat roskikset ehjänä kuiluun, alkaakin n 5 tunnin kuuluttua aamiaiskattaukset!