Lue keskustelun säännöt.
Vaikea avioliitto ja mies painostaa vastaamaan rakastanko häntä?
09.03.2022 |
Meillä on ollut todella vaikea avioliitto viimeisten vuosien ajan. Ei pettämistä, eikä mitään luottamukseen liittyvää ongelmaa, mutta riitoja ja pahaa mieltä senkin edestä. Mies on ollut todella lyhytpinnainen, raivoava ja väsynyt. Purkanut pahaa oloaan minuun ja lapsiin, ollut kohtuuttoman ilkeä ja saanut minutkin muuttumaan herkästi suuttuvaksi, kun joudun olemaan kokoajan puolustuskannalla enkä pysty kunnolla rentoutumaan.
Arkea kuitenkin yhdessä pyöritämme, lasten harrastuksia, kauppakäyntejä, normaalia elämää kaiken tämän keskellä. Nyt mieheni on alkanut tiukkaamaan rakastanko häntä. En kuulemma tarjoa tarpeeksi läheisyyttä ja hellyyttä, on kuulemma mennyt viikko etten ole häntä halannut. Itse en ole edes tällaista huomannut. Olen ilmeisesti niin keskittynyt olemaan varuillani ja olen vain onnellinen jos saamme päivän läpi ilman pahempia raivokohtauksia, etten osaa enää kiinnittää huomiota tällaiseen hellyysasiaan.
Seksiä ei ole tehnyt mieli, siten miten itse halukkuuden koen, aikoihin. En vain yksinkertaisesti pysty rentoutumaan tämän raivokkaan miehen seurassa. En osaa sanoa mitä tunnen, enkä sitä onko rakkautta.
Nyt kysynkin, mistä tiedän että rakkaus on kuollut? Osaako kukaan vastata tähän siten että sen voisi ymmärtää? Mistä tietää, ettei enää rakasta toista? En uskalla tätä edes ääneen sanoa, ennenkuin olen todella varma. Nyt en ole. Olen vain jotenkin selviytymistilassa, toivoen että elämästä tulisi helpompaa. Väsyn tähän kuitenkin koko ajan enemmän.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse oon ollu tuo raivokas ja kumppani oli puolustustilassa jatkuvasti ja teki kaikkensa välttääkseen konfliktia. Se kumppanin käytös lisäs aivan vttuna suuttumusta, oikeestaan ruokki sitä. Se oli sellainen kierre ettei sitä oikein saanu katkaistua, ja oon jälkeenpäin miettiny että varmasti henkilökemiat oli isossa osassa. Onneks erottiin, ei ollu kummallekkaan hyväksi sellainen suhde. Jatkuvaa stressiä puolin ja toisin.
Kyllä sinulla on ihan otettava vastuu omasta käytöksestä ja raivoamisesta eikä syytellä "henkilökemiaa".
Se, että kumppanisi ei reagoinut raivoosi toivomallasi tavalla eli lähtenyt mukaan raivoamiseesi, lisäsi raivoamistasi. Kumppanisi ovat sinusta erillisiä ihmisiä eikä heidän täydy jakaa samaa tunnetilaasi kanssasi, vaikka se sinua kiukuttaisi.
Sovitteleva kumppani on lahja jokaiselle tasapainoiselle ihmiselle.
Jos muiden kanssa ei ole ongelmia ja yhden henkilön kanssa raivostuu aina hetkessä, perimmäinen syyhän on henkilökemioissa. Ei kirjoittaja vältellyt vastuutaan käytöksestään, vaan ymmärsi syyn ja olivat eronneet sen takia, että ei natsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse oon ollu tuo raivokas ja kumppani oli puolustustilassa jatkuvasti ja teki kaikkensa välttääkseen konfliktia. Se kumppanin käytös lisäs aivan vttuna suuttumusta, oikeestaan ruokki sitä. Se oli sellainen kierre ettei sitä oikein saanu katkaistua, ja oon jälkeenpäin miettiny että varmasti henkilökemiat oli isossa osassa. Onneks erottiin, ei ollu kummallekkaan hyväksi sellainen suhde. Jatkuvaa stressiä puolin ja toisin.
Eiköhän jokainen aikuinen ihminen ole ihan itse vastuussa omista tunteistaan?
Se että annoit itsellesi oikeuden "räjähdellä" vaimollesi ja vielä vierität hänen niskaansa syyn käytöksestäsi, on henkistä väkivaltaa.
Se väsyttää, stressaa ja traumatisoi uhria ja tekee hänen elämästään "munankuorilla kävelyä".
Onneksi vaimosi pääsi sinusta eroon!
Syytät henkilökemioita? Voin kertoa, että "täydellistä henkilökemiaa" ei ole olemassakaan. Pian alat pongailemaan virheitä ja ärsyyntymään tämän uudenkin naisen persoonasta. Kohta raivoat hänellekin entiseen malliin.
Ehkä heittäisin miehelle vastakysymyksen, että rakastaako hän edelleen sinua - koska käytös ei siltä vaikuta. Mahdollisesti hän tunnustelee, saisiko eroaikeet vieritettyä sinun kontollesi.
Anna miehellesi vaikka vuosi aikaa hengähtää. Hän tarvitsee aikaa itselleen. Hoida elämisen rahoitus ja juoksevat asiat ja arjen pyöritys. Kun mies on saanut levättyä ja palauduttua, niin katsokaa sitten asiaa uudelleen. Jos et itse halua antaa läheisyyttä ja seksiä, niin kerro että miehesi on luvan kanssa vapaa hakemaan sitä muualta, koska ei parisuhde ole selibaattilupaus. Uskoisin että levolla ja mahdollisuudella täyttää perustarpeet sinun mies on parempi versio itsestään, se mies johon rakastuit ja jota rakastat.
Vierailija kirjoitti:
Anna miehellesi vaikka vuosi aikaa hengähtää. Hän tarvitsee aikaa itselleen. Hoida elämisen rahoitus ja juoksevat asiat ja arjen pyöritys. Kun mies on saanut levättyä ja palauduttua, niin katsokaa sitten asiaa uudelleen. Jos et itse halua antaa läheisyyttä ja seksiä, niin kerro että miehesi on luvan kanssa vapaa hakemaan sitä muualta, koska ei parisuhde ole selibaattilupaus. Uskoisin että levolla ja mahdollisuudella täyttää perustarpeet sinun mies on parempi versio itsestään, se mies johon rakastuit ja jota rakastat.
Anteeksi, mutta onko tämä vitsi? Millainen ret…di edes ajattelee näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heittäisin miehelle vastakysymyksen, että rakastaako hän edelleen sinua - koska käytös ei siltä vaikuta. Mahdollisesti hän tunnustelee, saisiko eroaikeet vieritettyä sinun kontollesi.
Paras ja osuvin vastaus näistä!
Mieti vaikka, että onko kotona kivempaa, kun mies ei ole paikalla. Entä jos mies kertoisi lähtevänsä viikon työmatkalle? Ilahdutko?
Ajattele miestädi joskus kun olet yksin. Tunnetko hellyyttä ja rakkautta? Vai helpotusta siitä, ettei hän ole paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse oon ollu tuo raivokas ja kumppani oli puolustustilassa jatkuvasti ja teki kaikkensa välttääkseen konfliktia. Se kumppanin käytös lisäs aivan vttuna suuttumusta, oikeestaan ruokki sitä. Se oli sellainen kierre ettei sitä oikein saanu katkaistua, ja oon jälkeenpäin miettiny että varmasti henkilökemiat oli isossa osassa. Onneks erottiin, ei ollu kummallekkaan hyväksi sellainen suhde. Jatkuvaa stressiä puolin ja toisin.
Kyllä sinulla on ihan otettava vastuu omasta käytöksestä ja raivoamisesta eikä syytellä "henkilökemiaa".
Se, että kumppanisi ei reagoinut raivoosi toivomallasi tavalla eli lähtenyt mukaan raivoamiseesi, lisäsi raivoamistasi. Kumppanisi ovat sinusta erillisiä ihmisiä eikä heidän täydy jakaa samaa tunnetilaasi kanssasi, vaikka se sinua kiukuttaisi.
Sovitteleva kumppani on lahja jokaiselle tasapainoiselle ihmiselle.
En tiiä kuin selkee olin ylempänä, mutta tarkennetaas. Jos oon jälkeenpäin miettiny henkilökemian ja kummankin toimintamallien olevan yhtenä tekijänä nuissa tilanteissa, ei se mun mielestä vielä tarkota että syyttäisin niistä koko tilannetta. Kumppani huusi ja suuttui myös, joten en ollu yksin siellä missään konfliktissa. Se oli lähinnä mun pointti, että sillonki ku en ollu vihainen, hän saattoi käyttäytyä varautuvasti tai vältellä jotain ja se oli selkeästi aistittavissa joka mua sitten raivostutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse oon ollu tuo raivokas ja kumppani oli puolustustilassa jatkuvasti ja teki kaikkensa välttääkseen konfliktia. Se kumppanin käytös lisäs aivan vttuna suuttumusta, oikeestaan ruokki sitä. Se oli sellainen kierre ettei sitä oikein saanu katkaistua, ja oon jälkeenpäin miettiny että varmasti henkilökemiat oli isossa osassa. Onneks erottiin, ei ollu kummallekkaan hyväksi sellainen suhde. Jatkuvaa stressiä puolin ja toisin.
Eiköhän jokainen aikuinen ihminen ole ihan itse vastuussa omista tunteistaan?
Se että annoit itsellesi oikeuden "räjähdellä" vaimollesi ja vielä vierität hänen niskaansa syyn käytöksestäsi, on henkistä väkivaltaa.
Se väsyttää, stressaa ja traumatisoi uhria ja tekee hänen elämästään "munankuorilla kävelyä".
Onneksi vaimosi pääsi sinusta eroon!
Syytät henkilökemioita? Voin kertoa, että "täydellistä henkilökemiaa" ei ole olemassakaan. Pian alat pongailemaan virheitä ja ärsyyntymään tämän uudenkin naisen persoonasta. Kohta raivoat hänellekin entiseen malliin.
Tottakai jokainen on vastuussa omista tunteistaan, mutta ei piä väittää etteikö toisen tunteilla olis merkitystä toiseen. Jos minä raivoan toiselle, toiselle tulee siittä paha mieli, pelkoa yms tunteita. Jos toinen pelkää ja välttelee minua, minulle tuli siitä negatiivisia tunteita. Se on kierre. Tuo oli ainut ihmissuhde missä raivoamista on multa ilmennyt. Parisuhteita on nyt viides menossa, ja voin sanoa että vaikka tuskin täydellistä henkilökemiaa on niin aivan varmasti on olemassa parempia ja huonompia kemioita. Ps oon nainen, eksä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tarvii miettiä, et rakasta.
Ei se nyt ihan aina noin ole. Hyvin usein kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse oon ollu tuo raivokas ja kumppani oli puolustustilassa jatkuvasti ja teki kaikkensa välttääkseen konfliktia. Se kumppanin käytös lisäs aivan vttuna suuttumusta, oikeestaan ruokki sitä. Se oli sellainen kierre ettei sitä oikein saanu katkaistua, ja oon jälkeenpäin miettiny että varmasti henkilökemiat oli isossa osassa. Onneks erottiin, ei ollu kummallekkaan hyväksi sellainen suhde. Jatkuvaa stressiä puolin ja toisin.
Eiköhän jokainen aikuinen ihminen ole ihan itse vastuussa omista tunteistaan?
Se että annoit itsellesi oikeuden "räjähdellä" vaimollesi ja vielä vierität hänen niskaansa syyn käytöksestäsi, on henkistä väkivaltaa.
Se väsyttää, stressaa ja traumatisoi uhria ja tekee hänen elämästään "munankuorilla kävelyä".
Onneksi vaimosi pääsi sinusta eroon!
Syytät henkilökemioita? Voin kertoa, että "täydellistä henkilökemiaa" ei ole olemassakaan. Pian alat pongailemaan virheitä ja ärsyyntymään tämän uudenkin naisen persoonasta. Kohta raivoat hänellekin entiseen malliin.
Eikös kirjoittaja ole nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse oon ollu tuo raivokas ja kumppani oli puolustustilassa jatkuvasti ja teki kaikkensa välttääkseen konfliktia. Se kumppanin käytös lisäs aivan vttuna suuttumusta, oikeestaan ruokki sitä. Se oli sellainen kierre ettei sitä oikein saanu katkaistua, ja oon jälkeenpäin miettiny että varmasti henkilökemiat oli isossa osassa. Onneks erottiin, ei ollu kummallekkaan hyväksi sellainen suhde. Jatkuvaa stressiä puolin ja toisin.
Eiköhän jokainen aikuinen ihminen ole ihan itse vastuussa omista tunteistaan?
Se että annoit itsellesi oikeuden "räjähdellä" vaimollesi ja vielä vierität hänen niskaansa syyn käytöksestäsi, on henkistä väkivaltaa.
Se väsyttää, stressaa ja traumatisoi uhria ja tekee hänen elämästään "munankuorilla kävelyä".
Onneksi vaimosi pääsi sinusta eroon!
Syytät henkilökemioita? Voin kertoa, että "täydellistä henkilökemiaa" ei ole olemassakaan. Pian alat pongailemaan virheitä ja ärsyyntymään tämän uudenkin naisen persoonasta. Kohta raivoat hänellekin entiseen malliin.Tottakai jokainen on vastuussa omista tunteistaan, mutta ei piä väittää etteikö toisen tunteilla olis merkitystä toiseen. Jos minä raivoan toiselle, toiselle tulee siittä paha mieli, pelkoa yms tunteita. Jos toinen pelkää ja välttelee minua, minulle tuli siitä negatiivisia tunteita. Se on kierre. Tuo oli ainut ihmissuhde missä raivoamista on multa ilmennyt. Parisuhteita on nyt viides menossa, ja voin sanoa että vaikka tuskin täydellistä henkilökemiaa on niin aivan varmasti on olemassa parempia ja huonompia kemioita. Ps oon nainen, eksä mies.
Itse en usko, että kyseessä oli yksittäistapaus, vaan alat raivota taas pidemmässä suhteessa.
Teen töitä vaikeiden asiakkaiden kanssa usein ja nämä raivopäät vetoavat aina kirjoittamiisi argumentteihin. Käydään kollegoiden kanssa läpi käytöstä jälkikäteen ja selittävät aina samat asiat kaikille, kuten "huusin sulle tunnin sun takia" yms..
Tuo voi olla aika vaikea kysymys, johon miehen olis hyvä saada jonkunlainen vastaus. Ite ainaki alan miettiin että mitä rakkaus oikeesti on, oonko tuntenu semmosta, tarviiko sitä tuntea jatkuvasti jne. Sulla on lapsia, niin sitä kautta ainaki luulis tietävän mitä rakkaus tarkottaa. Jos sulla on vaikea keksiä siihen vastausta, niin senkin ilmi tuominen vois olla aiheellista. Vaikea keskustelunaihe, mutta voi olla sen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ap vastaat suoraan ei ja haet eroa.
Vierailija kirjoitti:
Anna miehellesi vaikka vuosi aikaa hengähtää. Hän tarvitsee aikaa itselleen. Hoida elämisen rahoitus ja juoksevat asiat ja arjen pyöritys. Kun mies on saanut levättyä ja palauduttua, niin katsokaa sitten asiaa uudelleen. Jos et itse halua antaa läheisyyttä ja seksiä, niin kerro että miehesi on luvan kanssa vapaa hakemaan sitä muualta, koska ei parisuhde ole selibaattilupaus. Uskoisin että levolla ja mahdollisuudella täyttää perustarpeet sinun mies on parempi versio itsestään, se mies johon rakastuit ja jota rakastat.
Nyt jotain rajaa trollailuun
Ap, mietit, mistä tietää rakastavansa. Näistä:
Arvostat ja kunnioitat puolisoasi tasavertaisena kumppanina.
Tuet vilpittömästi puolisoasi vaikeina hetkinä.
Teillä on yhdessä rento olo ja mukavia hetkiä.
Puolisosi on paras ystäväsi.
Erillään ollessa ikävöit häntä.
Voitte olla eri mieltä asioista, mutta silti ei tarvitse riidellä.
Jos nämä kriteerit eivät täyty, voitte erota tai elellä yhdessä vain ystävinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva naisen rakastaa miestä ihmisenä, rakastavat ainoastaan miehestä saatavia hyötyjä
Taisit sekoittaa nyt naiset miehiin. Miehet rakastavat ainoastaan nuoresta ja kauniista naisesta saamaansa statusta.
En itseasiassa mies jos rakastuu hän rakastaa naista myös ongelma tilanteessa kun taas naisen rakkaus loppuu ja nainen vaihtaa parempaan. Naisten rakkaus riippuu täysin miehen varallisuudesta. Jos mieheltä loppuu rahat niin samaan aikaan loppuu naiselta rakkaus
Et kai ihan oikeesti luule, että asia olisi jotenkin yleisesti noin? Minua myös ihmetyttää, miksi näistä asioista tehdään jotain sukupuolikysymyksiä, kun aika tasapuolisesti, oman käsitykseni mukaan ainakin, molemmista sukupuolista löytyy eim. näitä itsekeskeisiä tunnevammaisia, jotka katsovat hyvin pitkälle sitä omaa napaa ja esim. liukenevat todellisissa vaikeuksissa tms. Ihmiset ylipäätään ovat toisinaan perseestä, ihan sukupuoleen katsomatta.
Sukupuolisidonnainen vääristymä saattaa ajatuksissa syntyä osaltaa esim. sen takia, jos on hetero on seurustelukokemuksia siis vain toisen sukupuolen kanssa, eikä siis todella ole omakohtaista kokemusta siitä, kuinka se toisenkin sukupuolen edustaja voi käyttytyä parisuhteessa aivan yhtä kusipäisesti. Ja siksi yleistää esim. omat ikävät kokemuksensa koskemaan vain toisen sukupuolen edustajia.
Seurustelusuhteissa ongelmat tiivistyy ja tulee usein esille myös ihan eri tavalla kuin kaverisuhteissa. Sama ihminen, joka on kaverina mukava, hauska ja luotettava, voi käyttäytyä parisuhteessa joskus hyvinkin ikävällä tavalla. Miehet ja naiset eivät lopujen lopuksi ole myöskään niin kovin erilaisia keskenään, ihan samanaisia ihmisiä kukin puutteineen ja ongelmineen. Erityisen läheisissä suhteissa ihmisten monenlaiset ongelmat ja ongelmainen käytös myös helposti eskaloituu.
mun suhteessa oli henkistä väkivaltaa, eli mies raivosi vain purkaakseen muhun kaikki patoutumat esim. töistä.
Tai siis se vain halusi, että mulle olisi tullut yhtä paha mieli kuin sille.
Eli esim. olin vähän aikaa työttömänä ja hain ahkerasti töitä niin hän hieroi suolaa haavoihin räjähmäällä kuinka aikuinen terve nuori nainen ei viitsi mennä töihin.
Sitten pääsin alaani syventävään koulutukseen, hän riehui että uhraan kallista aikaani hyödyttömään koulutukseen ja kohta olen niin vanha, ettei kukaan mua palkkaa.
Sitten ulkonäkö-asioista: "huh! noita sun silmäpusseja! Jos laihduin, olin rääpäle, jos lihoin olin läski. Olin koko ajan ihan hoikka/ normaali.
Sitten kun hän halusi seksiä, alkoi armoton mairea lirkuttelu kun just oli haukkunut pataluhaksi ja mieltä kirveli ilkeät sanat.
Tuo henkinen väkivalta rakensi muurin välillemme. Itsetuntoni romahti kun otin hänen sanansa todesta ja aloin myös syyttää itseäni hänen raivareistaan.
Sitten lähdin suhteesta sanoen, joo, aivan, olen tyhmä, ruma ja epäonnistunut, hyväksyn sen itsessäni ja pystyn elämään sen kanssa, ikävää, että sinä et pystynyt. Hanki itsellesi virheetön elämänkumppani, jota pystyt kunnioittamaan.
Joidenkin miesten mielestä naisen pitää olla kuin auto: täydellinen kaikilta ominaisuuksiltaan ja vähän hienompi kuin naapurilla.
Sitten kun uutuudenviehätys menee ohi, siitä täydellisyydestä alkaa bongailemaan kaikkia ikäviä virheitä ja tuntee itsensä kusetetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse oon ollu tuo raivokas ja kumppani oli puolustustilassa jatkuvasti ja teki kaikkensa välttääkseen konfliktia. Se kumppanin käytös lisäs aivan vttuna suuttumusta, oikeestaan ruokki sitä. Se oli sellainen kierre ettei sitä oikein saanu katkaistua, ja oon jälkeenpäin miettiny että varmasti henkilökemiat oli isossa osassa. Onneks erottiin, ei ollu kummallekkaan hyväksi sellainen suhde. Jatkuvaa stressiä puolin ja toisin.
Eiköhän jokainen aikuinen ihminen ole ihan itse vastuussa omista tunteistaan?
Se että annoit itsellesi oikeuden "räjähdellä" vaimollesi ja vielä vierität hänen niskaansa syyn käytöksestäsi, on henkistä väkivaltaa.
Se väsyttää, stressaa ja traumatisoi uhria ja tekee hänen elämästään "munankuorilla kävelyä".
Onneksi vaimosi pääsi sinusta eroon!
Syytät henkilökemioita? Voin kertoa, että "täydellistä henkilökemiaa" ei ole olemassakaan. Pian alat pongailemaan virheitä ja ärsyyntymään tämän uudenkin naisen persoonasta. Kohta raivoat hänellekin entiseen malliin.Tottakai jokainen on vastuussa omista tunteistaan, mutta ei piä väittää etteikö toisen tunteilla olis merkitystä toiseen. Jos minä raivoan toiselle, toiselle tulee siittä paha mieli, pelkoa yms tunteita. Jos toinen pelkää ja välttelee minua, minulle tuli siitä negatiivisia tunteita. Se on kierre. Tuo oli ainut ihmissuhde missä raivoamista on multa ilmennyt. Parisuhteita on nyt viides menossa, ja voin sanoa että vaikka tuskin täydellistä henkilökemiaa on niin aivan varmasti on olemassa parempia ja huonompia kemioita. Ps oon nainen, eksä mies.
Itse en usko, että kyseessä oli yksittäistapaus, vaan alat raivota taas pidemmässä suhteessa.
Teen töitä vaikeiden asiakkaiden kanssa usein ja nämä raivopäät vetoavat aina kirjoittamiisi argumentteihin. Käydään kollegoiden kanssa läpi käytöstä jälkikäteen ja selittävät aina samat asiat kaikille, kuten "huusin sulle tunnin sun takia" yms..
Jep, sää voit sun tiedoilla uskoa noin. Itse kuitenkin tajusin tekeväni väärin niissä tilanteissa ja halusin muuttua. Se lähti ihan vaan ajatuksesta, etten halua olla mulle tärkeälle ihmiselle paha. Kuitenkaan, en kerenny/pystyny pääseen tuosta käytöksestä siinä suhteessa eroon, mutta oon kiitollinen että sen tajusin ongelman ja aloin työstään sitä, että voin olla nyt uudelle tärkeälle ihmiselle mahdollisimman hyvä.
If you have to ask, then you'll never know.